Heliövaara - Roshan 6-4, 6-2 Heliövaara/Bezeruk - Ebelthite/Feeney 2-6, 6-7(4)

Jep, sain tänään erittäin hyvän alun reissun viimeiseen kisaan ottamalla hallitun tyylikkään voiton ajoittain vaarallisesta australialaispelaajasta. Oloni kentällä oli kuin uudesti syntynyt, ja pystyin pelaamaan koko ottelun rennosti ja vaivattomasti. Tuntui, että ottelu oli alusta loppuun täysin hallussani, vaikka varsinkaan ensimmäinen erä ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut edes mitenkään erityisen selvä. Syöttö-volley -pelaajaa vastaan tärkeimmiksi lyönneiksi ajattelemani palautus ja syöttö toimivat tänään todella mukavasti, mikä takasi minulle avaimet voittoon.

Tuntumani palloon oli alusta asti kunnossa, ja sain murron heti kolmannessa gamessa aika puskista noustuani 40-0 -tilanteesta kahdella hyvällä ohituksella ja parilla erinomaisella palautuksella breikkiin. Seuraavassa gamessa annoin Roshanille hänen ottelun ainoan breikkipallonsa, mutta onnistuin selvittämään sen hyvällä syötöllä, minkä jälkeen erässä edettiin molempien pitäessä syöttönsä vaikeuksitta aina 5-3 -tilanteeseen asti, jolloin minulla oli yksi breikki- eli eräpallo Roshanin syötössä. Roshan onnistui kuitenkin selvittämään sen hyvällä syöttö+kämmen yhdistelmällä palautukseni noustessa ja jäädessä lyhyeksi. Seuraavassa gamessa syöttäessäni erää kotiin tein oikeastaan ottelun ainoat kaksi turhaa takakenttävirhettä gamen alussa, mutta selvitin hyvällä itseluottamuksella 15-30 -tilanteen hyvillä syötöillä ja jatkolyönneillä ja vein ensimmäisen erän 6-4.

Toiseen erään sain parhaan mahdollisen alun breikkaamalla palautuswinnerillä Roshanin syötön heti ensimmäisessä gamessa, minkä jälkeen jatkoin pitämällä omani ja ottamalla varmuuden vuoksi toisen breikin 2-0 -tilanteessa jälleen hyvillä palautuksilla. Ottelun viimeiset gamet menivät hieman kruisailuksi, mutta olin kuitenkin tyytyväinen pidettyäni syöttöni vaikeuksitta voittaen toisen erän 6-2 ja koko ottelun tunnin ja vartin pelin jälkeen.

Pelasin tänään juuri niin kuin halusin pelata. Oloni kentällä oli rento ja irtonainen, ja kaikki tapahtui ikään kuin itsestään niin, etten joutunut missään vaiheessa tekemään mitään väkisin tai pakottamaan jalkojani paremmin kulmiin. Lyöntiasennot olivat kohdallaan ja osumat palloon hyviä. Erityisen hyvin kulkivat siis syötöt ja varsinkin palautukset, jotka sain lähes poikkeuksetta käsiksi päästessäni Roshanin jalkoihin. Sain hyvillä palautuksillani ja ohituksillani Roshanin yrittämään liikaa syötöillään ja volleyillaan, mikä oli tarkoituksenikin. Nautin tänään pelaamisesta ihan eri lailla kuin pitkään aikaan ja löysin loistavan tatsin lyödä stoppareita ja ihanan hiljaisia jyrkkiä krosseja. Roshan löi rystyltään paljon slaissia, johon vastasin monesti myös takaisin monipuolisilla slaisseilla, jotka kulkivat erittäin kivasti. En kuitenkaan saa unohtaa hyvin kulkenutta jatkopelaamistani syötön jälkeen, jonka avulla sain pidettyä omat syöttöni kivuttomasti. Pelasin rennosti omaa peliäni nousemalla paljon eteenpäin ja sain lyötyä paljon läpilyöntejä. Lisäksi olen myös erittäin tyytyväinen viime aikoina hieman harmaita hiuksia aiheuttaneeseen breikkipallojen voittotilastooni, joka oli tänään kiitettävä 3/5. Kaiken kaikkiaan en oikein tiedä mitä tekisin erilailla, jos pelaisin Roshania vastaan uudestaan. Tennis on vaan niin siistiä, kun peli kulkee.

Yksi tärkeä asia, joka mielestäni edesauttoi päivän hyvää esitystäni, on kenttäpinnoite, joka on juuri sellainen kuin haluaisin kaikkien alustojen olevan. Australian avoimissakin käytettävällä Plexicushion alustalla pomppu on korkea ja kaikki kierteet kick-syöttö mukaan lukien toimivat loistavasti. Minusta monesti erilaisten kovien kenttien eroja vähätellään, vaikka alustojen välillä on valtavia eroja. Kulunut asfalttikenttä on täysin erilainen alusta pelata kuin juuri maalattu Plexicushion, mutta kenttien ei tarvitse edes olla noin ääripäistä pelin luonteen muuttuessa huomattavasti. Olen pelannut oikeastaan aina tämäntyyppisellä karhealla alustalla hyvin, joten minun puolestani tällaisella alustalla voitaisiin pelata enemmänkin. Toisaalta mitä isommasta kisasta on kysymys, sitä useammin alustat taitavat olla tämäntyyppisiä. Decoturf, Rebound Ace, Plexicushion ja kaikki akryylipinnoitteet tulevat olemaan tulevaisuudessa etulyöntiasemassa kisakalenteria suunnitellessani. Harmittavasti kisojen fact sheeteissä lukee kuitenkin usein vain hard court, joka ei kerro alustasta juuri mitään. Tietenkin pelin nopeuteen vaikuttavat pallojen lisäksi paljon myös olosuhteet kuten lämpötila, kosteus ja pelipaikan korkeus, mutta silti fact sheeteissä alustan ilmoittamiseen voitaisiin mielestäni panostaa hieman enemmän.

