Tästä päivästä tuli oikein mukava perustreenipäivä. Hotellihuoneessani on todella huonot verhot, joten aurinko paistaa aamuisin suoraan sänkyyni, mutta toisaalta kirkkaan valon ansiosta herään aamuisin paljon pirteämpänä kuin normaalisti aikaerosta huolimatta. Nousin hieman yhdeksän jälkeen ja hain taas aamupalan Subwaysta, minkä jälkeen lähdin rauhassa kävelemään klubille päin. Olin eilen sopinnut treenit Joel Lindnerin kanssa yhdeksitoista, joten vedin hänen kanssaan hyvän reilun tunnin mittaisen session, johon sisältyi myös erä, jonka voitin 6-2. Treenin jälkeen ostin klubin kahviosta sandwichin lounaaksi, minkä jälkeen minulle jäi aikaa lukea rauhassa kirjaa ja katsella ympärilleni.

Klubilla on siis 16 plexipave-päällysteistä kovaa kenttää, jotka on sijoitettu alueelle pareittain. Alueesta on tosi vaikea saada selkeää yleiskuvaa, mutta toivottavasti tämä kuva hieman avartaa. Kuva on otettu kentältä 11 ja edustalla näkyvät kentät 9 ja 10. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy klubitalo, jonka toisella puolella on miellyttävä terassi tuoleineen. Tässä kuvassa ja varsinkin pelatessa huomio kiinnittyy kuitenkin kummallisiin verkkoihin, joiden alareuna on jostain ihme syystä viritetty parikymmentä senttiä kentänpinnan yläpuolella. En keksi tälle viritelmälle mitään muuta edes jotenkin järkevää selitystä kuin sen, että on haluttu säästää materiaalia, josta verkko on tehty. Tuo viritys hämäsi aluksi pelatessa aika paljon, mutta nyt siihen on alkanut onneksi jo tottua.

Toinen asia, mikä kentissä on hassusti, on tällaiset merkilliset ruskeat läntit jokaisella kentällä. Vitsailimme muiden pelaajien kanssa, että täällä taitaa olla aika happamia sateita tai sitten kenttiä ei ole ikinä pesty. Jos joku osaa selittää, mistä moiset tahrat voisivat olla peräisin, odotan mielenkiinnolla vastausta!

Klubitalo näyttää sisältä tältä. Takavasemmalla olevalta tiskiltä voi varata treenikentät ja saada pallot sekä hoitaa muut kilpailemiseen liittyvät asiat kuten sign-init. Kaaviot ja muita ohjeita ja informaatiota pelaajille löytyy tauluista takaseinän vierestä. Kuvan ulkopuolella vasemmassa reunassa sijaitsee vielä kahvio, jossa klubin naisjaosto myy pientä syötävää ja juotavaa.

Muutaman tunnin odoteltuani treenasin iltapäivällä vielä toisen kerran kanadalaisen Erik Chovjkan kanssa. Löimme hänenkin kanssaan lyönnit läpi ja pelasimme yhden erän, joka tällä kertaa meni vastustajalle 3-6.  Varsinkin kisoissa huomaa, kuinka muunmaalaiset pelaajat haluavat pelata treeneissä paljon enemmän pisteitä kuin mihin olen Suomessa tottunut. Kun lyönnit tuntuvat olevan kohdallaan, pisteiden pelaaminen on kyllä minustakin parasta mahdollista valmistautumista matseihin, mutta silti se tuntuu välillä jäävän liian vähiin. Nyt matsivalmisteluideni ei pitäisi kuitenkaan ainakaan liian vähäiseen pistepelaamiseen kaatua.

Kävelin jälleen klubilta takaisin hotellille hieman eri reittiä ja löysin vihdoin kaupan, joka oli auki siihen aikaan, kun olin liikkeellä. Ostin monenlaista välipalaa ja aamupalaa tuleviksi päiviksi, mutta kovin halvaksi ei kaupassakäynti kyllä tullut. Miten ihmeessä tavallisessa ruokakaupassa kolme nektariinia voi maksaa yli 6€ ja litra maitoa yli 2€? On hauska huomata kuinka monet Aasiassa vietetyt viikot ovat alkaneet muuttaa ruokailutottummuksiani. Söin hotellilla välipalaksi kaupasta löytämäni kupillisen nuudelia ja illalla kävin hakemassa aasialaisesta take away -paikasta thaimaalaisen kana-riisi -annoksen. Tuntuu, että mieleni tekee jatkuvasti nuudelia tai riisiä ja aasialasittain maustettua ruokaa! :-D

Kaksinpelin kaavio julkaistiin myös tänään, ja ensimmäisen kierroksen vastustajakseni arpoutui australialainen pisteetön karsija Kieren Thompson, josta minulla ei ole nimeä kummempaa tietoa. Ottelut alkavat kuitenkin vasta aikaisintaan tiistaina, joten minulla on vielä huominen hyvää aikaa treenata ja valmistautua tuleviin otteluihin. Katselen tässä kirjoittaessani samaan aikaa telkkarista (yhdeltä niistä kokonaisesta neljästä kanavasta jotka näkyvät) krikettiä, joka on kyllä niin puuduttava laji, että tässä alkaa väkisinkin väsyttämään. Ei siis kai auta muu kuin mennä nukkumaan! :-P

Australialaiset ihmiset ovat kyllä uskomattoman ystävällisiä ja mukavia! Kaikki tuntuvat olevan iloisia ja tennisbägi selässä kulkeminen saa vaikka kenet tulemaan juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Eilen juttelin mukavissa merkeissä matkastani niin passintarkastajan, rahanvaihtajan kuin bussikuskin kanssa ja kaupungilla kävellessäni harva se tuntematon vastaantulija moikkaa leveällä australialaisella aksentilla "how you doin', mate?" Toisten ihmisten iloisuus tarttuu ja olen ollut tänään oikein hyvällä tuulella koko päivän! :-)

Nukuin aamulla melkein kahteentoista asti jetlagia parennellessani, minkä jälkeen hain Subwaysta sandwichin aamupalaksi ja lähdin käppäilemään klubille päin. Matkaa kentille on vajaat kolme kilometriä ja kuljetusauto kulkee kerran tunnissa, mutta halusin mielummin kävellä tutustuen samalla alueeseen. Ydinkeskusta ei ole kovin iso ja lähes kaikki talot ovat sielläkin yksikerroksisia. Tässä kuvaa keskustan kauppa-alueesta.

Tuosta kohdasta ei tarvitse kävellä kuin korttelin verran niin saapuu esikaupunkialueella, joka koostuu leveistä kaduista ja omakotitaloista tähän malliin.

Keskustasta kentille kävellessä joutuu myös ylittämään junaradan, joka yhdistää Kalgoorlien ja Perthin matka-ajan ollessa seitsemän tuntia. Tätä rataa pitkin kulkee myös koko Australian läpi kulkeva Great Southern Railway, joka yhdistää Intian valtameren rannialla sijaitsevan Perthin Tyynen valtameren rannalla sijaitsevaan Sydneyhyn. Tämän junan matka-aika on aika tasan kolme vuorokautta, joten luulisin, että aika moni matkustaja valitsee mieluummin viisi tuntia kestävän lennon!

Noin puolen tunnin talsimisen jälkeen saavuin kuitenkin lopulta klubille, joka sijaitsee kaupungin laidalla muiden urheilupaikkojen ympäröimänä. Jätän klubin kuvat huomiselle, mutta sen verran voin kertoa, että kenttiä on 16, ja alusta on hyvin tavallinen kova kenttä keskinopealla ja keskikorkealla pompulla varustettuna. Google Mapsista katsottuna näyttää, että osa kentistä olisi sinisiä, minkä perusteella ajattelin alustan olevan sama kuin Australian Openissa, mutta kentät on pinnan karheudesta päätellen luultavasti uusittu ihan lähiaikoina.

