Hei, en eilen oikein päässyt koneen ja netin ääreen
kirjoittaakseni blogia muutamaa lausetta enempää, joten palaan nyt vielä hieman
eilisiin otteluihin. Hävisin siis toisen kierroksen otteluni nuorelle
australialaisella Benjamin Mitchellille aika luokattomalla esityksellä. Jalkani
eivät liikkuneet eivät sitten mihinkään, vaikka kuinka yritin tsempata ja
taistella niitä liikkeelle. Tuntui kuin jalkani olisivat olleet joko ihan puhki
tai sitten pahasti kipsissä, mikä ei kuitenkaan kuulosta kovin järkeenkäyvältä.
Lyöntini tuntuivat alusta alkaen kauhean epävarmoilta, ja
jouduin heti alussa altavastaajaksi Micthellin aloittaessa vahvasti. Hävisin
heti ensimmäisen syöttövuoroni, enkä päässyt edes kovin lähelle vastamurtoa.
1-4 –tilanteessa olisin voinut syötönpidolla vielä pitää itseni mukana erässä,
mutta onni ei ollut puolellani, kun 30-30 –tilanteessa Mitchellin palautus
putosi verkkonauhan kautta puolelleni ja seuraavassa pisteessä minun lyöntini
puolestaan pomppasi verkkonauhasta helpoksi tappopaikaksi vastustajalle.
Toiseen erään lähdettäessä yritin saada itseni hereille
kaivamalla taistelufiilistä esiin, mutta onnistuin häviämään oman syöttövuoroni
heti ensimmäisessä gamessa. 1-2 –tilanteessa pelasin Mitchellin syöttövuoron alkuun
pari hyvää pistettä ja pääsin yrittämään vastabreikkiä kolmella peräkkäisellä
breikkipallolla. Kaksi ensimmäistä Mitchell selvitti hyvillä syötöillä, mutta
kolmannessa tuomari ei harmittavasti tuominnut selvästi leveää kakkossyöttöä
ulos, ja Mitchell onnistui lopulta pitämään syöttönsä. Sanoisin, että jos
olisin tuossa tilanteessa onnistunut breikkaamaan, ottelun kulku olisi voinut hyvinkin
muuttua kannaltani mukavammaksi. Tilanteen tärkeyden pystyi aistimaan ilmassa,
ja selkeäkin tennisottelu voi loppujen lopuksi olla pienistä asioista kiinni.
Olen niin monta kertaa aikaisemmin nähnyt matsin kääntyvän juuri tuollaisesta
tilanteesta, että tilaisuuden käyttämättä jättäminen jäi kyllä harmittamaan.
Pelasin tuon gamen jälkeen vielä huonon syöttövuoron, ja Mitchellin pitäessä
kaksi vimeistä syöttöään helposti, ottelu oli pian ohi melko selkein numeroin.
Oma pelini oli siis hyvin kaukana parhaasta tasostani,
enkä saanut itsestäni läheskään kaikkea irti. Minua ihmetyttää kovasti oman
tasoni vaihtelu; hyvän ja huonon päivän välinen ero on uskomattoman iso, enkä
oikeastaan ikinä kentälle astuessani voi olla varma millainen peli on tulossa.
Voin pelata erinomaista tennistä syötön ja peruslyöntien kulkiessa lähes
virheettömästi, mutta ihan yhtälailla silloin tällöin matsin alkaessa olen ihan
todellisissa vaikeuksissa pelkästään palloon osumisessa ja sen toimittamisessa
verkon toiselle puolelle rajojen sisään. Pelin tempolla ei tunnu olevan
vaikutusta virheiden määrään, koska saatan lyödä joka kolmannen lyönnin mihin
sattuu, vaikka löisin kuinka hiljaa tai kovaa. Rehellisesti sanottuna olen
välillä pahasti hukassa, koska en itsekään ymmärrä miksi teen otteluissa joskus
niin paljon virheitä ja miksi normaalit peruslyönnit tuottavat minulle
ajoittain niin suuria vaikeuksia. Olen onnistunut tänä syksynä lyömään jo kolme
kertaa ottelussa puhtaan hudin keskeltä kenttää kämmeneltäni enkä edes halua
ajatella montako kämmentä olen lyönyt pokalla ulos kentältä. Rystyni kanssa
osuma on kyllä lähes aina ihan kohdallaan, mutta pallot tuppaavat silloin
tällöin jäävän aivan liian usein verkkoon. Vahvin uskomukseni on, että pelini
suurin yksittäinen hajottaja on jalkatyö, mutten tiedä miten pystyn
vaikuttamaan siihen, miten jalkani ottelun alusta asti liikkuvat. Tässä on
minulle hieman pohdittavaa loppureissulle, jos aika käy pitkäksi.
Nelinpelimme Rickhardin kanssa ei eilen myöskään sujunut
ihan suunnitelmien mukaan, mutta toisaalta myös vastustajamme pelasivat kyllä
vakuuttavasti. Varsinkin Klein oli eilen aika liekeissä, emmekä saaneet
aikaiseksi loppujen lopuksi yhtään murtoa. Terävyyteni ei eilen ollut ehkä ihan
parhaimmillaan nelinpelissäkään, mutta myöskään parillani ei ollut ihan paras
päivä. Ensi viikolla pelaan nelinpeliä australialaisen Joel Lindnerin kanssa,
joten silloin toivottavasti peli kulkee taas paremmin, ja tiedä vaikka
etenisimme aina loppuun saakka.
Minulla on alun perin varattuna lento
sunnuntai-iltapäivälle, mutta yritän saada vielä tänään vaihdettua lentoni
huomiselle, jolloin harjoittelun ja levon rytmittäminen onnistuisi paremmin.
Treenasin tänään aamulla kevyesti ja ajattelin illalla tehdä huoltavan
harjoituksen hotellin pienellä kuntosalilla, jolloin voisin huomenna levätä
matkustuksen ohessa. Sunnuntaina ja maanantaina voisin sitten vetää pari hyvää
treeniä molempina päivinä uudella kisapaikalla valmistautuen seuraavaan
kilpailuun, joka pelataan siis Traralgonissa, noin kahden tunnin matkan päässä
Melbournesta itään päin. Mutta nyt lähden tästä siis vielä salille hakemaan
fiiliksen viimeiseen puristukseen, jonka toivon kestävän seuraavat kaksi
viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti