Terveisiä Kiinasta!

Terveisiä Kiinasta! Saavuin pari tuntia sitten vihdoin Wuhaniin vuorokauden matkustamisen jälkeen. Onneksi kuitenkin tykkään lentomatkustuksesta, joten matka meni aika kivuttomasti. Lähdin eilen siis puolen päivän aikaan Dusseldorfin lentokentälle, josta lensin Frankfurtiin Lufthansan koneella. Minulla oli jokunen tunti aikaa Frankfurtin kentällä  joten päätin syödä hyvin ennen lentomatkaa, kun lentokoneruoka harvemmin on kovin täyttävää. Löysin mukavan ravintolan 1-terminaalin B-siivestä, ja sainkin loistavan

ikkunapöydän kiitoratanäkymällä. Kyllä siinä kelpasi nautiskella ruoasta, kun sekin oli vielä kaiken kukkuraksi erinomaista. Vai miltä näyttää tämä alkupalaksi tullut ceasar-salaatti?

Pääruoaksi söin spagettia bolognese-kastikkeella eikä hassumpaa ollut sekään.

Pöydille oli salakavalasti jätetty Mövenpickin jäätelömenuja, joten niinhän siinä kävi, että minusta tuli mainoksen uhri ja tilasin jälkiruoaksi vielä tällaisen pikku jäätelöannoksen. 

 

Pian matka kuitenkin jatkui kohti Pekingiä Air Chinan tämän näköisellä Boeing 747-400 koneella eli tutummin jumbo-jetillä. Jumbo on erikoisen näköinen kone suoraan edestäpäin katsottuna munan muotoisen runkonsa takia, joten ajattelin ottaa siitäkin yhden kuvan.

Kone lähti noin tunnin myöhässä, mutta Pekingissä olimme melkein aikataulun mukaisesti. Pekingin lentokentällä hoidettiin rajamuodollisuudet ja siirrettiin matkatavarat tullin kautta seuraavalle lennolle. Löysin
kotimaanterminaalista syötävää KFC:stä ja parin tunnin odottelun jälkeen lensin viimeisen kahden tunnin lennon Air Chinalla Wuhaniin. Sekä Pekingissä ja Wuhanissa lentokoneesta näkyvä maisema oli kyllä jotenkin surullisen sumuinen ilmansaasteiden takia. Aurinkoa ei näy ollenkaan vaikka taivaalla ei ole oikeita pilviä ollenkaan ja ilmassa leijuva sumu on jotenkin hieman sinertävää.

Saavuin Wuhaniin kuuden aikaan ja otin lentokentältä taksin hotellille, kun olin ensin saanut erään virkailijan kääntämään minulle hotellini nimen kiinaksi, jotta taksikuski ymmärtäisi mihin ollaan menossa. Lämpötila oli 30 astetta ja taksissa, jossa ei ollut liiemmin ilmastointia kuin turvavöitäkään, hiki virtasi eikä pelkästään lämpötilan takia. Liikenne on täällä sekavinta mitä olen ikinä nähnyt. Kaistoja (jos sellaisista nyt kukaan välittää) vaihdellaan ihan miten sattuu ja kaikilla tuntuu olevan etuajo-oikeus. Moottoritiellä kulkee 120km/h kulkevien autojen seassa kaiken maailman mopoja ja riksoja, joista osa vielä vastaantulevien kaistalla!
Lisäksi rekkoja oli todella paljon lisäämässä eri kulkuvälineiden välisiä nopeuseroja, mikä ei ainakaan lisää liikenteen sujuvuutta. Lopulta saavuimme kuitenkin ehjänä noin tunnin ajomatkan jälkeen perille Wuhan Tangxunhu hotellille.

Hotelli on ympäristöönsä nähden ihan miellyttävä, vaikka ei mitenkään erityisen kodikas olekaan. Vastaanotossa ei kukaan puhunut sanaakaan englantia, mutta onneksi eräs kiinalaispelaaja sattui olemaan lähistöllä ja hän pystyi toimimaan tulkkina. Tässä hotellissa ei käy mikään luottokortti, joten täytynee ilmeisesti vaihtaa vähän enemmän rahaa. Huone on ihan siisti, ja varmaankin vastikään remontoitu kylpyhuonetta lukuun ottamatta. Ja mikä hienointa, nettipiuhakin löytyy! Ihan ongelmitta ei netin käyttö kuitenkaan suju. Ilmeisesti valtion sensuurista johtuen ainakaan sellaisille sivustoille kuin facebook tai blogspot ei pääse ollenkaan. Joudunkin nyt lähettämään blogitekstini sähköpostitse ensin kotiin, jossa joku julkaisee ne Suomesta käsin blogissani. Tämän takia blogini päivityksessä saattaa olla pieniä viiveitä, mutta haluan kuitenkin yrittää pitää blogiani niin normaalisti kuin mahdollista, ja toivottavasti tyttöystäväni Mari jaksaa tätä pakkotyöllistämistä nämä pari viikkoa. 

Illalla nälän iskiessä lähdin vielä ulos katsomaan ruokapaikkoja. Ulkona satoi, joten en halunnut kävellä kovin pitkälle ja antauduin menemään hotellini vieressä olevaan KFC:hen, vaikka olin käynyt tänään sellaisessa jo kerran. Onneksi KFC:stä saa täällä ihan ok ruokaa eli muutakin kuin friteerattua kanaa ja ranskalaisia, ja voi olla että tulen käymään tällä viikolla kyseisessä paikassa vielä jonkun toisenkin kerran.

Referee oli minulle kiltti, ja toteutti toiveeni keskiviikkoaloituksesta, joten pelaan huomenna vain nelinpeliä. Jouduin jättämään parinvalinnankin refereen harteille minun ollessa lentokoneessa juuri koko aamupäivän ennen duppelin sign-iniä, mutta onneksi sain parikseni ihan kohtuullisen pelaajan eli Israelin Gilad Ben Zvin. Pelaamme huomenna iltapäivällä villinkortin saaneita kiinalaisia vastaan. Sain sovittua huomiselle aamulle vielä treenit yhden kiinalaisen kanssa, joten asiat ovat tähän saakka menneet oikein mukavasti. Toivottavasti sama tahti jatkuu huomennakin, ja miksei vaikka sitten saman tien pari viikkoa!

Heliövaara - Slabinsky 2-6, 7-5, 10-1

Vamos! Massakausi on taas avattu lähes yhdeksän kuukauden tauon jälkeen. Lähdin tänään aamulla aikaisin kotoa ja lensin Lufthansan lennolla Frankfurtin kautta Dusseldorfiin. Siellä yksi joukkuetovereistani oli vastassa, ja ajoimme puolen tunnin matkan Dinslakeniin. Olin perillä noin 12.30, jolloin oli hyvä aika käydä hetki lyömässä, syödä lounas ja odotella oman pelin alkua. Matsit alkoivat tänään kello 14, jolloin joukkueiden 2. 4. ja 6. pelaajat kohtasivat toisensa. Sen jälkeen kohtasivat 1. 3. ja 5. pelaajat.