Pelasimme parini Yuri Bezerukin kanssa tänään myös ihan hyvän nelinpelin, mutta valitettavasti emme pystyneet viemään toista erää nimiimme, vaikka pääsimme syöttämään 6-5 –tilanteessa erävoitosta. Ensimmäiset puolitoista erää vastustajamme pelasivat kovalla itseluottamuksella juuri niin hyvin kuin etukäteen pelkäsin, mutta toisessa erässä 1-3 –tilanteessa saimme murrettua heidän syöttönsä muutaman erinomaisen palautuksen avulla ja pääsimme mukaan peliin. Pidimme syöttömme kolme kertaa peräkkäin breikkipalloista huolimatta ja kova tsemppimme palkittiin 5-5 –tilanteessa murtaessamme Feeneyn syötön nollille. Vastustajamme alkoivat tässä vaiheessa hieman hermostua, mutta luontoäiti päätti nollata hyvän momentumimme kymmenen minuutin sadetauon avulla. Tullessamme takaisin kentälle meidän erinomainen fiiliksemme ja vastustajiemme turhautuminen olivat kadonneet, ja he onnistuivat murtamaan takaisin kolmannella breikkipallollaan. Tie breakissakaan emme pelanneet huonosti, mutta vastustajamme tekivät selväksi, miksi he ovat voittaneet niin monta kisaa tänä syksynä, ja löivät pari uskomatonta lyöntiä lähes rutiinilla. Jouduimme lopulta Yurin kanssa tunnustamaan heidät paremmiksemme, mutta saatoimme kuitenkin poistua kentältä päät pystyssä hyvän taistelun jälkeen.

Tilanne on siis nyt aikaisemmalta reissulta tuttu, eli saan rauhassa keskittyä singelin pelaamiseen. Tänään pelattiin vain neljä miesten kaksinpelin pääsarjaottelua, ja myös tuleva vastustajani pelaa vasta huomenna. Aionkin siis suunnata huomenna klubille kello kymmeneksi katsomaan, kun israelilainen Amir Weintraub ja thaimaalainen Danai Udomchoke ratkaisevat paremmuutensa. Seuraavan kierroksen vastustajani ei siis missään tapauksessa tule olemaan helppo, joten aion käyttää kaikki keinot skauttaamismahdollisuus mukaalukien hyödyksi. Tarkoitukseni on myös jossain vaiheessa päivää käydä vetämässä kevyt tunnin treeni, jotta hyvä tuntumani pysyy yllä torstain toisen kierroksen otteluuni. Menen tästä nyt kuitenkin nukkumaan, mutta palaan huomenna taas asiaan ja pohdin tarkemmin tulevaa otteluani, kun vastustajakin on selvillä. Huomiseen!

Otteluiden alku lähestyy ja fiilis nousee. Sade ei kuitenkaan vielä tänäänkään päästänyt pelaajia helpolla, sillä heti aamutreenieni jälkeen alkoi sataa, ja jouduin jättämään päivän toiset treenit väliin. Sain kuitenkin onneksi pelattua edes tunnin australialaisen Dane Propoggian kanssa, ja lyöntini alkavat taas olla ihan hyvässä iskussa. Kentillä tuuli tänään eilisen tapaan aika kovaa, mutta huomisesta eteenpäin tuulen on ennustettu kuitenkin tyyntyvän ja sateenkin vähentyvän, joten pääsarja saataneen käyntiin hyvissä olosuhteissa.

Ensimmäisen kierroksen vastustajakseni arpoutui tällä viikolla australialainen Nima Roshan. Olen nähnyt hänen pelejään oikeastaan vain sivusilmällä, mutta hänen pelityylinsä on niin selkeä, että sitä ei ole voinut olla huomaamatta. Roshan on nimittäin yksi harvoista puhtaasti syöttö-volleyta pelaavista pelaajista ammattilaiskentillä. Pelityylinsä takia hän on kuitenkin vaarallinen pelaaja, jonka kanssa tulee olla tarkkana. Roshan syöttää parhaimmillaan hyvin ja hoitaa volleyt eleettömästi, mutta omissa syöttövuoroissani minun pitäisi peruspelilläni olla vahvoilla. Tärkeässä roolissa huomisessa ottelussa tuleekin olemaan palautukseni, jolla minun tulisi saada painetta Roshanin syöttöön ja saada hänet yrittämään syötöllään liikaa. Olen kuitenkin aina tykännyt pelata syöttö-volley -pelaajia vastaan, joten lähden huomiseen otteluun luottavaisella, mutta nöyrällä asenteella.

Nelinpelissä sain italialaisen Riccardo Sinicropin viime hetken feidauksen jälkeen sovittua parikseni australialaisen Yuri Bezerukin, mutta saamme ensimmäisellä kierroksella vastaamme pahaakin pahemman 2-sijoitetun australialaisparin Ebelthite/Feeney. He voittivat kolmen tämän syksyn aikaisemman kisan lisäksi viime viikon kisan, minkä lisäksi he olivat finaalissa Kalgoorliessa ja Esperancessa. Voimme Yurin kanssa lähteä kuitenkin pelaamaan siis aika paineettomasti, ja duppelissahan erot ovat sen verran pieniä, että mitä vain voi tapahtua.

Pääsin tänään treenaamaan siis vain kerran sateen takia, mutta en anna sen häiritä huomenna. Otin tänään kävellessäni kenttien ja hotellin väliä pari kuvaa matkalta ja ajattelin laittaa niitä taas esille. Tässä kaupungissa kulkee jäänteenä viime vuosisadan alusta edelleen yksi ratikkalinja, joka toimii kuitenkin ilmeisesti lähinnä vain sightseeing-kulkuneuvona kuljettaen turisteja kultakaivoksille keskustan ulkopuolelle. Tässä kuva yhdestä näkemästäni ratikasta.

Joku oli myös parkkeerannut ihan klubin lähelle toiselle puolella katua tällaisen vähän keskimääräistä kalliimman auton. Kuvassa on siis Lamborghini Gallardo rekkarilla BART. :-)

Lisäksi aika läheltä hotelliani sijaitsee myös toinen tennisklubi, jonka kuusitoista ruohokenttää eivät kuitenkin valitettavasti näyttäneet olevan ainakaan tällä hetkellä ihan parhaassa pelikunnossa.

Aloin tässä myös jopa ihan huolestua, että kuinka kukaan jaksaa enää lukea blogiani, kun en ole pitkään aikaan laittanut yhtään ruokakuvaa! :-D Nyt täytyy äkkiä korvata vääryys laittamalla kerralla kaksi kuvaa illallisestani intialaisessa ravintolassa. Olen viime aikoina kovasti tykästynyt intialaiseen ruokaan, ja hyvähän se on siihenkin totutella, kun ei sitä tiedä vaikka lähtisin sinne jossain vaiheessa uraani kisoihin. Intian kisamatkasta voi joutua kuitenkin taas hieman keskustelemaan kotopuolessa ennen kuin lupa irtoaa, jos irtoaa. :-P Alkupalaksi otin Chicken tikka -annoksen, johon kuulunut jogurttikastike oli erinomaista.

