Heipä hei taas pitkästä aikaa! Olen viettänyt viimeiset kaksi viikkoa rauhassa lepäillen ja nauttien kaikkien muiden asioiden kuin tenniksen pelaamisen tekemisestä. Tarkoitukseni oli aloittaa tänään taas harjoittelu seuraavia kisoja silmällä pitäen, mutta onnistuin hankkimaan perjantaina flunssan, ja joudun sen takia nyt lykkäämään harjoitteluni aloitusta muutamalla päivällä.

Ensi vuoden ensimmäinen kisani on todennäköisesti Skotlannin Glasgow'ssa järjestettävä $15000 future, joka alkaa 11. tammikuuta. Pelaan luultavasti Isossa-Britanniassa vain yhden futuren, koska tarkoitukseni olisi sen jälkeen suunnata jälleen kaukomaille Singaporeen ja Australiaan pelaamaan challengerejä. Nämä kisat alkavat luultavasti Singaporen karsinnoilla 22.1. ja matka jatkuu sieltä Tasmaniaan Burnieen ja Queenslandin Caloundraan.

Oli ilo huomata, että blogistani oli oikein positiivinen artikkeli viimeisimmässä tennislehdessä. Hieman epäonnista oli tietenkin jutun julkaisu juuri kirjoitustaukoni aikana, mutta toivottavasti jutun avulla sain taas muutaman lukijan lisää. Uusia tukijoita ajatellen blogini suurempi näkyvyys on pelkästään hyvä asia!

Yritän nyt parannella itseni kuntoon ja päästä kentälle niin pian kuin terveys vain sallii. Palaan lähemmin lähitulevaisuuden harjoitusohjelmaani ja painopisteisiini heti kentälle päästyäni.

Heliovaara - Nielsen 3-6, 5-7

Heipa hei taas ja pahoittelut a:n ja o:n pisteiden puutumisesta. Olen talla hetkella Koopenhaminan lentokentalla eika minulla ole omaa kannettavaani mukana.

Matkani Australiasta kotiin sujui odotuksiin nahden ihan mukavasti lentoemøntien lakosta huolimatta. Qantasin lennot Melbournesta Singaporeen ja Singaporesta Lontooseen sujuivat normaalisti, mutta lauantaiaamun lentoni Lontoosta Helsinkiin oli peruttu. Aitini onnistui Suomesta kasin kuitenkin saamaan paikkani vaihdetuksi Blue1:n koneeseen, joka læhti Lontoosta vain pari tuntia alkuperaisen lentoni jalkeen. Saavuin kotiin 34 tunnin matkustamisen jalkeen eilen iltapaivalla aika vasyneena.

Kauaa en kuitenkaan kotioloista ehtinyt nauttia, silla lensin tanaan aamulla heti Koopenhaminaan pelaamaan ruotsalaisseurani Salkin riveissa. Ottelumme oli Malmossa, mutta oli helpointa lentaa Koopenhaminaan, koska sielta voi hurauttaa Juutinrauman siltaa pitkin Malmoon junalla 20 minuutissa. Sain kuin sainkin perjantaina paikat Finnairin lennoille talle paivalle ja uskalsin varata ne, koska tiesin naiden lentojen lennattavan lakon jatkuessa Finncomm Airlinesin korvaavalla kalustolla. Lentoaikaa potkurikoneella on 45 minuuttia enemman, mutta paasee niillakin onneksi perille.

Aamun lentoni oli hieman myohassa, joten saavuin Malmon Fair Play tennisklubille vasta puoli tuntia ennen ensimmaisten otteluiden alku. Onneksi minun otteluni oli kuitenkin vasta toisena otteluna, joten ehdin hieman lyoda ja totutella taas sisatennikseen ennen otteluiden alkua. Vastustajajoukkueemme oli tanaan liikkeella todella kovalla kokoonpanolla, kun minun vastujakseni tuli Tanskan ykkospelaaja Fredrik Nielsen, ja heidan muut pelaajansa olivat Filip Prpic, Andreas Vinciguerra ja Pablo Figueroa.

Kroppani ei ollut tanaan ihan parhaimmillaan matkustuksen ja eikaeron jaljilta, enka ihan pystynyt parhaimpaani kovasta yrityksesta huolimatta. Ensimmainen era kirjattiin Nielsenille yhdella murrolla 1-2 -tilanteessa ja toisessakin erassa Nielsen sai murron 1-1 -tilanteessa. Sain kuitenkin taisteltua murron takaisin 3-4 -tilanteessa ottelun ensimmaisella breikkipallollani ja syotonpidon jalkeen sain 5-4 -tilanteessa yhden erapallonkin. Tulin siina hyvan palautuksen peraan verkolle, mutta rystydrivevolleyni karkasi hieman pitkaksi. Seuraavassa gamessa Nielsen pelasi pari hyvaa pistetta, ja mokatessani helpon volleyn annoin hanelle taas murron. 5-6 -tilanteessa Nielsen piti varmasti hyvilla syotoilla ja ottelu kirjattiin hanelle puolentoista tunnin pelin jalkeen.

