Heliövaara/Feeney - Mitsuhashi/Yi 6-1, 1-6, 4-10

Korean reissu alkaa lähestyä loppuaan, joten on aika kirjoittaa matkan viimeinen blogikirjoitus. Tänään koimme Adamin kanssa harmillisesti tappion nelinpelin semeissä. Aloitimme ottelun niin kuin halusimme, pelasimme molemmat omalla hyvällä tasollamme eikä vastustajilla ollut juuri mitään mahdollisuuksia. Toisessa erässä vastustajat alkoivat huudella kentällä mitä sattuu ja pelasivat lähes "hällä väliä" -asenteella, mutta kappas vaan, heidän pelinsä rentoutui ja alkoi kulkea aivan uskomattomasti. He vaihtelivat jatkuvasti verkkopelaajan paikkaa toisen syöttäessä ja saivat näin häirittyä meidän palautustyöskentelyämme. Varsinkin Yi löi aivan käsittämättömiä refleksivolleyta yksi toisensa perään ja heillä tuntui onnistuvan kaikki. He saivat pidettyä pelintasonsa yllä meidän yllätykseksemme vielä kolmannessa erässäkin, joten niin kävi, että hävisimme. Adam oli ehkä hieman väsynyt yli kolmetuntisen kaksinpelinsä jäljiltä, mutta en tiedä miten olisimme voinut pelata paremmin, kun vastustajilta onnistui lähes kaikki. Nelinpelissä on mahdollista saada kunnon hurmos päälle, kun molemmat ovat tulessa samaan aikaan.

Kokonaisuutena tämä Korean kuukauden mittainen reissu oli kuitenkin hyvin positiivinen. Voitin ensimmäisen kerran urallani Futures-turnauksen kaksinpelin ja voitimme yhdessä Adamin kanssa myös yhden nelinpelin. 34 kaksinpelin ATP-pistettä on yli kaksi kertaa niin paljon kuin minulla oli aikaisemmin. Kaksinpelirankingin nostoa viidensadan parhaan joukkoon maailmassa voi pitää eräänlaisena virstanpylväänä. Pelillisesti pelasin ensimmäisellä viikolla ehdottomasti matkan parasta tennistäni, ja ehkä myöhemmillä viikoilla jalkani eivät olleet enää missään vaiheessa kentällä niin terävät kuin aluksi, ja huomasin pienoisen tason putoamisen syöttötyöskentelyssäni. En päässyt syöttöni jälkeen enää painostamaan niin usein kuin aluksi, vaan jouduin viimeiset kaksi viikkoa pelaamaan melko puolustusvoittoista tennistä. Sekin voi kuitenkin johtua vain ja ainoastaan liikkumisesta, kun en ole koko ajan terävänä liikkumassa vastaan ottamaan palloa aikaisin pompun jälkeen, ja vastustajalle jää näin ollen enemmän aikaa. Verkkopelini parantui varsinkin nelinpelien ansiosta huomattavasti neljän viikon aikana. Lentolyönneissäni on nyt aivan erilainen varmuus ja tuntuma kuin reissun alussa. Olen aikaisemminkin huomannut, että tarvitsen verkkopelin löytämiseen paljon nelinpelejä, joissa tulee paljon toistoja erilaisiin volleyhin.

Lähden tästä kohtapuoliin kohti Gimcheonin bussiasemaa, josta otan ihanan kello 1.50 lähtevän yöbussin kohti Soulin Incheonin lentokenttää. Lennän huomenna aamulla Finnairin suoralla lennolla Helsinkiin, jossa vietän yhden yön. Sunnuntai-iltana seitsemän aikoihin astun Lufthansan koneeseen kohti Muncheniä, jossa vaihdan South African Airwaysin koneeseen kohti Johannesburgia, jonne saavun maanantaiaamuna. Timo ja Kimi ovat kuulemma Etelä-Afrikassa jo huomenna aamulla, ja Jarkko ja fysiomme Jarmo saapuvat sunnuntaiaamuna. Henkasta en tiedä, mutta luulisin, että olemme koko joukkue paikalla harjoittelemassa maanantaina. Odotan Davis Cup -viikkoa kovalla innolla, koska ne ovat vuoden ainoita viikkoja, jossa saa olla osa joukkuetta, ja meillä on aikaisempina kertoina ollut joukkueen kanssa erittäin hauskaa. Vahvuutemme on ehdottomasti hyvä joukkuehenki! Näin ja kuulin täällä Etelä-Afrikan Izak van der Merwen kärsivän jostain selkävammasta, jonka vuoksi hän joutui vetäytymään kisasta kokonaan. Hän sanoi kuitenkin pääsevänsä kotona hoitoon ja toivoi olevansa kunnossa DC-viikonloppuna. Mielenkiintoisia pelejä siis odotettavissa ensi viikonloppuna.

En varmaankaan seuraavaan pariin päivään kirjoita tätä blogia, mutta kunhan saavun Etelä-Afrikkaan, niin koetan ottaa tekstien seuraksi myös taas enemmän kuvia. Minulle käy aina matkoilla niin, että otan alkumatkasta paljon kuvia, mutta mitä pidemmälle matka etenee, sitä vähemmälle kuvien otto jää. Päätetään nyt Korean matka kuitenkin ensi viikkoa silmällä pitäen kuvalla tämän viikon klubilla paraatipaikalla olleesta Suomen lipusta.

Heliövaara - Klaasen 6-3, 1-6, 6-4, Heliövaara - An 4-6, 3-6, Heliövaara/Feeney - Eaton/Inglot 6-3, 6-2

Olen täysin rehellinen, kun sanon, että pelasin tänään kovimmassa tuulessa, missä olen ikinä pelannut. Peli oli niin erilaista, kun normaalissa ilmassa pelatessa, että en tiedä voiko tämän päiväistä lajia edes kutsua tennikseksi. Rankingilla ei ollut tänään paljoa merkitystä, vaan voittaja oli se, joka pystyi paremmin tulemaan karmeissa olosuhteissa toimeen. Jokaisella kentällä nähtiin tänään vaikka kuinka paljon huteja ja aivan uskomattomia lyöntejä ja pisteitä, kun monet pelasivat vain palloa kenttään kaikin mahdollisin keinoin. Kentillä olevat tuolit lentelivät jatkuvasti ympäriinsä ja kentille tuli koko ajan hirveä määrä puunlehtiä ja erilaisia roskia. Jotenkin tuulen kanssa oli kuitenkin pystyttävä pelaamaan, koska matsit päätettiin tänään pelata.

Ensimmäinen otteluni Klaasenia vastaan oli laimeasti sanottuna mielenkiintoinen. Olin jostain syystä sekä matsin alussa että lopussa ihan kipsissä ja ensimmäisten parin gamen aikana ihan tärisin. Pelasin ensimmäisen erän hyvää tuulitennistä, pidin virheet niin vähissä kuin pystyin ja annoin vastustajan sählätä. Toiseen erään Klaasen kuitenkin tuli uudella asenteella jättäen helpot virheet pois ja pelaten paljon huolellisemmin. Minä ehkä pikkaisen passivoiduin vain odottamaan hänen virheitään ja hän rankaisi minua siitä nopeasti. Kolmannen erän alkaessa ajattelinkin, että minun täytyy pystyä olemaan aloitteellisempi ja saada vastustajalle enemmän painetta. Onnistuin hyvin ja täytyy sanoa, että jos toisessa erässä minulla kävi tuulen kanssa huono tuuri, niin kolmannessa sain hyväajoituksisilla tuulenpuuskilla aika monta pistettä. Peruslyönti saattoi yhtäkkiä pysähtyä syöttöruutuun ja paljon leveäksi menevältä näyttänyt pallo kiertää tuulen tuomana sittenkin kenttään. Sain Klaasenin hermot menemään ja pääsin kahdella murrolla 4-1 -johtoon. Siinä vaiheessa aloin kuitenkin jostain syystä jännittymään; minulla oli pelipallo 5-1 -johtoon ja murtopallo 5-2 -johtoon, mutten saanut kumpaakaan. 4-3 -tilanteessa minulla oli 40-0, mutta onnistuin parilla uskomattomalla mokauksella tuhrimaan seuraavat neljä pistettä Klaasenille. Onneksi syötin seuraavat kolme pistettä hyvin ja sain kuin sainkin pidettyä. Viimeisessä gamessa minun syöttäessä ottelua kotiin pelasimme uskomattoman pitkiä pisteitä, ja ehdin hävitä kolme ottelupalloa ennen kuin neljännellä sain hyvän syöttö-jatkolyöntikuvion päätteeksi ottelun voitettua. Ottelu kesti 2 tuntia ja 45 minuuttia, joka ei välttämättä ollut hyvä asia seuraavaa kaksinpeliä ajatellen. Vielä kun tuulen takia hyökkäävän pelin pelaaminen oli aika vaikeaa ja pisteet venyivät pitkiksi ja raskaiksi, kun molemmat yrittivät kaikin keinoin vältellä virheitä. Minun onnekseni syöttöni toimi olosuhteisiin nähden uskomatoman hyvin; syötin paljon ihan flättiä ykköstä ja sain ottelussa syötettyä yli kymmenen ässää ja vain kaksi kaksoisvirhettä, vaikka tuuli vei nostoja välillä ihan minne sattui. En jostain syystä osaa ottaa pieleen mennyttä nostoa alas vaan syötin aina syötön loppuun mitä ihmeellisimmistä osumakohdista. Olin joka tapauksessa erittäin tyytyväinen voittooni, sen eteen piti tehdä erittäin paljon töitä.

Toinen ottelu oli vuorossa vain kahden tunnin palautuksen jälkeen. Sain ottelunn hyvän alun voittaen kolme ensimmäistä peliä Anin ollessa hieman unessa, mutta valitettavasti hän pääsi aika pian otteluun mukaan. 4-4 -tilanteessa hän sai murrettua minut toistamiseen enkä minä pysynyt sen jälkeen enää ihan hänen vauhdissaan. Huomasin, että jalkani eivät olleet enää ihan niin tuoreet ja askeleeni olivat hieman liian pitkiä ja kömpelöitä. En syöttänyt tässä ottelussa alkuunkaan niin hyvin kuin ensimmäisessä, ja vielä kun tein minulle epätavallisen paljon palautusvirheitä, olin huonoissa asetelmissa ottelun voittamisen kannalta. An syötti hyvin ja pelasi fiksusti paljon minun kämmenelleni, joka oli tuulessa minun selvästi epävarmempi puoleni. Hän mursi minut heti toisen erän alkuun enkä saanut toisessa erässä yhtään murtopalloa. Hävisin vielä 3-5 -tilanteessa harmillisesti oman syöttöni toistamiseen ja matsi oli ohi noin puolessatoista tunnissa.

Tunti toisen kaksinpelin jälkeen oli vielä vuorossa nelinpelin kvartsi. Pelasimme Adamin kanssa molemmat hyvin korkeatasoista nelinpeliä ja kukistimme ykkössijoitetut vastustajamme jopa helposti. Heillä oli koko ottelussa vain yksi murtopallo, kun taas me onnistuimme murtamaan heidän syöttönsä kolmesti. Olimme verkolla molemmat terävinä ja saimmekin verkon haltuumme hyvällä lentolyöntipelillä. Syöttömme ja palautuksemme kulkivat myös erinomaisesti. Nelinpelissä on usein vahvoilla, kun saa toiselle tunteen, että he eivät tiedä miten heidän tulisi pelata, jotta he saisivat meidän pelimme rakoilemaan. En tiedä minäkään miten meidät voitetaan jos pelaamme hyvin.

Lähdimme aamulla 8.30 kuljetuksella kentille, jossa löimme Adamin kanssa puolentunnin aamuverryttelyopallottelun. Söin ensimmäisen otteluni jälkeen currykana-lounaan klubilla ja hieman välipalaa toisen kaksinpelini jälkeen. Nelinpelimme jälkeen tulimme hotellille, jossa söimme illalliseksi kanaa ja riisiä sekä pastaa. Jalat olivat sen verran puhki, että venyteltyäni jokapäiväisen venyttelyni, en noussut sängystä kuin pesemään hampaat. Maistuu uni kyllä hyvin kun tuon valon tuosta sammuttaa.

Huomenna pelaamme Adamin kanssa iltapäivällä nelinpelin semifinaalin. Vastustajamme eivät ole vielä tiedossa, koska he pelaavat oman kvartsinsa vasta huomenna. Sanoisin kuitenkin jo nyt, että kunhan vain pidämme oman tasomme, olemme vahvoilla kuka vaan sieltä vastaan astuu.

Sataa, joten matsini siirtyi huomiselle.