Minä pelasin tänään meidän ykkösenä, mutta vastaani ei tullut yksi vastustajajoukkueen kovimmista nimistä eli T. Nieminen, koska hän on ilmeisesti karsimassa Fürthin Challengeriin, vaan britti Alex Slabinsky. Alussa pelini oli vähän hakusessa, kun tasapaino oli vähän mitä sattuu enkä oikein päässyt liikkeelle sutimatta. Toisessa erässä 0-3 -tappioasemassa ajattelin kuitenkin joukkueemme kapteenin Thomas Lönegrenin (hän on muuten suomalainen, muutti Saksaan kymmenisen vuotta sitten) kanssa, että pitäisi vähän saada vastustajaa enemmän ahdinkoon, jotta tästä matsista tulisi mitään. Minä aloin siis ottamaan palloa aikaisemmin ja lisäsin peliini paljon stoppareita. Aloin vaihtelemaan tempoa, jotta saisin myös Slabinskyn tekemään virheitä. Tuntui, että tatsini palloon oli tänään aivan maaginen, ja sain stoppareilla tosi monta suoraa pistettä. Aloin myös ottamaan Slabinskyn kakkossyöttöä lähempää vastaan ja onnistuin hyvin lyömällä paljon palautuswinnereitä. Ilahduttavaa oli myös kämmenpelini tehokkuus, mikä ei ole minulle kovin luontaista, vaan viimeaikaisen harjoittelun tulos. Nousin ajoittain hyvällä menestyksellä verkolle varsinkin kick-syöttöni perään, ja syötinkin erän tyylikkäästi kotiin 6-5-tilanteessa. Erän käännekohta oli varmasti 1-3 tilanteessa pitkän gamen lopussa, jossa minun breikkipallossa pelasin hyvän pisteen ja kolmen painostavan lyönnin jälkeen nousin verkolle. Slabinsky ehti juuri ja juuri hyökkäyslyöntiini, ja kurotti uskomattoman lyhyt-krossi-ohituksen. Kaikki luulivat, että se oli sisällä, mutta niin vain jälkeä tarkastaessani lyönti oli leveä. Slabinsky ei tästä hirveästi ilahtunut, vaan haukkui minut aika voimakain sanoin, ja väitti minun näyttävän väärää jälkeä. Minä ja kapteenimme olimme kuitenkin aivan varmoja pallon alastulojäljestä, ja minun pistehän se silloin oli. Sain ehkä tuosta tilanteesta pienen henkisen yliotteen, joka jatkui aina ottelun loppuun asti.

Kolmannet erät pelataan täällä Saksan liigassa super-tie-breakina, jotta matsit eivät venyisi turhan pitkään. Minä jatkoin kolmannessa erässä siitä mihin toisessa jäin, pelasin rohkeasti ja paineitta enkä jättänyt Slabinskylle paljoa mahdollisuuksia. Kertoohan se aika paljon jos voittaa ottelun viimeiset yhdeksän pistettä ja viimeisistä 15 pisteestä 14. Ja lähes jokainen näistä pisteistä oli minun hyvin pelaamia eikä vastustajan sähläämiä. Olen erittäin tyytyväinen kolmannen erän peliini, koska aiemmin olen muutaman kerran ollut hieman kipsissä tällaisessa lyhennetyssä kolmannessa erässä, mutta nyt pelasin hyvin rennosti ja onnistuen lähes kaikessa. Itseluottamukseni oli kohdallaan kolmannen erän alkaessa ja se näkyi pelissäni. Toivotaan, että se näkyy tulevissakin peleissäkin!

Duppelissa pelasin meidän joukkueen 4-pelaajan kanssa toisen joukkueen 3- ja 4-pelaajia vastaan. Matsi oli kokonaisuudessaan aika huonoa tennistä, mutta onneksi me voitimme ihmeen helpoin lukemin 6-2, 6-2. Joukkuettamme se ei kuitenkaan ihan vienyt voittoon asti, vaan hävisimme tiukasti 4-5 otteluin. Harmi, mutta onneksi illallisella pelien jälkeen kaikilla oli taas hyvä mieli.

Olen nyt kapteenimme kotona, jossa yövyn tulevan yön, ja lähden sitten huomenna puolen päivän aikaan kohti Kiinaa. Lennän täältä Dusseldorfista Lufthansalla Frankfurtiin, jossa vaihdan Air Chinan lennolle Pekingiin, josta lennän vielä toisella Air Chinan lennolla Wuhaniin. Matkustamista tulee lähemmäs vuorokausi, joten yritän verrytellä hyvin aina välilaskuilla, ja koetan tosiaan huomenna saada yhteyden Kiinan kisan refereehen, jos hän pystyisi antamaan minulle keskiviikkoaloituksen. En ole toistaiseksi onnistunut vielä hommaamaan itselleni nelinpeliparia, kun nuo eurooppalaiset pelaajat ovat kisassa aika vähissä, mutta toivottavasti huominen puhelinsoitto toisi asiaan edistystä. Olisi kuitenkin hyvä päästä pelaamaan molempia sarjoja, kun kerran Kiinaan asti lähtee! Nyt on kuitenkin taas nukkumaanmenoaika, joten auf Wiedersehen!

Tulikin taas pieni tauko kirjoittamisessa, mutta täällä ollaan kyllä. Ajattelinkin jo blogia perustaessani, että keskityn enemmän kirjoittamiseen kisamatkoilla, ja kotona ollessani kirjoitan vähemmän.

Tulin siis kotiin Italiasta viime lauantaina, mutta harmillisesti onnistuin saamaan itseni kipeäksi paluumatkan aikana. Minulla oli kova nuha ja parin päivän ajan myös kuumetta, joten jouduin vain lepäämään sunnuntaista tiistaihin kotona. Keskiviikkona olin onneksi jo terve ja pystyin aloittamaan harjoittelun. Olin Ollin kanssa aamulla treenaamassa Myllypurossa, joka muuten on yksi Helsingin ainoista tenniskeskuksista, jossa on kovia kenttiä ulkona. Eikä taida sielläkään olla enää pitkään, kun hallia ollaan kuulemma laajentamassa kovien kenttien päälle. Jäljelle jää Laajasalo ja Meilahti, jonka kuplat otetaan vasta myöhään keväällä pois. Keskiviikkona iltapäivällä vedimme fysiikkavalmentajani Ekun kanssa hyvät treenit Eläintarhan kentällä eikä meitä haitannut edes kevyt tihkusade. Sade jatkui torstainakin, ja jouduin vetämään molemmat tennistreenit sisällä Ollin kanssa. Treenaamme nyt paljon syöttöä sekä hyökkäyspeliä. Minulla on aikaisemmin ollut välillä tapana pitää rannettani tosi jäykkänä syötön alkuvaiheessa, ja yritänkin nyt saada ranteen pysymään rentona, jotta saan mailaan kunnolla vauhtia ns. piiskaefektillä. Lisäksi yritän koko ajan keskittyä syötössäni siihen, että käytän kättäni kunnolla ja lyön palloa tosissani, ettei liike olisi yhtään tasapaksu. Sen huomasi taas tuolla Italian reissulla, että lähes kaikilla, jotka pärjäsivät, oli hyvä syöttö. Omaa syöttöäkin kannattaa siis kehittää niin hyväksi kuin mahdollista.

  Treenaan tänään vielä Ollin kanssa ennen kuin lähden huomenna reissuun. Pelit alkavat Kiinassa tiistaina, mutta minä en mene sinne ihan suorinta reittiä, vaikka se ehkä pikkaisen jättääkin valmistautumisajan lyhyeksi. Lennän nimittäin huomenna aamulla Saksaan, Dusseldorfiin, jossa pelaan iltapäivällä yhden liigapelin saksalaisseuralleni Dinslakenille. Olen pelannut tuota liigaa jo neljä vuotta, ja halusin tänäkin vuonna pelata muutaman pelin. Näin ollen lennän Kiinaan suoraan Saksasta sunnuntaiaamuna ja yritän saada keskiviikkoaloituksen, jotta ehdin tottua Kiinan olosuhteisiin paremmin. Säätiedotuksia katsellessa siellä taitaa olla yllättävän kuuma, ja kesäkuun ollessa siellä vuoden sateisin kuukausi, myös hyvin kostea ilma. Voisi siis arvata, että hiki tulee. Onneksi minulle kuumat olosuhteet eivät ole mikään sen suurempi ongelma, ja tuskin Kiinassa ihan niin kuuma on kuin esimerkiksi Thaimaassa viime syksynä. En ole käynyt Kiinassa ennen, ainakaan jos ei parin tunnin pyrähdystä Shanghain keskustaan lasketa lentoa vaihtaessa. Juttelin Kiinassa käyneiden pelaajien kanssa viime viikolla, ja vaikka monet heistä eivät oikein olleet maasta tykäneet, minä lähden ihan mielelläni. Olen reissussa yksin, mutta luulisin selviäväni ihan hyvin. Kisat pelataan Wuhan ja Jiaxing nimisissä kaupungeissa, joista ensimmäinen sijaitsee tunnin lentomatkan päässä Shanghaista sisämaahan päin ja jälkimmäinen ihan Shanghain lähellä. Eivät yllättäen ole mitään ihan pikkukaupunkeja kumpikaan, vaikka nimet ainakin minulle ovat ihan vieraita. Oli hyvä, että olin kotona tämän viikon, niin ehdin hankkia itselleni viisumin matkaa varten. Niiden hakemisessa menee kuitenkin aina oma aikansa.