Vein heti yhden malian jännitykseen ja kyselin treenikavereita muista pelaajista. Saapuessani klubille yhden jälkeen paikalla ei ollut kovin paljon pelaajia, mutta reilun tunnin odoteltuani pelaajia saapui lisää ja sain sovittua treenit uusi-seelantilaisen Mikal Stathamin kanssa. Treenasimme hänen kanssaan reilun tunnin verran; löimme paljon volleyita ja syöttelimme huolella loppuun. Lopetettuamme jäin vielä hetkeksi istuskelemaan klubitalolle, jolloin australialainen Joel Lindner tuli kyselemään treenikaveria, joten pääsin treenaamaan vielä uudemman kerran vajaan tunnin tauon jälkeen. Löimme hänenkin kanssaan lyönnit läpi, minkä jälkeen pelasimme neljä gamea saldolla 4-0 minulle. Lyöntini tuntuivat hyvältä, mutta jalkani eivät vielä matkan jäljiltä olleet aivan terävimmässä tikissään. Silti olin positiivisesti yllättynyt kuinka kivasti peli kulki pienessä tuulessakin.

Halusin tutustua alueeseen vielä lisää, joten kävelin klubilta myös takaisin, tosin tällä kertaa hieman eri reittiä. Löysin yhden ruokakaupan ja muutaman mukavannäköisen ravintolan, mutta kaikki paikat tuntuivat näin lauantai-iltana olevan kiinni. Tulin hotellille ja lähdin nopean suihkun jälkeen etsimään aukinaista ravintolaa ja päädyin pienen etsinnän jälkeen kiinalaiseen ruokapaikkaan. Ankkaa ja riisiä sisältänyt annos oli yksi huonoimmista aterioista, mitä olen pitkään aikaan syönyt, joten tässä täytyy varmaan lähteä vielä iltapalalle myöhemmin illalla. Huomiseksi minulla on kahdet treenit sovittuna, joten valmistautuminen matseihin tuntuu sujuvan hyvin.

G'day everybody! Pääsin pari tuntia sitten vihdoin perille Kalgoorlieen, joka sijaitsee noin 600 kilometriä Perthistä itään sisämaahan päin Länsi Australian osavaltiossa. Ilta oli jo pimennyt lentoni laskeutuessa, joten en ole hirveästi vielä ehtinyt tutustua paikkoihin, mutta sen verran on kyllä käynyt selväksi, että tämä kaupunki on vanha villin lännen elokuvien tyylinen kaivoskaupunki, jonka parhaat vuodet olivat luultavasti noin 100 vuotta sitten. Tarkistin netistä, että asukkaita täällä oli vuonna 1903 lähes yhtä paljon kuin täällä on nyt, joten ihan tuulesta temmattu väitteeni parhaat päivät nähneestä kaupungista ei ollut. The Palace Hotellini on rakennettu vuonna 1897, mutta onneksi sisustus ei ole ihan alkuperäisessä asussaan, vaan modernisointia on tehty ja huoneeni on ihan perustasoa langattomalla netillä höystettynä. Tässä kuva huoneestani.

Hotellin reception sulkeutuu jostain käsittämättömästä syystä päivittäin jo kello 17, mutta onneksi pienen etsinnän jälkeen sain huoneeni avaimen toisen kerroksen ravvintolasta, joka toimii iltaisin varareceptionina. Kaivosmiehet ovat ilmeisesti näin perjantai-iltana palanneet työpaikoiltaan viikonlopunviettoon kaupungille ainakin juhlimisesta ja bassonjytinästä päätellen. Onneksi huoneeni on kuitenkin sen verran syrjässä, ettei kovin meteli kaiu minulle asti.

Matka tänne sujui todella vaivattomasti; kaikki lennot olivat ajallaan ja sujuivat ihmeen nopeasti. Ihan kuin olisin ollut koko matkan ajan jossain transsissa, joka sai ajan kulumaan nopeammin. En kuitenkaan valita, koska harvoin asia on näin päin. Matkan kohokohta oli elämäni ensimmäinen lentoni Airbus A380 -koneella Lontoosta Singaporeen. Tästä kuvasta näkyy tuon uuden maailman suurimman matkustajakoneen valtava koko ja tietynlainen möhkälemäisyys. Ei tuota konetta kyllä kovin helpolla voi kuitenkaan kauniiksi kutsua. :-D

Tapahtui matkalla myös kaksi muuta asiaa, mitä ei joka matkalla tapahdu. Lentolipuissa lukee lähes aina luottokortilla maksettaessa, että kortti pitää esittää lähtöselvityksessä maksajan henkilöllisyyden varmistamiseksi, mutta Helsingistä torstaina lähtiessäni korttia ensimmäistä kertaa minulta kysyttiin. Ihme sääntöhän tuo on, mutta ensimmäistä kertaa se oli siis käytössä minun matkustaessani. Viimeisellä pätkällä Perthistä Kalgoorlieen jouduin myös maksamaan ylipainomaksua laukustani, joka painoin 26 kiloa sallitun 23 kilon sijaan. Maksu ei ollut kovin suuri (10 Australian dollaria per kilo), mutta harmitti tuokin. Australia on ainoa maa, missä tennismailoja ei saa ottaa käsimatkatavaroihin, vaan niitä pidetään lyömäaseina ja ne pitää chekata ruumaan. Aika erikoista mielestäni, että esimerkiksi Qantasin lennolla Lontoosta Singaporen kautta Sydneyhyn ensimmäisellä lennolla mailat saa pitää käsimatkatavaroissa, mutta jälkimmäisellä lennolla samalla koneella ne ovat turvallisuusuhka. Säännöt ovat kuitenkin sääntöjä ja niitä kannattanee noudattaa ihan kiltisti jos haluaa päästä koneeseen.

En tänään vielä sen kummemmin tutustunut alueeseen, vaan ajattelin nukkua hyvät yöunet ja lähteä huomenna aamupäivästä klubille tutkimaan paikkoja ja yrittämään etsiä harjoituskavereita. Hain pizzan Domino's take away paikasta ja nyt olen maha täynnä valmis yöpuulle. Ei muuta kuin huuomiseen siis!

Viimeiset minuutit Suomessa menossa ennen lähtöä Australiaan! Olen nyt siis lentokentällä odottelemassa British Airwaysin lentoni lähtöä Lontooseen, josta jatkan Qantasin Airbus A380 superjumbolla Singaporeen ja sieltä edelleen Qantasilla Perthiin. Perthistä minulla on vielä viimeinen tunnin lento Qantasilla Kalgoorlieen, jossa reissun ensimmäinen kisa pelataan. Noin puolitoista vuorokautta matkustamista siis edessä, mutta onneksi pidän lentämisestä! :-)

Tämän viikon treenit menivät mukavasti ja kroppa alkoi tuntua paremmalta treeni treeniltä. Vedin monta huoltavaa harjoitusta ja muutaman tenniksen Juho Paukun kanssa. Tiistai-illan terävä fysiikkaharjoituskin sujui ongelmitta. Jouduin tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa tänä vuonna doping-testiin. Testaajat olivat käyneet kotonani minun ollessani treenaamassa, ja he olivat saaneet isältäni tietää missä treenasin, joten he tulivat Talin tenniskeskukseen tekemään testin. Tämä taisi olla yhteensä kuudes kerta kun minut on testattu, mutta minusta urheilijoiden testaaminen myös kilpailujen ulkopuolella on hyvä juttu, vaikka se saattaakin hieman aikatauluja pistää uusiksi. Voi kun muualla maailmassakin testausta harrastettaisiin yhtä paljon kuin Suomessa.

Lentoni näyttäisi kuitenkin nyt alkavan boardata, joten hyppään sinne kyytiin ja palailen asiaan seuraavan kerran lähes maailman toiselta puolelta!