Sadepäivät ovat välillä rasittavia. Lähdimme Adamin kanssa aamulla klubille ja ehdimme lyödä noin 20 minuuttia ennen sateen tuloa. Kaikki ottelut keskeytettiin, ja me päätimme pienen odottelun jälkeen tulla takaisin hotellille, kun referee ilmoitti ottelujen alkavan aikaisintaan yhdeltä. Söimme lounaaksi pastaa hotellin ravintolassa. Kolmen aikaa saimme kentiltä tiedon, että ottelut voitaisiin päästä aloittamaan 15.30, joten suuntasimme uudestaan klubille. Matkalla sinne taivaalta alkoi kuitenkin jälleen tiputella vettä, ja parin tunnin klubilla odottelun jälkeen ilmoitettiin, että kaikki päivän ottelut siirretään huomiselle. Niinpä otimme taksin keskustaan, söimme pitsat ja kanansiipiä vanhassa tutussa Mr. Pizzassa ja tulimme hotellille. Koko päivä alkoikin jo siinä vaiheessa olla kulunut odotellessa, ja alkoi olla aika valmistautua nukkumaan. Onneksi minulla on vielä jäljellä luettavaa, niin jotain tekemistä on koko ajan löytynyt. Sain tänään luetuksi loppuun Paulo Coelhon Veronika bestämmer sig för att dö -kirjan, josta pidin yllättävän paljon. Se kertoo nuoresta naisesta, joka yrittää itsemurhaa ja joutuu mielisairaalaan. Kirja sisälsi erittäin mielenkiintoista pohdintaa elämästä ja siitä, mikä saa ihmisen tulemaan hulluksi. Ja kuka on ikinä kenestäkään sanomaan, että toinen on hullu? Hänhän voi itse olla tuon toisen mielestä vielä paljon hullumpi. Ehdin myös vielä illalla aloittaa säästelemääni Ollin mukaan ottamaa Dan Brownin uusinta Kadonnut symboli -kirjaa. Ai että kuinka siinä koukutetaan lukija jo aivan ensimmäisistä sivuista alkaen...

Huomenna on siis uusi yritys Klaasenia vastaan, ja jos voitan vuorossa on vielä kaksinpelin toinenkin kierros. Lisäksi illalla on vielä nelinpelin toinen kierros. Kova päivä siis mahdollisesti huomisesta tulossa, mutta pelaamaanhan tänne on tultu!

Heliövaara/Feeney - Choi/Lee 6-3, 6-0

Tänään oli jälleen erittäin tuulinen päivä. Se ei kuitenkaan meitä Adamin kanssa haitannut nelinpelissä, vaan pelasimme erinomaisesti ja alun syötönpitojen jälkeen päästyämme vauhtiin emme antaneet vastustajille mitään mahdollisuuksia. Syötimme molemmat hyvin ja saimme tarpeeksi palautuksia kenttään, jotta pääsimme yrittämään murtoja melkein jokaisessa vastustajien syöttövuorossa. Monet niistä saimme menivät 40-40 eli no-ad -tilanteeseen, joissa onnistuimme tänään hyvällä prosentilla. Pelaamme seuraavan nelinpelimme torstaina ykkösssijoitettua englantilaisparia Eaton/Inglot vastaan.

Huomenna minulla on siis vuorossa vain kaksinpelin ensimmäinen kierros etelä-afrikkalaista Raven Klaasenia vastaan. En ole hänen ikinä nähnyt pelaavan kaksinpeliä, mutta sanoisin, että hänen vahvuutensa on hänen hyvä liikkumisensa. Hän pelaa jonkin verran syöttö-volleyta ja hän pyrkii hyökkäämään paljon verkolle. Taas kerran minulle tulee huomenna olemaan tärkeää pystyä olemaan aktiivinen ratkaisuissani eikä minun tule päästää Klaasenia jatkuvasti hyökkäämään. Hieman vaikea on kuitenkin alustaa huomista peliä, kun vastustaja on yllättävän tuntematon. Voin siis huoletta lähteä pelaamaan omaa peliäni, ja muuttaa sitten ottelun aikana taktiikkaani jos se on tarpeen.

Aamulla herätessäni ulkona satoi vettä, mutta kentät ehtivät onneksi kuivua ennen meidän sinne saapumista. Löimme Adamin kanssa aamupallottelun ja aloitimme lähes loputtomalta tuntuneen pelivuoromme odotuksen. Kentällämme oli ennen meitä eilen kesken jäänyt naisten karsintaottelu ja yksi naisten pääsarjaottelu. On joskus uskomatonta, miten kauan naisten ottelut voivat kestää. Pisteet eivät meinaa loppua millään, ja pisteiden välit kestävät ikuisuuden. Ehdimmekin hyvin syödä ennen ottelua lounaaksi samaa kanaa ja riisiä kuin eilen. Nelinpelimme jälkeen tulimme takaisin hotellille, kun tuuli oli sen verran kova, että harjoittelusta ei olisi saanut paljoa irti. Käytin illan hoidellen tulevien kisamatkojen asioita; varasin lennot ja hotellin Cremonan challengeriin ja lähetin viisumia varten tarvittavan kutsupyynnön Kiinan tennisliittoon. Kävimme illallisella hotellin ravintolassa, jossa söimme pastaa jauhelihakastikkeella ja toisena pääruokana kananrintaa ja perunaa. Ihan täyteen tuli taas, joten voi hyvillä mielin mennä sängylle makoilemaan ja sitten kun siltä tuntuu nukkumaan.

Tänään oli vuorossa treenipäivä, joka jäi kuitenkin sateen takia vain puolikkaaksi sellaiseksi. Asustelen nyt siis nelinpeliparini Adamin kanssa samassa huoneessa, joten sovimme treenit aamuksi. Heräsimme kahdeksan aikaan ja söimme hotellin melko vaatimattoman aamupalan. Treenasimme 9.30-11.30. Otimme alkuun vähän liikkumistreenejä, jotta saimme molempien jalat liikkumaan hyvin eilisen matkustuspäivän jälkeen. Löimme sen jälkeen volleyt ja syötöt ja päätimme pelata loppuun yhden treenierän, koska ilma näytti muuttuvan huonommaksi ja arvelimme, että iltapäivätreenit saattavat hyvinkin jäädä haaveeksi. Kentät olivat hieman nopeammat kuin tällä reissulla aikaisemmilla klubeilla olleet, joten oli hyvä saada uuteen alustaan tuntumaa myös pisteiden peluusta. Vaikka kentät ovat melko nopeat, pallon pomppu on aika korkea. Syötöllä saakin paljon pisteitä, kun sekä kova pommisyöttö, että korkeapomppuinen kick-syöttö ovat molemmat hankalia palauttaa. Minä löysin ajoituksen lyönteihin hieman Adamia paremmin ja voitin treenierän 6-4. Pelintaso ei ollut vielä ihan matsipelin veroista, mutta laitan sen ainakin osaksi uuden alustan piikkiin. Söimme treenien jälkeen klubilla lounaaksi paikallisen curry-kana-annoksen, ja vaikka astia olikin aika erikoisen näköinen, ruoka oli oikein hyvää. Lisäkkeillekin olisi ollut tilaa tarjottimella, mutta ne jätimme tällä kertaa väliin. Tässä kuva.

Tulimme treenien jälkeen takaisin hotellille, kun alkoi sataa, ja vietimme loppupäivän huoneessa lepäillen ja Skype-puheluita puhuen. Illalla kävimme syömässä hotellin ravintolassa sandwichit ja possupihvit riisin kanssa. Ulkona sataa edelleen, mutta toivottavasti sade lakkaa pian ja kentät ehtivät kuivua huomiseksi.

Kisan referee sai tänään kaaviot tehtyä, ja arpa heitti minun vastustajakseni Etelä-Afrikan Raven Klaasenin. Pääsen siis ottamaan lisää tuntumaa ensi viikon Davis Cup -vastustajaan. Kaksinpelini oli merkitty vasta kaskiviikon ohjelmaan, joten huomenna minulla on vuorossa vain nelinpeliä. Siinä vastaamme asettuu korealaispari Jae-Won Choi/Dong-Kyu Lee ei ennen kello 11.30 alkavassa ottelussa. Vastustajamme eivät ole minulle tuttuja, vaan huomenna vasta näkee ketä kentälle meidän kanssamme astuu. Nelinpelissä saa kuitenkin aina olla alusta asti hereillä, koska erot siinä ovat pieniä, ja no-ad pistelasku tuo siihen vielä oman lisäjännityksensä. Kiva päästä taas pelaamaan matsia parin päivän tauon jälkeen!

Olen nyt lepäillyt pari päivää ja tuntuu, että tämä lepo oli tarpeen. En eilen tehnyt juuri mitään, kävin hakemassa palkintorahat klubilta ja muuten vain makoilin hotellilla, katselin leffoja ja surffailin netissä. Tänään oli sen sijaan taas vuorossa matkustuspäivä. Sovimme Adamin kanssa treffit kello 12 ja lähdimme taksilla juna-asemalle. Kuljimme paikallisjunalla puolitoista tuntia ensiksi Dongdaegu nimiseen paikkaan, koska suoraa junayhteyttä ei ollut tarjolla. Päätimme syödä Dongdaegussa lounasta ja kokeilin tällä kertaa hieman paikallisempaa ruokaa possupihvin muodossa. Tässä kuva annoksestani.

Vaihdoimme seuraavaksi paikalliseetn KTX-luotijunaan, jotka pohjautuvat ranskalaisten TGV-junateknologiaan, ja jotka kulkevat parhaimmillaan 300 km/h. Meidän junamme ei ihan niin kovaa kulkenut, mutta 45 minuutin matkustuksen jälkeen olimme kuintenkin jo perillä Gimcheonissa. Otimme taksin Park Hotelliimme, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella vuoristoseudulla. Hotelli vaikuttaa oikein mukavalta, mutta hieman huono puoli on se, ettei sen lähimaastossa ole juuri mitään. Kävimme illalla Adamin kanssa kuljetuksella tsekkaamassa miltä klubi näyttää, ja hienoltahan se taas näytti. Isohko keskuskenttä löytyy sekä 19 muuta kovaa kenttää. Pitäisi ainakin olla tarpeeksi kenttiä, jotta pääsee harjoittelemaan kunnolla. Tässä muutama kuva klubilta.

Kävimme illalla vielä matkalla takaisin hotellille E-mart -supermarketissa ostamassa juotavia ja söimme myös illallisen ravintolassa kaupan yläkerrassa. Minä söin jotain possunlihaa omelettiriisin kanssa ja taas maistui hyvin. Tulimme takaisin hotellille seitsemän aikaa ja otimme rennosti. Huomenna on sitten treenauksen vuoro ja tiistaina alkaa kisat. Kaavioita ei ole vielä tullut, mutta duppelia pelaan siis uuden kämppäkaverini Adamin kanssa.

Heliövaara - Gong 1-6, 0-6

Ei oikein mennyt tämä päivä niin kuin olisin halunnut. Huomasin jo ensimmäisissä pisteissä, että jalkani olivat todella tahmeat enkä saanut niitä liikkeelle kovasta yrityksestä huolimatta. Ja kun jalat eivät liiku, lukemat ovat usein juuri niin tylyt kuin tänään. En päässyt ollenkaan haluamiini lyöntiasentoihin ja tein paljon virheitä enkä pystynyt edes normaaliin tapaani hakemaan uutta nousua toisessa erässä siirtymällä puolustavampaan pelityyliin, kun vastustaja löi aina minusta läpi, kun en päässyt riittävän nopeasti kulmiin. Pohdimme Ollin kanssa kuinka se on kumma juttu, ettei syötölläkään monesti saa pisteitä, kun jalat eivät liiku, koska palauttajalta puuttuu paine, että hänen täytyy lyödä hyviä palautuksia, ettei hän joudu heti ahdinkoon. Toisen erän ensimmäiset gamet olivat kyllä pitkiä ja tasaisia, ja minulla oli niissä muutama breikkipallokin, mutta vastustaja ei siitä sollenkaan häkeltynyt vaan paransi peliään mitä pidemmälle ottelu eteni. Hän liikkui erittäin hyvin eikä tehnyt juuri ollenkaan virheitä. Hänen puolustuspelinsä oli erittäin hyvää ja hän myös rankaisi minua heti jos annoin hänelle mahdollisuuden hyökätä. Olisin kyllä ollut hänen kanssaan ongelmissa ihan tuoreillakin jaloilla, koska en oikein löytänyt hänen pelistään mitään heikkoutta. Minun olisi pitänyt pystyä pelaamaan omaa peliäni erittäin korkeatasoisesti, jos olisin halunnut hänet pystyä voittamaan. Hän olisi siis ollut joka tapauksessa minulle hyvin paha vastus.

Nyt onkin sitten ensimmäistä kertaa tällä reissulla mahdollisuus levätä ja laittaa kroppa kuntoon ennen seuraavaa kisaa. Sovimme fysiikkavalmentajani Ekun kanssa, että paras tapa voisi olla vetää tänään vielä yksi huoltava harjoitus, pitää huominen kokonaan huilipäivänä ja kokeilla sunnuntaina vetää joku lyhyt nopeusharjoitus terävyyden palauttamiseksi. Treenaan tennistä seuraavan kerran vasta maanantaina, koska lyöntini ovat kyllä täysin kunnossa eikä mitään pakottavaa tarvetta lyöntien hiomiseen ole. Meinaan pysyä täällä Changwonissa vielä pari päivää ja lähteä vasta sunnuntaina kohti Gimcheonia, jossa seuraava kisa pelataan. Gimcheon ei kuulemma paikkana ole kovin erikoinen ja kun täällä on asiat oikein hyvällä mallilla, niin mitä sinne kiirehtimään.

Aloitimme tämän päivän heräämällä riittävän aikaisin ennen peliä, ja Olli haki meille aamupalaa viereisestä leipomosta. Löin Jordan Coxin kanssa aamulla puolisen tuntia kymmenen aikaan ja pelasin otteluni siis kello 11. Tulimme takaisin hotellille yhdeltä ja tilasin lounaaksi huonepalvelusta club sandwichin, joka oli herkullinen. Iltapäivällä järjestelimme kovasti Ollin kotimatkaan liittyviä asioita ja saimme lopulta hankittua hänelle lipun huomiselle lennolle Soulista Helsinkiin. Ollin alkuperäinen lento viime sunnuntailta siis peruutettiin, ja Finnairilla onkin nyt hieman tekemistä saada kaikki halukkaat matkustajat Suomeen nyt kun lennot taas kulkevat. Olli lähtee aikaisin aamulla Busanin lentokentälle, josta hän lentää Asiana Airlinesilla Souliin ja vaihtaa siellä Finnairin koneeseen. Minun kannaltani oli oikein kiva, että Olli oli kanssani pidempään kuin alunperin oli tarkoitus, koska onhan valmentajan kanssa kisoissa oleminen hyvin usein parempi asia kehityksen kannalta kuin yksin kisaaminen. Valmentaja pystyy järjestelemään käytännön asiat niin, ettei palaajan tarvitse niistä huolehtia ja tietenkin pelillisellä puolella valmentajasta on suuri apu. Lisäksi minun ei ole kertaakaan tarvinnut olla huolissani, etten löydä harjoituskaveria, kun Ollin kanssa on aina tarvittaessa pystynyt lyömään. Päätimme Ollin lähdön vuoksi kruunata hänen matkansa syömällä vielä illallisella jotain, mitä emme ole kertaakaan täällä vielä syöneet. Annan kuvan puhua puolestaan. Koko ateria jälkiruoan kanssa maksoi muuten vain 5 euroa, joka ei ole kovin paljon kun vertaa Suomen hintaan.

Huomenna pidän siis täysin totaalilepopäivän, joten minulta ei välttämättä tule blogitekstiäkään, kun ei liene paljon kerrottavaa. Toivottavasti kaikki kuitenkin tämän kestävät! :-D

Heliövaara - Lim 6-4, 6-4, Heliövaara/Feeney - Klaasen/van der Merwe 3-6, 6-3, 7-10

Noin! Lukemat eivät aina kerro kaikkea ottelusta. Tämänpäiväinen kaksinpelini oli aivan erilainen ottelu kuin  matsini tiistaina, vaikka lukemat olivat täsmälleen samat. Tänään jouduin pistämään kaiken peliin ja taistelemaan oikein tosissaan, jotta sain ottelun voitettua. Johdin molempia eriä murrolla alussa, mutta Lim pääsi tasoihin ennen kuin mursin uudelleen ja sain pidettyä 5-4 -tilanteissa omat syöttöni. Mukava fakta tältä matkalta on muuten semmoinen, että syöttäessäni 5-4 -tilanteessa, olen aina pitänyt. Olen myös tällä matkalla aina pitänyt syöttöni syöttäessäni ottelua kotiin. Vaikka tänään Limilla oli neljä breikkipalloa ensimmäisessä erässä 5-4 tilanteessa ja toisessa erässä samassa tilanteessa 0-30, minulla oli kova luotto siihen, että saan pidettyä. Ja kun johonkin asiaan uskoo tosisaan, se usein myös tapahtuu. Syötin ja palautin tänään paremmin kuin moneen päivään, mutta peruslyöntini olivat ajoittain vähän hakusessa. Varsinkin rystyni oli hieman epävarma enkä saanut tavalliseen tapaan voittolyöntejä kovilla, painavilla rystyilläni. Lim painoi koko ajan päälle, joten minä sain juosta ihan tosissaan, että sain hänen lyöntinsä takaisin. Pystyin kuitenkin kämmenelläni usein painostamaan Limiä ja löin kämmenelläni myös paljon stoppareita hyvällä menestyksellä. Voitin hyvin suuren osan pisteistä, kun jompikumpi oli verkolla, mutta perus takakentän rallit Lim pelasi hyvin. Niinpä pyrin sekoittamaan takakentän palloralleja vaihtelemalla tempoa ja lyömällä tahallani lyhyitä ja matalia lyöntejä, joista Limin oli pakko hyökätä verkolle ja jolloin minä pystyin hyvällä prosentilla ohittamaan hänet. Päivän ottelu oli hyvin henkinen ja tuuletuksia nähtiin paljon puolin ja toisin. Matsi kesti lähes kaksi tuntia gamejen ollessa pitkiä ja tasaisia, joten oli tärkeä pysyä koko ottelun ajan positiivisena ja tsempata joka piste loppuun asti.

Harmittavasti nelinpelissä minun ja Adamin voittoputki ei saanut jatkoa. Adam ei ollut tänään ihan parhaimmillaan, ja minäkään en aloittanut ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Toisessa erässä minä paransin kuitenkin peliäni ja pelasin parasta nelinpeliä, mitä olen pelannut pitkään pitkään aikaan. Tuntui, että minulta onnistui kaikki ja pystyin lyömään palautuksia jatkuvasti täysillä ja volleyt kaikki läpi enkä tehnyt virheitä juuri ollenkaan. Kolmannessakin erässä pystyin pelaamaan varsinkin aluksi erinomaisesti, ja johdimmekin tie breakia aina 7-7 -tilanteeseen asti. Meillä kävi viimeisissä pisteissä kuitenkin aika huono tuuri ja valitettavasti hävisimme ne hyvän taistelun jälkeen. Olisi ollut kiva voittaa, koska seuraavissa peleissä vastukset eivat olisi olleet ihan niin hyviä kuin nyt. Lisäksi Etelä-Afrikan pojat ovat käyttäytyneet koko viikon melko ylimielisesti eikä heille ainakaan sympatiapisteitä ole tällä viikolla herunut. Otetaan revanssi sitten ensi viikolla.

Pelaan huomenna kaksinpelin kvartsissa ehkä hieman yllättäen kiinalaista Mao-Xin Gongia vastaan. Hän voitti van der Merwen tänään tiukassa ja hyvätasoisessa ottelussa, jossa tempoa riitti vaikka muille jaettavaksi. Gong liikkuu erittäin hyvin ja on jatkuvasti hyvässä tasapainossa. Hänellä on tyylikäs tekniikka ja varsinkin hänen yhdenkäden rystynsä on suorastaan ihailtavan nätti. Onneksi tenniksessä pelkästään hyvällä tekniikalla ei pisteitä jaeta, vaan uskon, että minulla on huomenna taas hyvät mahdollisuudet voittoon. Ja miksi ei olisi? Gong näytti tykkäävän, kun van der Merwe löi kovaa ja hyökkäsi jatkuvasti, ja uskonkin, että hänelle tulee olemaan vaikeampaa pelata minunlaistani vastustajaa vastaan, joka ei pistä palloon niin paljon vauhtia. Gongin hyökkäyspeli ei ollut ihan niin vakuuttavaa kuin hänen puolustuspelinsä ja uskon, että hyvällä liikkumisella ja varmalla peruspelillä saan hänet hakemaan kärsimättömiä ratkaisuja. Hän lyö kyllä hyviä painostavia lyöntejä, muttei osaa niin hyvin seurata omia hyviä lyöntejänsä ja tulla vastaan, joten uskon, että minä pystyn hyvillä pitkillä puolustuslyönneillä pääsemään monesti takaisin peliin pahastakin ahdingosta. Minun täytyy kuitenkin pystyä myös omalla aikaisin palloa ottavalla pelilläni haavoittamaan Gongia ja saada hänet ahdinkoon aina kuin mahdollista. On vaarallista lähteä otteluun liian passiivisella pelitaktiikalla. Syöttö ja palautus tulevat olemaan huomenna isossa roolissa, ja jos ne kulkevat, tulen olemaan hyvissä asemissa pisteiden voittoa ajatellen.

Päiväohjelmamme oli tänään totutun kaavan mukainen. Lähdimme kentille puoli yhdeksän kuljetuksella, ja löimme Ollin kanssa puoli tuntia ennen peliäni. Ulkolämpötila oli taas koko päivän kovin alhainen, noin 10 astetta, joten paljon sai olla vaatetta päällä pelatessakin. Söin taas kerran nuudelia matsieni välissä ja tulimme takaisin hotellille neljän jälkeen. Päätimme tänään kokeilla illallisella hotellimme buffet-ravintolaa ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Mikä määrä erilaisia ruokia, ja miten laadukkaita ne kaikki olivat! Oli yksi pöytä japanilaisille ruuille kuten sushille, yksi salaateille ja alkupaloille kuten graavilohelle ja mädille ja erilaisille leikkeleille, yksi korealaisille ruoille ja kaksi lämpimille ruoille sekä tietenkin yksi jälkiruoille. Harvoin olen nähnyt seisovissa pöydissä sisäfilettä, jonka kokki paistaa niin kuin itse haluat tai jättiläismäisiä ravunjalkoja ja tiikerikatkarapuja, myöskin kokin pyynnöstä paistamina. Oli pakko ottaa kuva noista ravuista, ne olivat aika kohtuullisen paljon isompia kuin suomalaiset ravut ja nuo kuvassa näkyvät sakset, joilla rapujen kuori leikattiin, ovat siis ihan kunnollisen kokoiset sakset!

Nautiskelimme seisovanpöydän antimista pitkään ja hartaasti, eikä hintakaan (n. 16€) ollut minusta mitenkään kohtuuton, kun juomatkin vielä kuuluivat hintaan. Sitä paitsi lounaalla syömämme nuudelit maksavat noin 60 senttiä, joten päiväbudjetti pysyy hyvin aisoissa.

Huominen kaksinpelin kvartsini on merkitty alkavaksi kello 11 kentällä B. Viimeisestä kilpailusta kuului vielä hyviä uutisia päivän päätteksi, olen noussut osallistujalistalla pääsarjaan.

Heliövaara/Feeney - An/Lim 3-6, 6-4, 10-7

Emme päässeet tänään duppelissa helpolla. Vastustajamme pelasivat koko ottelun hyvää nelipeliä, ja me jouduimme nostamaan tasoamme paljon lopussa, jotta saimme käännettyä ottelun. Minä pelasin ensimmäisen erän vähän heikosti, mutta pelini lähti aivan erilailla liikkeelle toisessa erässä. Aloin lyömään palautuksiani reilusti kovempaa, ja sain minimoitua niissä tekemäni virheet. Adamin pelintaso puolestaan laski toisessa erässä melko reilusti, mutta onneksi duppelissa toinen pystyy tarvittaessa aina paikkaamaan toista. Kolmannen erän match tie breakiin saimme hyvän alun ja pelasimme molemmat sen loppuun asti ottelun parasta peliämme. Duppeli on siitä mielenkiintoinen peli, että joskus molemmat voivat pelata hyvin, joskus vain toinen tai sitten molemmat voivat olla jäässä. Tämä tuo mielenkiintoisia voimasuhteiden vaihteluita peliin, ja duppelissa voi usein nähdä momentumin muutoksen selvästi kesken pelin. Siksi hyvä henki ja positiivinen, eteenpäin vievä ajattelu ovat duppelissa tärkeitä, jotta oman pelin vaihtelut pysyisivät mahdollisimman pieninä ja suoritus mahdollisimman tasaisen hyvänä. Seuraavat vastustajamme ovat 2-sijoitetut Etelä-Afrikan DC-joukkueen Klaasen ja van der Merwe, jotka pystyvät varmasti pelaamaan erittäin hyvää nelinpeliä. Uskon kuitenkin, että jos saamme Adamin kanssa hyvän hengen päälle, ja pelimme kulkee, meillä on hyvät mahdollisuudet voittoon.

Huomiseen otteluohjelmaan on minulle merkitty kuitenkin aamuksi ennen nelinpeliä kaksinpelin toinen kierros korealaista 8-sijoitettua Yong-Kyu Limiä vastaan. Lim on taas erilainen vastustaja kuin mitä minulla on tällä reissulla ollut. Hän on ainakin aikaisemmissa minun näkemissäni peleissä lyönyt palloa kovempaa kuin kukaan muu täällä. Sanoisin, että rysty on hänen parempi puolensa, kämmeneltä hän pystyy tekemään enemmän pisteitä, mutta myös enemmän virheitä. Tämän kisan ensimmäisessä ottelussaan Lim ei ainakaan minua ja Ollia vakuuttanut, vaan hänen pelinsä näytti ajoittain jopa silmittömältä räiskimiseltä ja virheitä tuli paljon. Tärkeää Limin kaltaista pelaajaa vastaan pelatessa on pitää oma aktiivinen game plan kasassa. Pahinta, mitä häntä vastaan voi tehdä, on alkaa vain nostelemaan palloja ja toivoa hänen tekevän virheitä. Jos pystyn ottamaan palloa aikaisin ja saamaan Limiä liikkeelle ja kulmiin luulen, että hän yrittää alkaa lyödä vieläkin kovempaa päästäkseen pois ahdingosta. Hän ei liiku niin kovin hyvin, joten jos hänet saa juoksemaan, hänen tasapainonsa lyönneissä ei ole enää kohdallaan ja virheitä alkaa tulla. Minun pitää siis pystyä myös itse hyökkäämään aina paikan tullen. Hyvä syöttöpeli on taas huomenna avainasemassa, jotta pystyn pitämään omat syöttöni vaikeuksitta ja pystyn siirtämään paineita Limin syöttöpeliin. Matsi on huomenna kentällä C kello 10.

Lähdimme tänään kentille taksilla noin 9.30, kun sopivaa kuljetusautoaikaa ei ollut. Löin Adamin kanssa puolituntia aamulla ennen kello 11 alkanutta peliämme ja tulimme yhden aikaan takaisin hotellille ja söimme lounaaksi nuudelia sekä Ollin leipomosta hakemaa leipää. Päätimme päivän aikana, että olisi ehkä hyvä vielä lyödä hieman illalla, joten lähdimme uudestaan kentille iltapäivällä, ja totuttelin kovaan tempoon niin, että Ollin oli verkolla ja minä takana. Lisäksi treenasimme paljon palautusta niin, että Olli syötteli pari metriä takarajan sisäpuolelta, joten pallo tuli minulle aika nopeasti. Olimme päivällä nähneet kuljetusautosta hotellimme lähellä olevan amerikkalaisketju Outback Steakhousen, jonne päätimme ehdottomasti mennä illalliselle. Olli otti pihvin ja minä söin possun ribsejä ja katkarapuja. Annos oli vähintään tarpeeksi iso ja maukas, ja ribsejä oli oikein kaksi kerrosta vaikkei sitä kuvasta meinaakaan huomata!

Otin myös tänään kuvan klubin keskuskentästä, jota kyllä kelpaa taas kerran esitellä. Jostain syystä keksuskentällä on pelattu lähes ainoastaaan naisten pelejä, mutta ehkä finaalit miehilläkin pelataan isoille katsomoille.

Lisäksi täällä on jälleen panostettu kisaan ihan hotelleita myöten, ja taas löytyy hotellimme sisäänkäynnin yläpuolelta juliste, mistä kisasta on kysymys. Hotellilla ei ole Suomen lippua salkoon laitettu, mutta keskuskentältä semmoinen kyllä löytyy, jes!

Nyt menen kuitenkin taas nukkumaan, jotta huomenna olen huippuiskussa Limiä kaatamassa. Olli jatkaa täällä edelleen minun valmentamista, koska paluulentoa hänelle ei vieläkään ole järjestynyt, mutta minua se ei kyllä haittaa yhtään! :-)

Heliövaara - Feeney 6-4, 6-4

Voitto tuli tänään peruspelillä ja niin peruslukemilla kuin on mahdollista. Aloitin matsin hieman tahmeasti, kun jalkani eivät olleet aivan parhaassa terässä, mutta onnistuin silti murtamaan jo ottelun ensimmäisessä gamessa Feeneyn syötön. Hävisin kuitenkin 2-1 -tilanteessa omani, josta edettiin tasatilanteessa 4-4 -tilanteeseen asti. Sain toisen murron ja pidin omani yhden murtopallon pelastaen. Toisessa erässä keskittymiseni hieman herpaantui alussa ja Feeney pääsi 2-0 -johtoon. Terästäydyin kuitenkin murtmalla heti takaisin ja sain toisen murron 3-3 -tilanteessa. Minulla oli yksi ottelupallo jo 5-3 -tilanteessa, mutta Feeney sai kavennettua ennen kuin syötin ottelun kotiin päättäen matsin mukavasti ässään.

En voi sanoa, että pelasin tänään missään nimessä parasta peliäni, mutta pystyin silti voittamaan hyvän vastustajan ilman sen suurempia ongelmia. Minusta tuntui, että jos ottelu olisi mennyt tiukemmaksi, olisin tarvittaessa pystynyt nostamaan vielä tasoani korkeammalle. En syöttänyt ykkössyöttöjäni tänään ihan niin hyvin kuin parhaimmillani pystyn, mutta kakkossyöttöni toimi onneksi mukavasti. Takakentän palloralleissa minulla ei ollut mitään hätää, ja voitinkin niistä suuren osan. Pystyin liikuttelemaan Feeneytä niin kuin halusin ja sain hänet tekemään virheitä. Feeney pyrki nousemaan paljon verkolle, mutta ohitukseni olivat tänään liekeissä. Pystyin rennosti lyömään Feeneystä ohi miltä puolelta halusin, ja hän ei pystynyt lukemaan ohituksieni suuntia. Hän joutui minun hyvän ohituspelini takia ottamaan hieman enemmän riskejä hyökkäyslyönneissään, ja sain myös sitä kautta Feeneyn tekemään joitakin helppoja virheitä varsinkin hänen kämmenpuoleltaan. Sitten kun itse pääsin hyökkäämään verkolle, en tainnut koko ottelussa hävitä kuin yhden pisteen. Mitä pidempiä palloja pelattiin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä minä ne voitin. Feeney pyrki alussa painostamaan aika voimakkaastikin minun kämmenpuoltani, mutta pystyin pitämään kämmeneni hyvin kasassa, ja sain lyötyä paljon jyrkkiä kämmenkrosseja, joilla sain Feeneyn ulos kentältä. Pystyn nykyään pitäytymään omassa pelisuunnitelmassani niin hyvin, että olen saanut monta kertaa vastustajani epätoivoisiksi, kun he eivät tiedä miten minua vastaan pelaisivat. Ja sehän sopii minulle.

Minun pelini oli tänään ohjelmassa toisena otteluna 10 jälkeen, joten lähdimme Ollin kanssa kentille yhdeksän jälkeen ja löimme vajaat puolituntia matsikentälläni ennen pelien alkua. Matsini alkoi vähän yli 12 ja kesti noin puolitoista tuntia, joten olimme takaisin hotellille puoli kolmen aikaa. Olli kävi hankkimassa meille vedenkeittimen huoneeseen, jotta pystymme nautiskelemaan nuudelia lounaaksi. :-)  Päätimme, että tänään olisi ihan hyvä vielä treenata illemmalla hieman, ja koska en tuntenut oloani mitenkään väsyneeksi lähdimme 17.30 kuljetuksella takaisin kentille. Matsit olivat jo loppuneet, joten saimme koko kentän käyttöömme. Haimme tuntumaa lyönteihin lyömällä paljon krosseja ja linjakääntöjä, ja treenasimme myös paljon volleyta huomista duppelia ajatellen. Lopuksi keskityimme syöttööni, joka ei siis tänään mennyt ihan niin hyvin kuin olisin halunnut. Ollin uhrasi reppunsa maalitauluksi, ja syöttelin noin puoli tuntia hakien osumaani hieman korkeammalle, ja hioen kick-syöttöni pomppua voimakkaammaksi. Laiskottelin ehkä vähän tänään syötöissäni enkä käyttänyt koko vartaloani, joten keskityin myös siihen, että koko vartalo on tuottamassa syöttöön voimaa ja kierrettä. Kun lopettelimme, olimme viimeiset pelaajat klubilla vaikka kello oli vasta vähän yli seitsemän! Uskomatonta ottaen vielä huomioon sen, että täällä pelataan samanaikaisesti myös naisten $25000 kisaa, ja aikaisemmin tällä viikolla edes puolen tunnin vuoron saaminen puolella kentällä on ollut työn takana.  Tässä kuva rauhallisesta Changwonin tennisklubista.

Otin muutaman kuvan kentistä jo päivällä, tässä etualalla minun matsikenttäni kenttä 5, ja kauimpana kenttä 1.

Tässä vielä toinen kuva kentistä, tässä kuvassa on kentät C ja D.

Klubilla on myös erittäin hieno keskuskenttä, mutta siitä en tänään muistanut ottaa kuvaa.

Kävimme treenien jälkeen illallisella Bennigans-ravintolassa ja söimme Ollin kanssa molemmat itsemme niin täyteen kuin vaan olla ja voi. Innostuimme alkupalaleipien kanssa vähän liikaa, ja pääruoan koko meinasi päästä yllättämään. Minulla ei olu kuitenkaan tapana jättää ruokaa lautaselle, joten "jouduin" syömään erinomaisen Triple combo steak -annokseni loppun asti. Se oli vielä isompi kuin miltä se kuvassa näyttää!

Huomenna minulla on ohjelmassa kello 11 vain nelinpeli, jossa vastaamme tulevat siis korealaiset An ja Lim. Pääsen siis ottamaan torstaiseen kaksinpelivastustajaani tuntumaa jo hieman etukäteen. Toivottavasti tänään saisin unta paremmin kuin eilen, kun voitteko uskoa, että eilen illalla joku kuorsasi viereisessä huoneessa niin kovaa, ettemme saaneet Ollin kanssa unta paksun seinän toisella puolella! Onneksi minulla oli mukana korvatulpat, joten pystyin sulkemaan korvani tuolta melulta!

Aaah, tänään oli matkan ensimmäinen tenniksetön päivä. Tekee kyllä oikein hyvää vähän saada ladattua akkuja tuleviin peleihin ja silmätkin kiittävät piilolasittomasta päivästä. Ja sattui vielä täksi päiväksi sadetta, joten ei olisi treenaamaan edes päässyt vaikka olisi halunnutkin. Oli mukavaa nukkua aamulla pitkään ja jätinkin aamiaisen väliin, kun heräsin vasta hotelliaamiaisen jo sulkeuduttua kymmeneltä. Menimme Ollin kanssa yhdentoista aikoihin jonkinnäköiselle brunssille hotellin vierestä löytämäämme amerikkalaistyyliseen Bennigans-ravintolaan. Lounaslistalta löytyi herkullinen fajitas-annos, jonka seuraksi kuului vielä extrana leipää ja kurpitsakeittoa. Kyllähän tuo menisi melkein aamiaisestakin.

Tulimme brunssin jälkeen takaisin hotellille, ja katsoin kannettavaltani yhden jakson englantilaista Top Gear -auto-ohjelmaa. Tuo sarja on minusta aivan loistava, ja varsinkin tänään katsomani Bolivia-special -jakso oli aivan huikea. Päätimme ruoan sulattelun jälkeen mennä hotellin kuntosalille tekemään pienen huoltavan harjoituksen sisältäen 50 minuuttia kuntopyöräilyä Queen-bandin tahdissa ja venyttelyt. Teki hyvää saada elimistön kuona-aineita vähän liikkeelle, jotta huomenna on jalat taas paremmassa kunnossa. Lähdimme iltapäivällä vielä käymään kentillä hakemassa pyykkejä ja katsomassa kaaviota ja huomista otteluohjelmaa ennen kuin kävimme illallisella vielä toistamiseen Bennigans-ravintolassa, jossa söin tälläkertaa kahden pääruoan taktiikalla kana-quesadillaksia ja ayriäispastaa.

Arpa heitti siis kaksinpelissä ensimmäiseksi vastustajakseni nelinpeliparini Adam Feeneyn. On aina harmillista kohdata oma nelinpelipari, mutta eipä tässä lajissa voi sääliä kenellekään antaa. Feeney on taitava pelaaja, joka on kärsinyt viime aikoina loukkaantumisesta. Hänen edellinen kisansa ennen näitä Korean futureita oli viime vuoden kesäkuulta. Feeneyllä on ihan hyvä, melko painava syöttö ja hän tykkää tulla paljon verkolle. Yritän huomisessa matsissa saada Feeneyn pysymään mahdollisimman paljon takakentällä, josta hänen peruslyöntinsä ovat hieman epävarmat. Hänellä on yhdenkäden rysty, mutta mielestäni hänen kämmenensä on kuitenkin hieman rystyä heikompi. Minun on tärkeää pysyä koko ottelun ajan pelin aktiivisena osapuolena ja tarvittaessa onnistuttava ohituksissani hyvin. Viime pelissä Coxia vastaan ohitin erittäin hyvin, mutta Feeney liikkuu erinomaisesti verkolla ja osaa peittää ohituspaikat hyvin, joten minun pitää pystyä välillä ohittamann yllätävillä lyönneillä ja käyttäen ajoittain myös koholyöntiä. Mielenkiintoinen matsi on joka tapauksessa tulossa. Nelinpelissä kohtaamme hyvän korealaisparin, mutta matsi pelataan vasta keskiviikkona. Emme päässeet tällä viikolla sijoitetuksi, mutta mielestäni meillä on silti hyvät mahdollisuudet taas ihan voittoonkin asti jos pelaamme samanlailla kuin viime viikolla.