Jalkani olivat ehka isoin ongelmani tanaan kentalla, kun niiden teravyys ja irtonaisuus oli lentokoneissa istumisen jalkeen aika kaukana parhaasta. Pysyin ottelussa mukana hyvin kulkeneen syottoni avulla, mutta peruslyonti- ja varsinkaan palautuspelini eivat olleet tanaan kovin kummoisella tasolla. Nielsen hoiti oman kenttapuoliskonsa tasaisen varmasti, ja minun olisi pitanyt tehda vahemman virheita ja saada hanta hieman enemman liikkeelle, jotta olisin voinut voittaa. Myos paivan muissa otteluissa voitot menivat kotijoukkueelle, joten kohtaamisen lopputulokseksi tuli 0-4 ja joukkueemme pelit paattyivat talta vuodelta tahan semifinaaliin. En nyt pysty talla koneella lisaamaan kuvia tunnelmasta hallissa, mutta taytyy sen verran sanoa, etta ihan mukavasti oli taas tanakin vuonna monta sataa kovasti kannustavaa ihmista katsomassa semifinaaliamme.

Olen nyt siis matkalla takaisin kotiin illan viimeisella lennolla ja aion pitaa taman jalkeen jonkin verran taukoa tenniksesta, vaikka en olekaan ikina oikein ymmartanyt muiden pelaajien fiilistelya kauden loppumisesta. Minusta tenniksessa ei voi sanoa olevan yhta kautta, kun kisoja on oikeastaan ympari vuoden. Kisoja voisi puolestani olla ihan normaalisti nain joulukuussakin, jolloin pelaajat voisivat pitaa taukoa juuri siihen aikaan vuodesta kuin haluavat, jos haluavat. Tai sitten kauden pitaisi olla selkeasti lyhyempi ja loppua viimeistaan lokakuun alkupuolella, jotta taukoa voisi kutsua kunnolliseksi off-seasoniksi. Aion nyt kuitenkin joka tapauksessa hieman rentoutua ja nauttia kotona olemisesta ennen kuin aloitan taas harjoittelun seuraavia kisoja varten. En viela osaa sanoa mitaan ensi vuoden kisakalenteristani, mutta eikohan tassa seuraavan parin viikon aikana jonkunlainen suunnitelma ala hahmottumaan.

Voi olla etta seuraavat pari viikkoa ovat myos taalla blogisivullanikin vahan hiljaisempaa, mutta jatkan varmasti taas kirjoittamista, kun harjoittelu alkaa. Nyt toivotan kuitenkin kaikille hyvaa joulunodotusta ja siirryn vahaksi aikaa elamaan ei-urheílijan elamaa.

Heliövaara - Weintraub 3-6, 0-6

Jaahas, ihan hyvän alun jälkeen matsi meni vastustajalle niin, ettei minulle jäänyt juurikaan sanottavaa. Aloitin ihan hyvin pitämällä pari ensimmäistä syöttövuoroani ja onnistuin murtamaan 2-2 -tilanteessa Weintraubin syötön, mutta sitten alkoi alamäki. Rytmini oli jotenkin hukassa, ja hosuin ja hätäilin liikaa, minkä seurauksena tein paljon tavallista enemmän virheitä. En ollut monesti edes mitenkään ahdingossa, pallot eivät vain menneet yli verkon tai jääneet viivojen sisäpuolelle. Loppumatsi meni aika nopeasti, enkä voinut muuta kuin hämmästellä lopputuosta matsin jälkeen. Lyönnit tuntuivat periaatteessa ihan hyviltä, mutta pallot eivät vain menneet kenttään. Minusta tuntui sitä paitsi koko ajan kentällä, että peli oli tasaista. Kummallista. Weintraub pelasi kyllä toisaalta myös vahvasti, ja varsinkin hänen rystypuolensa oli tänään vaarallinen.

Pelini tällä reissulla ovat siis nyt ohi, joten on aika lähteä kotiin päin. Kokonaisuutena matka ei ollut mitenkään erityisen onnistunut pelillisesti, mutta sain sentään 13 pistettä kotiin vietäviksi. Reissun alkuvaiheessa sain taisteltua itseni semeihin ja kvartseihin, mutta viimeiset kolme kisaa päättyivät kyllä ihan liian aikaisin. Ehkä se on vain niin, että minun ei välttämättä kannata jatkossa pelata näin montaa kisaa peräkkäin samalla matkalla, koska pelaan melkein aina reissun ensimmäisen tai toisen kisan parhaiten ja pidemmän reissun viimeiset kisat huonoiten. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jostain syystä vaikka kävisin kotona vain pari päivää ja vetäisin Talissa yhden tai kaksi treeniä, niin pelini on sen jälkeen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin jos treenaisin samoja asioita kisapaikoilla. Toisaalta tässähän sitä koko ajan oppii, mikä itselle on parasta, joten näistä asioista kannattanee siis jatkossa ottaa opiksi. Nelinpelit menivät tällä reissulla vielä kaksinpelejä selvästi huonommin johtuen suurilta osin siitä, etten saanut löydettyä hyvää paria kuin kerran viidessä kisassa. Ehkä parempi nelinpelimenestys olisi tuonut kaksinpeleihinkin lisää puhtia, mutta tällä kertaa näin ei käynyt. Laitetaan sekin muistiin, että nelinpelipareja kannattaa näköjään alkaa sopia heti, kun vain tietää mihin kisoihin on menossa, jotta näin ei pääse käymään jatkossa.