Pääruoaksi otin tällä kertaa Lamb masala -annoksen, jossa kastike oli oikein hyvää, mutta lammasta oli kyllä ehkä kypsytetty hieman liikaa. Sahramiriisi ja naan-leipä täydensivät mukavasti annosta.

Illallisen jälkeen olin aika täynnä, joten kävelin verkkaisesti hotellille, jossa olen nyt levännyt ja tankannut huolella huomista varten. Kaksinpelini on ohjelmassa heti kymmeneltä ja nelinpeli pian kolmantena matsina samalla kentällä. Nyt vain hyvä tsemppi päälle ja reissun viimeinen puristus alkakoon!

Jippii, sadealue suostui vihdoin ja viimein väistymään Bendigon päältä, ja pääsin tänään taas hakemaan tuntumaa tenniksen pelaamiseen parin päivän tauon jälkeen. Ihan helppoa se ei kuitenkaan ollut, kun saapuessani aamulla klubille kysymään mahdollisuutta päästä treenaamaan referee pahoitteli, että karsintoja pelataan kaikilla kentillä, ja treenaamaan pääsisi luultavasti vasta iltapäivällä neljän aikoihin. Sekä naisten että miesten sarjassa on täydet 64 pelaajan karsinnat, joten eilisen sateen takia tälle päivällä oli ohjelmassa huikeat 96 ottelua. Klubilla on onneksi kuitenkin juuri tällaisia tilanteita varten peräti 30 kenttää, joilla kaikilla on sama Australian avoimista tuttu sininen Plexicushion alusta. Tässä on alueesta pari yleiskuvan tapaista, koska ymmärrettävistä syistä kaikkia 30 kenttää oli hieman vaikea mahduttaa samaan otokseen.

Päätin kävellä takaisin hotellille sovittuani treenit, koska en jaksanut jäädä klubille odottelemaan treenejä koko päiväksi. Kävelin suorimman reitin sijasta keskustan kautta hakeakseni lounasta jostain ravintolasta ja otin muutaman kuvan myös Bendigon keskusta-alueesta. Ilmeisesti tämä Australian futures-kiertue on jonkinlainen Gold rush -tutustumiskiertue, koska Bendigo on ensimmäisen kisapaikan Kalgoorlien jälkeen Australian toiseksi eniten kultaa tuottava kaupunki. Bendigo perustettiin 1850-luvulla, ja kaupungissa on jäljellä paljon rakennuksia ja puistoja 1800-luvulta. Ilmeisesti juuri tämän kulttuuriperinnön ja kulta-ajan kiinnostavuuden takia kaupunki onkin ihan suosittu turistikohde. Tämä kuva on Rosalind Parkista kaupungin keskustassa, etualalla näkyy sotamuistomerkki ja rakennus kuvan keskellä on tietääkseni kaupungin pääposti, vaikka se kovasti kirkkoa muistuttaakin.

 

Kävellessäni hotellille päin ohitin myös tällaisen aika ylellisen näköisen sairaalan hotellini lähellä. Katujen varsilla on hienoja vanhoja huviloita, mutta tämä on kyllä ihan omassa luokassaan.

Lepäsin hotellilla telkkaria katsellen ennen kuin lähdin käppäilemään takaisin klubille päin puoli neljän hujakoilla. Treenasin aussi Adam Feeneyn kanssa tunnin perussetin kovassa tuulessa, minkä jälkeen jäin klubille katsomaan kisan toisen pohjoismaalaisen edustajan, norjalaisen Emma Floodin peliä. Floodin kanssa koko tämän viisi viikkoa on matkustanut hänen ruotsalainen valmentaja/poikaystävänsä Nikola Vuckovic, joka on minulle tuttu jo junioripeleistä. Olen jutellut heidän molempin kanssa aikaisemminkin tällä reissulla, mutta nyt näin ensimmäisen kerran matsinkin. Keskustelumme ovat aika hauskan kuuloisia, kun Emma puhuu norjan sekaista ruotsia, serbialaistaustainen Nikola "maahanmuuttajaruotsia" ja minä suomenruotsia. Ihan hyvin olemme kuitenkin kaikki onnistuneet saamaan toisistamme selvää, ja on ollut mukava keskustella myös naapurimaiden edustajien kanssa, kun näkemyksemme Australiasta ja maailmasta yleensä ovat ainakin suunnilleen samanlaiset! :)

Kävelin illalla hotellille jälleen takaisin keskustan kautta hakien illallista tällä kertaa intialaisesta ravintolasta. Ilta sujui tuttuun tapaan hotellilla telkkarin ja tietokoneen ääressä, ja nyt alkaakin taas olla aika käydä nukkumaan. Kirjoittelen taas lisää huomenna, kun ensimmäisen kierroksen vastustaja selviää!

Sade ei millään hellittänyt vielä tänäänkään, joten en vielä tänäänkään päässyt kentälle, vaan jouduin tyytymään parin edellisen päivän tapaan kuntopiiriin hotellihuoneessa matkustuspäivän jälkeen. Lähdin aamulla kymmenen aikaan junalla Traralgonista Melbourneen, jonne saavuin kahden tunnin matkustamisen jälkeen. Söin lounasta Melbournen Southern Crossin juna-asemalla, minkä jälkeen jatkoin matkaani toisella junalla Bendigoon. Tämä pätkä kesti tunnin ja kolme varttia, ja katsoin koko matkan vain maisemia, kun ne olivat radan varrella niin upeita. Poikkeuksellisen sateisen talven jälkeen kaikkialla vihertää hienosti, mutta kahden vuoden takaisen todella kuivan kesän aikaisten laajojen metsäpalojen jäljet olivat kuitenkin yhä näkyvissä. Maisema oli kauniin vuoristoista ja lähes kaikkialla näkyi joko lehmiä tai lampaita laiduntamassa. Ihan matkan lopussa näin kuitenkin myös ensimmäistä kertaa kenguruja luonnossa, kun noin kymmenen kengurun lauma pomppi ruohikossa ihan radan lähellä. :)

Perille saavuttuani kävelin sateesta huolimatta kahden kilometrin matkan hotelliini Oval Motelliin, joka sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella melko lähellä tennisklubia. Asetuttuani taloksi kävelin takaisin keskustaan tutustumaan paikkoihin ja kävin samalla myös syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Illalla katsoin vielä telkkarista Wall-E -elokuvan ja uutta Conan O'Brienin ohjelmaa ennen nukkumaanmenoa. Toivottavasti sade suostuisi huomenna lakkaamaan, jotta pääsisin muutaman päivän tauon jälkeen taas treenaamaan lajia. Tarkoitukseni on lähteä heti aamusta klubille etsimään treenikavereita seuraavaksi pariksi päiväksi ja varaamaan treenikentät. Kirjoittelen jälleen huomenna lisää, kun on toivottavasti taas enemmän kerrottavaa!