Minun piti eilisillasta asti jakaa huonetta juurikin Adam Feeneyn kanssa, kun Ollin oli tarkoitus lähteä takaisin Suomeen hoitamaan seuran valmennushommia, mutta Euroopan tilanteen takia Olli pysyy täällä minun kanssani luultavasti vielä jonkin aikaa. Mielenkiintoinen tilanne, kun Ollille sanottiin, että ensimmäinen Finnairin lento Soulista Helsinkiin, jolla on tilaa olisi 8.5. Minun paluuni on 1.5. joten saa nähdä jääkö Olli Korean lomalle vielä viikoksi sen jälkeen kun minä olen lähtenyt kotiin! :-D

Heliövaara - Lim 6-0, 6-1 Heliövaara - Oh 6-2, 6-3 Heilövaara/Feeney - Yi/Kondo 6-2, 6-2 Heliövaara - Jordan Cox 7-6(3), 6-1

Noniin, pääsarjapaikka kolmanteen kisaan on selvitetty! Aloitan karsintamatsien läpikäymisen vaikka eilisestä.

Ensimmäinen vastustajani ei ollut ollenkaan niin huono kuin numeroista voisi päätellä, hän oli kahdessa viime kisassa karsintafinaalissa ja esimerkiksi viime viikolla hävisi Jordan Coxille vasta kolmannen erän tie breakissa. Minulla kulki aika mukavasti, otin palloa aikaisin ja läpilyöntejä tuli kuin liukuhihnalta. Toisessa erässä Lim sai lyönteihinsä paremman pituuden ja pallot pitenivät, mutta minun pelini pysyi aika hyvin muotissa ja sain pidettyä oman game planini kasassa. Hidas ja korkeapomppuinen alusta sopii hyvin minulle ja pääsen varsinkin kick-syöttöni jälkeen lähes aina painostamaan. Lisäksi minusta hidas kenttä tuo pelaajan taidot paremmin esille, kun pisteet pitää pystyä rakentamaan kunnolla, eikä vain kova hakkaaminen tuota tulosta. Myös syvyyssuunnassa liikkumisen tärkeys korostuu. Lähes kaikki näistä korealaisista lyövät erittäin nätisti ja saavat hyvällä tekniikallaan palloon helposti vauhtia, mutta hyvin harva heistä osaa ottaa vastustajalta ajan pois tulemalla vastaan. He lyövät pari metriä takarajan takaa hyviä lyöntejä, mutta eivät saa tapettua palloa ja tekevät lopulta virheen yrittäessään lyödä liian kovaa. Tämmöisiä pelaajia vastaan on mukava pelata, kun tietää, etteivät he saa vastustajaansa pulaan, ja minä voin aina ahdinkoon joutuessani lyödä pitkän slaissin tai nostaa korkean yläkierteen, jolloin olen taas pisteessä mukana. He eivät voi haavoittaa minua ja voin pelata ilman painetta, että minulla olisi kiire lopettaa piste ennen kuin vastustaja saa minusta läpi.

Toinen karsintamatsini oli hieman edellistä tiukempi. Oh on myöskin hyvä pelaaja, hän voitti viime kisassa muun muassa australialaisen Benjamin Mitchellin. Sain taas otettua palloa aikaisin ja löin paljon Ohin kämmenelle. Hänellä oli yhdenkäden rysty, jota hän on tottunut painostettavan, joten sain hänen kämmenpuoleltaan paljon läpilyöntejä. Toinen erä oli tiukkaa ja tasaista, ja se ratkesikin vain yhteen murtoon 3-2 -tilanteessa. Karsinnoissa kun palloja ei vaihdeta ennen kolmatta erää, hitaalla kentällä pallot kuluvat aika huonoiksi toisessa erässä, jolloin täytyy olla kärsivällinen, ettei yritä liian nopeita ratkaisuja. Lyöntejä ei saa lähtemään ihan niin kovaa, ja piste täytyy rakentaa huolella ennen ratkaisuyritystä. Oli tärkeää saada tämäkin matsi kotiin kohtuu ajassa, jotta voimia jäisi säästöön illan nelinpeliin. Syöttöpelissäni säästelin ehkä hieman molemmissa kaksinpeleissäni, mutta muuten jouduin kyllä antamaan kaikkeni voittojen eteen.

Nelinpeli oli aikamoista näytöstä. Minä pelasin oman osani hyvin, mutta parini Adam se vasta oli tulessa. Hänen palautuksensa olivat aina vastustajan jaloissa, ja hän ratkaisi lukisia pisteitä terävillä ohituksillaan. Myöskin hänen volleynsa olivat kunnossa, tosin ne ovat kyllä toimineet aikaisemminkin erinomaisesti. Voitimme pisteen melkein aina, kun vastustajat löivät Adamille. Se tekee omastakin pelistä paljon helpompaa, kun on pari johon voi aina luottaa. Minun palautukseni ei kuitenkaan ollut ihan parhaimmillaan, varsinkaan kun Yi syötti inhottavaa vasurin kick-syöttöään, mutta onnistuin onneksi oikeissa paikoissa. Aika kova suoritus mielestäni breikata vastustajan syötöistä yli puolet, kun he molemmat pelaavat kaksinpelissäänkin pääasiassa syöttö-volleyta. Syöttöni kulki duppelissa ihan eri lailla kuin singeleissä, jouduin vain kerran koko ottelussa turvautumaan kakkossyöttööni.

Tänään olikin sitten vuorossa karsintafinaali Jordan Coxia vastaan. Tiesin hänen pystyvän pelaamaan oikein hyvää tennistä, joten olin valmistautunut kovaan matsiin. Jokin valmistautumisessa meni kuitenkin pieleen, en tiedä mikä ihme minulla oli alussa, mutta en saanut ekassa kahdessa gamessa yhtään peruslyöntiä kenttään. Tilanne olikin siitä johtuen aika nopeasti 0-3. Olin ensimmäisessä erässä hieman vaikeuksissa omissa syötöissäni, ja Coxilla olikin lukuisia murtopalloja 1-4, 3-4 ja 4-5 tilanteissa, mutta sain kaikki nuo gamet lopulta käännettyä itselleni. Oli ihmeellinen tunne, kun vaikka olin ensimmäistä erää koko ajan tappiolla ja vastustajalla oli koko ajan murtopalloja, minulla oli koko erän ajan sellainen tunne, että hoidan tämä on mun erä. Mielessäni ei ollut tietoakaan mistään paniikista, vaikka vastustajalla oli muutama eräpallokin. Olisipa aina tuollainen fiilis. Sain Coxin peliä hieman sekoitettua mitä pidemmälle ensimmäinen erä meni, lyömällä jälleen paljon vastustajan paremmalle puolelle eli kämmenelle. Varsinkin rystylinjallani sain usein Coxin kauas takarajasta ja puolustusasemaan. Huomasin myös, että hänen päästessä painostamaan kämmenellään, hän löi kämmentään erittäin hyvin inside-out suuntaisena minun rystylleni, mutta ei ollenkaan niin hyvin inside-in minun kämmenelleni. Olin jopa kämmenkrossitilanteissa usein niskanpäällä, vaikka vastassani oli erittäin hyvän kämmenen omistava pelaaja. Pitää vain huomata, missä tilanteessa vastustajan ase ei ole parhaimmillaan. Sainkin mitä pidemmälle ottelu eteni, yhä enemmän pisteitä Coxin kämmeneltä. Sillloin tietää onnistuneensa pelisuunnitelmassaan, kun saa vastustajaan aseen hajotettua. Minulle hänen inside-outkämmenen palauttaminen ei ollut mikään ongelma, koska opin lukemaan sen ja osaan lyödä rystyltäni hyvin kovaan tulevaan palloon. Kuinka ollakkaan, tie-breakin ollessa 2-1 minulle ja Coxin syöttäessä, hän teki kaksi helppoa kämmen virhettä yrittäessään liian isoa lyöntiä. Ja seuraavassa pisteessä minä löin syötön jälkeen luultavasti elämäni parhaan inside-out kämmenen. Se oli lähellä täydellistä. Osuma juuri oikeassa kohdassa, pallon vauhti ja kierre juuri optimaalliset ja alastulopaikka 30cm sivuviivasta ja ehkä metri takarajasta, mutta parasta tuossa kämmenessä oli se, miten hyvältä se tuntui. Jännää, miten yhdestä lyönnistä voi saada sellaiset kicksit, mutta kova, lähes flätti inside-in kämmen on minulle yhtä vieras käsite kuin 170km/h kakkossyöttö Jarkko Niemiselle. (Ei mitenkään pahalla, minusta Jarkon kakkossyöttöä ei ole missään nimessä helppo palauttaa!). Tulen muistelemaan lämmöllä tuota yhtä kämmentä vielä ensi vuonnakin. Sain toiseen erään tärkeän breakin 2-1 -tilanteessa onnistuneella lobbilla yli verkollenousseen Coxin ja sain henkisen yliotteen. Pelasin taktisesti hyvin loppuun asti ja mursin Coxin vielä toistamiseen. Olen erittäin tyytyväinen tähänkin voittoon, koska vastustaja oli paha ja minä en ollut fyysisesti enää ihan parhaimmillani. Ilmeisesti olen kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa, kun ei jaloissa paina mitenkään erityisen paljon. Mitä nyt vähän aina joutui linkuttamaan puoltenvaihdon jälkeen, kun vasemman jalan yläosa ehti jäykistyä istuessa. :)


Eilinen päivä sisälsi siis jonkin verran matkustelua. Lähdimme aamulla 6.30 Daegun hotellilta taksilla bussiasemalle, jossa nousimme Changwoniin lähtevään bussiin. Jouduimme kulkemaan taksilla vielä Changwonissakin kentille, mutta olimme perillä jo 8.30 johtuen ruuhkattomasta ajankohdasta lauantaiaamuna. Kävimme lyömässä Ollin kanssa puoli tuntia totuttautumassa uuteen alustaan. Pelasin ensimmäisen otteluni siis kymmeneltä aamulla, ja ihme ongelma oli matsin alussa, kun minua odotettiin kentälle, kun referee toimistossaan luuli, että minä en ole kisapaikalla ollenkaan. Olin koko tämän odotusajan ihan oikealla kentällä ja ihmettelin mitä varten ne minua kuuluttaa. Referee kävi matsin jälkeen tosi kuumana, kun hän ei ollut nähnyt minua aamulla ja minun olisi kuulemma pitänyt tulla näyttäytymään. Ei näissä kisoissa ikinä ennen ole ollut tarvetta käydä näyttäytymässä refereellä, sen kun vaan on kentällä kun matsi alkaa. Matsin jälkeen söimme nuudelit klubilla ja vähän ennen yhtä olin jälleen kehissä. Referee oli onneksi saanut järjestettyä otteluohjelman niin, että sain pelattua toisen otteluni ennen jopa muutamaa ensimmäisen kierroksen ottelua mahdollisimman aikaisin, jotta ehdin takaisin Daeguun nelinpelifinaaliin. Ehdimme kolmelta lähtevään bussiin, eikä meille tullut edes kiire. Söimme hotellilla pastat ja lähdimme kentille vartin yli kuusi. Löimme parikymmentä minuuttia Adamin kanssa ennen finaalin alkua taas alustaan totutellen, mutta myös totutellaksemme keinovaloihin. Matsihan pelattiin illalla kello 19, jolloin on jo pimeää. Yleisöäkin oli finaalissa mukavasti pari sataa, ja fiilis nousi night-sessionissa ihan mukavalle korkeudelle. Palkintojenjako oli maan tapaan hienosti järjestetty ja saimme suuret lasiset pokaalit. Puhe oli tottakai vuorossa kaikilta finalisteilta ja lopuksi sain vielä toimia onnettarena, kun yleisölle arvottiin muutama tennisaiheinen tavarapalkinto. Nimikirjoituksiakin sai jakaa ja ihmiset tulivat kättelemään. On erikoista kuinka hämilleen/onnelliseksi monet nuoret täällä tulevat esimerkiksi nimikirjoituksen pyytämisen jälkeen. Ihan kuin he eivät voisi uskoa todelliseksi, että juuri he saivat minun nimmarini. Mitäköhän kävisi jos he saisivat jonkun oikean maailmanhuipun nimmarin, pyörtyisivätköhän he? :) Kello oli hotellille tultuamme jo sen verran paljon, ettemme enää lähteneet syömään vaan tilasin huonepalvelusta pastan, hoidin venyttelyt ja menin nukkumaan.

Tänään oli jälleen aikainen herätys ja otimme jälleen suunnan kohti bussiasemaa tällä kertaa kaikkien tavaroiden kanssa. Valitsimme tänään 8.00 lähtevän bussin ja olimme Changwonissa hyvissä ajoin puoli kymmeneltä. Löimme kevyesti Ollin kanssa 10.30 ja söimme taas nuudelit. Matsini alkoi noin klo 13 ja kesti pari tuntia. Tässä kisassa on järjestetty pelaajille pyykinpesupalvelu, joka tuli minulle ainakin tarpeeseen. Jätin neljä muovikassillista pyykkiä klubille, ja saan ne toivottavasti takaisin huomenna. Huomasin matsin jälkeen, että minulla ei olllut enää puhtaita sukkia jäljellä. :-D Tulimme hotellille neljältä ja lähdimme syömään. Löysimme melko läheltä hyvän italialaisen ravintolan ja söin bruschettaa, tomaatti-mozzarella salaattia ja mereneläväpastaa. Oli herkullista. Tässä kuva salaatista, joka tosiaan sisälsi paljon kaikenlaista toisin kuin perinteinen caprese-annos.