Tarkoitukseni on lähteä huomenna lentämään kotiin päin, mutta katsotaan nyt milloin pääsen perille, kun lentosuunnitelmani sisältää sekä Qantasin Airbus A380 –lennon että suurella varmuudella peruutettavan Finnairin lennon. Kotiin tultuani ajattelin pitää ihan reilusti pari viikkoa taukoa tenniksestä, ellei sitten ruotsalaisseurani SALK tarvitse apujani Elitserienin loppupeleissä. Ensi vuoden ohjelmastani en osaa sanoa vielä mitään, mutta tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, ettei minulla ole asiaa Australian avointen karsintaan. Kuvioni ovat siis toistaiseksi täysin auki, mutta palailen kotiin päästyäni taas blogini pariin kertomaan kuulumisia. Nyt lähden ulos nauttimaan viimeisestä hellepäivästä pitkään aikaan. :)

Hellou! Tämä päivä sujui suunnitelmien mukaan, kun lähdin aamulla pitkiltä yöunilta herättyäni kohti klubia, jossa katselin suurimman osan huomisen vastustajani, israelilaisen Amir Weintraubin, ottelusta. Täytyy sanoa, että Weintraub pelasi tänään kyllä uskomattomalla itseluottamuksella viime viikon voiton jälkeen, ja varsinkin hänen rystynsä kulki käsittämättömän hyvin. Hän paukutti yhdenkäden rystyään niin linjaa pitkin kuin krossinakin monesti ihan täysillä, eikä parin vuoden takainen top-100 -pelaaja Udomchoke voinut kuin pyöritellä päätään. Pelasin kuitenkin vuosi sitten voitokkaasti Weintraubia vastaan, joten tiedän miten hänet voi voittaa.

Weintraubin rystypuoli on siis selkeästi hänen parempi puolensa ja kämmen heikompi, joten kämmenkrossini tulee huomenna olemaan tärkeässä roolissa. Tällä karhealla alustalla voimakkaan yläkierteiset kämmeneni pomppaavat mukavasti ulos kentän sivuilta, joten yritän niillä saada Weintraubin lyömään korkealta ja liikkeestä kentän kulmista, jolloin hän ei ole parhaimmillaan. Viime ottelussani sain myös paljon suoria pisteitä kick-syötölläni, jota Weintraub tuli itsepäisesti vastaan, vaikka hän ei päässyt pomppuun tarpeeksi hyvin käsiksi. Hän ei siis tykkää lyödä kovin korkealta, joten tänään matalia lyöntejä lyövää Udomchokea vastaan hän oli elementissään, mutta huomenna minua vastaan tilanne on toivottavasti päinvastainen. Yritän kuitenkin saada voimakkaiden pienellä kaarella lyötyjen yläkierteiden lisäksi sekoitettua peliä vaihtelemalla tempoa ja tulemalla jonkin verran myös verkolle. Weintraub ei välttämättä ole mikään pommisyöttäjä, joten yritän aktiivisen palautuspelin lisäksi saada myös hyvällä syöttöpelilläni paineita hänen syöttögameihinsa. Lähden siis kovasta vastustajasta huolimatta selkeällä gameplanilla ja hyvällä itseluottamuksella otteluun, johon toivottavasti saan vahvan alun, jolloin Weintraubilla saattaa alkaa niin henkinen kuin fyysinenkin väsymys painaa viime viikon jälkeen. Yritän saada itsestäni huomenna kaiken irti.

Valmistautumiseni huomiseen otteluun pitäisi olla kunnossa, kun sain tänään vedettyä laadukkaan tunnin treenin Jose Stathamin kanssa tuulisista olosuhteista huolimatta. Jäin treenin jälkeen vielä syöttelemään vajaaksi puoleksi tunniksi, ja maaleina käyttämäni juomapullot tuntuivat kaatuvan mukavalla tahdilla! J Treenien jälkeen kävin lounaalla keskustassa ja kävelin takaisin hotellille lepäilemään loppupäiväksi. Kävelin kuitenkin hieman eri reittiä kuin yleensä, joten päätin kiivetä noin 30 metriä korkeaan näköalatorniin katselemaan maisemia, kun sellainen sattui matkan varrelle. Tässä kirjoitukseni loppuun vielä siis pari kuvaa Bendigosta hieman korkeammalta katsottuna.