  Joku kyseli kommenteissa kesäni ohjelmasta. Se näyttää heinäkuun loppuun asti tällä hetkellä seuraavalta. Jos menestyn erittäin hyvin Kiinassa, niin Eestin Futureiden tilalle saattaa tulla joku Challenger.

Vko 22            $15 000, Kiina
Vko 23            $15 000, Kiina
Vko 24            -
Vko 25            $15 000, Norja
Vko 26            $15 000, Norja
Vko 27            -
Vko 28            $15 000, Eesti
Vko 29            $15 000, Eesti
Vko 30            $50 000, Tampere

Elokuun ohjelma riippuu paljon kesä- ja heinäkuun tuloksista. Kymppitonneja on Tampereen jälkeen Liettuassa, Vierumäellä ja Latviassa, mutta jos pelit menevät hyvin, en tiedä kannaattaako minun pelata niitä. Niiden jälkeen olisi kaksi viisitoistatonnista Hollannissa, mistä ranking-nousuni viime vuonna alkoi. Toinen vaihtoehto elokuulle olisi hieman eksoottisempi, ja se vaatisi äitini ympäripuhumista. Olisi myös mahdollista nimittäin pelata kolme $35 000 + H kisaa Keski-Aasiassa. Ensin olisi kaksi kisaa Uzbekistanissa ja sen jälkeen yksi Kazakstanissa. Mitä olen pelaajien kanssa jutellut, niin Uzbekistan ei paikkana ole mitenkään erityisen mielyttävä, mutta Kazakstanissa on ihan hienojakin paikkoja. Noissa kaikissa challengereissä on cut ollut viime vuosina aina päälle 400, joten jos siellä pääsisi pääsarjaan, minusta sinne kannattaisi lähteä, vaikka maat eivät ihan sieltä kivoimmasta päästä olekaan. Keäsn ohjelmastani saa mielellään esittää kommentteja ja kaikki vinkit otetaan vastaan.

Nyt minä lähden tästä pikkuhiljaa treenaamaan, vaikka taitaa tänäänkin harmittavasti taas olla sisätenniksen vuoro.

Heliövaara/Paukku - Peya/Slanar 4-6, 7-6(10), 9-11

Voi hitsi! Hävittiin tiukkaakin tiukemmin duppelin semi! Toisaalta oli uskomatonta, että saimme ottelun vietyä edes kolmanteen erään, mutta toisaalta sitten harmittaa, ettemme kyenneet lopulta aivan voittoon asti puristamaan. Minä en pelannut aivan omalla tasollani ensimmäistä puoltatoista erää, mutta sen jälkeen sain juonesta kiinni. Juho pelasi todella hyvin koko ottelun. Varoitan jo etukäteen, että tämän ottelun selostus voi olla todella pitkä!  :D

 Ottelu eteni alusta asti tiukkana, ensimmäisen erän vastustajat saivat yhdellä murrolla. Toisen erän alussa meillä oli monta murtopalloa heidän syötöissään, mutta niin vain kävi, että he saivat sen ensimmäisen murron. Me pystyimme kuitenkin murtamaan takaisin 3-4 –tilanteessa Peyan syötön, ja loppuerän molemmat pitivät syöttönsä. Sitten alkoi kuitenkin ehkä huikein tie break, minkä minä olen ikinä pelannut. He pääsivät nopeasti 4-0 johtoon ja saivat ensimmäinen ottelupallon 6-3 -tilanteessa heidän syöttäessään. Pelattiin pitkä piste, jossa me taistelimme heidän volleynsa takaisin takakentältä. Lopulta Peya löi stopparin, johon Juho kuitenkin ehti. Juhon lyöntinsä olisi lentänyt varmaan takaseinään, mutta Slanar ei saanut mailaansa pois edestä, vaan pallo osui hänen mailansa pokaan. Seuraavan pisteen taistelimme taas takakentältä, ja lopulta Juho löi keskeltä läpi. Tilanne oli siis 5-6, minun syöttö. Syötin ässän t-pisteeseen, syöttö näytti ehkä hieman leveältä, mutta linjatuomarille kävi jotain, eikä hän saanut ääntä kurkustaan eikä hän näyttänyt mitään kädellään. Päätuomari keskusteli linjatuomarin kanssa hetken, ja päätti tuomita syötön ulos. Sehän ei meitä miellyttänyt, mutta tuomari pysyi kannassaan. Sattumalta kisan referee seisoskeli kentän vieressä, ja Juho pyysi hänet selvittämään tilannetta. Hän puhui päätuomarin kanssa, ja sanoi, että syöttö tuomitaan leveäksi, mutta me jatkoimme tilanteen selvittämistä. Referee jututti myös linjatuomaria, ja lopulta syöttö hyväksyttiin ässäksi! Ihme tilanne! En ihan tarkasti muista seuraavia paria pistettä, mutta meillä taisi olla eräpallo 7-6 –tilanteessa. 8-7 –tilanteessa heillä oli ottelupallo, mutta Slanar löi kämmenvolleyn aivan verkon päältä verkkoon ja ottelu jatkui. He saivat taas omassa syötössään ottelupallon 9-8 –tilanteessa, mutta Juhon palautus linjaa pitkin otti mukavasti osuman verkkonauhaan ja pomppasi Peyan mailan yli. 9-9 –tilanteessa me olimme takana ja he verkolla, kun Peyan volley karkasi pari metriä pitkäksi, mutta mitä tapahtuikaan, pallo osui Juhon kenkään ja piste meni heille! Minä syötin 9-10 tilanteessa, ja pelasimme pitkän pallon, joka päättyi minun kovaan kämmeneen verkolla ollutta Peyaa päin, pallo otti taas osuman verkkonauhaan eikä Peya ehtinyt reagoida. Me pelasimme erän kaksi viimeistä pistettä loistavasti, ja tuuletimme hyvällä fiiliksellä erävoittoa.

Kolmas erä alkoi meiltä pikkaisen huono-onnisesti, pari aivan pikkuisen leveää lyöntiä ja tilanne oli 6-9, Slanarin syöttäessä. Juho palautti jälleen hänen ykkösen linjaa pitkin, ja kappas vain, pallo meni verkkonauhan kautta Peyan ohi! Sehän sopi! Minä onnistuin Slanarin kakkossyöton palautuksessani erinomaisesti, ja se viuhui heidän välistään läpi. Juho syötti 8-9 –tilanteessa, minä menin väliin, ja pallo tuli suoraan minua kohti. Tasapainoni vähän horjahti, mutta sain polviltani lyötyä hyvin hämärän kahdenkäden volleyn, josta tuli vahingossa melko hyvä stoppari, jonka Slanar sai palautettua lobbina, mutta minä smashasin läpi. 9-9 –tilanteessa menin Juhon syötöstä taas väliin, pallo tuli jälleen aivan suoraan minua kohti, mutta tällä kertaa en valitettavasti saanut aikaiseksi yhtä onnekasta volleyta, vaan pallo jäi verkkoon. Heidän kymmenennessä ottelupallossaan Juho palautti oikein hyvän krossipalautuksen, mutta Peya löi vielä paremman puolivolleystopparin, johon meillä ei enää ollut mitään asiaa ehtiä. Taistelimme kovaa ja viimeiseen asti, tällä kertaa palkinto jäi vain saamatta. Voimme kuitenkin olla tyytyväisiä esitykseemme kovaa paria vastaan, ja kuten monesti, duppelit ovat todella pienestä kiinni. Matsi olisi varsin hyvin voinut päättyä jo toisessa erässä. Meidän peliesityksemme oli rentoa, mutta aktiivista ja energistä, ja ehkä osittain Juhon ansiosta minäkin löysin takakentän peliini ihan erilaisen otteen kuin aiemmin. Löin palautuksesta alkaen kaikki peruslyöntini paljon kovempaa kuin yleensä duppelissa, ja se tuntui toimivan. En tehnyt ainakaan enempää virheitä kuin yleensä, ja vastustajat olivat usein vaikeuksissa verkolla, kun painoin vain kovaa suoraan heitä päin. Reagointiaika jää vähäiseksi, ja suoraan päin toista lyödessä myös oman lyönnin riski on paljon pienempi. Koreassa parini Adam Feeney käytti suoraan päin lyöntiä paljon ja menestyksekkäästi, joten ehkä opin myös häneltä jotain.