Kävlellessämme takaisin hotellille otin vielä muutaman kuvan ihan tavalliselta Changwonlaiselta kadulta. Noiden mainosten määrä talojen seinillä on ihan uskomaton.

Tässä vielä yksi lähikuva eräästä talosta. Osuuko tuossa vaiheessa edes se etsimänsä paikan kyltti silmään?

Tilasin illalla vielä illalla huonepalvelusta itselleni pihvin, kun jäi ihan kokonaan eilen duppelivoitto juhlimatta, kun piti valmistautua seuraavan päivän matsiin. On uskomattoman hyvät pihvit täällä Koreassa, ja voi rauhassa tilata huonepalvelusta, kun ruoka maksaa ihan saman verran kuin hotellin oikeassakin ravintolassa, eikä tarvitse turhaan lähteä ravintolaan istuskelemaan vaan voi vaikka kirjoittaa blogia huoneessa ruokaa odotellessa! :-D Tässä kuva pihviannoksestani, on pihviä, salaattia, leipää ja keittoa, nam!

Vaikka onkin jo aika pitkä teksti niin laitetaan nyt loppuun vielä yksi kuva uuden hotellimme vessasta. Olenkin vähän ihmetellyt, kun ei täällä ole vielä näitä älyvessoja näkynyt, kun Japanissa niitä tuntui olevan joka paikassa, mutta nyt löytyi. Ja säätöjä ja erikoisia suihkuja ainakin riittää!

Mutta nyt nukkumaan, että palautuu, ja huomenna otan sitten ihan kevyesti.

Heliövaara - Raonic 5-7, 0-6 Heliövaara/Feeney - Mitsuhashi/Semjan 7-6(3), 7-5

Tänään oli reissun ensimmäisen kaksinpelitappion aika. En ollut enää parhaassa mahdollisessa fyysisessä ja henkisessä vireessä pitkän matsiputken jälkeen, joten paukut eivät enää tänään riittäneet voittoon. Minulla oli kyllä ensimmäisessä erässä mahdollisuuksia. Mursin Raonicin ensimmäisen syöttövuoron ja pääsin aina 5-2 -johtoon asti. 5-3 -tilanteessa syöttäessäni erävoitosta minulla oli 30-0, mutta sähläsin loppugamen parilla helpolla virheellä. Minulla oli vielä seuraavassa pelissä kaksi eräpalloa, joista ensimmäisen voitin, mutta en sitten kuitenkaan. Löin kakkossyötön palautuksen läpi linjaa pitkin, tuuletin ja pääsin noin verkon kohdalle, jolloin linjatuomari päätti tuomita pallon sittenkin leveäksi Raonicin kovan huutamisen seurauksena. Tälläista tilannetta ei pitäisi koskaan sattua. En tietenkään voinut sulattaa linjatuomarin ratkaisua, mutta minkäs teet, kun päätuomarin englanninkielentaito on hyvin lähellä nollaa, ja hän vain osoittaa linjatuomaria, jonka käsi on pystyssä sivulla. Juttelin tilanteesta matsin jälkeen kilpailun refereen kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että tuomiota ei olisi enää tuossa vaiheessa saanut muuttaa, ja minun olisi pitänyt voittaa piste. Tai mielummin kuulemma piste olisi pitänyt pelata uudestaan, koska linjatuomari ei ollut aluksi kuulemma tuominnut palloa ollenkaan, vaan jätti kokonaan tuomitsematta. Ihme tilanne joka tapauksessa. Raonic sai tämän tilanteen jälkeen ottelussa henkisen yliotteen pidettyään oman syöttönsä ja hän breikkasi minut heti perään hyvällä pelillään. Toisessa erässä minulla alkoi olla tankit aikalailla tyhjänä ja Raonicin pelatessa erinomaisesti, ei minulle jäänyt paljoa jakoa. En tiedä olisinko pystynyt voittamaan ottelua vaikka olisin ensimmäisen erän pystynytkin voittamaan.

Pelistä sen verran, että ensimmäisen erän alku oli aika huonoa tennistä. Molemmat tekivät paljon virheitä ja ainakin minun lyöntini tuntuivat jotenkin haparoivilta. Pallot kuluivat tänään ihan kummallisesti ihan karvattomiksi kuuliksi, jotka karkasivat todella helposti jos vähänkään varoi lyöntejään. Ehkä suurin pelillinen syy, miksi en tänään pystynyt pelaamaan voitosta, oli kuitenkin syöttöni. Olen aikaisemminkin huomannut, että kun alan olla fyysisesti rasittunut, syöttöni on se pelin osa-alue, joka kärsii ensiksi. En saa samaa terävyyttä ykkössyöttööni ja ykkössyötön prosentti alkaa tippua. Suurin ero on kuitenkin kakkossyötössäni, johon en enää saa ollenkaan samaa kick-pomppua kuin yleensä. Täytyy sanoa, että Raonic kyllä palautti erinomaisesti myös hyvät syöttöni, josta seurasi, etten saanut tänään syöttöpisteita ollenkaan samalla lailla kuin aikaisemmissa matseissani. Oma palautukseni sen sijaan toimi ihan hyvin ja sain melkein kaikki syötöt takaisin, kun pääsin palloon käsiksi. Alun jälkeen en kuitenkaan saanut pidettyä omia syöttöjäni, mitä olisi vaadittu tämän ottelun voittamiseksi.

Pelasimme kuitenkin vielä Adamin kanssa nelinpelin kaksinpelin jälkeen, ja sen onnistuimme voittamaan. Päivän nelinpelikään ei ollut tasollisesti kovin häikäisevää, mutta saimme hoidettua tärkeät pisteet onneksi kotiin. Minun kohdallani terävyys pelistä puuttui, ja varsinkaan syöttöpelini ei ollut normaalilla tasollaan. Onneksi onnistuin tällä viikolla erinomaisesti nelinpelin tärkeimmässä asiassa eli parin valinnassa! :-D

Huomisesta tuleekin päivän tulosten takia mielenkiintoinen päivä. Ensi viikon kisasta on tulossa jonkin verran tämänviikkoista kovatasoisempi, joten joudun kaksinpelissä karsimaan. Minun pitäisi pystyä kuitenkin pelaamaan myös nelinpelin finaali huomenna. Saimme järjestettyä onneksi hommat refereen kanssa niin, että pelaan aamulla karsintoja seuraavassa kisassa ja illalla nelinpelin finaalin täällä Daegussa. Harmillisesti ensi viikon kisan kanssa samaan aikaan pelataan myös naisten $25000 kisa, minkä takia huomenna on ohjelmassa kaksi kierrosta karsintoja. Minä pelaan Changwonissa kello 10 ensimmäisen pelini, ja jos voitan, toisen pelin niin pian kuin mahdollista. Sen jälkeen minun pitäää kiiruhtaa takaisin tänne, jossa nelinpelimme on ohjelmassa kello 19 iltavalaistuksessa. Voi mennä vähän tiukalle, kun matka-aika kisapaikkojen välillä on yli tunti. Fyysisesti päivästä ainakin tulee rankka, kun ottaa huomioon jo minulla alla olevat pelit. Vastustajani karsinnoissa tulevat olemaan kaikki huomenna korealaisia, mutta heitä ei pidä missään tapauksessa aliarvioida. Jännittävää, minkälaisia vastustajia sieltä tulee vastaan. Onneksi sunnuntai tulee olemaan joka tapauksessa lepopäivä johtuen naisten kisasta.

Päivän ohjelmamme alkoi tänään taas sopivan myöhäisellä herätyksellä, ja lähdimme kentille kello 11 kuljetuksella. Löin aamupallottelun ranskalaisen Ludovic Walterin kanssa ja kaksinpalini alkoi kello 12. Matsien välissä söin taas lounaaksi nuudelia ja tulimme duppelin jälkeen takaisin hotellille puoli seitsemältä. Kävimme taas kerran syömässä Mr. Pizzassa tällä kertaa kanansiipiä, pastan ja pizzan, kun minulla oli aika kova nälkä. Illan lepäsimme hotellilla, ja huomenna onkin sitten aikainen lähtö kello 6.30 kohti Changwonia.

Heliövaara - An 6-3, 7-5 Heliövaara/Feeney - Oh/Seol 6-3, 6-2

Tänään oli hyvä päivä toimistolla. Ensiksi oli vuorossa kaksinpeli korealaista Jae-Sung Ania vastaan. Pelasimme keskuskentällä hyvässä säässä auringonpaisteessa ja vain kevyessä tuulessa. Ottelu alkoi tasaisesti, sain ensimmäisen erän ainoan murron kuudennessa pelissä. Minä pääsin alussa selvästi hallitsemaan peliä, ja vain hieman huolimaton palautustyöskentelyni esti minua saamasta useampaa breikkiä. Pidin helposti kaikki omat syöttöni. Minun lyöntini - varsinkin kämmen - tuntuivat aivan uskomattoman hyvältä, ja osittain sen takia sain toiseen erän hieman huonon alun. Lyöntini kulki niin mukavasti ja helposti, että hain muutamassa pisteessä jo jopa liian isoa peliä ja liikuin ehkä vähän laiskasti, kun ajattelin lyöväni tyylikkäästi. Hävisin oman syöttöni erän neljännessä pelissä. Pelinkuva muuttui, kun vastustajani alkoi pelata aikaisempaa huomattavasti paremmin. Hän liikkui ottelun alussa hieman kömpelösti, mutta paransi liikkumistaan toisessa erässä selkeästi. Hän sai lyönteihinsä sitä kautta paremman pituuden ja jouduin ajoittain vaikeuksiin hänen voimakkaiden hyvällä pituudella lyötyjen yläkierteidensä kanssa. Hän pelasi varsinkin rystyltään toisen erän lähes virheettömästi ja pisti minut pelaamaan hyvin jos halusin voittaa pisteen. Hänellä oli murtopallo siityä jopa 5-1 -johtoon toisessa erässä, mutta sain sen onneksi selvitettyä stopparilla. Pelin taso nousi huomattavasti ja minä pelasin loistavaa tennistä murtaessani takaisin 3-4 -tilanteeseen. Pelasimme pitkiä pisteitä ja pitkiä gameja. Sain murrettua vastustajan toistamiseen toisessa erässä 5-5 -tilanteessa, ja syötin ottelun kotiin ilman suurempia vaikeuksia.

Tämän päivän ottelu oli ehdottomasti yksi tämän reissun parhaista peleistäni niin pelillisesti kuin henkisesti. Vastustajan pelityyli oli sellainen, että minulla on usein vaikeuksia hänenlaisiaan pelaajia vastaan. Tänään pystyin kuitenkin omalla pelilläni voittamaan hyvän vastuksen. Päivän voitto oli hyvä osoitus siitä, että minä pystyn hyvällä, aikaisin palloa ottavalla pelityylilläni, voittamaan kovia pelaajia. Syöttöni alkaa olla siinä kunnossa, että ässiä tulee 5-10 per ottelu, ja pääsen hyvin usein painostavaan asemaan syötön jälkeen. Lisäksi ottamalla palloa aikaisin, saan vastustajilleni kiireen aikaiseksi ja pääsen usein verkolle lopettamaan pisteitä. Juuri tämänpäiväisen tapaisia vastustajia vastaan olen aikaisemmin monesti alkanut pelaamaan liian passiivisesti ja vain nostamaan palloa takaisin, kun pallot tulevat minun puolelleni hyvällä pituudella. Kuten jo aikaisemmin kerroin, olen erittäin tyytyväinen omaan peliini tänään ja siihen, että pystyin sillä omalla pelilläni voittamaan tämän päivän pelin enkä alkanut pelata vastustajan mukana  hänen peliään. Gameplan pysyi erinomaisesti kasassa.

Huomisen vastustajani pitäisi sopia minulle paremmin kuin tämänpäiväisen. Vastaani tulee siis kisan ykkössijoitettu kanadalainen Milos Raonic. Hänen koko pelinsä perustuu hänen hyvään syöttöönsä. Hän pystyy pitkänä pelaajana syöttämään kovaa ykköstä sisään hyvällä prosentilla eikä hänen kakkosensakaan ole missään nimessä huono. Liikkuminen on hänen ehdoton heikkoutensa ja siitä minun tulee käyttää hyödyksi huomisessa pelissä. Ainakin tänään Raonic pelasi hyvin kaukana takarajan takana ja löi peruslyöntinsä aika hiljaa ja varmasti vain kenttään. Jos minä pystyn taas pelaamaan takarajan tuntumassa ja lyömään paljon minulle luontevia lyhyitä ja jyrkkiä krosseja, hänen juoksumatkansa kasvavat pitkiksi ja häneltä jää todennäköisesti paljon lyöntejä lyhyeksi. Tavoitteeni huomenna on pelata aktiivisesti ja olla jatkuvasti peruspallottelutilanteissa niskan päällä. Kun syötän itse hyvin, voin palauttaa myös rennosti ja hakea murtoja pienellä riskilläkin. Minulla on hyvä tunne, että jos pelaan huomanna hyvää omaa peliäni, Raonic tulee olemaan ongelmissa.