Laaja sadealue saapui tänne Viktorian osavaltion ylle eilen, enkä ole päässyt kertaakaan kentälle viimeisen kahden päivän aikana. Olen korvannut lajiharjoittelua kuntopyörällä ajellen ja lihaskuntoa ylläpitäviä harjoitteita tehden, mutta toivottavasti huomenna sääkin selkenisi, jotta pääsisin taas lyömään tuttuja keltaisia palloja. Lähden huomenna aamulla junalla kohti seuraavaa kisapaikkaa, Bendigoa, jonne matka Melbournen kautta kestää noin neljä tuntia. Tarkoitukseni olisi sitten huomenna iltapäivällä päästä treenaamaan uudella klubilla. Palaan asiaan huomenna illemmalla, kun minulla on toivottavasti hieman enemmän kerrottavaa. :)

Heliövaara - Duckworth 3-6, 7-6(6), 5-7

No niin, tämänpäiväinen tappio veti minut jotenkin sanattomaksi. Pelasin mielestäni selkeästi parhaan pelini tällä reissulla, mutta se ei vain tänään riittänyt voittoon asti. En tiedä onko tuo hyvä vai huono asia, mutta jos joku on varma, niin se on aivan varma, että nyt harmittaa. Eilisiltaisen huoltavan harjoituksen ja tämänaamuisten nopeusjuttujen jälkeen jalkani olivat kuin uudestisyntyneet, minkä lisäksi syöttöni kulki suurimman osan matsista hyvin. Oikeastaan ainoa asia, mihin en ole tyytyväinen on se, että en oikein itse saanut tehtyä tarpeeksi pisteitä varsinkaan Duckworthin syöttövuoroissa. Varsinkin kakkossyötönpalautuksilla minun olisi ehkä pitänyt saada enemmän aikaan, mutta toisaalta Duckworth osasi kyllä hyvin vaihdella kakkossyöttöjensä kierteitä ja suuntaa.

Ihan ottelun alussa olin hieman hätiköivä ja hävisin syöttöni heti ensimmäisen erän toisessa pelissä. Tämän jälkeen pelini kuitenkin parani, mutta Duckworth syötti sen verran hyvin, etten päässyt yrittämään murtoa hyvästä yrityksestä huolimatta. Ensimmäinen erä meni siis vastustajalle tuolla alun yhdellä breikillä. Tunsin kuitenkin pääseväni koko ajan paremmin mukaan peliin ja olin luottavainen toisen erän suhteen, mutta kuinkas kävikään, Duckworth löi pari uskomatonta rystyä ja yhden tuuripalautuksen, ja menetin syöttöni  heti toisen erän ensimmäisessä gamessa. En kuitenkaan luopunut toivosta, vaan laiton itseni tosissani likoon yrittäessäni saada murtoa takaisin. Pääsin 15-40 –tilanteeseen 1-2 –tilanteessa ja uudestaan 2-3 –tilanteessa, mutta tein molemmissa gameissa jälkimmäisessä breikkipallossani helpohkon virheen, ja murto antoi vielä odottaa itseään. Pidin samanaikaisesti kuitenkin syöttöni ilman suurempia ongelmia, joten sain pidettyä toivoa vastamurrosta yllä.

3-4 –tilanteessa Duckworth pelasi jälleen gamen lopun hyvin, enkä enää pystynyt pitämään rauhallisen keskittynyttä olemustani yllä, vaan kiskaisin mailan takaverkkoon varoituksen arvoisesti. Puolustan käytöstäni nyt kuitenkin sen verran, että sain tuosta tilanteesta sopivan raivon päälle ja pidettyäni oman syöttöni pienten vaikeuksien jälkeen, sain vihdoin aikaiseksi viimeisellä mahdollisella hetkellä sen kauan kaivatun vastamurron kolmannella breikkipallollani. Olen sitä mieltä, että jatkuva kiukuttelu ei auta pelaamista ollenkaan, mutta joskus yksittäinen vihanpurkaus saattaa rentouttaa peliä tai saada esiin sen tarvittavan raivotsempin. Erän loppuun molemmat pitivät syöttönsä, joten edessä oli tie break, jossa kumpikin syötti todella hyvin. Sain minibreakin onnekkaasti 3-3 –tilanteessa verkkonauhan kautta, mutta seuraavassa kahdessa pisteessä tein kaksi virhettä ja etu kääntyikin Duckworthille. 4-5 –tilanteessa löin kuitenkin yhden ottelun parhaista juoksuohituksistani kämmeneltä pahasta ahdingosta ja tasoitin tilanteen. Duckworth sai seuraavan pisteen hyvällä syötöllä, mutta selvitin 5-6 –tilanteessa ottelupallon myös hyvällä syötöllä. 6-6 –tilanteessa syötin tie breakin ainoan kakkossyöttöni, jonka suuntasin kuitenkin sen verran hyvin suoraan Duckworthia kohti, että sain sillä suoran pisteen. Eräpallossani löin rystykrossini pienellä riskillä jyrkkänä lähelle linjaa niin, ettei Duckworth enää pystynyt sitä palauttamaan ja pääsin tuulettamaan toisen erän voittoa yli tunnin väännön jälkeen.

Lähdin kolmanteen erään hyvällä henkisellä otteella, mutta Duckworth selvitti harmittavasti kaikki kolme breikkipalloani ensimmäisessä gamessa hyvillä syötöillä, enkä saanut vapauttavaa murtoa alkuun. Jouduin itsekin seivaamaan seuraavassa gamessa yhden murtopallon, mutta 1-2 –tilanteessa pelasin sen verran huonon gamen, että Duckworth pystyi murtoon. Sain kuitenkin seuraavassa gamessa taas kaivettua tarvitun raivon esiin ja ohitin Duckworthin kolme kertaa murtaessani takaisin tilanteeksi 2-3. Seuraavat gamet edettiin ilman murtopalloja 35 asteen helteen alkaessa vaikuttaa kumpaankin pelaajaan. Oloni ei ollut kolmannen erän lopussa enää kovin hyvä ja tuntui kuin olisin voinut oksentaa hetkenä minä hyvänsä, minkä seurauksena jouduin hieman löysäämään ruuveja. Taas tuli kuitenkin huomattua, että siihen ei näissä peleissä ole varaa, ja 5-6 –tilanteessa hain pari kertaa liian nopeaa ratkaisua, joiden epäonnistuttua Duckworth sai murrettua syöttöni toisella ottelupallollaan, ja suureksi pettymyksekseni se oli hän, joka pääsi juhlimaan voittoa kolmen tunnin pelin jälkeen.