Joka tapauksessa näistä nelinpeleistä jäi hyvin positiivinen fiilis, ja uskon, että meidän kannattaa tulevaisuudessakin pelata nelinpeliä yhdessä Juhon kanssa. Pelimme täydentävät toisiaan hyvin, ja myös henkisesti toimimme hyvin yhteen. En ole kovin paljon aiemmin ollut Juhon kanssa yhdessä kisoissa, mutta toivottavasti voisimme tulevaisuudessa pelata useammin samoja kisoja. Myös kaksinpelini menivät ihan ok, vaikka tappio tulikin jo karsinnan toisella kierroksella. Vastustajani Copil on edelleen mukana kisoissa, ja on osoittanut näissä kisoissa olevansa kovan luokan pelaaja. Eivät ne erot Futureista Challengereihin ole aina niin suuria kuin sitä välillä luulee. Tässä kisassa ei kukaan ole mielestäni esittänyt mitään mahdottoman hyvää peliä, ja en näe, etten pystyisi haastamaan ketä vaan tämän kisan pelaajaa. Meillä on Juhon kanssa ollut paljon aikaa seurata pääsarjan otteluita, ja olen oppinut näissä kisoissa paljon. Sanoisin, että olen saanut tästä kisasta taas myös lisää itseluottamusta.

Olemme syöneet tämän viikon lounaat joka päivä klubilla, missä ruoka on ollut ihan kohtuullista, mutta iltaisin olemme käyneet aina kaupungilla syömässä. Pizzat ja pastat ovat täällä italialaiseen tapaan loistavia, eikä kertaakaan ole tarvinnut pettyneenä poistua ravintolasta. Söin yhden elämäni parhaista pizzoista eilen illalla, eikä tunnelmaa haitannut edes tämä uskomaton kommentti ravintolan menussa:

Juhon oli tarkoitus jatkaa täältä suoraan Alessandrian challenger-karsintoihin 150 kilometrin päähän, mutta karsinnoista tuli uskomattoman kovatasoiset, eikä Juho mahtunut mukaan. Niinpä hän tulee minun kanssani huomenna takaisin Suomeen. Lähdemme aikaisin aamulla 6.17 lähtevällä junalla Milanoon, jossa meitä odottaa lentokenttäbussi Malpensan lentokentälle ennen lentoja Suomeen. Juhon onnistui saada lippu Finnairin suoraan lentoon Helsinkiin, minä lennän Air Dolomitilla Muncheniin, josta jatkan Lufthansalla Helsinkiin. Meidän lentomme lähtevät mukavasti lähes samaan aikaan, joten voimme matkustaa Milanoon yhdessä. Minä pidän Suomessa muutaman päivän tauon tenniksestä, teen hieman fysiikkaa, ja treenaan tennistä taas viimeistään keskiviikkona. Yritän pitää blogiani ajan tasalla taas kotoa, mutta laitan tähän loppuun vielä kuvan klubin hellyttävistä kilpikonnista, jotka tässä kuvassa ottavat aurinkoa. Ne kuulemma asuvat omassa ulkoasuinpaikassaan ympäri vuoden, veden lämpötila pidetään sopivana, ja ne viihtyvät hyvin talvellekin. Jostain syystä niin kuin kuvasta näkyy, ne haluavat koko ajan kiivetä toistensa päälle, mutta muuten ne vaikuttivat todella ystävällisiltä eläimiltä.

Heliovaara/Paukku - Goodall/Delgado 5-7, 6-3, 10-6 Heliovaara/Paukku - Stouff/Charroin 7-5, 6-0

Aika mukavasti menee nelinpelit tààllà Cremonassa! Pelasimme ensimmàisen duppelimme tiistaina illalla ja toisen jo keskiviikkona. Ensimmàisessà pelissàmme aloitimme Juhon kanssa todella hyvin, mutta sitten otteemme hieman herpaantui, ja vastustajat pààsivàt peliin mukaan. Onneksi me paransimme peliàmme toisessa eràssà ja jatkoimme samalla linjalla myòs kolmannessa. Nuo kolmannen eràn match tie breakit ovat aina mielenkiintoisia, ja niiden voittaminen tuntuu aina hyvàltà. Me pystyimme pitàmààn pelimme rentona ja uskalsimme hakea omia ratkaisuja. Noissa tilanteissa on tàrkeàà, ettei peli passivoidu liikaa.

Toisella kierroksella pelasimme loistavaa nelinpelià. Jos minà en olisi hàvinnyt yhtà omaa syòttòàni ensimmàisen eràn loppupuolella, matsi olisi ollut làhes tàydellinen. Paransimme molemmat Juhon kanssa peliàmme ensimmàisestà pelistà. Minà syòtin paremmin ja Juhon verkkopeli nousi aivan uudelle tasolle. Palautimme jo ensimmàisessà matsissa hyvin, mutta eilen emme missanneet juuri ollenkaan palautuksia, ja Juho taisi lyòdà kolme palautuswinnerià toisten syòttàessà 40-40-tilanteessa. Duppelit ovat monesti pienestà kiinni, ja tàllà kertaa me voitimme kai yhtà lukuunottamatta kaikki no-ad -pisteet. Ja làhes kaikki niistà vielà omilla onnistumisillamme.

Semifinaalimme ei ole vielà tànààn, koska vastustajiemme kvartsi on vasta tànààn. Otammekin tàmàn pàivàn treenipàivànà, treenaamme kahdesti ja skauttaamme tulevia vastustajiamme. Sattui hyvin, ettà tàssà kisassa on tuo hospitality, niin ei tarvitse hotellilaskuista huolehtia. Eilen illalla olimme vielà player's partyssa, jossa sai ruokaa, ja saimme katsella monenlaisia tanssiesityksià. Jostain syystà tuntuu, ettà nàissà challengereissà muut pelaajat ovat paljon ystàvàllisempià toisilleen, tunnelma pelaajien kesken on rennompi ja kaikki ovat kavereita enemmàn kuin monessa pelaamassani futuressa ja olenkin tutustunut moniin uusiin pelaajiin. Ehkà mielenkiintoisin ilta oli sunnuntaina, kun kàvimme Juhon kanssa syòmàssà Dustin Brownin kanssa. Juho tunsi hànet hyvin ennestààn, ja hàn oli kyllà aika erikoinen tapaus. Ei ehkà ihan kaikille nuorille sopiva idoli, mutta kyllà hàn tuntuu palloon osuvan! :D Mutta nyt taitaakin olla lounasaika, ja tàytyy pààstàà muitakin koneelle!

Paasimme duppeliin mukaan villilla kortilla! Ottelumme ei ollut viela taman paivan ohjelmassa, joten pelaamme luultavasti huomenna. Tassa kisassa kisajarjestajat majoittavat paasarjapelaajat hotelleihin, joten me jouduimme Juhon kanssa vaihtamaan myos hotellia, ja uudessa hotellissamme ei oikein paase nettiin. Pahoittelen, etta blogitekstit voivat jaada seuraavat pari paivaa aika vahiin, mutta klubilla on sentaan yksi tietokone, jolla paasee nettiin. Yritan kuitenkin tuloksia paivittaa talla klubin koneella!