Hei! Saavuimme eilen myöhään illalla Ollin kanssa takaisin Suomeen, ja olen nyt vain levännyt tämän päivän. Ajattelin yrittää pitää sisäistä kelloani taas ainakin jonkin verran Aasian ajassa, jotta aikaeroon tottuminen Australiassa sujuisi vaivattomammin. Tarkoitukseni on vetää ensi viikon alussa muutama lajitreeni Talissa ja yksi terävä fysiikkatreeni Liikuntamyllyssä, mutta keskityn hyvin myös kehoa huoltaviin harjoituksiin. Haluan, että kroppani on täysin palautunut, kun lähden taas uudelle reissulle torstaiaamuna. Australian matkaa varten kaikki alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa, kun netissä haettava matkustuslupa/viisumihakemuksenikin hyväksyttiin vihdoin eilen. Hotellit ja lennot on varattu, joten nyt vain valmistaudun huolella seuraavat kolme päivää kotona, ja lähden taas täydellä innolla reissuun torstaina!

Heliövaara/Sato - Iwami/Kondo 2-6, 4-6

Japanin matkan viimeinen peli ei tuonut tullessaan aivan toivomaani päätöstä reissulle, mutta hopeakaan ei ole häpeä. Vastustajamme pelasivat tänään lähes virheettömästi syöttäen ja palauttaen koko ottelun ajan hyvällä tasolla. He mursivat meidät kahdesti ensimmäisessä erässä ja kerran toisen erän alussa, mikä riitti otteluvoittoon, kun emme saaneet murrettua kertaakaan heidän syöttöään. Palautuspelimme ei ollut tänään ihan riittävän hyvää, minkä vuoksi emme päässeet palautusgameissa tarpeeksi usein pisteisiin hyvin mukaan, ja vastustajat pystyivät pelaamaan ilman suurempia paineita syöttöjensä pitämisestä. Meidän olisi pitänyt pystyä pelaamaan aika lähellä maksimitasoamme, jotta olisimme tänään pystyneet taistelemaan voitosta.

Nyt onkin sitten hyvä aika pohtia tätä reissua kokonaisuudessaan. Matka ei tosiaankaan alkanut parhaalla mahdollisella tavalla sairastuttuani lähtöpäivänä, mutta pystyin kuitenkin onneksi osallistumaan molempiin kisoihin. Ensimmäisellä viikolla kaksinpelissä kroppani ei ollut vielä valmis täyteen rutistukseen ja sanoisin, että tuo sairastelu haittasi pelejäni hieman vielä tälläkin viikolla. Lyöntini eivät olleet ihan parhaassa mahdollisessa tikissä ja liikkumisestani puuttui se viimeinen terävyys. Näissä karkeloissa pienenkin tasoituksen antaminen kostautuu nopeasti, koska erot pelaajien välillä ovat niin pieniä. Kaksinpelit menivät kokonaisuudessaan täällä siis aika alakanttiin, mutta yritän ammentaa tästä lisää voitontahtoa seuraaviin kisoihin.

Nelinpelissä pelit sujuivat kuitenkin olosuhteet huomioonottaen ihan mukavasti. Parini Bumpein kanssa oli todella kiva pelata ja hän pelasi ihan hyvää duppelia, mutta kai senkin voi sanoa, että jonkun toisen kanssa pelit olisivat saattaneet mennä vielä paremmin. Nyt jouduin ottamaan ison vastuun parimme pelaamisesta, ja vaikka onnistuin siinä paremmin kuin monesti aikaisemmin, kovaa ja tasaista paria vastaan sillä tavalla loppuun asti pärjääminen on vaikeaa. Kaksi finaalipaikkaa on kuitenkin hyvä saavutus ja olen siihen tyytyväinen.

Tulevaisuutta ajatellen näistä kahdesta viikosta jäi mieleen se, että Japani ei välttämättä ole jatkossa ihan ensimmäisten vaihtoehtojen joukossa kisakalenteria suunnitellessani. Kansallinen taso täällä on kovempi kuin muissa Aasian maissa, mutta sitäkin enemmän peliini negatiivisesti vaikuttava asia on se, että täällä lähes kaikilla kentillä on kovaksi kentäksi todella matala pomppu. Juttelin tästä asiasta aika monenkin japanilaisen pelaajan kanssa, ja he olivat samaa mieltä kanssani ja totesivat harmikseen, että matalapomppuisien pallojen lyömiseen tottuminen vaikeuttaa myös heidän pärjäämistään muualla korkeampipumppuisilla kentillä. Lähes kaikki japanilaiset lyövät todella hyvin lantionkorkeudelta tai sen alapuolelta, mutta monet heistä ovat vaikeuksissa korkeammissa palloissa. Minun pelini puolestaan sopii paljon paremmin korkeapomppuisille alustoille, joilla yläkierteet ja kick-syöttö toimivat olennaisesti paremmin. Tämä saattaa jonkun mielestä tuntua jo hiusten halkomiselta, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kovissakin kentissä on paljon eroa keskenään. Ainoa ongelma tässä vaan on se, että rajaan tätä menoa itseltäni 90% kisoista pois alustan takia, kun en halua pelata massalla tai matolla enkä myöskään matalapomppuisella kovalla kentällä. ;-)

Tämän Japanin reissun loppu alkaa kuitenkin siis nyt lähestyä. Matkustimme tänään duppelin jälkeen parin tunnin matkan junalla Naritan lentokentän lähellä sijaitsevaan lentokenttähotelliin, josta meidän on helpompi huomenna aamulla siirtyä lennollemme. Lennämme Japan Airlinesin lennolla Lontooseen, josta jatkamme reilun tunnin odotuksen jälkeen Finnairin koneella Helsinkiin. Kotona meidän pitäisi olla myöhään illalla Suomen aikaa eli aikaisin aamulla Japanin aikaa. Toivottavasti saisin vähän nukuttua koneessa, niin matka sujuisi hieman joutuisammin. Palaan asiaan taas kotoa parin päivän päästä!

Heliövaara - Sekiguchi 4-6, 6-3, 5-7 Heliövaara/Sato - Nagakubo/Tamura 7-6(3), 6-1 Heliövaara/Sato - Niki/Oku 6-1, 6-1

Harmin paikka, että kaksinpelissä tuli tänään tappio, mutta onneksi duppeli kulki vallan mainiosti ja yksi finaalipaikka on plakkarissa tältäkin viikolta. Tänään satoi aamusta alkaen, joten kaikki ottelut pelattiin sisällä aika matalapomppuisella alustalla, joka ei välttämättä kyllä ainakaan minun peliäni suosinut. Aloitin kaksinpelini todella huonosti, ja tilanne oli murrolla 2-3 Sekiguchille niin, että olin jokaisessa hävityssä pisteessä tehnyt pakottamattoman virheen eli Sekiguchi löi ensimmäisen voittolyöntinsä kuudennessa gamessa. Sain kuitenkin murrettua takaisin 3-3 -tilanteeseen, mutta hävisin syöttöni uudestaan seitsemännessä gamessa. Mursin kuitenkin taas takaisin vain hävitäkseni syöttöni kolmannen kerran. 4-5 -tilanteessa Sekiguchi sai pidettyä omansa ja erä kirjattiin hänelle siis 4-6.

Toinen erä alkoi siitä mihin ensimmäinen erä jäi eli hävisin syöttöni ensimmäisessä pelissä ja mursin takaisin seuraavassa. 1-1 -tilanteessa onnistuin pitkästä aikaa syötönpidossa ja breikattuani 2-1 -tilanteessa vastustajan syötön neljännen kerran, pelinkuva alkoi muuttua molempien parantaessa syöttöpeliään. Toisessa erässä ei tämän jälkeen nähty enää syötönmurtoja ja erä tuli siis minulle yhdellä breikillä 6-3.

Kolmas eräkin alkoi tasaisesti ja sain hankittua erän ainoan murtopalloni 2-2 -tilanteessa, mutta rystyni karkasi hieman pitkäksi ja Sekiguchi sai pidettyä. Pääsin lähes jokaisessa palautusgamessani 30-30 tai 40-40 -tilanteisiin, mutten saanut onnistumisia gamejen viimeisissä pisteissä ja breikki jäi uupumaan. 5-6 -tilanteessa mokasin kahdessa ensimmäisessä pisteessä helpot kämmenvolleyt, joiden siivittämänä Sekiguchi sai ottelupallon. Ensimmäisen onnistuin vielä selvittämään ja väänsin tilanteen tasoihin, mutta toisessa Sekiguchin kämmenohitus alapokalla painui harmittavan korkuisena ohitseni ja matsi loppui siihen. Tiukan vajaan kolmen tunnin väännön jälkeen minun ei auttanut muuta kuin myöntää vastustajan olleen tänään parempi.