Pelasimme tänään parini Adamin kanssa myös erittäin hyvän nelinpelin. Vastustajamme eivät missään nimessä olleet huonoja, vaan päinvastoin he pelasivat ajoittain erittäin hyvin. Heillä oli meidän syötöissämme yli kymmenen murtopalloa, mutta saimme pidettyä kaikki omamme. Numerot 63 62 olivat minusta suorastaan vääryys, kun niitä vertaa pelilliseen eroon. Me pelasimme tärkeät no-ad -pisteet tänään erinomaisesti ja saimme tarvittavat kolme breikkiä hyvillä onnistumisilla. Pelaamme seuraavaksi semeissä kakkossijoitettua japanilais-slovakialaista Mitsuhashi/Semjan -paria vastaan.

Aloitimme päivän tänään jälleen sopivasti hieman myöhemmin ja lähdimme kentille kello 10 kuljetuksella. Kävimme Ollin kanssa lyömässä samantien ja kaksinpelini alkoi noin kello 12. Söimme kaksinpelin jälkeen lounaaksi isot purkilliset nuudelia. Nelinpelimme merkattiin alkavaksi ei ennen 15.40, joten ennen sitä jäi hyvin aikaa lueskella hieman lehtiä. Uskomatonta, että täällä painetaan ilmeisesti jokaisessa futuressa oma kisalehtinen, jossa esitellään pelaajia ja järjestelyjä ja jossa kilpailunjohtaja ja paikallisen tennisliiton ihmiset toivottavat pelaajat tervetulleiksi. Jouduimme nelinpelin jälkeen kävelemään hotellille, koska missasimme kello viiden kuljetuksen muutamalla minuutilla, mutta päätimme kääntää sen eduksemme ja käydä matkalla syömässä aikaisen illallisen jälleen kerran Mr. Pizzassa, jossa minä söin hyväksi havaitun pasta+pizza kombon. Loppuillan vietimme rauhassa hotellilla palautellen ja valmistautuen huomiseen otteluun. Kaksinpelini on merkitty alkavaksi huomenna kello 12 ja nelinpeli on samalla keskuskentällä kolmas peli.

Pistetään nyt loppuun kevennykseksi vielä yksi valitettavasti hieman tärähtänyt katunäkymä Daegusta.

Heliövaara/Feeney - Jeong/Kim 6-3, 3-6, 10-5

Huhhuh, kuinka kylmä oli tänään. Päivän korkein lämpötila oli kilpailutoimiston ihmisten mukaan 8 astetta. Pelaaminen shortseissa ja t-paidassa ei ollut kovin mukavaa, mutta niillä mentiin, kun säännöt niin sanovat. Voitimme Adam Feeneyn kanssa nelinpelimme ensimmäisen kierroksen siis 63 36 10-5. Vastustajamme olivat yllättävän hyviä, vaikkei heillä kummallakaan ollut rankingia. He palauttivat ja löivät volleyta erittäin hyvin, ja monen gamen ollessa tiukka ottelussa taisi olla kahdeksan no-ad -pistettä. He mursivat ensimmäisessä erässä viidennessä pelissä, mutta saimme seuraavat neljä gamea. Toisessa erässä oli vain yksi murto kuudennessa gamessa, mutta saimme onneksi hyvän alun kolmannen erän match tie breakiin ja pääsimme nopeasti 5-0 -johtoon, josta matsi sujui ilman ongelmia loppuun asti. Kohtaamme kvartseissa huomenna toisen korealaisen villikorttiparin Dae-Soung Oh/Jae-Min Seol.

Pelaan huomenna kuitenkin ensiksi toisena pelinä kymmeneltä kaksinpelin toisen kierroksen otteluni. Vastassani on korealainen Jae-Sung An. Olen nähnyt hieman hänen peliään tällä reissulla ja hän on varmasti vaarallinen vastustaja. Hänellä on yhdenkäden rysty, jota aion pyrkiä painostamaan kick-syötölläni, koska rysty on Ollin ja minun mielestäni hänen heikompi puolensa. Jos huomenna ei ole niin tuulista kuin eilen, aion kuitenkin pelata paljon peruslyöntejä hänen kämmenelleen, koska hän ei luultavasti odota sitä, ja voin saada yllättävillä käännöilla hänen kämmeneltään paljon pisteitä. Koska en hänen peliään kuitenkaan tunne niin kovin hyvin, matsin alku tulee luultavasti olemaan kummankin osalta hieman kyttäilyä.

Aloitimme tänään päivän taas hieman myöhemmin kun mihin olemme tällä matkalla tottuneet. Lähdimme kentille kello yhdentoista kuljetuksella ja menimme kahdentoista aikaan noin tunniksi Ollin kanssa treenaamaan. Löimme lyönnit läpi, mutta keskityimme lyömään paljon volleyta tulevaa duppelia varten. Otimme loppuun vielä vartin verran volley-volley -treeniä krossina, jossa kumpikin on verkolla ja tempo kasvaa kovaksi. Tämä treeni on minusta ehdoton ykkönen ennen nelinpelejä, kun haluan saada volleyni hyvään kuntoon. En ollut ajatellut syödä lounasta ennen duppelia, mutta koska meidän kentällä (keskuskenttä) kaksi edeltävää peliä menivät molemmat kolmanteen erään, Olli haki meille taas purkilliset nuudelia. Pääsimme aloittamaan duppelin vähän yli kolme, ja matsi kesti noin puolitoista tuntia. Päätimme tulla takaisin kello viiden kuljetuksella, mutta ennen sitä ehdin ottaa vielä muutaman lisäkuvan kenttäalueesta.

Tässä kuvassa näkyy etualalla kentät 1, 2 ja 3, sekä taustalla iso tulostaulu, josta en kyllä tiedä mihin lajiin se on tarkoitettu. Myös kenttäaluetta kiertävän katsomon koko tulee hyvin esille tästä kuvasta.

Tässä on toinen lähes samasta kohtaa otettu kuva, jossa näkyy paremmin myös keskuskenttä.

Tämän kuvan olen ottanut vastakkaiseen suuntaan kohti huvipuistoa. Puiston keskellä kohoaa 202 metriä korkea torni, jonka tuossa paksussa osassa näkyy eräänlainen silta, jolta voi hypätä narun varassa skyjump-hypyn! Myös täällä Daegussa kirsikkapuut kukkivat kauniisti.

Lähdimme illalliselle taas kerran Mr. Pizzaan syömään salaattipöydän, kanansiipiä ja pastaa. Pohdimme Ollin kanssa, että mitä sitä turhaan vaihtamaan erinomaista ravintolaa, kun ruoka ei ainakaan vielä kyllästytä ollenkaan. Kävellessämme takaisin hotellille alkoi sataa räntää. Onneksi se ei alkanut aiemmin, koska olisi varmaan tullut kohtuullisen kylmä pelatessa ulkotennistä räntäsateessa.

Voitin Takeuchin 26 64 61.

Tämän päivän peli oli selvästi huonoin/vaikein tällä reissulla. Onneksi senkin voi kuitenkin kääntää positiiviseksi ajattelemalla, että onnistuin voittamaan sijoitetun TOP-500 -pelaajan huonollakin pelillä ja vielä nousemalla selvästä tappioasemasta. Tänään oli ulkona erittäin kova tuuli, jonka suunta pyöri jatkuvasti. Viime viikollakin tuuli jonkin verran, muttei ollenkaan niin kovaa kuin tänään. Löin ensimmäisessä erässä jopa puhtaan hudin tavallisessa kämmenkrossissa, kun pallo lähes pysähtyi takarajan kohdalla. Lähdin alussa tuulen vuoksi pelaamaan palloa vain kenttään, mutta vastustajaani ei tuuli näyttänyt kovin paljoa haittaavan. Minun lyödessä hieman tavallista korkeampaa hieman varmistelevaa yläkierrettä vastustajani otti lyöntini noususta niin kämmen kuin rysty puoleltaan ja vei peliä. Hänella oli hyvin suorat lyönnit, joten kentän ollessa melko nopea, hän sai paljon winnereitä ja tuli myös ajoittain verkolle hyvällä menestyksellä. Peli jatkui hyvin samankaltaisena aina toisen erän vastustajan murtoon asti. Hän mursi tilanteeksi 2-6, 2-4, jolloin ajattelin, että nyt minun täytyy alkaa tehdä jotain erilailla. Otin käyttöön siis plan-B:n, joka kuului: "Yritä tehdä vastustajan olo kentällä mahdollisimman epämukavaksi." Aloin lyömään järjestelmällisesti korkeaa kierrettä vastustajani yhdenkäden rystylle ja otin käyttöön "kaikki pallot takaisin" -taktiikan. Joku voisi sanoa, että aloin tuuppaamaan. Myrskyisissä oloissa omien virheiden kitkeminen ja toisen virheiden odottaminen kuitenkin kannatti ja vastustajani antoi minulle heti vastamurron. Seuraava tärkeä game oli hyvin pitkä, mutta sain sen onneksi lopulta pidettyä. Purnasin muutaman kerran tuomarille (ihan aiheesta kylläkin), kun huomasin, että sain silläkin hieman häirittyä vastustajaa. Muuten pysyin ihan rauhallisena, kunnes seuraavassa parissa gamessa huusin pari tarkoin valittua "come on" -huutoa, jotka taisivat myös ärsyttää vastustajaani. Sain toisen murron ja minun pelini hieman rentoutui, kun samanaikaisesti vastustajani alkoi tehdä enemmän virheitä. Aloin myös syöttämään paremmin. Pelini lähti kulkemaan hieman paremmin ja otin sitten kun kerran vauhtiin pääsin kahdeksan gamea peräkkäin. Kolmannessa erässä minä pääsin ottamaan palloa jo hieman aikaisemmin ja pääsin osittain viemään peliä, ja sain ottelun kotiin viidennellä matsipallollani 26 64 61. Helpotus oli päällimmäinen tunne heti ottelun jälkeen.

Päivän ohjelma oli seuraavanlainen. Nukuimme aamulla pitkään ja kävimme aamupalalla puoli kymmeneltä, minkä jälkeen lepäsimme hotellilla pari tuntia. Kävimme hakemassa kaupasta nuudelia, jonka valmistimme lisäämällä purkkiin kiehuvaa vettä huoneessamme olevan vedenkeittimen avulla, kätevää, ja lähdimme kentille klo 12 kyydillä. Kuljetusautoa ei kuitenkaan näkynyt, joten jouduimme ottamaan taksin. Löin aamupallottelun taas romanialaisen Craciunin kanssa ja pääsin kentälle melkein heti, kun olimme lyöneet. Matsin jälkeen löimme Ollin kanssa vielä noin 20 minuutin palauttavan pallottelun ja suuntasimme kohti hotellia. Kuljetusautoa ei taaskaan näkynyt, joka on kummallista, koska viime viikolla kuljetukset toimivat minuutin tarkkuudella joka ikinen kerta. Päätimme lähteä kävelemään hotellille, koska matka ei ollut kuin noin kaksi kilometriä, ja ajattelimme, että voisimme pysahtyä matkan varrella olevassa Mr. Pizzassa (yllätys!) syömässä. Söimme salaattipöydän, kanansiipiä ja pastaa. Lounaamme oli ollut kevyt, joten puoli viisi oli jo kova nälkä. Vietin illan ihan vain löhöillen hotellilla, koska kroppani on päivän matsista aika väsynyt. En tuntenut oloani väsyneeksi ennen peliä, mutta osittain varmaankin siksi, että jouduin juoksemaan kentällä enemmän kuin yleensä, jalkani ovat nyt hieman väsyneet. Toki viime viikon kisallakin on myös varmasti osuutta asiaan. Ollin haki meille vielä illalla päivän toiset purkkinuudelit, jotta voi mennä taas maha täynnä nukkumaan.


Lupasin ottaa tänään kuvia tenniskeskuksesta, joten tässä muutama otos. Kuten kerroin eilen, kentät on rakennettu luultavasti jonkun vanhan yleisurheiluareenan keskelle ja kenttiä kiertää valtava katsomo. Yhteen reunaan on rakennettu erikseen vielä keskuskenttä, jonka toisena sivukatsomona toimii vanha yleisurheilun pääkatsomo ja toiselle puolelle on rakennettu hieno nykyaikainen tenniskatsomo. Tämän tenniskatsomon alla sijaitsevat kaikki pelaajien tilat kuten pukuhuoneet, refereen toimisto ja jännitys- ja hierontapalvelut. Ihan kuin oikein isossa kisassa olisi. Eikä ole keskuskenttäkään ihan pienimmästä päästä, kuten näistä kahdesta kuvasta näkee!