Oloni oli matsin jälkeen harvinaisen masentunut, enkä päässyt helpolla hotellille päästyänikään. Käytyäni suihkussa romahdin sängylle lepäämään, mikä oli iso virhe. Ensin vatsalihakseni alkoivat krampata, sitten niitä venyttäessäni takareisi ja lopulta takareittäni venyttäessäni vielä niiden lisäksi samanaikaisesti etureisi, minkä jälkeen en pystynyt enää liikkumaan mihinkään ja jouduin vain makaamaan tuskissani odottaen kipujen hellittämistä. Isojen lihasten kramppaaminen on todella kivuliasta varsinkin, kun niitä ei pysty venyttämään vastakkaisten lihasten alkaessa tällöin välittömästi krampata. Onneksi krampit lopulta kuitenkin hellittivät, mutta vieläkään en ole uskaltanut mennä makuulle tuon jälkeen.

Päivän otteluni oli siis mielestäni paras matsini tällä reissulla. Syöttöni ja peruslyöntini kulkivat hyvin, ja lisäksi jalkani olivat pitkästä aikaa taas parhaassa iskussaan. En voi siis kai muuta kuin antaa tunnustusta vastustajalle, joka pelasi tänään erinomaisesti. Duckworth syötti tänään todella hyvin, minkä lisäksi hän pelasi todella hyvin päästessään syöttöjensä jälkeen painostamaan vähänkin lyhyeksi jääneiden palautuksieni jälkeen. Hän pelasi tasaisen hyvällä tasolla koko ottelun ajan, ja minun olisi vain pitänyt pystyä nostamaan tasoani kolmannessa erässä vielä lisää, jotta olisin pystynyt voittamaan. Myös breikkipallojen voittoprosenteissa ero oli liian suuri vastustajan hyväksi (3/5 vs. 2/12). Joka tapauksessa pelasin tänään siis hyvin, mutta se ei vain riittänyt. Tästä täytyy kai siis vain sisuuntua lisää ja taistella ensi viikolla vieläkin kovemmin.

Heliövaara/Lindner - Barker/Lavie 6-2, 3-6, 5-10

Voihan hemmetti! Emme pelanneet parini Joelin kanssa tänään välttämättä ihan parhaalla tasollamme, mutta uusiseelantilaiset vastustajamme pelasivat kyllä toisen erän lopun ja kolmannen erän tie breakin aivan uskomattomalla tasolla. Heillä tuntui onnistuvan oikeastaan kaikki, mitä he yrittivät, ja meidän rooliksemme jäi toisen erän lopussa ja kolmannen erän tie breakissa lähinnä katsoa sivusta kuinka heidän lyöntinsä viuhuivat rajojen tuntumaan kerta toisensa jälkeen. Uskoin, että meillä olisi Joelin kanssa ollut mahdollisuudet mennä kisassa vaikka loppuun asti, mutta tällä kertaa todellisuus oli hieman toisenlainen. Saanpahan toisaalta kuitenkin keskittyä taas rauhassa kaksinpeliin.

Kaksinpelin ensimmäinen otteluni on siis ohjelmassa huomenna, jolloin suurin osa ensimmäisestä kierroksesta pelataan. Vastaani asettuu nuori australialainen James Duckworth, joka oli juniorien ITF-rankingissa tänä vuonna parhaimmillaan jopa sijalla 7. Junioripelit ovat kuitenkin junioripelejä, eikä niissä menestyminen missään nimessä takaa menestymistä miesten peleissä. Treenasin Duckworthin kanssa viime viikolla, jolloin voitin treenierän 6-3, mikä antaa minulle mahdollisesti pienen henkisen etulyöntiaseman huomiseen otteluun. Duckworth pelasi viime viikolla kuitenkin hyvin päästessään semifinaaliin, joten missään nimessä minun ei kannata aliarvioida tulevaa vastustajaani. Duckworthillä on hyvä syöttö ja rysty on mielestäni hänen parempi peruslyöntipuolensa. Kämmeneltä Duckworth pelaa hieman korkeampaa yläkierrettä, mutta siltä puolelta hän tekee silti enemmän virheitä.

Tarkoitukseni on huomenna saada jalat hyvin liikkeelle, jotta pääsen ottamaan palloa tarpeeksi aikaisin saadakseni Duckworthin mahdollisimman usein puolustamaan. Siinä hän ei ole parhaimmillaan, joten uskoisin hyökkäystilanteissa olevani vahvoilla. Minun täytyy kuitenkin olla huolellinen pisteiden lopetuslyönneissäni, koska ainakin toissaviikolla näkemässäni pelissä Duckworth kaivoi pahasta ahdingosta muutaman onnistuneen ”squash”-slaissin vastustajan jo lähes lopetettua pelaamisen. Yritän huomenna myös keskittyä huolella palautuksiin, koska tiedän Duckworthin pelaavan usein syöttö-volleyta ollessaan omissa syöttövuoroissaan tappiolla. Kaiken kaikkiaan huomisessa ottelussa yritän siis pelata aktiivista hyökkäyspeliä, jolla pyrin pääsemään dominoimaan peliä haluamallani tavalla. Lähden otteluun luottavaisin mielin hyvällä fiiliksellä tämän päivän nelinpelitappiosta huolimatta. Itse asiassa tarkistettuani asian muistin oikein pelanneeni Duckworthia vastaan kerran aikaisemminkin vuonna 2007 Australian avointen juniorisarjan ensimmäisellä kierroksella. Silloin Duckworth joutui luovuttamaan jalkavamman takia minun johtaessa ensimmäistä erää 5-0, joten voisin vaikka yrittää jatkaa tuolla linjalla, etten anna hänelle huomennakaan yhtään gamea. J