Täysi tunnustus täytyy siis antaa Sekiguchille hänen päivän esityksestään. Ensimmäiset puolitoista erää pääsin mätkimään palautuksiani varsinkin hänen kakkossyötöistään aika sopivalta mukavuusalueelta läpi, mutta sen jälkeen hän muutti fiksusti syöttötyöskentelyään enkä enää saanut murtoja aikaiseksi. Sekiguchi pelasi myös koko ottelun ajan lähestulkoon täysin virheetöntä hyökkäyspeliä, joten puolustamalla voittamani pisteet jäivät todella vähiin. Ottelun alku minun olisi pitänyt pystyä pelaamaan paremmin ja minun olisi kyllä pitänyt pitää useampi syöttöni ensimmäisessä erässä, mutta pelini oli hieman liian hosuvaa ja tein paljon helppoja virheitä. Toisessa ja kolmannessa erässä syötin hyvin ja nousin paljon verkolle hyvällä menestyksellä, mutta jostain syystä mokasin tärkeissä paikoissa varmaan viisi todella helppoa volleyta, joita ei olisi ikimaailmassa pitänyt missata. Löin tosi hyviä vollyita vähän vaikeammista palloista, mutta nuo pari helppoa jäivät kyllä harmittamaan.

Liikkumiseni oli tänään hyvää, mutta ei kuitenkaan aivan niin terävää kuin parhaimmillaan. Sanoisin, että viime viikon sairastelu vaikutti vieläkin pikkaisen terävyyteeni, mihin ei näissä peleissä juurikaan ole varaa. Olen ollut viime päivät jostain syystä henkisesti ja fyysisesti hieman väsynyt enkä ehkä ihan saanut kaikkea irti kropastani. Kolmannen erän lopussa huomasin kyllä, että jalkani alkoivat vähän painaa, mutta en usko sillä olleen vaikutusta lopputulokseen. Toinen ja kolmas erä olivat hyvää tennistä, mutta vastustaja oli loppujen lopuksi tänään aavistuksen parempi ja ansaitsi voittonsa.

Eilisen sateen takia tänään pelattiin siis kaksi kierrosta nelinpelejä, jotka kulkivat ihan ensimmäistä erää lukuun ottamatta loistavasti. Löysin duppeleissa hyvän fiiliksen ja annoin palaa palautuksiani jälleen ihan tosissaan, mika aiheutti mukavasti vaikeuksia vastustajille. Myös parini Bumpein peli on parantunut koko näiden kahden viikon aikana matsi matsilta, ja uskon meillä olevan huomenna hyvät mahdollisuudet ottaa kisavoitto. Saamme finaalissa huomenna kello 13 vastaamme japanilaiset ykkössijoitetut Tasuku Iwamin ja Hiroki Kondon. Kondoa vastaan pelasin voitokkaasti Korean F2 kisan nelinpelin finaalissa huhtikuussa, joten pieni henkinen yliote meillä saattaa olla. Toivottavasti pystymme pelaamaan samaa ennakkoluulotonta ja aktiivista peliä kuin tänään niin hyvä tulee.

Tämä päivä lähti käyntiin aikaisella herätyksellä ja peräti tunti ja 20 minuuttia kestäneellä kuljetuksella sisäkentille. Pelasin kaikki kolme otteluani tunnin tauoilla katkaistuina, ja pääsimme lähtemään junalla hotellille puoli kuudelta. Illan olen nyt ottanut rauhassa ja syönyt hyvin, jotta kroppa saa palauduttua täyteen vireeseen huomiseksi. Nyt menen kuitenkin taas nukkumaan, koska uni on vielä tavallista lepoakin parempi palautuskeino!

Heliövaara - Niki 6-4, 6-7(2), 6-1

Jes, päivän matsi ei ollut missään nimessä helppo, mutta sain lopulta kuitenkin väännettyä voiton itselleni. Lähdimme Ollin kanssa aamulla klubille normaalisti 8.20 kuljetuksella ja pääsimme lyömään yhdeksältä. Puoli kymmenen aikaan taivaalta alkoi kuitenkin pikkuisen tihuttaa vettä ja otteluja ei päästy aloittamaan aikataulun mukaan kello 10. Tunnin verran odoteltuamme referee ilmoitti, että matsit siirretään alkavaksi kello 13 tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan sisähalliin, jossa on kaksi kovaa kenttää. Halli oli tämän näköinen sisältä.

Kisajärjestäjät järjestivät meille kuljetuksen, ja saavuimme paikalle noin puoli tuntia ennen matsini alkamista, joten menin lyömään sisälle pariksikymmeneksi minuutiksi. Ihmetykseni oli kuitenkin suuri, kun menin refereen luokse ihmettelemään, että miksi kentälläni ei ole vielä tuomaria, kun kello on jo viittä yli yksi. Referee ilmoitti, että sade ulkona oli lakannut ja pelit alotettaisiin sisähallin takana sijaitsevilla ulkokentillä 13.30. Matsit siis siirrettiin sisälle toiselle klubille, jossa päätettiin kuitenkin pelata ulkona. Ihme sähläystä, mutta toisaalta tykkäsin kyllä noista toisen klubin ulkokentistä enemmän kuin kisaklubin kentistä. Ruokailu oli ymmärrettävistä syistä jäänyt päivän aikana aika vähiin, mutta onneksi Olli kipaisi kilometrin matkan kauppaan hakemaan minulle hieman leipää ja banaania, jotta energiaa riitti peliin. Tässä vielä kuva toisen klubin ulkokentistä.

Lopulta matsini kuitenkin siis pääsi alkamaan hieman puoli kahden jälkeen. En ollut alussa ihan terävimmillään ja hävisin oman syöttöni heti toisessa gamessa, mutta väänsin breikin kuitenkin takaisin seuraavassa gamessa kuudennella breikkipallollani hävitäkseni taas oman syöttöni 1-2 -tilanteessa neljästä pitopallosta huolimatta. Niki piti syöttönsä perään, joten olin aika nopeasti 1-4 tappiolla. Sain kuitenkin pidettyä syöttöni 1-4 -tilanteessa, minkä jälkeen palautin uskomattoman hyvin loppuerän breikaten kaksi kertaa peräkkäin ja pidin loput syöttövuoroni helposti. Tulin jokaisessa Nikin kakkossyötössä reilusti vastaan ja löin varmaan joka toisen palautuksen suorana winnerinä läpi. Voitin siis viisi gamea putkeen ja erän 6-4.

Toisessa erässä hyvä palautusrytmini kuitenkin hieman katosi, ja vaikka pidin omat syöttöni helposti en lopulta saanut yhtäkään murtoa aikaiseksi. Niki alkoi syöttää todella hyvin, eikä minulle riittänyt vaikka voitin hyvin suuren osan palloralleista saadessani palautuksen kenttään, koska suoria syöttöpisteitä tuli niin paljon. Koko erän ajan tunsin, että kontrolloin peliä, mutta Niki sai pidettyä lukemat tasoissa hyvän syöttöpelinsä ansiosta. Omissa syöttövuoroissa en hävinnyt koko erän aikana kovin montaa pistettä. Breikkejä ei nähty, joten erä eteni tie breakiin. Sain minibreikin heti alkuun, mutta syötin toiseen pisteeseen yhden ottelun ainoista tuplistani ja tein helpon volley-virheen seuraavassa pisteessä sillä seurauksella, että pelini meni jostain syystä ihan lukkoon. Sain minibreikin vielä takaisin 1-3 -tilanteessa, mutta en loppujen lopuksi voittanut "taiskassa" yhtään pistettä omilla syötöilläni, ja taiska vaan karkasi vastustajalle ihan muutamassa minuutissa. Koko erän ajan peli oli minun hallintaani, mutta tie breakissa tein suunnilleen pelkkiä virheitä ja hieman kyllä harmitti, että ottelu venyi kolmanteen erään.

