Heliövaara - Lim 6-0, 6-1 Heliövaara - Oh 6-2, 6-3 Heilövaara/Feeney - Yi/Kondo 6-2, 6-2 Heliövaara - Jordan Cox 7-6(3), 6-1

Noniin, pääsarjapaikka kolmanteen kisaan on selvitetty! Aloitan karsintamatsien läpikäymisen vaikka eilisestä.

Ensimmäinen vastustajani ei ollut ollenkaan niin huono kuin numeroista voisi päätellä, hän oli kahdessa viime kisassa karsintafinaalissa ja esimerkiksi viime viikolla hävisi Jordan Coxille vasta kolmannen erän tie breakissa. Minulla kulki aika mukavasti, otin palloa aikaisin ja läpilyöntejä tuli kuin liukuhihnalta. Toisessa erässä Lim sai lyönteihinsä paremman pituuden ja pallot pitenivät, mutta minun pelini pysyi aika hyvin muotissa ja sain pidettyä oman game planini kasassa. Hidas ja korkeapomppuinen alusta sopii hyvin minulle ja pääsen varsinkin kick-syöttöni jälkeen lähes aina painostamaan. Lisäksi minusta hidas kenttä tuo pelaajan taidot paremmin esille, kun pisteet pitää pystyä rakentamaan kunnolla, eikä vain kova hakkaaminen tuota tulosta. Myös syvyyssuunnassa liikkumisen tärkeys korostuu. Lähes kaikki näistä korealaisista lyövät erittäin nätisti ja saavat hyvällä tekniikallaan palloon helposti vauhtia, mutta hyvin harva heistä osaa ottaa vastustajalta ajan pois tulemalla vastaan. He lyövät pari metriä takarajan takaa hyviä lyöntejä, mutta eivät saa tapettua palloa ja tekevät lopulta virheen yrittäessään lyödä liian kovaa. Tämmöisiä pelaajia vastaan on mukava pelata, kun tietää, etteivät he saa vastustajaansa pulaan, ja minä voin aina ahdinkoon joutuessani lyödä pitkän slaissin tai nostaa korkean yläkierteen, jolloin olen taas pisteessä mukana. He eivät voi haavoittaa minua ja voin pelata ilman painetta, että minulla olisi kiire lopettaa piste ennen kuin vastustaja saa minusta läpi.

Toinen karsintamatsini oli hieman edellistä tiukempi. Oh on myöskin hyvä pelaaja, hän voitti viime kisassa muun muassa australialaisen Benjamin Mitchellin. Sain taas otettua palloa aikaisin ja löin paljon Ohin kämmenelle. Hänellä oli yhdenkäden rysty, jota hän on tottunut painostettavan, joten sain hänen kämmenpuoleltaan paljon läpilyöntejä. Toinen erä oli tiukkaa ja tasaista, ja se ratkesikin vain yhteen murtoon 3-2 -tilanteessa. Karsinnoissa kun palloja ei vaihdeta ennen kolmatta erää, hitaalla kentällä pallot kuluvat aika huonoiksi toisessa erässä, jolloin täytyy olla kärsivällinen, ettei yritä liian nopeita ratkaisuja. Lyöntejä ei saa lähtemään ihan niin kovaa, ja piste täytyy rakentaa huolella ennen ratkaisuyritystä. Oli tärkeää saada tämäkin matsi kotiin kohtuu ajassa, jotta voimia jäisi säästöön illan nelinpeliin. Syöttöpelissäni säästelin ehkä hieman molemmissa kaksinpeleissäni, mutta muuten jouduin kyllä antamaan kaikkeni voittojen eteen.

Nelinpeli oli aikamoista näytöstä. Minä pelasin oman osani hyvin, mutta parini Adam se vasta oli tulessa. Hänen palautuksensa olivat aina vastustajan jaloissa, ja hän ratkaisi lukisia pisteitä terävillä ohituksillaan. Myöskin hänen volleynsa olivat kunnossa, tosin ne ovat kyllä toimineet aikaisemminkin erinomaisesti. Voitimme pisteen melkein aina, kun vastustajat löivät Adamille. Se tekee omastakin pelistä paljon helpompaa, kun on pari johon voi aina luottaa. Minun palautukseni ei kuitenkaan ollut ihan parhaimmillaan, varsinkaan kun Yi syötti inhottavaa vasurin kick-syöttöään, mutta onnistuin onneksi oikeissa paikoissa. Aika kova suoritus mielestäni breikata vastustajan syötöistä yli puolet, kun he molemmat pelaavat kaksinpelissäänkin pääasiassa syöttö-volleyta. Syöttöni kulki duppelissa ihan eri lailla kuin singeleissä, jouduin vain kerran koko ottelussa turvautumaan kakkossyöttööni.