Nelinpelimme alku venyi tänään aika pitkälle iltapäivään yllätys yllätys naisten pelien kestäessä ja kestäessä kentällämme ennen duppeliamme. En tiedä kuinka subjektiivinen näkemykseni on, mutta mielestäni naisten pelit kestävät lähes poikkeuksetta pidempään kuin miesten pelit, vaikka kummatkin pelaisivat vain kaksi erää. Gamet menevät vaikka kuinka usein 40-40 –tilanteeseen, ja mielestäni niin pisteet kuin pisteiden välitkin ovat naisten otteluissa pidempiä. Tällaisissa yhdistetyissä kisoissa minusta ei olisi mitenkään epäreilua peluuttaa naisten otteluja omilla kentillään ja miesten omillaan. Päätin huvikseni vielä laskea tämän reissun kolmen aikaisemman kilpailun kolmieräiset ottelut miesten ja naisten sarjoissa. Naiset ovat pelanneet kolmessa kisassa 26 kolmieräistä ottelua miesten 13 vastaan. Tämän pienen otoksen mukaan naisten ottelut ovat siis kaksi kertaa todennäköisemmin kolmieräisiä kuin miesten!

Tein tänään aamulla hyvät huolelliset alkulämmittelyt ja niiden päälle noin vartin mittaisen spurttitreenin saadakseni jalkojani paremmin liikkeelle. Tämän jälkeen pallottelin parini Joelin kanssa, minkä jälkeen jäin vielä syöttelemään reiluksi vartiksi. Tämän ei pitäisi varmaan olla mikään suuri yllätys, mutta olen huomannut syöttöni toimivan paremmin, kun teen kisan aikana muutaman spesifin syöttötreenin, joiden ei tarvitse edes olla pitkiä. Tuon ekstrasyöttelemisenhän voisi ottaa jopa ihan tavaksi. Treenin jälkeen söin kevyeksi lounaaksi kanapatongin klubilla ennen otteluamme, joka alkoi hieman kolmen jälkeen. Matsin jälkeen tulin aika nopeasti takaisin hotellille, jossa lepäilin loppuillan syöden ja juoden paljon, jotta kroppani on hyvin valmis huomiseen otteluun. Lämpötilan pitäisi huomenna nousta tämän päivän tapaan lähelle 35 astetta, joten hyvä tankkaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Otteluni Duckworthia vastaan on huomenna toisena otteluna kello 10 jälkeen, joten nyt voisi taas olla hyvä aika siirtyä nukkumaan. C u!

Aurinko paistoi ja lämpötila oli mukavat 30 astetta, joten tästä päivästä tuli hyvä treenipäivä loistavassa säässä. Oli mukava pelata ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon tyynessä ilmassa, mikä näkyi heti puhtaampina osumina ja tekniikan parempana kasassa pysymisenä. Sain myös jalkani tänään paremmin liikkeelle, millä oli myös iso merkitys siinä, että pelini tuntui tänään paremmalta kuin kertaakaan viimeisten parin viikon aikana. Peli ja fiilis alkaa siis löytyä juuri sopivasti ennen huomenna alkavia matseja.

Treenasin tänään kaksi tunnin settiä ensin aamulla uusiseelantilaisen Michael Venuksen kanssa ja alkuiltapäivästä australialaisen Jared Eastonin kanssa. Jännästi molemmat treenit olivat sisällöltään täsmälleen samanlaiset, kun löimme alkuun lyönnit läpi keskeltä ja krosseina, sitten volleyt ja syötöt läpi ja loppuun kolme syöttögamea molemmilta. Paremman liikkumisen avulla pääsin tänään paremmin pallolle ja sain tehtyä enemmän pisteitä itse, minkä lisäksi syöttöni kulki ilahduttavan hyvin. Virheitä tuli myös viimeaikaista vähemmän, ja pelaamiseni muistutti enemmän omaa peliäni kuin tällä reissulla aikaisemmin. Juuri tällaiset tuntemukset ovat niitä, joita yritän aina ennen kisoja saada esiin, ja toivottavasti pystyn pitämään fiiliksen yllä kisamatseissakin. Treenaaminen on siitä erikoista, että eilen saattoi tuntua siltä, ettei mistään tule juuri mitään, mutta tänään vastaavasti kaikki palikat loksahtelivat kivasti paikoilleen.

Muistin tänään ottaa myös jokusen kuvan klubilta, jolla on peräti 24 kenttää. Kaikilla kentillä on sama, melko karheapintainen alusta, jonka pomppu on siis hieman tavallista korkeampi kuten eilen kirjoitin. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy klubitalo, jonka takana on vielä sivurakennus, jossa pukuhuoneet ja kisatoimistot ym. sijaitsevat. 

Tässä kuvassa on keskuskenttä, joka ei välttämättä ole maailman hienoin, mutta kyllä minusta on silti aina mukava huomata, että sen eteen on tehty edes vähän ehostustyötä.

Tässä lähes samasta paikasta edellisen kuvan kanssa otetussa kuvassa näkyy etummaisena kenttä 14 ja taustalla kentät aina numeroon 24 asti. Kentällä 14 pelaava jotenkuten näkyvä keltapaitainen pelaaja on muuten australialainen Dayne Kelly, joka tuli mukaan jälki-ilmoittautuneena karsintoihin. Hänen pelinsä eivät kuitenkaan tänään sujuneet ihan nappiin, kun sain seurata hänen saavan hävityn ensimmäisen erän jälkeen pisterangaistuksen ja toisen erän alussa gamerangaistuksen. Kellyn pää hajosi tämän jälkeen ihan täysin ja hänen lätkäistyä neljännen kerran ottelussa pallon ulos kentältä kisan referee tuli kentälle ja diskasi Kellyn kokonaan ulos kisasta. Kelly heitti tämän jälkeen lompakkonsa refereelle ja ilmoitti lahjoittavansa koko sen sisällön Australian tennisliitolle ja ITF:lle, koska heille sen sisältö kuulemma päätyy joka tapauksessa. Tuollaisesta defaultistahan pelaaja saa ihan reilut sakot, joten ilmeisesti Kelly halusi heti maksaa sakot pois käteisellä. :-D Tässä kuitenkin siis vielä tuo kuva.