Heliovaara - Chris Eaton 6-2, 6-4 Heliovaara - Marius Copil 1-6, 5-7

Harmin paikka, etteivät kisat jatku kaksinpelin osalta enää huomenna. Tänään oli vuorossa taas aikainen aamuherätys ja aamupalan jälkeen kuljetus kentille. Tapasin siellä Juhon, joka asuu tällä hetkellä vielä eri hotellissa minun kanssa, ja meitä odotti jokaisen tennispelaajan inhoama näky, kentät märkinä.

Jouduimme odottelemaan kaksi ja puoli tuntia kenttien kuivumista, ja lopulta vartin yli yksitoista pääsimme hetkeksi lyömään ennen kello puoli kaksitoista alkanutta peliäni. Pelini kulki oikein mukavasti; syötin hyvin, jalat liikkuivat vaivattomasti ja tein vain vähän virheitä. Mursin Eatonin syötön kaksi kertaa peräkkäin ensimmäisen erän 1-1 tilanteessa, ja jatkoin toisen erän alun erittäin hyvin ottamalla 3-0 –johdon kahdella breikillä. 4-1 –tilanteessa Eaton sai toisen breikin takaisin, mutta minun itseluottamukseni johtoasemassa pelatessani on kohdallaan, ja sain pidettyä loput syöttövuoroni. Verkkopelini toimi koko ottelun mainiosti, ja minusta tuntui, että voitin lähes jokaisen pisteen verkolle hyökätessäni. Lisäksi sain Eatonin kovat syötöt takaisin hyvällä prosentilla ja aika painavasti, jolloin hän joutui ajoittain hakemaan hieman liian nopeita ratkaisuja toisella lyönnillään. Kaiken kaikkiaan ottelu Eatonia vastaan oli oikein hyvää peliä minulta, enkä joutunut puurtamaan liikaa ennen päivän toista peliä.

Söin lounaaksi klubilla pian otteluni jälkeen pastaa, kanaa ja perunaa sekä tomaattia ja kesäkurpitsaa, minkä jälkeen siirryin katsomoon katsomaan, kun Juho rökitti oman avausvastustajansa. Minun toinen pelini oli vuorossa kello 15.15 romanialaista sijoitettua Copilia vastaan. Hän aloitti ottelun erittäin hyvin, ja minä en päässyt oikein ollenkaan tempoon mukaan ensimmäisessä erässä. Copil syötti erittäin hyvin ja paukutti peruslyöntejäänkin aika reippaasti. Kaksi murtoa toi erän hänelle aika nopeasti. Toisen erän alussa minä huomasin, että Copil löi paljon paremmin, kun minä löin kovaa, joten päätin alkaa hieman vaihtelemaan tempoa enemmän ja otin välillä tarkoituksella vauhtia pois pallosta. Muutin myös syöttöni paljon kierteisemmäksi vauhdin kustannuksella, ja yritin saada ykkösen prosentin korkeaksi ja tarkkuuden kuntoon. Sain heti Copilin toisen erän ensimmäisessä syöttövuorossa pari murtopalloa, mutta en valitettavasti onnistunut murtamaan hänen syöttäessä niihin hyvin. Edettiin hyvin tasaisesti 3-3 tilanteeseen asti, jossa Copilin onnistui murtaa minut todella pitkän syöttövuoron jälkeen. En siitä kuitenkaan lannistunut, vaan breikkasin takaisin heti seuraavassa pelissä pelatessani aivan loistavan gamen ja sain pidettyä 5-4 johtoon selvittäen pari murtopalloa. 5-5 –tilanteessa pelasin mielestäni ihan oikein ja hyökkäsin pari kertaa verkolle, mutta Copil ehti kahteen volleyhini, joihin en uskonut hänen ehtivän, ja onnistui ohittamaan minut kahdesti verkolla. 6-5 –johdossa hän ei enää hävinnyt syöttöään, ja ottelu oli ohi noin puolessatoista tunnissa. Pelin taso oli varsinkin toisessa erässä mielestäni oikein hyvä, eikä se ollut niin hirveän kaukana, että olisin saanut vietyä ottelun kolmanteen erään. Copilin syöttö oli todella hyvä, ja hän sai sillä pisteitä silloin, kun hän niitä tarvitsi, ja pääsi monesti pois tukalasta tilanteesta. Minä pystyin kuitenkin pelaamaan omaa peliäni hyvää vastustajaa vastaan ajoittain ihan menestyksekkäästikin, ja sanoisin, että kunhan pääsen useammin pelaamaan tällaisia vastustajia vastaan, totun paremmin tempoon, ja pystyn vastaamaan siihen itse paremmin. Kun seuraavan kerran pelaan esimerkiksi Copilia vastaan, mahdollisuuteni voittoon on mielestäni jo huomattavasti suurempi kuin tällä kertaa. Kokemus tällaisista otteluista on mittaamattoman arvokasta.

Minun toisen otteluni jälkeen oli taas aika seurata Juhon peliä, mutta ennen sitä ehdin vähän aikaa seurata klubilla olevassa suihkulähteessä olevia kultakaloja ja kilpikonnia. Oli hauskaa seurata yhden kilpikonnan yrityksiä nousta kiven päälle paistattelemaan päivää, mikä ei tuolla kropalla ole muuten ihan helppoa. Lopulta noin viiden epäonnistuneen yrityksen jälkeen tuo kuvan oikeassa alakulmassa oleva kilpikonna onnistui kuitenkin tavoitteessaan ja näytti silminnähden ylpeältä.

Juhokin valitettavasti hävisi oman ottelunsa, joten kaksinpelit ovat meillä molemmilta nyt ohi. Kävimme kuitenkin katsomassa miltä duppelin ilmoittautumislista näyttää, ja kun se näytti siltä, että meillä ei olisi mitään asiaa pääsarjaan, emme voineet uskoa korviamme, kun kilpailunjohtaja tuli kertomaan, että hänellä on vielä yksi villikortti käyttämättä, ja hän kysyi, että haluaisimmeko me sen?!  Täytyy kyllä vielä odottaa huomiseen kaavion julkaisemiseen asti ennen kuin tuota lupausta voi pitää varmana, mutta olisihan se aika erikoista, jos yksi villikortti annettaisiin tuntemattomille suomalaisille. Emme kyllä pistä vastaan, jos niin käy! Juho tuli vielä illalla minun hotellilleni ja menimme yhdessä syömään viereiseen kiinalaiseen ravintolaan. En ole pitkään aikaan laittanut illalliskuvaa, joten laitetaas nyt esille. Annokseeni kuuluu kananuudeli, possua sweet&sour kastikkeella ja riisiä. Nam, kuinka hyvää oli! Illalla varailin vielä lentoja Kiinan reissulle ja menin venyttelyjen jälkeen sänkyyn lepäämään. Toivottavasti nimi löytyisi huomenna duppelin kaaviosta!

Ciao! Lähdin tänään aamulla kohti Cremonaa, Italiaa vähän ennen kahdeksaa ja pääsin perille peikallista aikaa kuudelta. Välillä menee 11 tuntia pelkästään Euroopan sisällä matkustamiseenkin. Lensin Lufthansalla Frankfurtin kautta Milanoon, jossa menin bussilla lentokentältä rautatieasemalle (1,5h), josta otin junan Cremonaan (1,5h), jossa kuljin vielä viimeisen vartin taksilla. Onneksi olin sopinut Juhon kanssa etukäteen treenit illaksi niin sen kanssa ei tullut mitään ongelmaa, vaan pääsimme tunniksi pallottelemaan kuudesta seitsemään. Klubi ei ole täällä mitenkään erityisen hieno; neljä kovaa kenttää ilman sen suurempia katsomoita. Klubitalo on kuitenkin kyllä ihan hieno, ja söimmekin siellä illallista. Ah, kuinka hyvää voi olla ihan vain pasta tomaattikastikkeella, kunhan vain olet Italiassa. Kanafile sen kanssa oli hieman kuiva, mutta onneksi söin myös vähän vihanneksia tuomaan raikkautta.