Tänään olikin sitten vuorossa karsintafinaali Jordan Coxia vastaan. Tiesin hänen pystyvän pelaamaan oikein hyvää tennistä, joten olin valmistautunut kovaan matsiin. Jokin valmistautumisessa meni kuitenkin pieleen, en tiedä mikä ihme minulla oli alussa, mutta en saanut ekassa kahdessa gamessa yhtään peruslyöntiä kenttään. Tilanne olikin siitä johtuen aika nopeasti 0-3. Olin ensimmäisessä erässä hieman vaikeuksissa omissa syötöissäni, ja Coxilla olikin lukuisia murtopalloja 1-4, 3-4 ja 4-5 tilanteissa, mutta sain kaikki nuo gamet lopulta käännettyä itselleni. Oli ihmeellinen tunne, kun vaikka olin ensimmäistä erää koko ajan tappiolla ja vastustajalla oli koko ajan murtopalloja, minulla oli koko erän ajan sellainen tunne, että hoidan tämä on mun erä. Mielessäni ei ollut tietoakaan mistään paniikista, vaikka vastustajalla oli muutama eräpallokin. Olisipa aina tuollainen fiilis. Sain Coxin peliä hieman sekoitettua mitä pidemmälle ensimmäinen erä meni, lyömällä jälleen paljon vastustajan paremmalle puolelle eli kämmenelle. Varsinkin rystylinjallani sain usein Coxin kauas takarajasta ja puolustusasemaan. Huomasin myös, että hänen päästessä painostamaan kämmenellään, hän löi kämmentään erittäin hyvin inside-out suuntaisena minun rystylleni, mutta ei ollenkaan niin hyvin inside-in minun kämmenelleni. Olin jopa kämmenkrossitilanteissa usein niskanpäällä, vaikka vastassani oli erittäin hyvän kämmenen omistava pelaaja. Pitää vain huomata, missä tilanteessa vastustajan ase ei ole parhaimmillaan. Sainkin mitä pidemmälle ottelu eteni, yhä enemmän pisteitä Coxin kämmeneltä. Sillloin tietää onnistuneensa pelisuunnitelmassaan, kun saa vastustajaan aseen hajotettua. Minulle hänen inside-outkämmenen palauttaminen ei ollut mikään ongelma, koska opin lukemaan sen ja osaan lyödä rystyltäni hyvin kovaan tulevaan palloon. Kuinka ollakkaan, tie-breakin ollessa 2-1 minulle ja Coxin syöttäessä, hän teki kaksi helppoa kämmen virhettä yrittäessään liian isoa lyöntiä. Ja seuraavassa pisteessä minä löin syötön jälkeen luultavasti elämäni parhaan inside-out kämmenen. Se oli lähellä täydellistä. Osuma juuri oikeassa kohdassa, pallon vauhti ja kierre juuri optimaalliset ja alastulopaikka 30cm sivuviivasta ja ehkä metri takarajasta, mutta parasta tuossa kämmenessä oli se, miten hyvältä se tuntui. Jännää, miten yhdestä lyönnistä voi saada sellaiset kicksit, mutta kova, lähes flätti inside-in kämmen on minulle yhtä vieras käsite kuin 170km/h kakkossyöttö Jarkko Niemiselle. (Ei mitenkään pahalla, minusta Jarkon kakkossyöttöä ei ole missään nimessä helppo palauttaa!). Tulen muistelemaan lämmöllä tuota yhtä kämmentä vielä ensi vuonnakin. Sain toiseen erään tärkeän breakin 2-1 -tilanteessa onnistuneella lobbilla yli verkollenousseen Coxin ja sain henkisen yliotteen. Pelasin taktisesti hyvin loppuun asti ja mursin Coxin vielä toistamiseen. Olen erittäin tyytyväinen tähänkin voittoon, koska vastustaja oli paha ja minä en ollut fyysisesti enää ihan parhaimmillani. Ilmeisesti olen kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa, kun ei jaloissa paina mitenkään erityisen paljon. Mitä nyt vähän aina joutui linkuttamaan puoltenvaihdon jälkeen, kun vasemman jalan yläosa ehti jäykistyä istuessa. :)