Sain kuitenkin onneksi nollattua ajatukseni hyvin kolmanteen erään lähdettäessä ja mursin Nikin syötön heti ensimmäisellä breikkipallollani 1-0 -tilanteessa. 3-0 -tilanteessa minulla oli kaksi mahdollisuutta tuplamurtoon, mutta Niki onnistui sen gamen kuitenkin pitämään. 4-1 -tilanteessa otin lopulta väkisin toisen murron viidennellä murtopallollani, ja pidin syöttöni ottelun loppuun kahden tunnin ja 45 minuutin pelin jälkeen. Oloni oli helpottunut, ja olin tyytyväinen, että toisen kierroksen duppeli siirrettiin sateen takia huomiselle.

Syöttöpelini oli ensimmäisen kahden gamen jälkeen todella vakuuttavaa, enkä antanut niiden jälkeen vastustajalleni yhtään breikkipalloa koko ottelussa. Vaikka itse syöttö ei toiminut mitenkään hirveästi tavallista paremmin, hyökkäys- ja kontrauspelini syötön jälkeen toimivat todella mukavasti. Nousin tänään jälleen paljon verkolle hyvällä menestyksellä ja uskalsin kääntää paljon linjoja ja jyrkkiä krosseja. Rystyslaissini kulki erinomaisesti, ja se aiheutti mukavasti ongelmia verkon toiselle puolelle. Olen myös hyvin tyytyväinen siihen, miten pystyin kolmannessa erässä nostamaan omaa tasoani harmittavan toisen erän tappion jälkeen. Nikin pelintaso ei minusta laskenut ollenkaan, minä vain pystyin käyttämään mahdollisuuteni paremmin ja pelasin lähes virheettömän erän.

Kolmannen erän fiiliksestä on hyvä jatkaa huomiseen otteluun japanilaista Shuichi Sekiguchia vastaan. Sekiguchi on pienikokoinen nuori pelaaja, jonka vahvuutena on hyvä liikkuminen. Sekiguchin askelfrekvenssi nopeissa suprteissa on huikea, mutta uskon, että lyöntipuolella olen silti etulyöntiasemassa. Tavoitteenani on vaihdella sopivasti lyöntieni korkeutta ja pelata jälleen paljon eteenpäin aina kun se on mahdollista. Toisaalta Sekiguchi on varmasti tottunut puolustamaan, joten välillä hyvä taktiikka voi myös olla lyödä vähän hiljempaa ja pistää hänet ratkaisemaan pisteitä. Syöttöpelissä minun pitäisi myös olla vahvoilla, joten siihen yritän keskittyä huolella. Matsimme on merkitty huomiseksi kello 10.10(?) suoraan sisäkentille, joten ilmeisesti referee tietää jo tässä vaiheessa, että huomenna sataa. Nelinpelimme on kolmantena matsina ja jos voitamme sen, myös nelinpelin semi on huomenna illalla.

Huomisesta on siis mahdollisesti tulossa aika kova päivä, joten tankkasin nyt illalla tavallistakin huolellisemmin ja menen nyt tästä pikkuhiljaa nukkumaan, jotta kroppa saa hyvin palautua tästä päivästä. Sisäkentille on hotelliltamme yli tunnin matka, joten kuljetus lähtee aamulla jo 7.45.

Heliövaara/Sato - Hatanaka/Hisamatsu 6-0, 6-3

Päivän duppeli sujui ihan mukavasti, ja voitto tuli ilman suurempia vaikeuksia. Ensimmäisessä erässä voitimme ensimmäisen gamen 30-30 -tilanteesta lähtien 17 pistettä putkeen, mikä on duppelissa aika kova lukema. Toisessa erässä otteemme hieman herpaantui, mutta emme kuitenkaan olleet missään vaiheessa erää vaikeuksissa, vaan pidimme päämme kylmänä ja hoidimme homman kotiin. Huomenna ohjelmassani on aamulla kaksinpeli minulle tuntematonta Takuto Nikiä vastaan ja iltapäivällä pelaamme Bumpein kanssa nelinpelin japanilaispari Nakakubo/Tamuraa vastaan.

Kysyin lauantaina kaikilta blogin lukijoiltani mitä he suosittelisivat marraskuun kisaohjelmakseni. Pitkällisen mietinnän jälkeen varasin tänään lennot viiden viikon mittaiselle Australian ja Uuden-Seelannin kiertueelle. Tavoitteenani tälle vuodelle oli, että saisin rankingini nostettua niin, että pääsisin ensi vuoden alussa mukaan Australian avoimiin, ja tuli nyt siihen tulokseen, että tämä viiden viikon putki on paras mahdollinen tapa kerätä tarvittavat ATP-pisteet kasaan. Challenger-karsinnat Euroopassa tai USA:ssa olisivat varmasti olleet myös hyvä vaihtoehto, mutta taso niissä on niin kova, että päästäkseen edes pisteille täytyy voittaa kolme kovaa vastustajaa, ja päästäkseen kunnon pisteille täytyy kaataa viisi kovaa pelaajaa. Näin tilanteen niin, että pelaamalla hyvällä omalla tasollani Australiasta on mahdollista saada paljon isompi pistepotti. En myöskään erityisemmin viihdy matolla, jolla moni Euroopan kisoista olisi pelattu, vaan lempialustani on kova kenttä ulkona, joilla kaikki Oseanian kisat pelataan. Kiitos kuitenkin vielä kerran kaikille vastanneille, oli ilo lukea asiantuntevia kommentteja ja sain viesteistä hyviä ajatuksia tulevaisuutta ajatellen.

Ilta on mennyt täällä sen verran rivakasti, että menen nyt nukkumaan sen sijaan, että kirjoittaisin enemmän, mutta palaan asiaan taas huomenna paremmalla ajalla. Toivottavasti ymmärrätte!

Heliövaara - Hasegawa 6-2, 6-3

Jep, tämän viikon kisa alkoi suunnitelmien mukaan perushyvällä voitolla. Ensimmäisessä erässä sain breikattua Hasegawan 1-1 -ja 4-2 -tilanteessa enkä antanut hänelle yhtään breikkipalloa. Toisessa erässä sain jälleen breikin 1-1 -tilanteessa, mutta hävisin kuitenkin heti perään oman syöttöni. Tästä sisuuntuneena mursin vastustajan uudestaan 2-2 -tilanteessa ja päätin lopulta ottelun kolmannella matsipallollani rystyohituksella. Mursin vastustajani siis yhteensä viisi kertaa ja hävisin syöttöni kerran kakkossyöttöni napsahtaessa verkkonauhaan Hasegawan ottelun ainoassa murtopallossa.

Oma pelini kulki ihan mukavasti olosuhteet huomioon ottaen. Kentät täällä Nishi-Tamassa ovat aika kuluneet ja todella liukkaat, mikä aiheuttaa hieman hankaluuksia liikkumisessa. Oikeastaan kaikki pelaajat liukuvat kulmissa ja moni myös liukastelee liikkeellelähdöissä. Vastavaloon pelatessa kentänpinta haijastelee niin pahasti, että taka- tai syöttörajaa ei näe ollenkaan, ja lyönnin pituus pitää arvioida aika lailla fiilispohjalta. Pallon pomppu kentästä on kuitenkin yllättävän korkea ja hidas ja jopa kick-syöttö puree jonkin verran.

Pelasin tänään todella hyökkäävää peliä; nousin verkolle heti kun Hasegawan lyönti jäi vähänkin lyhyeksi ja iskin myös joka kerta hänen kakkossyöttöönsä. Hyökkäyslyöntini toimivat todella hyvin enkä joutunut ahkerasta verkollenousemisestani huolimatta lyömään kovin paljon volleyita. Pidin hyökkäävällä pelityylilläni otteen koko matsin ajan itselläni enkä jättänyt epäselväksi kuka peliä vei. Hasegawan tyylistä ihan hyvin liikkuvaa takakenttäpelaajaa vastaan voi ottelusta turhaan tehdä itselle vaikean jäämällä takakentälle jyystämään. Hyökkäävällä pelillä sain hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi ja sain myös paljon hyvää harjoitusta verkollenousemisessa. Todella tyytyväinen olen myös päivän palautuspeliini, joka oli lähes virheetöntä ja sopivan aggressiivista myös ykkössyötöissä. Syöttöpelini oli kohtuullista, mutta ehkä seuraavassa pelissä voisin kuitenkin syöttää ykköstäni hieman terävämmin.