Kisan kaaviot arvottiin myös tänään, ja ensimmäisen kierroksen vastustajakseni kaksinpelissä tulee nuori australialainen James Duckworth, joka pääsi kisaan mukaan SE-paikalle viime viikkoisen semifinaalipaikan avulla. Ottelumme on ohjelmassa vasta keskiviikkona, joten palaan tuohon otteluun vielä huomenna tarkemmin. Nelinpelissä vastaamme Joel Lindnerin kanssa tulee ensimmäisellä kierroksella uusiseelantilainen pari Lavie/Barker. Tuo ottelu pelataan huomenna kolmantena otteluna, joten pääsen joka tapauksessa aloittamaan kisan jo huomenna, vaikka kaksinpelini on vasta ylihuomenna. Nyt painun kuitenkin taas unten maille, heippa!

Hei taas! Heräsin tänään aamulla ulkoa kuuluvaan ropinaan, joka paljastui nopeasti sateeksi, eli aamutreenit jäivät tältä päivältä valitettavasti väliin. Kulutin aamupalan jälkeen siis aikaa hotellilla televisiota katsellen ja kirjaa lukien ennen kuin hain lounaaksi nuudelia läheisestä delipaikasta. Sade oli loppunut puolen päivän aikoihin, joten lähdin iltapäivällä kävelemään klubille, jonne on noin puolentoista kilometrin matka hotelliltani. Treenasin puolentoista tunnin treenit australialaisen Dane Propoggian kanssa hakien tuntumaa uusiin kenttiin ja olosuhteisiin. Kentät ovat täällä suunnilleen samanlaiset ja ainakin samanväriset kuin toissa viikolla Esperancessa. Pinnoite on aika karheat, mutta pallon pomppu on täällä ehkä kuitenkin hieman korkeampi.

Jalkani tuntuivat koko treenin ajan aivan kamalilta. En meinannut lähes mitenkään saada niitä liikkeelle ja tein paljon virheitä huonoista lyöntiasennoista johtuen. Täytyy huomenna yrittää saada terävillä harjoitteilla alkulämmittelyn yhteydessä jalkoja jotenkin auki, ja jos ei sekään auta, täytyy yrittää löytää jostain hieroja tai vastaava, joka voisi saada jalkoihin jotain eloa. Jalkojen liike on tässä lajissa kuitenkin niin elintärkeää, että jos liikkuminen on huonoa, lyönnitkään hyvin harvoin kulkevat.

Tarkoitukseni on huomenna treenata kahdesti tennistä päästäkseni taas iskuvalmiuteen ennen tiistaina alkavia pelejä. Pelaan tällä viikolla nelinpeliä pitkän, australialaisen vasurin, Joel Lindnerin kanssa. Unohdin jostain syystä ihan tyystin ottaa tänään kuvia kentistä tai kaupungista, mutta yritän huomenna laittaa niitäkin taas näkyville blogiini. Siihen asti kuulemiin!

Terveisiä Traralgonista, Victorian osavaltiosta, Australiasta! Tämä päivä meni aika hyvin niin kuin olin suunnitellut, ja saavuin perille uuteen hotelliini juuri sopivasti viisi minuuttia ennen vastaanoton sulkeutumista viittä vaille yhdeksän! :) Matkani alkoi tänään hieman ennen puoltapäivää uloskirjautumisella hotellista, jonka jälkeen jatkoin järjestäjien ystävällisesti tarjoamalla kuljetuksella Wellingtonin lentokentälle. Olin hyvissä ajoin paikalla, joten ehdin syödä rauhassa lounasta ja ihmetellä lentokentän vasta valmistunutta ulkomaanterminaalia, jonka erikoisesta arkkitehtuurista saa toivottavasti tästä kuvasta edes jonkinlaisen käsityksen. Ja täytyy muuten lisäksi mainita vielä sellainen erikoisuus, että Uudesta-Seelannista lähtiessä jokaisen matkustajan on maksettava ennen passintarkastusta 25 dollarin maastapoistumisvero. Yleensähän tällaiset verot maksetaan jo lentolipun hinnassa, mutta Uudessa-Seelannissa homma toimi maksamalla summa joko käteisellä tai luottokortilla tullivirkailijalle. Erikoista. Mutta tässä siis kuva ulkomaanterminaalin sisätilasta.

Meillä kävi hyvä tuuri konetyypin kanssa, kun Qantasin viimeaikaisten ongelmien takia eri konetyyppejä on jouduttu lennättämään eri reiteillä kuin yleensä, ja lennollemme Melbourneen valikoitui tänään tavallisen JetConnectin operoiman Boeing 737-400 -konetyypin sijasta Qantasin uudenkarhea Boeing 737-800, joka on varustettu viimeisen päälle olevilla jokaisen matkustajan "state-of-the-art" henkilökohtaisilla viihdejärjestelmillä isoilla näytöillä. Katselin lennon aikana pari jaksoa Myytimurtajia ja yhden jakson Top Gearia, mikä sai neljän tunnin lennon sujumaan mukavan nopeasti.

Saavuimme Melbourneen aikataulussa kello 17.05, ja suoritettuani passintarkastuksen, matkatavaroiden keräämisen hihnalta ja yksityiskohtaisen tullivirkailijan kuulustelun, pääsin jatkamaan matkaa bussilla keskustaan Southern Crossin juna-asemalle, jossa tarkoitukseni oli siirtyä Traralgoniin menevään junaan. Jostain syystä junarata Melbournesta Traralgoniin oli kuitenkin matkan alkuosuudelta poikki, joten matkustajat laitettiin ensin 45 minuutin mittaisen pätkän ajaksi busseihin, joista siirryimme Dandenongin asemalla junaan, joka vei meidät vajaassa puolessatoista tunnissa vihdoin perille Traralgoniin. Kirjauduttuani sisään hotelliin hain Domino's pizzeriasta pizzan ja muutaman kanansiiven, joita nautistkelen tässä samalla kuin kirjoitan.

Uusi-Seelanti oli maisemiltaan hieno maa, mutta muuten en jostain syystä siihen kovin paljoa tykästynyt. Ihmiset ovat täällä Tasmanian meren toisella puolella jotenkin paljon mukavampia ja iloisempia yleisen ilmapiirin ollessa ystävällismielisempi myös ulkomaalaisia kohtaan. Lisäksi ilmasto täällä Australiassa on ainakin suurimmilta osin miellyttävämpi kuin Uudessa-Seelannissa ja kaiken lisäksi täällä tulee telkkarista edes joskus jotain muuta kuin rugbya! :-D Tämänviikkoinen kisapaikka Traralgon vaikuttaa oikein viihtyisältä kaupungilta monine ravintoloineen ja puistoineen. Tarkoitukseni on huomenna lähteä aamusta klubille tutustumaan paikkoihin ja ainakin yhdet treenit minulla on jo huomiselle sovittuna. Nyt menen tästä kuitenkin nukkumaan, jotta saan heti hyvin nollattua kahden tunnin aikaeron. Huomiseen!