Kaavio tuli äsken ulos, ja minä pelaan huomenna ensimmäisellä kierroksella englantilaista Chris Eatonia vastaan. Näin hänet pari viikkoa sitten Koreassa, mutta minulle ei kyllä hänen pelistään jäänyt paljoa mieleen. Hänellä on ihan hyvä syöttö, ja hän yrittää pelata aika isoa tennistä. Taas kerran minun tulee olla huolellinen oman pelini kanssa ja saada liikkutettua Eatonia tarpeeksi ympäri kenttää. Alusta oli vastamaalattu ja aika hidas, minkä luulisin sopivan minulle. Lyömme Juhon kanssa yhdeksältä, jonka jälkeen olen kehissä kello 10.

Hei! En ole valitettavasti päässyt kirjoittamaan blogiani pariin päivään monesta eri syystä. Tulin lauantaina nelinpelimme jälkeen todella kipeäksi. Sain ilmeisesti perjantaina iltana syömästäni ruoasta jonkun bakteerin elimistööni, joka pakotti minut yli puoleksitoista vuorokaudeksi sängyn pohjalle. Minulle nousi 40 asteen kuume, vatsani meni aivan sekaisin ja oksentelin myös lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kolmesti. Minulle ei ole ikinä aikaisemmin ollut noin korkeaa kuumetta, välillä olo oli niin kylmä, että vain tärisin peiton alla. Jami piti minusta kuitenkin hyvää huolta ja aloitin antibioottikuurin. Onneksi sunnutai-iltana oloni alkoi mennä paranemaan päin juuri, kun ajattelimme lähteä pian sairaalaan. Maanantaina oloni oli jo lähes normaali, ja pystyin aloittamaan illalla matkustamisen kotiin ihan tavalliseen tapaan. Saavuin tiistaina Helsinkiin ja pääsin tänään lääkäriin tekemään hieman testejä, ettei kyseessä ollut mitään vakavaa. Verikokeet näyttivät onneksi, että kaikki arvoni ovat ihan kunnossa ja pystyn jatkamaan huomenna harjoittelua ihan normaalisti. Tarkoitukseni on huomenna harjoitella kahteen otteeseen, ensimmäiset treenit Juhon kanssa ja illalla vielä kahdestaan Ollin kanssa. Lähden sitten perjantaina aamulla kohti Cremonaa, Italiaa pelaamaan $35000 + H challengeriä ja toivon saavuttavani siellä hyvää menestystä. Seuraavan blogitekstini kirjoittanenkin sitten varmaan  sieltä!

Heliövaara - van der Merwe 3-6, 4-6, 6-3, 3-6.

Voi voi. Ei ollut Suomen kannalta paras mahdollinen päivä tämä DC-viikonlopun perjantai. Heräsimme aikaisin aamulla ja lähdimme Timon kanssa 7.45 kuljetuksella kentille. Löin Timon kanssa reilut puolituntia kahdeksan jälkeen, ja minä siirryin odottamaan otteluni alkua pukuhuoneeseen. Jami avasi pikaisella käsittelyllä jalkani, ja olin valmis avajaisten jälkeen menemään kentälle taistelemaan. Avajaiset olivat aika tavalliset, tässä kuva, kun meidän joukkue saapuu kentälle.

Minun matsini alkoi sitten kello kymmenen. En ollut alussa mitenkään kipsissä, mutta jalkani eivät tuntuneet liikkumaan juuri mihinkään. Ensimmäinen erä oli melko tasainen, minulla oli monta 40-40 -tilannetta Izakin syötöissä, mutta en pystynyt murtamaan. Hän mursi minut kerran toisessa syöttövuorossani, ja erä meni siinä. Toiseen erään sain ihan erilaisen alun, ja siirryin 3-0 -johtoon. 3-1 -tilanteessa pelasimme elämäni pisimmän syöttövuoron, minulla oli kai kolme tai neljä pitopalloa, mutta hän mursi minut noin kahdeksannella murtopallollaan. Izak mursi minut uudestaan vielä 3-3 -tilanteessa, ja erä meni sitten siinä. Kolmannessa erässa minä sain murrettua alussa, ja pidin loput syöttövuoroni. Neljäs erä oli hieman erikoinen. Minulla oli 2-2 -tilanteessa kaksi murtopalloa, mutta en saanut, ja Izak mursi minut heti perään. Seuraavassa gamessa nousin Izakin 40-0 johdosta murtoon, mutta hävisin taas omani 3-4 -tilanteessa. Viimeisessä gamessa minulla oli vielä 0-40 eli kolme murtopalloa, mutta epäonnistuin kahdessa ohituksessa, ja matsi oli pian ohi.

Harmittaa aika paljon, koska minusta tuntuu, että matsi olisi ollut ihan voitettavissa. Izakin syöttö ei ollut niin paha kuin oletin, mutta hän kyllä pelasi varsinkin ensimmäiset kaksi erää erinomaisia ykkösvolleyta. Minun jalkani olivat tosi tahmeat, ja tein liikaa helppoja virheitä. Oli hankalaa, kun heti, kun en ollut hyvässä jalka-asennossa pallon takana, lyöntini karkasivat pitkäksi. Ohittaminen oli myös vaikeaa, kun ohitukset tuli lyödä aika kovaa Izakin tullessa lähelle verkkoa, ja tällöin ne karkasivat helposti pitkiksi. Ja sitten kun alkaa varomaan lyöntejään, siitä ei hyvää seuraa. Kaikista pettynein olin kuitenkin syöttööni. Ykkössyöttöprosenttini oli varsinkin alussa luokaton, ja en viitsinyt enää hakea niin isoa syöttöä lopussa, kun tuntui, että en saanut palloa kenttään juuri ollenkaan. Syötin varmaan enemmän kaksoisvirheitä, kun ikinä aiemmin yhdessä ottelussa, lähemmäs kymmenen. Kun pelaan normaalisti, kick-syötölläni tulee harvoin kahta tuplaa enemmän ottelussa. Eikä tässä ottelussa ollut kyse siitä, että olisin joutunut syöttämään kakkostani yhtään riskillä, vaan missasin ihan peruskakkosia, joita en yleensä missaa ikinä. Pelin taso ei ollut missään vaiheessa ottelua mitenkään häävi, melkein koko ajan pisteet päättyivät jomman kumman virheeseen. Minä en oikein pystynyt pelaamaan omaa peliä, kun jouduin keskittymään vain pallon kenttään saamiseen. Vaikeata oli.

Jarkko pelasi minun jälkeeni, eikä ihan nappiin mennyt hänelläkään. Jarkolla oli myös hieman vaikeuksia pitää pallot rajojen sisäpuolella, ja de Voest pelasi uskomatonta tennistä. Hän näytti neljännen erän alusta asti lähes puolikuolleelta, mutta hän ei tehnyt virheitä juuri yhtään ja pystyi kurottelemaan palloja takaisin uskomattomalla pituudella. Hän myös syötti koko ottelun erittäin hyvin. En olisi uskonut, että hän jaksoi pelata loppuun asti, mutta niin vain kävi. Täytyy antaa hänelle peukku fiksusti pelaamisesta; hän minimoi virheet ja teki hyvin ajoitettuja onnistuneita hyökkäyksiä. Olosuhteet olivat hänelle kuin tehdyt, ja niinhän sen kotijoukkueen pelaajalla pitääkin olla. Yleisöä ei juuri näkynyt, ja tunnelma paikalla oli suorastaan tylsistyttävä. Eteläafrikkalaiset eivät kannustaneet omiaan juuri ollenkaan, ja referee päätti vielä kieltää Henkan kannustuksen provosoivana. Tässä päivän yleisö suurimmillaan. Jarkon matsin viidennessä erässä paikalla oli ehkä 50 ihmistä. Huhheijaa.