Huomisessa ohjelmassa on minulle merkitty vain nelinpeli, jossa vastaan tulee siis japanilaispari Hatanaka/Hisamatsu. Seuraava kaksinpelini eli toisen kierroksen ottelu japanilaista Takuto Nikiä vastaan on siten ohjelmassa vasta ylihuomenna keskiviikkona. Minusta tämä ohjelma, jossa ensimmäinen ottelu on maanantaina ja toinen keskiviikkona, on ehdottomasti paras. Tuntuu, että lähes jokaisessa kisassa valtaosa pelaajista pyytää aina tiistaialoitusta, vaikka minä ainakin arvostan yhtä välipäivää voitetun ottelun jälkeen. Mikä voisi olla mukavampaa kuin tulla jo toisen kierroksen paikan aikaisemmin varmistaneena tiistaina klubille katsomaan, kun muut vasta vääntävät ensimmäisiä otteluitaan. :-)

Matsini oli tänään kymmeneltä aamulla, joten herätyskello piippasi jo seitsemän jälkeen. Söin hotellin aamupalan, jonka jälkeen lähdimme Ollin kanssa 8.20 kuljetuksella kentille. Unohdin eilen jättää mailani jännitykseen, joten vein heti saavuttuamme yhden stagan jännittäjälle, joka hoiti homman kuitenkin alle puolessa tunnissa. Pallottelin puolisen tuntia duppeliparini Bumpein kanssa ja odotellessani matsini alkua otin yhden kuvan tämän kisapaika klubitalosta. Kisakentät ovat ilmeisesti läheisen yliopiston kentät, joten klubirakennukseen ei ole hirveästi panostettu. Kuvassa oikeassa reunassa näkyvä teltta toimii pelaajien loungena ja rakennuksessa on pienet huoneet jännittäjälle, refereelle, fysiolle ja kenttävarauksille/palloille. Hauska yksityiskohta on muuten se, että rakennukseen ei saa mennä knngät jalassa ja vessaankin mennessä omat kengät täytyy vaihtaa portailla oleviin vartavasten vessassakäyntiä varten käytettäviin sandaaleihin!

Matsini alkoi siis kymmeneltä ja päättyi noin puoli kahdeltatoista. Kuljetus takaisin hotellille olisi lähtenyt vasta kaikkien pelien päätyttyä, joten päätimme Ollin kanssa kävellä juna-asemalle ja mennä hotellille junalla. Haimme hotellin viereisestä 7/11 -kaupasta lounasta ja lepäsimme hotellilla netissä surffaten ja päiväunet nukkuen. Illalla kävimme vielä läheisessä pasta/pizza-paikassa illallisella. Tämä paikka oli jostain syystä huomattavasti halvempi kuin muut ravintolat, missä olemme täällä Japanissa käyneet, joten päätimme syödä oiken todenteolla. Tässä on kuva annoksistani; pastaa, pizzaa ja leipää. Hyvää oli ja täyteen tuli!

Loppuilta kului rattoisasti tulevia kisamatkoja suunnitellessa, ja kello näyttää nyt taas olevan jo sen verran, että tässä alkaa olla nukkumaanmenoaika käsillä, huomiseen!

Ihan ensiksi tahdon kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet loppusyksyn kisakalenterini kokoamiseen. On ollut ilahduttavaa huomata kuinka moni on paneutunut hommaan ihan tosissaan. Ehdotuksia on lähes yhtä monta kuin vastaajia, joten mietiskelen tässä niitä vielä pari päivää ja teen päätöksen viimeistään tiistaina, kun vetäytymisaika 1.11. alkaviin kisoihin päättyy. Kiitokset vielä kerran kaikille vastaajille avustanne!

Matkustimme täällä Japanissa tänään Ollin kanssa junalla parin tunnin matkan Kashiwasta kolmella vaihdolla Shinmatsudon, Nishikokubunjin ja Tachikawan kautta Akishimaan, jonka aseman vieressä ensi viikon kisahotelli sijaitsee. Linjakartta on tämännäköinen, joten eksymisen vaara oli aika suuri, mutta onneksi selvisimme ilman minkäänlaisia ongelmia! :-D

Hotellihuone näyttää tällä viikolla tältä.

Haimme perille saavuttuamme lounaan 7/11 -kaupasta, jonka jälkeen lähdimme klubille. Kuljetukset alkavat vasta huomenna, joten kuljimme 8 kilometrin matkan paikallisjunalla. Treenasimme reilun tunnin, minkä jälkeen tulimme takaisin hotellille katselemaan Federer - Murray finaalia Shanghaista. Illalla kävimme vielä syömässä pastapaikassa, ja nappasin takaisintulomatkalla vielä yhden jäätelön mukaani paikallisesta gelateriasta. :)

Ensimmäinen otteluni tulevassa kisassa osui jo heti huomisaamulle kello 10. Saan kaksinpelissä ensimmäisellä kierroksella vastaani itselleni tuntemattoman japanilaisen villin kortin saaneen Yuichi Hasegawan. Nelinpelissä kohtaamme Saton kanssa tiistaina japanilaisparin Hatanaka/Hisamatsu.

Tilanne marras-joulukuun kilpailujen osalta on kehittynyt nyt sellaiseksi, että haastan nyt kaikki blogini lukijat suunnittelemaan minulle parhaan mahdollisen kalenterin. Pelaan täälä Japanissa vielä ensi viikon, jonka jälkeen tulen kotiin viikoksi. Haluaisin pelata seuraavan kisani 1. marraskuuta alkavalla viikolla ja haluaisin pelata neljä tai viisi kisaa peräkkäin. Tässä on kuva syksyn kisakalenterista; vedin oranssilla yli massakisat, jotka eivät kuulu vaihtoehtoihini, punaisella kisat joihin sponsorini (lue: äiti) ei minua päästä ja mustalla kisat joihin en mahdu mukaan. Klikkaa kuvaa niin se näkyy suurempana.

Toivon mahdollisimman suurta osanottoa, jotta päätökseni tulisi helpommaksi!

Heliövaara/Sato - Ito/Yi 6-4, 1-6, 8-10

Harmi, hyvä viikkomme nelinpelissä ei aivan saanut oikeanlaista päätöstä täällä Kashiwassa. Ensimmäinen erä oli kaikilta hyvää syöttämistä, ja se ratkesi lopulta erän ainoassa murtopallossa 5-4 40-40 -tilanteessa Yin lyödessä kämmenvolleyn verkkoon. Toisessa erässä saimme pidettyä alkuun syöttövuoroni, mutta sen jälkeen vastustajamme pelasivat erittäin hyvää peliä onnistuen lähes kaikessa ja erä kirjattiinkin heille aika nopeasti. Ennen kolmatta erää pidimme taktisen vessatauon, mutta harmillisesti parini smashi karkasi aavistuksen pitkäksi 1-1 -tilanteessa antaen vastustajille minibreakin. Taistelimme kuitenkin itsemme takaisin peliin ottamalla minibreikin takaisin 5-6 -tilanteessa, mutta kolmannen erän ratkaiseva kolmas minibreikki meni kuitenkin vastustajille minun syöttäessä 8-9 -tilanteessa, kun minun ja parini mailat kolahtivat yhteen verkkotilanteessa ja Yi pääsi ohittamaan helpohkosta paikasta kämmenlinjan läpi. Hyvän taistelun jälkeen tällä kertaa voitto meni toiselle puolelle verkkoa.