Heliövaara - Mitchell 1-6, 2-6 Heliövaara/Becker - Klein/Propoggia 3-6, 1-6

Hei, en eilen oikein päässyt koneen ja netin ääreen kirjoittaakseni blogia muutamaa lausetta enempää, joten palaan nyt vielä hieman eilisiin otteluihin. Hävisin siis toisen kierroksen otteluni nuorelle australialaisella Benjamin Mitchellille aika luokattomalla esityksellä. Jalkani eivät liikkuneet eivät sitten mihinkään, vaikka kuinka yritin tsempata ja taistella niitä liikkeelle. Tuntui kuin jalkani olisivat olleet joko ihan puhki tai sitten pahasti kipsissä, mikä ei kuitenkaan kuulosta kovin järkeenkäyvältä.

Lyöntini tuntuivat alusta alkaen kauhean epävarmoilta, ja jouduin heti alussa altavastaajaksi Micthellin aloittaessa vahvasti. Hävisin heti ensimmäisen syöttövuoroni, enkä päässyt edes kovin lähelle vastamurtoa. 1-4 –tilanteessa olisin voinut syötönpidolla vielä pitää itseni mukana erässä, mutta onni ei ollut puolellani, kun 30-30 –tilanteessa Mitchellin palautus putosi verkkonauhan kautta puolelleni ja seuraavassa pisteessä minun lyöntini puolestaan pomppasi verkkonauhasta helpoksi tappopaikaksi vastustajalle.

Toiseen erään lähdettäessä yritin saada itseni hereille kaivamalla taistelufiilistä esiin, mutta onnistuin häviämään oman syöttövuoroni heti ensimmäisessä gamessa. 1-2 –tilanteessa pelasin Mitchellin syöttövuoron alkuun pari hyvää pistettä ja pääsin yrittämään vastabreikkiä kolmella peräkkäisellä breikkipallolla. Kaksi ensimmäistä Mitchell selvitti hyvillä syötöillä, mutta kolmannessa tuomari ei harmittavasti tuominnut selvästi leveää kakkossyöttöä ulos, ja Mitchell onnistui lopulta pitämään syöttönsä. Sanoisin, että jos olisin tuossa tilanteessa onnistunut breikkaamaan, ottelun kulku olisi voinut hyvinkin muuttua kannaltani mukavammaksi. Tilanteen tärkeyden pystyi aistimaan ilmassa, ja selkeäkin tennisottelu voi loppujen lopuksi olla pienistä asioista kiinni. Olen niin monta kertaa aikaisemmin nähnyt matsin kääntyvän juuri tuollaisesta tilanteesta, että tilaisuuden käyttämättä jättäminen jäi kyllä harmittamaan. Pelasin tuon gamen jälkeen vielä huonon syöttövuoron, ja Mitchellin pitäessä kaksi vimeistä syöttöään helposti, ottelu oli pian ohi melko selkein numeroin.

Oma pelini oli siis hyvin kaukana parhaasta tasostani, enkä saanut itsestäni läheskään kaikkea irti. Minua ihmetyttää kovasti oman tasoni vaihtelu; hyvän ja huonon päivän välinen ero on uskomattoman iso, enkä oikeastaan ikinä kentälle astuessani voi olla varma millainen peli on tulossa. Voin pelata erinomaista tennistä syötön ja peruslyöntien kulkiessa lähes virheettömästi, mutta ihan yhtälailla silloin tällöin matsin alkaessa olen ihan todellisissa vaikeuksissa pelkästään palloon osumisessa ja sen toimittamisessa verkon toiselle puolelle rajojen sisään. Pelin tempolla ei tunnu olevan vaikutusta virheiden määrään, koska saatan lyödä joka kolmannen lyönnin mihin sattuu, vaikka löisin kuinka hiljaa tai kovaa. Rehellisesti sanottuna olen välillä pahasti hukassa, koska en itsekään ymmärrä miksi teen otteluissa joskus niin paljon virheitä ja miksi normaalit peruslyönnit tuottavat minulle ajoittain niin suuria vaikeuksia. Olen onnistunut tänä syksynä lyömään jo kolme kertaa ottelussa puhtaan hudin keskeltä kenttää kämmeneltäni enkä edes halua ajatella montako kämmentä olen lyönyt pokalla ulos kentältä. Rystyni kanssa osuma on kyllä lähes aina ihan kohdallaan, mutta pallot tuppaavat silloin tällöin jäävän aivan liian usein verkkoon. Vahvin uskomukseni on, että pelini suurin yksittäinen hajottaja on jalkatyö, mutten tiedä miten pystyn vaikuttamaan siihen, miten jalkani ottelun alusta asti liikkuvat. Tässä on minulle hieman pohdittavaa loppureissulle, jos aika käy pitkäksi.

Nelinpelimme Rickhardin kanssa ei eilen myöskään sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta toisaalta myös vastustajamme pelasivat kyllä vakuuttavasti. Varsinkin Klein oli eilen aika liekeissä, emmekä saaneet aikaiseksi loppujen lopuksi yhtään murtoa. Terävyyteni ei eilen ollut ehkä ihan parhaimmillaan nelinpelissäkään, mutta myöskään parillani ei ollut ihan paras päivä. Ensi viikolla pelaan nelinpeliä australialaisen Joel Lindnerin kanssa, joten silloin toivottavasti peli kulkee taas paremmin, ja tiedä vaikka etenisimme aina loppuun saakka.

Minulla on alun perin varattuna lento sunnuntai-iltapäivälle, mutta yritän saada vielä tänään vaihdettua lentoni huomiselle, jolloin harjoittelun ja levon rytmittäminen onnistuisi paremmin. Treenasin tänään aamulla kevyesti ja ajattelin illalla tehdä huoltavan harjoituksen hotellin pienellä kuntosalilla, jolloin voisin huomenna levätä matkustuksen ohessa. Sunnuntaina ja maanantaina voisin sitten vetää pari hyvää treeniä molempina päivinä uudella kisapaikalla valmistautuen seuraavaan kilpailuun, joka pelataan siis Traralgonissa, noin kahden tunnin matkan päässä Melbournesta itään päin. Mutta nyt lähden tästä siis vielä salille hakemaan fiiliksen viimeiseen puristukseen, jonka toivon kestävän seuraavat kaksi viikkoa.