Me lähdimme kentiltä aika nopeasti takaisin hotellille matsien jälkeen. Otimme illan ihan rauhassa, toki Jami hieroi minua ja Jarkkoa. Söimme illallisen hotellin ravintolassa seitsemän hengen voimin, kun Teemu Purho tuli tänään aamulla paikalle. Minä söin vähän eksoottisemmat ruoat, strutsia alkupalaksi, äyriäisiä pääruoaksi ja suklaamoussea jälkiruoaksi. Nyt voikin taas mennä täydellä vatsalla nukkumaan, jotta huomenna on pelikunnossa jos käsky käy. Illalla en toivottavasti näytä siltä kuin tänään! :P

Vau, minä pääsen huomenna kentällä Davis Cupin avausottelussa! Vastaani asettuu Etelä-Afrikan ykköspelaaja Izak van der Merwe jo kello 10 alkavassa matsissa. Olen aikaisemmin pelannut vain yhden DC-kaksinpeliottelun vuonna 2008 Luxembourgin Gilles Mulleria vastaan Hangossa, joten on mahtavaa päästä uudestaan näyttämään. Vastustajani van der Merwe on pitkä pelaaja, jolla on hyvä syöttö. Hän perustaa pelinsä paljon hyvään syöttöönsä ja hän pelaa melko paljon syöttö,-volleyta. Takaa hän ei ole niin vahva, mutta hän hakee sieltä isoilla lyönneillään usein nopeita ratkaisuja, joten minun pitää pelata aktiivisesti ja hyökätä itsekin paljon. Tykkään yleensä pelata syöttö-volley -pelaajia vastaan, koska palautan hyvin ja saan näin ollen vastustajani lyömään vaikeita lentolyöntejä. Tällä kentällä, kun pallot pomppaavat tosi korkealle, minun pitää ottaa van der Merwen syötöt vastaan aika aikaisin, jotteivat pallot pomppaa minun ulottumattomiini. Oman syöttöni pitää myös toimia huomenna hyvin, jotta saan paineet siirrettyä van der Merwen syöttövuoroihin. Meinaan syöttää paljon kick-syöttöä vastustajani rystylle, koska luulen, että hänen yhdenkäden ryustyllään hänellä voi olla vaikeuksia palauttaa sitä. Voin myös ajoittain pelata itsekin syöttö-volleyta, jotta saan hänen palautukseensa painetta. Ven der Merwe ei ole mielestäni henkisesti kovin hyvä pelaaja, joten yritän saada hyvän alun, ja hänelle sitä kautta pienen kipsin päälle. Hänellä on kuitenkin varmasti kaikki ennakkosuosikin paineet, joten minä voin pelata rennosti. Hienoa päästä pelaamaan vielä paras viidestä -systeemillä, jolloin pelin henkinen puoli tulee mielestäni vielä paremmin esiin.

Meillä oli tänään vauhdikas päivä. Kello 10 aamulla oli ohjelmassa arvontatilaisuus, jossa nimetään joukkueiden pelaajat, ja arvotaan ketkä pelaavat perjantaina ensimmäisen ottelun. Tässä kuva, miltä tuo tilaisuus vaikuttaa.

Tämän jälkeen Timo ja Jarkko treenasivat, minkä jälkeen tulimme takaisin hotellille syömään lounasta. Kolmen aikaan minä ja Timo treenasimme, ja menimme sen jälkeen saunomaan Suomen suurlahetystölle. Illallisen söimme hotellilla. Menen nyt nukkumaan, jotta jaksan huomenna pelata. Pahoittelen siis lyhyttä kirjoitusta. :)

Tänään oli hieno ja aurinkoinen päivä. Lämpötila oli päivällä varmaankin 25 asteen tienoilla eikä koko päivän aikana näkynyt yhtä ainutta pilveä. Joudun heti aluksi toteamaan, että tiputin puhelimeni tänään aamulla lattialle, ja se ei enää toimi. Jouduin siis ulkoistamaan kuvaamisen fysiollemme Jamille tämän viikon ajaksi, mutta onneksi Jami on innokas kuvaaja.

Tässä meidän joukkue tänään päivällä hotellilla. Kannattaa huomata myös ihan mukavat näköalat meidän takana.

Aloitimme päivän hotellimme hyvällä aamiaisella ja lähdimme kentille kymmenen aikaan. Treenasimme yhdestätoista yhteen; löimme aluksi pitkään peruslyöntejä, jonka jälkeen Jarkko ja minä pelasimme hieman pisteitä. Söimme treenien jälkeen lounaaksi jotain pastalaatikon tapaista, ja palasimme takaisin klubille treenaamaan kolmesta viiteen. Löimme taas huolella peruslyöntejä, jonka jälkeen minä siirryin Kimin kanssa toiselle kentälle, jossa me treenasimme hyökkäyslyöntejä ja palautusta. Viiden aikaan oli loistava sää pelata, kun aurinko alkoi olla jo piilossa, mutta oli yhä valoisaa eikä ollut niin kuuma. Olemme jokaisessa treenissä pelanneet alkuun ja loppuun hauskaa niin sanottua elämäpeliä, jota pelataan syöttöruudussa nelistään niin, että jokaisella on oma ruutu. Siinä voi siis lyödä joko verkon yli tai viereiseen ruutuun, ja jokainen laskee vain omia virheitään. Se kuka ensiksi saa viisi virhettä, häviää. Tästä kuvasta voi saada jotain viitteitä, miltä elämäpeli näyttää.

Meillä on uusi Jarkon Australian matkalla oppima panos, kun perskymppi on nykyään pannassa. Häviäjä menee syöttöruudun T-pisteeseen makaamaan selältään, ja muut saavat heittää verkolta häntä pallolla. Heitto pitää heittää ylöspäin eli pallon vauhti on tosi hiljainen. Häviäjä ei saa liikkua, ja tarkoitus on tietenkin heittää häntä haaroihin. :-D On muuten kauheaa katsoa, kun pallo tulee kohti arkaa paikkaa, mutta pitää vain olla liikkumatta ja odottaa osumaa. Vielä ei harmittavasti/onneksi kukaan ole kuitenkaan saanut kovin kivuliasta osumaa! :-D

Illalla meillä oli ohjelmassa jokaiseen Davis Cupiin kuuluva banketti-illallinen. Tällä kertaa tilaisuus järjestettiin Suomen suurlähetystön upeassa talossa ja sen takapihan terassilla. Tässä tilaisuudessa tennisliittojen edustajat ja joukkueiden kapteenit sekä referee ja muutama muu henkilö pitävät puheita ja joukkueet vaihtavat pienet lahjat. Tässä meidän kapteeni Kimi pitämässä omaa puhettaan, josta hän tällä kertaa suoriutui ihan hyvin.  ;-)

Tilaisuudessa tarjotaan ruokaa, ja tällä kertaa paikalla oli ehkä noin 60-70 ihmistä. Oli mukavaa, kun juhlaan oli kutsuttu paljon suomalaisia, joten me viihdyimme oikein hyvin. Suurlähettilään kaksi tytärtä esiintyivät meille hienosti laulaen, ja juttelimme heidän kanssaan pitkään. Viihdyimme aina melkein ilta kymmeneen asti ennen kuin lähdimme takaisin hotellille. Tässä kuva lauluorkesterista.

Laitetaan nyt vielä loppuun aavistuksen tärähtänyt kuva meidän komeasta joukkueestamme.

Yöllä oli satanut, joten meidän tullessa klubille aamulla kentät olivat vielä ihan kosteat. Muutama klubin työntekijä Kimin avustuksella kuitenkin kuivasivat kentän meille pelikelpoiseksi ja pääsimme aloittamaan treenit aamulla yhdeksältä. Ei ole mitenkään erityisen hieno klubi missä pelaamme, mutta ei siinä nyt varsinaisesti mitään vikaakaan ole. Katsomopaikat ovat kyllä aika vähissä, enkä usko, että kovin isolle yleisölle täällä viikonloppuna pelataan. Tässä on muutama kuva keskuskentästä.