Oma pelini oli tänään muuten aika lailla yhtä hyvää kuin aikaisempina päivinä, mutta palautukseni eivät kulkeneet tänään ollenkaan totutulla tavalla. Varsinkin Yin vaihteleva vasurisyöttö oli minulle todella hankala palautettavaksi, mutta olisin silti toivonut hieman parempaa palautuspeliä etenkin Iton syöttäessä. Jostain syystä jalkani eivät kuitenkaan olleet palautuksissa aivan terävimmillään ja annoimme siinä hieman liikaa tasoitusta vastustajille. Parini Bumpei palasi tänään varmaankin parhaan ottelunsa tällä viikolla, mutta vastustajat olivat kyllä myös pahimmat mitä kohtasimme. Minun piti alunperin pelata ensi viikolla duppelia taiwanilaisen Chen Tin kanssa, mutta hänen polvensa on kuulemma hieman kipeytynyt (toisin sanoen hän ei halua pelata ensi viikolla duppelia, koska on tällä viikolla singelin finaalissa), joten pelaan tämän viikon tapaan Bumpein kanssa. Hänen kanssaan on ihan mukava pelata ja uskon, että yhteispelimme toimii ensi viikolla vielä tätäkin viikkoa paremmin.

Tämän päivän ohjelma oli lähestulkoon identtinen eilisen kanssa, joten ei siitä sen enempää. Otin päivällä matsia odotellessa vielä kuitenkin yhden kuvan kentistä, joka on tässä.

 

Tässä on vielä myöskin yksi kuva hotellimme läheltä aivan Kashiwan keskustasta. Kolmannen kerroksen korkeudella olevat kävelysillat yhdistävät juna-aseman läheiseen ostoskeskukseen.

Huomenna lähdemme aamulla junalla kohti seuraavaa kisaa Tokion toisella puolella Nishi-Tamassa. Tarkoituksena olisi päästä iltapäivällä vielä treenaamaan ja totuttelemaan uuteen ympäristöön. Toivottavasti ensi viikon hotellissammekin on netti, joten pystyn päivittämään blogiani normaalisti.

Heliövaara/Sato - Onoda/Watanabe 6-3, 3-6, 10-6

Jep, voitimme tänään Bumpein kanssa vaarallisen japanilaisparin hyvällä pelillä. Ensimmäisessä erässä breikkasimme vastustajan syötön kahdesti ja hävisimme Bumpein syötön kerran, mutta erä oli silti kuitenkin aika hyvin hallinnassamme. Toisessa erässä saimme jälleen breikin alle heti erän alkuun, mutta hävisimme 3-1 -tilanteesta viisi gamea putkeen sekä minun että Bumpein sählätessä yhden volleyn mieheen omien syöttövuorojemme no-ad -pisteissä. Pieni hyvänolontunne kostautui jälleen, mutta olimme silti luottavaisia ennen kolmannen erän super tie breakia. Hävisimme ensimmäisen pisteen minun syöttäessäni, mutta sen jälkeen emme antaneet vastustajille enää yhtään minibreikkiä. Saimme kaavittua itsellemme kolme minibreikkiä erän aikana, ja se riitti lopulta voittoon mukavalla marginaalilla.

Oma pelini oli jälleen varmasti lähellä sitä peliä, mitä parhaimmillani pystyn pelaamaan. Palautukseni lähtivät lujaa ja tarkasti, mutta verkkopeli oli se osa-alue, johon olen eniten tyytyväinen. Liikkumiseni ja sijoittumiseni verkolla paranee matsi matsilta, ja löysin tänään lisäksi lähes joka kerta sen oikean paikan kentästä mihin sijoittaa volleyni. Olen oppinut lyömään volleyni läpi kentän sivuilta, mikä ei ole aikaisemmin ollut minulle kovin luontevaa ja lisäksi olen oppinut käyttämään oikeissa tilanteissa hyväkseni lyhyitä ja matalia volleyita, joihin vastustajien on vaikea ehtiä, ja joista heidän on vaikea ohittaa. Liikuin tänään paljon verkolla ja sain palauttajalle juuri oikeanlaisen epämielyttävän fiiliksen menemällä paljon väliin syötön jälkeen ja onnistumalla pisteen lopetuksissa. Olen oppinut väliinmenossa sen sijaan että liikkuisin lähinnä sivusuunnassa myös menemään riittävästi vastaan, jolloin saan peitettyä kentän kulmat paljon paremmin.

Kaiken kaikkiaan päivän duppeli oli minulta jälleen erinomaista peliä, ja sain hyvin tuettua pariani pelaamaan paremmin ottamalla rohkeasti vastuuta parimme onnistumisista. Duppelissa on tärkeää, että saa vastustajan tuntemaan olonsa epämielyttäväksi liikkumalla paljon verkolla eri suuntiin. Olemme nyt selvittäneet tiemme siis huomiseen finaaliin, jossa vastaamme tulee taiwanilais-japanilainen pari Yi/Ito. Yi on taitava ja nopeakätinen vasuri, joka pelaa hyvin duppelia, ja jonka olen kohdannut kahdesti tänä vuonna saldolla 1 voitto ja 1 tappio. Ito on ihan tyylikkäästi lyövä oikeakätinen pelaaja, joka osaa pelata hyvin verkolla. Huomisesta ottelusta tulee varmaankin tämän viikon haastavin, mutta uskon silti, että jos pelaamme niin kuin parhaimmillamme pystymme, meillä on mahdollisuudet kisavoittoon. Tässä on kuva minusta ja paristani Bumpeista päivän aamutreenin jälkeen.

Tämä päivä noudatti aika paljolti eilistä kaavaa, eli nousin hieman yhdeksän jälkeen, söin aamupalan huoneessa ja lähdin bussilla kentille. Tein kentillä alkulämmittelyn yhteydessä vajaan puolen tunnin mittaisen nopeusharjoituksen löytääkseni flunssan kadottaman terävyyden liikkumisessa, ja uskon treenin auttaneen paljon. Löimme Bumpein kanssa noin tunnin verran keskeltä, krossia, volleyta ja syöttöä, jonka jälkeen söimme lounasta klubin ravintolassa. Matsimme alkoi hieman ennen kolmea ja kesti noin puolitoista tuntia, minkä päällä löimme vielä noin vartin mittaisen palauttavan/jäähdyttelevän lyönnin. Lyönti tuntui tosi hyvältä täydellisessä pelisäässä (n. 20 astetta, ei tuulta, hieman pilvistä) , ja uskokaa tai älkää, löimme Bumpein kanssa niin kämmen- kuin rystykrossin, viisi minuuttia kumpaakin, ilman että pallo kuoli kertaakaan. Tulimme Ollin kanssa hyvillä fiiliksillä bussilla takaisin hotellille, jossa söin nuudelin välipalaksi ja lepäilin pari tuntia. Illalla päätimme Ollin kanssa repaistä ja kävimme hampurilaisilla, ja nyt onkin maha niin täynnä, että tässä voi hyvillä mielin asettua mahansa viereen sängylle makoilemaan ja odottamaan nukkumatin tuloa! :-)

Heliövaara/Sato - Huang/Lee 4-6, 6-4, 10-5

Jes, pelasin tänään todella hyvän duppelin ja olen esitykseeni hyvin tyytyväinen. Ensimmäisessä erässä hävisimme parini syötön kaikki kolme kertaa, mutta mursimme Leen syötön vastaavasti kahdesti. Toisessa erässä saimme pidettyä kaikki syöttövuoromme, joten yksi breikki Leen syöttäessä riitti lopulta meille erävoittoon. Kolmas erä alkoi tasaisesti, mutta 4-3 -tilanteessa onnisuimme ottamaan kaksi minibreikkiä putkeen, ja se takasi meille lopulta selvähkön 10-5 -voiton super tie breakissa.