Tässä kuvassa on hieman yleiskuvaa muista kentistä. Minä pelasin tänään kuvassa alimmaisella kentällä eli kentällä numero 4. Huomion arvoisia ovat myös ylälaidassa näkyvät kolme vuoristorataa, joilta kuuluu jatkuvasti kiljuvien ihmisten ääniä pelin aikana. Jos aikaa jää, niin olisi kiva päästä noita kokeilemaan, mutta Olli ei kuulemma uskalla, joten minun täytynee mennä esimerkiksi Craciunin kanssa, kun hän vaikutti olevan innoissaan. :-D

Minulla ei tänään jäänytkään niin paljoa aikaa treenien jälkeen ennen peliä kuin olin ajatellut, mutta katsotaan jos huomenna ehtisin ottaa kentistä vielä muutaman kuvan lisää. :)

Matkustuspäivät ovat yllättävän rankkoja. Aloitimme päivän tänään aikaisin ja lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään kohti bussia, joka veisi meidät Jejun lentokentälle. Harmittavasti ulkona satoi kaatamalla, joten kastuimme läpimäriksi ja bussin ikkunat olivat koko matkan niin huurussa, ettei ulos meinannut nähdä mitään. Bussissa tuli oikein erillinen nauhoitettu kuulutus, jossa kerrottiin matkanvarrella näkyvistä kauniista maisemista, mutta ne jäivät tällä kertaa näkemättä. Jos tästä kuvasta saa jotakin selvää, niin ei nähnyt kuskikaan kovin paljon eteensä. Onneksi bussissa oli hieno telkkari, josta saattoi katsella golfin mastersin loppuratkaisuja!

Saavuimme puolentoista tunnin bussimatkan jälkeen Jejun lentokentälle hyvissä ajoin. Lensimme Asiana Airlinesin koneella Daeguun, jossa otimme taksin hotellille. On se vaan uskomatonta kuinka halpaa taksilla kulkeminen on Euroopan ulkopuolella. Tänään noin 25 minuutin matka kohtalaisessa ruuhkassa ja hinta alle 7 euroa. Eihän sillä hinnalla pääse Suomessa aina edes taksiin sisään! Hotellimme on hieno kansainvälinen hotelli nimeltä Hotel Taegu ja jo pääsisäänkäynnin ulkopuolelle oli ripustettu hieno banderolli, jossa luki "Welcome ITF athletes". Harvinaista futureissa saada näin hyvää kohtelua. Söimme heti saavuttuamme lounasta hotellin ravintolassa. Minä söin ayriäispastaa tomaattikastikkeella ja yllätyin positiivisesti, kun annokseen kuului myös juoma ja salaatti.

Tulimme koko matkan Seogwiposta eilisen finaalivastustajani kanssa samaa matkaa, joten sovimme iltapäiväksi lyhyet treenit. Lähdimme kentille neljältä ja löimme vain kaikki lyönnit läpi noin 45 minuuttia totutelleen uuteen alustaan ja uusiin olosuhteisiin. Olipa upea tennisklubi täällä Daegussa! Se oli rakennettu jonkun vanhan stadionin, luultavasti yleisurheilustadionin, keskelle niin, että suuret katsomot kiertävät kenttäaluetta. En tänään ottanut kentistä vielä yhtään kuvaa, mutta koetan huomenna ehtiä. Kentät olivat jonkin verran nopeammat kuin Seogwipossa ja pyöärivä tuuli teki palaamisesta aika haastavaa. Toivottavasti huomenna olisi hieman tyynempi päivä. Tulimme hotellille takaisin viiden jälkeen, ja menimme suoraan alakerran pienelle kuntosalille tekemään kevyen huoltavan harjoituksen. Poljin kuntopyörällä reilut puoli tuntia ja tein jokusen keskivartaloharjoitteen ja olkapää/lavanaluehuoltotreenin. Venyttelin vielä vartin loppuun. Kävimme illalla vielä syömässä tuttuakin tutummassa Mr. Pizza -ravintolasta, jollainen löytyi täältäkin läheltä hotellia. Ei tarvitse ainakaan huolehtia, ettei tällä viikolla saisi tarpeeksi syötävää. Söimme Ollin kanssa ison pizzan puoliksi ja minä otin lisäksi vielä yhden pastan. On hyvä syödä paljon, jotta huomenna jaksaa pelata! :)

Huomenna minulla alkaa siis reissun toinen kisa. Vastaani tulee ensimmäisellä kierroksella japanilainen 8-sijoitettu Kento Takeuchi. Hän on jo minun kolmas vasenkätinen vastustajani tällä reissulla, mutta onneksi tykkään pelata vasureita vastaan. Ottelu on merkitty huomenna neljänneksi peliksi kentällä 4, jolla pelit alkavat kello 9. En oikein tunne huomista vastustajaani. Vaikka hän oli samoissa kisoissa minun kanssani ainakin Thaimaassa viime syksynä, en muista häntä juuri ollenkaan. Muistan vain hämärasti niistä kisoista pari japanilaista, joita ei kovin usein kentillä näkynyt. Huominen peli tuleekin olemaan hyvä esimerkki pelistä, johon minun tulee alusta lähtien lähteä omaa peliäni pelaten. Juttelimme Ollin kanssa päivällä henkisestä latautumisesta huomiseen peliin, ja painotimme nöyrää asennetta sekä kovaa työntekoa. On yllättävän yleistä nähdä edellisen viikon voittajan häviävän seuraavalla viikolla ensimmäisellä kierroksella, joten yritän välttää sen tiedostamalla huomisen ottelun henkisen valmiuden tärkeyden. Nelinpelissä olemme parini Adam Feeneyn kanssa kolmanneksi sijoitettuja ja kohtaamme ensimmäisellä kierroksella keskiviikkona korealaisen villikorttiparin Young-Hoon Jeung/Min-Woo Kim.

Lopuksi vielä kuva siitä vesiputouksesta, jota yritimme eilen Ollin kanssa päästä katsomaan.

Tämä kuva on kuitenkin otettu Jejun lentokentällä olleesta taulusta, jossa oli tuo vesiputous kuvattuna. Ei tätä minun kuvaa kuitenkaan ihan heti huomaa feikiksi vai mitä! :-D

Kyllä! Urani ensimmäinen ITF Futures -turnauksen kaksinpelin voitto! Aloitinpa hyvään aikaan kirjoittamaan tätä blogia! Voitin finaalissa siis romanialaisen Teodor-Dacian Craciunin 64 62. Oli minulta kaikinpuolin erinomainen peli. Ensimmäinen erä alkoi tasaisesti. Minulla oli yksi murtopallo 2-2 -tilanteessa, mutta Craciun pystyi selvittämään sen. Toisen murtopalloni sain 4-4 -tilanteessa. Tuo pallo oli varmasti ottelun pisin piste, ja sain juosta kulmasta kulmaan ties kuinka monta kertaa. Lopulta sain rystyltä nostettua korkean lobbin yli verkolle nousseen Craciunin ja hän teki virheen yrittäessään iskeä palloa pompusta. Pidin helposti oman syöttöni erän loppuun ja jatkoin siitä mihin jäin murtamalla vastustajani nollille heti toisen erän alkuun. Seuraavassa omassa syöttövuorossani Craciunilla oli ottelun ainoat murtopallonsa, kaksi kappaletta. Ensimmäisen selvitin hyvällä verkollenousulla ja toisen ässällä, syöttöni vaikutti kyllä hieman leveältä, mutta minkäs sille mahtaa jos tuomarit näkevät sen sisälle! 3-1 -tilanteessa sain pitkän gamen jälkeen toisen murron ja pidin seuraavat kaksi syöttövuoroani taas helposti ja pääsin juhlimaan voittoa. Fiilis on uskomattoman hyvä. Edellisestä ulkomaisen kisan kaksinpelivoitostani olikin kulunut jo neljä vuotta, joten voitto maistuu erityisen hyvältä.

Olen koko kisan ajan ollut kentällä henkisesti parempi kuin koskaan ennen, eikä tämäkään päivä tuonut poikkeusta. Ollin mukaan minusta henkii ulospäin kova itseluottamus ja pystyn pitämään ajatukseni koko ajan luottavaisen positiivisina. Minulla oli tästä finaalista sellainen tunne, että olin päättänyt jo eilen, etten tule tätä peliä häviämään. Tiesin, että kunhan vain keskityn omaan peliini, voitan. Syötin tänään vielä paremmin kuin aikaisemmissa otteluissa. Ykkösen prosenttini oli hyvin korkea, ainoastaan yhdessä gamessa, juuri siinä jossa vastustajalla oli murtopalloja, ykköseni ei pudonnut ruutuun riittävästi. Sain paljon suoria syöttöpisteitä ja pääsin omissa syöttövuoroissani jatkamaan lähes poikkeuksetta pistettä hyökkäävästä asemasta. Palautukseni oli tänään myös hyvässä vireessä. Itse asiassa en nyt tähän hätään keksi, mikä tänään ei olisi kulkenut. Alussa jalkani olivat ehkä hieman epävetreät eilisen pelin jälkeen, mutta muutaman gamen jälkeen myös liikkumiseni oli taas kunnossa.

Olipa mukava tunne olla palkintojenjaossa saamassa isomman palkinnon. Palkinto on joku paikallinen perinteinen laavakivestä tehty patsas, ainakin erilainen kuin aikaisemmat pokaalini. Sain myös pitää kiitospuheen. Annoin Ollille kameran, ja tässä muutama hänen ottamansa kuva palkintojenjaosta:

Päiväohjelmamme lähti käyntiin taas tutulla kaavalla. Yhdeksän kuljetuksella kentille, joilla ei kuitenkaan yllättävästi ollut ketään paikalla, jolta olisi saanut palloja tai mailaa jännityksestä. Onneksi Ollilla oli muutama pallo laukussa eiliseltä. Finaali alkoi klo 10 ja loppui 11.15. Nopeaa toimintaa. Palkintojenjaon jälkeen saimme kilpailun pelaajien avustajalta apua lentojen varaamisessa seuraavaan kisapaikkaan. Melkein kaikkien lentoyhtiöiden sivut ovat vain koreaksi, eikä niilla kelvannut minun luottokortti. Onneksi tuo mukava mies lainasi meille luottokorttiaan ja maksoimme hänelle takaisin käteisellä. Hinta kahdelta ihmiseltä yhteensä huimat 133 520 wonia. Onneksi kurssi on ihan mukava ja tuo tekee vain noin 89 euroa. Tulimme kentiltä taksilla takaisin kun kuljetuksia ei enää ollut ja menimme Mr. Pizzaan lounaalle. Kymmenes kerta samassa ravintolassa, muttei kyllästytä yhtään, kun ruoka on niin hyvää. Söimme valkosipulileipiä, kanansiipiä, katkarapubiteja ja uunissa tehtyä risottoa, tuli taas täyteen. Fiilistelimme hotellilla iltapäivän, mutta kuuden aikaa päätimme tehdä viikon ensimmäisen turistikierroksen. Lähdimme etsimään saaren suurinta vesipuotousta, muttemme ihan löytäneet oikeaa katselupaikkaa ennen pimeän tuloa. Muutaman kuvan sain kuitenkin hieman huonosta kulmasta. 

Emme tajunneet, että olimme kyllä hyvin lähellä oikeaa paikkaa, mutta korkeuseroa emme olleet ottaneet huomioon. Meidän olisi pitänyt kulkea reittiä, joka lähtee tässä kuvassa näkyvältä parkkipaikalta alaoikealle, mutta olimmekin kalliojyrkänteen yläreunalla. Hieno maisema näkyi kuitenkin myös ylhäältä.

Reitin varrella oli myös hieman isompi versio saamastani patsaspalkinnosta.

Jatkoimme pimeän tullessa kävelylenkiltämme suoraan syömään Tombstone-nimiseen "amerikkalaiseen" ravintolaan. Tein viime uutenavuotena uudenvuodenlupauksen, etten juo tänä vuonna yhtään limsaa. Sovimme kuitenkin Ollin kanssa maanantaina, että saan jokaisen kv. kilpailun kaksinpelivoiton jälkeen juodan yhden Coca-Colan. Aijai, kuinka odotin, että pääsemme syömään. Tilasin jauhelihapihvi-jättikatkarapuannoksen, mutta ensiksi oli vuorossa taas alkuruoat. (Huomaa kokis! :-D )

Halusin myös juhlia voittoa tilaamalla jälkiruoaksi jaatelöannokse, mutta kappas vaan, tarjoilija päätti tuoda sen ennen pääruokaa! Jälkiruoasta tulikin siis makea väliruoka!

Pääruokakin tuli onneksi lopulta. 

Täytyy kuitenkin sanoa, että en voi ymmärtää mitä minulle on käynyt, mutta ei maistunut kokis ollenkaan niin hyvältä kuin muistin. Se ei ollut ollenkaan niin makeaa kuin muistin, myönnetään sen verran, että pidän kyllä enemmän light-kolasta, mutta kuitenkin. Kokiksen maku oli minulle lähes järkytys.


Kun lähdimme kävelemään kohti hotellia, otin vielä yhden katukuvan. Aasiassa katujen reunustat ovat usein täynnä valotauluja ja vilkkuvia näyttöjä. Vaikka tämä Seogwipo ei olekaan kooltaan ihan Tokion kokoinen, täälläkin valot ovat hienoja.

Huomenna on sitten vuorossa lähtö kohti seuraavaa kisaa. Kisa on 2,5 miljoonan ihmisen Daegu/Taegu -nimisessä kaupungissa mantereen puolella. Lennämme huomenna Jejusta Daeguun ja koetamme päästä lyömään iltapäivällä hetkeksi, jotta tottuisin uuteen alustaan. Halu menestyä seuraavassakin kisassa on kova.