Eilinen päivä sisälsi siis jonkin verran matkustelua. Lähdimme aamulla 6.30 Daegun hotellilta taksilla bussiasemalle, jossa nousimme Changwoniin lähtevään bussiin. Jouduimme kulkemaan taksilla vielä Changwonissakin kentille, mutta olimme perillä jo 8.30 johtuen ruuhkattomasta ajankohdasta lauantaiaamuna. Kävimme lyömässä Ollin kanssa puoli tuntia totuttautumassa uuteen alustaan. Pelasin ensimmäisen otteluni siis kymmeneltä aamulla, ja ihme ongelma oli matsin alussa, kun minua odotettiin kentälle, kun referee toimistossaan luuli, että minä en ole kisapaikalla ollenkaan. Olin koko tämän odotusajan ihan oikealla kentällä ja ihmettelin mitä varten ne minua kuuluttaa. Referee kävi matsin jälkeen tosi kuumana, kun hän ei ollut nähnyt minua aamulla ja minun olisi kuulemma pitänyt tulla näyttäytymään. Ei näissä kisoissa ikinä ennen ole ollut tarvetta käydä näyttäytymässä refereellä, sen kun vaan on kentällä kun matsi alkaa. Matsin jälkeen söimme nuudelit klubilla ja vähän ennen yhtä olin jälleen kehissä. Referee oli onneksi saanut järjestettyä otteluohjelman niin, että sain pelattua toisen otteluni ennen jopa muutamaa ensimmäisen kierroksen ottelua mahdollisimman aikaisin, jotta ehdin takaisin Daeguun nelinpelifinaaliin. Ehdimme kolmelta lähtevään bussiin, eikä meille tullut edes kiire. Söimme hotellilla pastat ja lähdimme kentille vartin yli kuusi. Löimme parikymmentä minuuttia Adamin kanssa ennen finaalin alkua taas alustaan totutellen, mutta myös totutellaksemme keinovaloihin. Matsihan pelattiin illalla kello 19, jolloin on jo pimeää. Yleisöäkin oli finaalissa mukavasti pari sataa, ja fiilis nousi night-sessionissa ihan mukavalle korkeudelle. Palkintojenjako oli maan tapaan hienosti järjestetty ja saimme suuret lasiset pokaalit. Puhe oli tottakai vuorossa kaikilta finalisteilta ja lopuksi sain vielä toimia onnettarena, kun yleisölle arvottiin muutama tennisaiheinen tavarapalkinto. Nimikirjoituksiakin sai jakaa ja ihmiset tulivat kättelemään. On erikoista kuinka hämilleen/onnelliseksi monet nuoret täällä tulevat esimerkiksi nimikirjoituksen pyytämisen jälkeen. Ihan kuin he eivät voisi uskoa todelliseksi, että juuri he saivat minun nimmarini. Mitäköhän kävisi jos he saisivat jonkun oikean maailmanhuipun nimmarin, pyörtyisivätköhän he? :) Kello oli hotellille tultuamme jo sen verran paljon, ettemme enää lähteneet syömään vaan tilasin huonepalvelusta pastan, hoidin venyttelyt ja menin nukkumaan.

Tänään oli jälleen aikainen herätys ja otimme jälleen suunnan kohti bussiasemaa tällä kertaa kaikkien tavaroiden kanssa. Valitsimme tänään 8.00 lähtevän bussin ja olimme Changwonissa hyvissä ajoin puoli kymmeneltä. Löimme kevyesti Ollin kanssa 10.30 ja söimme taas nuudelit. Matsini alkoi noin klo 13 ja kesti pari tuntia. Tässä kisassa on järjestetty pelaajille pyykinpesupalvelu, joka tuli minulle ainakin tarpeeseen. Jätin neljä muovikassillista pyykkiä klubille, ja saan ne toivottavasti takaisin huomenna. Huomasin matsin jälkeen, että minulla ei olllut enää puhtaita sukkia jäljellä. :-D Tulimme hotellille neljältä ja lähdimme syömään. Löysimme melko läheltä hyvän italialaisen ravintolan ja söin bruschettaa, tomaatti-mozzarella salaattia ja mereneläväpastaa. Oli herkullista. Tässä kuva salaatista, joka tosiaan sisälsi paljon kaikenlaista toisin kuin perinteinen caprese-annos.

Kävlellessämme takaisin hotellille otin vielä muutaman kuvan ihan tavalliselta Changwonlaiselta kadulta. Noiden mainosten määrä talojen seinillä on ihan uskomaton.

Tässä vielä yksi lähikuva eräästä talosta. Osuuko tuossa vaiheessa edes se etsimänsä paikan kyltti silmään?

Tilasin illalla vielä illalla huonepalvelusta itselleni pihvin, kun jäi ihan kokonaan eilen duppelivoitto juhlimatta, kun piti valmistautua seuraavan päivän matsiin. On uskomattoman hyvät pihvit täällä Koreassa, ja voi rauhassa tilata huonepalvelusta, kun ruoka maksaa ihan saman verran kuin hotellin oikeassakin ravintolassa, eikä tarvitse turhaan lähteä ravintolaan istuskelemaan vaan voi vaikka kirjoittaa blogia huoneessa ruokaa odotellessa! :-D Tässä kuva pihviannoksestani, on pihviä, salaattia, leipää ja keittoa, nam!

Vaikka onkin jo aika pitkä teksti niin laitetaan nyt loppuun vielä yksi kuva uuden hotellimme vessasta. Olenkin vähän ihmetellyt, kun ei täällä ole vielä näitä älyvessoja näkynyt, kun Japanissa niitä tuntui olevan joka paikassa, mutta nyt löytyi. Ja säätöjä ja erikoisia suihkuja ainakin riittää!

Mutta nyt nukkumaan, että palautuu, ja huomenna otan sitten ihan kevyesti.