Kyllä! Urani ensimmäinen ITF Futures -turnauksen kaksinpelin voitto! Aloitinpa hyvään aikaan kirjoittamaan tätä blogia! Voitin finaalissa siis romanialaisen Teodor-Dacian Craciunin 64 62. Oli minulta kaikinpuolin erinomainen peli. Ensimmäinen erä alkoi tasaisesti. Minulla oli yksi murtopallo 2-2 -tilanteessa, mutta Craciun pystyi selvittämään sen. Toisen murtopalloni sain 4-4 -tilanteessa. Tuo pallo oli varmasti ottelun pisin piste, ja sain juosta kulmasta kulmaan ties kuinka monta kertaa. Lopulta sain rystyltä nostettua korkean lobbin yli verkolle nousseen Craciunin ja hän teki virheen yrittäessään iskeä palloa pompusta. Pidin helposti oman syöttöni erän loppuun ja jatkoin siitä mihin jäin murtamalla vastustajani nollille heti toisen erän alkuun. Seuraavassa omassa syöttövuorossani Craciunilla oli ottelun ainoat murtopallonsa, kaksi kappaletta. Ensimmäisen selvitin hyvällä verkollenousulla ja toisen ässällä, syöttöni vaikutti kyllä hieman leveältä, mutta minkäs sille mahtaa jos tuomarit näkevät sen sisälle! 3-1 -tilanteessa sain pitkän gamen jälkeen toisen murron ja pidin seuraavat kaksi syöttövuoroani taas helposti ja pääsin juhlimaan voittoa. Fiilis on uskomattoman hyvä. Edellisestä ulkomaisen kisan kaksinpelivoitostani olikin kulunut jo neljä vuotta, joten voitto maistuu erityisen hyvältä.

Olen koko kisan ajan ollut kentällä henkisesti parempi kuin koskaan ennen, eikä tämäkään päivä tuonut poikkeusta. Ollin mukaan minusta henkii ulospäin kova itseluottamus ja pystyn pitämään ajatukseni koko ajan luottavaisen positiivisina. Minulla oli tästä finaalista sellainen tunne, että olin päättänyt jo eilen, etten tule tätä peliä häviämään. Tiesin, että kunhan vain keskityn omaan peliini, voitan. Syötin tänään vielä paremmin kuin aikaisemmissa otteluissa. Ykkösen prosenttini oli hyvin korkea, ainoastaan yhdessä gamessa, juuri siinä jossa vastustajalla oli murtopalloja, ykköseni ei pudonnut ruutuun riittävästi. Sain paljon suoria syöttöpisteitä ja pääsin omissa syöttövuoroissani jatkamaan lähes poikkeuksetta pistettä hyökkäävästä asemasta. Palautukseni oli tänään myös hyvässä vireessä. Itse asiassa en nyt tähän hätään keksi, mikä tänään ei olisi kulkenut. Alussa jalkani olivat ehkä hieman epävetreät eilisen pelin jälkeen, mutta muutaman gamen jälkeen myös liikkumiseni oli taas kunnossa.

Olipa mukava tunne olla palkintojenjaossa saamassa isomman palkinnon. Palkinto on joku paikallinen perinteinen laavakivestä tehty patsas, ainakin erilainen kuin aikaisemmat pokaalini. Sain myös pitää kiitospuheen. Annoin Ollille kameran, ja tässä muutama hänen ottamansa kuva palkintojenjaosta:

Päiväohjelmamme lähti käyntiin taas tutulla kaavalla. Yhdeksän kuljetuksella kentille, joilla ei kuitenkaan yllättävästi ollut ketään paikalla, jolta olisi saanut palloja tai mailaa jännityksestä. Onneksi Ollilla oli muutama pallo laukussa eiliseltä. Finaali alkoi klo 10 ja loppui 11.15. Nopeaa toimintaa. Palkintojenjaon jälkeen saimme kilpailun pelaajien avustajalta apua lentojen varaamisessa seuraavaan kisapaikkaan. Melkein kaikkien lentoyhtiöiden sivut ovat vain koreaksi, eikä niilla kelvannut minun luottokortti. Onneksi tuo mukava mies lainasi meille luottokorttiaan ja maksoimme hänelle takaisin käteisellä. Hinta kahdelta ihmiseltä yhteensä huimat 133 520 wonia. Onneksi kurssi on ihan mukava ja tuo tekee vain noin 89 euroa. Tulimme kentiltä taksilla takaisin kun kuljetuksia ei enää ollut ja menimme Mr. Pizzaan lounaalle. Kymmenes kerta samassa ravintolassa, muttei kyllästytä yhtään, kun ruoka on niin hyvää. Söimme valkosipulileipiä, kanansiipiä, katkarapubiteja ja uunissa tehtyä risottoa, tuli taas täyteen. Fiilistelimme hotellilla iltapäivän, mutta kuuden aikaa päätimme tehdä viikon ensimmäisen turistikierroksen. Lähdimme etsimään saaren suurinta vesipuotousta, muttemme ihan löytäneet oikeaa katselupaikkaa ennen pimeän tuloa. Muutaman kuvan sain kuitenkin hieman huonosta kulmasta. 

Emme tajunneet, että olimme kyllä hyvin lähellä oikeaa paikkaa, mutta korkeuseroa emme olleet ottaneet huomioon. Meidän olisi pitänyt kulkea reittiä, joka lähtee tässä kuvassa näkyvältä parkkipaikalta alaoikealle, mutta olimmekin kalliojyrkänteen yläreunalla. Hieno maisema näkyi kuitenkin myös ylhäältä.

Reitin varrella oli myös hieman isompi versio saamastani patsaspalkinnosta.

Jatkoimme pimeän tullessa kävelylenkiltämme suoraan syömään Tombstone-nimiseen "amerikkalaiseen" ravintolaan. Tein viime uutenavuotena uudenvuodenlupauksen, etten juo tänä vuonna yhtään limsaa. Sovimme kuitenkin Ollin kanssa maanantaina, että saan jokaisen kv. kilpailun kaksinpelivoiton jälkeen juodan yhden Coca-Colan. Aijai, kuinka odotin, että pääsemme syömään. Tilasin jauhelihapihvi-jättikatkarapuannoksen, mutta ensiksi oli vuorossa taas alkuruoat. (Huomaa kokis! :-D )

Halusin myös juhlia voittoa tilaamalla jälkiruoaksi jaatelöannokse, mutta kappas vaan, tarjoilija päätti tuoda sen ennen pääruokaa! Jälkiruoasta tulikin siis makea väliruoka!

Pääruokakin tuli onneksi lopulta. 

Täytyy kuitenkin sanoa, että en voi ymmärtää mitä minulle on käynyt, mutta ei maistunut kokis ollenkaan niin hyvältä kuin muistin. Se ei ollut ollenkaan niin makeaa kuin muistin, myönnetään sen verran, että pidän kyllä enemmän light-kolasta, mutta kuitenkin. Kokiksen maku oli minulle lähes järkytys.


Kun lähdimme kävelemään kohti hotellia, otin vielä yhden katukuvan. Aasiassa katujen reunustat ovat usein täynnä valotauluja ja vilkkuvia näyttöjä. Vaikka tämä Seogwipo ei olekaan kooltaan ihan Tokion kokoinen, täälläkin valot ovat hienoja.

Huomenna on sitten vuorossa lähtö kohti seuraavaa kisaa. Kisa on 2,5 miljoonan ihmisen Daegu/Taegu -nimisessä kaupungissa mantereen puolella. Lennämme huomenna Jejusta Daeguun ja koetamme päästä lyömään iltapäivällä hetkeksi, jotta tottuisin uuteen alustaan. Halu menestyä seuraavassakin kisassa on kova.