Toinen sivukatsomo on ihan mukavan kokoinen,

päätykatsomokin on ihan tyylikäs.

mutta toisen puolen sivukatsomo on kyllä jopa koominen Davis Cupin 1-divisioonassa.

Alusta lienee juuri maalattu, joten se on hyvin tahmea. Pomppu on yllättävän epätasainen johtuen siitä, että kentän päällimmäinen kerros on kummallisesti raidallinen. Osa pompuista on tosi korkeita ja välillä pomppu taas jää ihmeen matalaksi. Ainakin tänään meillä oli kaikilla ajoituksen kanssa vähän vaikeuksia juurikin epätasaisen pompun takia. Kenttä ei ole mitenkään hidas eikä nopea, vaan sanoisin, että nopeus on hyvin mielyttävä. Kunhan pomppuun tottuu, niin kenttä on oikein hyvä. 1,3 kilometrin korkeus merenpinnasta saa pallon kuitenkin liitämään ihan eri lailla kuin merenpinnan tasossa. Minulla ei korkealla pelaamisesta ole aikaisempaa kokemusta juuri ollenkaan, mutta kyllä meillä kaikilla lyönnit karkailivat tänään pitkäksi huomattavasti enemmän kuin yleensä. Jos vähänkään lyö huolimattomasti tai varoo lyöntiä, pallo liitää kuin itsestään takarajan yli. Täällä pelaaminen vaatiikin parempaa huolellisuutta ja osumaa, jotta saa lyönnit pysymään rajojen sisällä.

Treenasimme aamulla pari tuntia lähes ainoastaan paikaltaan lyöden, koska kenttä oli sen verran märkä. Tulimme lounaalle hotellillemme syömään pastaa, ja toiset treenit olivat vuorossa jo yhdeltä. Kuljettajaamme ei heti näkynyt, joten minulla oli aikaa ottaa muutama kuva hotellistamme, joka siis muistuttaa kyllä enemmän huvilaa.

Tässä vielä Henkka, Timo, Jarkko ja Jami hotellin edessä.

Iltapäivätreeneissä pystyimme jo ottamaan liikkumisharjoitteita ja pelasimme jonkun verran pisteitäkin treenin loppuun. Menimme treenin jälkeen vielä kuntosalille vetämään kevyen dynaamisen venyttelyjumpan ja palauttelun. Illan otimmekin sitten aika rauhassa hotellilla. Söimme illalliseksi taas gourmet-kokkimme aterian. Minä söin ravuilla täytetttyjä sieniä alkupalaksi, possun fileen perunamuusilla pääruoaksi ja suklaa leivoksen jäätelön kanssa jälkiruoaksi. Oli tällä kertaa erinomainen illallinen ja kun juomaksi sai vielä vastapuristettua appelsiinimehua niin kyllä kelpasi. Jami hieroi vielä illalla jalkojani auki, minkä jälkeen silmäluomet alkoivat painua kiinni, ja olikin aika mennä nukkumaan. Olen Henkan kanssa samassa huoneessa ja meillä on aika läheinen tunnelma, kun sänkymme ovat kiinni toisissaan eikä niitä saa erotettua. Heräsin kerran viime yönä, kun Henkan käsi oli minun naamallani, mutta sellaistahan sattuu! :)

Terveisiä Etelä-Afrikasta! Tämä on ensimmäinen kertani Afrikan mantereella, joten minulla on jäljellä enää Etelä-Amerikan manner käymättä Antarktiksen lisäksi. Edellinen postaukseni jäi siihen, kun olin lähdössä Koreasta kotia kohti, ja laitan tähän nyt vielä pari kuvaa kotimatkalta. Matkustin yöbussilla Gimcheonista Soulin lentokentälle, ja oli niin mukavat penkit siinä bussissa, että otin niistä ihan kuvan.

Ehdin nukkua bussissa vain kolme tuntia, kun saavuimme perille jo 4.50 lauantaiaamuna, mutta onneksi lennolla Helsinkiin sain hyvän paikan ja pystyin jatkamaan unia. Lento oli ylibuukattu turistiluokassa, ja huomasin tehdessäni internet-lähtöselvitystä, että business-luokan kahta viimeistä riviä tultaisiin käyttämään turistiluokan penkkeinä. Ja koska olin aikaisin paikalla lentokentällä, menin heti lähtöselvityksen auetessa viemään laukkuni ja kysyin samalla kiltisti, josko noilta riveiltä 6 tai 7 olisi mahdollista saada paikka. Hymyily kannatti ja istuin lennon tämän näköisellä penkillä.

Vietin kotona lauantai-illan ja sunnuntain lepäillen ja nukkuen, ja lähdin sunnuntai-iltana 18.55 kohti Johannesburgia Munchenin kautta Lufthansalla ja South Afrikan Airwaysilla lentäen Hieman minua koneessa jännitti, että millainenkohan maa tämä Etelä-Afrikka on, ja mitä täällä uskaltaa ylipäätänsä tehdä, mutta ainakin tähän asti huoli on ollut aiheeton. Automatka hotelliimme kesti moottiritiellä sattuneen kolarin takia puolitoista tuntia, mutta eipä minulla ollut kiire mihinkään. Ulkona satoi koko päivän, joten emme päässeet tänään ollenkaan pelaamaan tennistä. Timo ja Henkka olivat ehtineet puoli tuntia lyödä eilen, mutta muuten ei kukaan ole päässyt ottamaan kenttiin tuntumaa. Lähdimme koko porukalla salille puolenpäivän aikaan, ja teimme hieman pilates-jumppaa fysiomme Jamin opastuksella, jonka jälkeen otimme tuntumaa lajinomaiseen liikkumiseen aerobic-salissa. Vaikea oli sanoa mitään olosuhteista muuta kuin, että niin paljon ulkona satoi, että modernin Virgin Active -kuntosalimmekin katto alkoi vuotaa. Tulimme takaisin hotellille syömään lounaaksi lasagnea ja otimme loppupäivän aika leppoisasti. Minä pääsin vielä ennen illallista Jamin hierottavaksi, ja teki kyllä hyvää huoltava hieronta pitkän kisareissun jälkeen. Söimme illallisen myös hotellilla, jossa oikein gourmet-kokki valmistaa annokset. Minä otin alkupalaksi lampaan munuaisia, mutta taisi olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kokeilen munuaisia.

Pääruoaksi söin naudan file-pihvin, joka oli ihan ok hyvää.

Jälkiruoka oli aterian ehdottomasti aterian paras ruoka, suklaa fondant jäätelön kanssa.

Hotellimme täällä ei varsinaisesti ole hotelli, vaan guest house. Käsitykseni guest houseista ei aikaisemmin ole kuitenkaan ollut ihan tällainen, vaan tämä on upea huvila, jonne on tehty muutama hotellihuone. Sisustus on viimeisen päälle mietittyä, ulkona on uima-allas ja hotellista löytyy jopa sauna. Alakerran takkahuoneen takan kokokaan ei ole ihan siitä pienimmästä päästä, ja taitaa tuossa takan päällä koristeena olla ihan oikea norsunluu.

Guest housessamme ei meidän lisäksemme asu juuri muita, joten täällä on ihanan rauhallista ja palvelu pelaa. Kaikki tämän alueen talot on aidattu joko korkealla tiilimuurilla tai piikkilanka-aidalla, joten kutsumattomia vieraitakaan ei pitäisi paljoa näkyä. Tänne tullessani luin, että tässä maassa rikollisuus on erittäin yleistä ja ulkona liikkumista ei turhaan kannata harrastaa, mutta en ole vielä nähnyt ollenkaan kovin köyhiä alueita. En kuitenkaan meinannut niitä sen kummemmin etsiä, vaan minulle kelpaa tämä hienostoalua, jolla hotellimme sijaitsee.

Toivottavasti huoomenna ilma olisi paremipi ja pääsisimme treenaamaan, jotta tottuisimme olosuhteisiin. Tässä ei kuitenkaan ole enää montaa päivää ennen ottelujen alkua.