Olen siis erittäin iloinen siitä, miten pystyin ottamaan vastuuta yhteispelistämme, ja nostamalla oman pelini tasoa saamaan myös parini pelintason nousemaan. Olisin ihan hyvin voinut jatkaa samalla lailla kuin ensimmäisessä erässä pitämällä huolta omasta kenttäpuoliskostani ja menemällä silloin tällöin väliin, jolloin lukemat olisivat olleet perushyvällä pelillä suunnilleen 4-6, 3-6. Nyt otin kuitenkin ohjat käsiin; sanoin parilleni, että vastustajien syöttäessä palauttajan kaverin olisi parempi olla verkolla kuin takana, ja että hänen kannattaisi pelata puhdasta syöttövolleyta joka syötöllä, mikä tukisi verkkopeliäni paremmin. Hän totteli ja teki niin kuin sanoin, ja aloin mennä paljon väliin ja otin rohkeasti vastuuta verkolla ja löin syötönpalautuksia reilusti niin linjaan kuin krossiin. Pelini lähti kulkemaan tosi hyvin, ja sain "verkon haltuuni", minkä lisäksi sain hyvin kulkeneilla palautuksillani vastustajien syöttöpelin rakoilemaan. Saimme parini kanssa hyvän hengen päälle, mikä on nelinpelissä ja varsinkin super tie breakissa todella tärkeää.

Verkkopelini ja palautukseni kulkivat tänään siis erinomaisesti. Sen huomaa kyllä, kun takana on tältä vuodelta paljon nelinpelejä ja jonkin verran menestystä, että itseluottamus volleyissa ja ajoitus verkolla liikkumisessa alkaa löytyä. Nuo ovat yksi tärkeimmistä osa-alueista nelinpelissä, mutta niiden kehittäminen muuten kuin matseja pelaamalla on aika vaikeaa. En ole aikaisemmin oikein onnistunut pelaamaan hyvin tai erityisen hyvällä menestyksellä hieman "heikomman" parin kanssa, mutta nyt uudella konfidenssillä tunnen senkin olevan täysin mahdollista. Vastustajamme olivat vaikea pari voitettavaksi, joten oli hienoa, että pystyin verkolla olemaan oikealla tavalla rohkea ja aloitteellinen. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen semiin, jossa vastaamme tulee japanilaispari Onoda/Watanabe. En tunne heitä ollenkaan, mutta pariltani varmaan löytyy jotain infoa huomenna. Jos jatkamme yhtä hyvin kuin tänään, meillä on varmasti jälleen hyvät saumat voittoon.

Tänään heräsin aamulla aika syvästä unesta hieman ennen kymmentä, mutta sovimme Ollin kanssa eilen menevämme aamulla treenaamaan kunnolla ennen duppelia, joten nousin kuitenkin ylös ja söin aamupalaksi pari kolmioleipää. Huonehintaan ei täällä Japanissa kuulu juuri missään aamupalaa, ja koska hotellin aamupala ei ole seisovapöytä-tyyppinen vaan joku hieman erikoisempi tarjotin paikallisia herkkuja, olemme Ollin kanssa nähneet parhaaksi ostaa aina edellisenä iltana huoneen jääkkaappiin hieman aamupalatarvikkeita. Treenasimme kentillä vajaat puolitoista tuntia ihan vain lyömällä paljon krosseja, volleyta ja syöttöä. Tykkään mielellään treenata Ollin kanssa kahdestaan, kun voin milloin vain lyödessämme lyödä vaikka pallon läpi toiseen kulmaan ilman, että tarvitsee ajatella, että toisella alkaisi palaa hermot. Voimme tehdä kaiken juuri minun ehdoillani. Söimme treenin jälkeen lounaaksi klubin ravintolassa samanlaisen herkullisen kana-riisiannoksen kuin eilen, ja otin siitä yhden kuvan.

  

Ruoan jälkeen meillä oli hieman aikaa levolle ennen kello 14 alkanutta duppeliamme. Duppelimme oli tänään aika pitkä ja kesti lähes kaksi tuntia, minkä jälkeen löimme vielä hetken Ollin kanssa hyvällä fiiliksellä ennen kuin kävelimme bussille ja kuljimme vajaan puolen tunnin matkan pienessä iltapäiväruuhkassa hotellille. Illalla menimme vielä syömään läheiseen ostoskeskukseen ravintolaan, jonka luulimme olevan paikallistyylinen, mutta joka olikin ihan iloiseksi yllätykseksemme hieman intialaiseen vivahtava. Silläkin uhalla, että blogini alkaa pahemman kerran muuttua kulinarismiblogiksi, laitan tähän kuvan vielä päivän toisestakin ateriasta! :-) Herkullinen ateriakokonaisuus sisälsi pienen salaatin, napostelusipulilautasen, riisiä, kaksi erilaista currya, naan-leivän ja kurpitsa-bataattivanukkaan(!).

Nyt tämä päivä alkaa kuitenkin olla paketissa, joten on aika pistää pää tyynyyn ja siirtyä untenmaille!

Heliövaara - Ehara 1-6, 2-6 Heliövaara/Sato - Fujii/Siriluethaiwattana 6-1, 4-6, 10-4

Päivän kaksinpeli ei ollut minulta kovin hääppöinen esitys. Tiesin etukäteen, että alku voi olla vähän hakemista rytmin ja lyöntien löytämisen kanssa, mutta en päässyt lopulta missään vaiheessa ottelua kunnolla edes haastamaan vastustajaa. Pidin ottelun ensimmäisen ja kaksi viimeistä syöttövuoroani, mutta siinä välissä Ehara voitti yhdeksän gamea peräkkäin, mikä vähän hankaloitti voittomahdollisuuksiani. Kroppa tuntui kyllä ihan hyvältä, mutta en saanut jalkojani millään kunnolla liikkeelle. Olen huomannut, että tässä lajissa jos jalat eivät liiku, niin pelistä ei tule ainakaan omalta osaltani mitään.

Ehara liikkui todella hyvin, joten en saanut juuri yhtään helppoja pisteitä, ja hän myös painoi spinnikämmentään molempiin kulmiin painavana lähelle sivurajoja. Yritin sekoittaa peliä ja pelata nopeita pisteitä, mutta Eharan liikkuminen oli sen verran hyvää, etten saanut häntä omilla hieman hätiköidyillä hyökkäyslyönneilläni riittävän huonoon tasapainoon, että olisin ollut tarpeeksi niskanpäällä pisteessä hyökätessäni verkolle. Syöttöni ei tänään oikein kulkenut, mikä näkyi alhaisena ykkössyötönprosenttina ja muutamana kaksoisvirheenä. Palautus oli ainoa osa-alue pelissä, johon olin tyytyväinen, mutta olisin tarvinnut aika paljon parempaa jatkopelaamista voittaakseni useampia pisteitä. Suurin ongelmani päivän pelissä oli siis liikkumisen kankeus/hitaus/rytmi ja lyöntien tuntuman/rytmin puute. Ensi viikon kaksinpeli sujuu varmasti jo paljon paremmin.

Nelinpelissä saimme parini Bumpein kanssa kuitenkin voitettua ensimmäisen ottelumme, vaikka toisessa erässä meille tulikin aika iso notkahdus. Johdimme jo 6-1, 4-1 minun syöttäessäni, mutta Bumpei teki siinä kohtaa pari helpohkoa volleyvirhettä ja hän meni jotenkin tosi pahaan kipsiin seuraavaksi pariksi gameksi. 4-5 -tilanteessa minäkin pelasin oman syöttöni ihan seinille, mutta onneksi saimme koottua pelimme kolmannen erän super tie breakiin ja veimme sen alun tasaisten pisteiden jälkeen aika selvästi 10-4. Pelaamme huomenna iltapäivällä kvartsin, jossa vastaamme tulee taiwanilaispari Huang/Lee. Pelasin heitä vastaan kaksi viikkoa sitten Stathamin kanssa Kiinan Futuren semissä, jolloin voitimme 6-2, 4-6, 10-8, ja uskon meillä olevan nytkin hyvin pelatessamme hyvät mahdollisuudet voittoon. Verkkopelimme tulee olla terävää ja syöttö+palautuspelimme onnistunutta.

Tämä päivä lähti käyntiin aikaisella herätyksellä, jonka jälkeen lähdimme Ollin kanssa kentille kello 8.10 lähteneellä bussilla. Kentät olivat yön sateen jälkeen hieman kosteat saapuessamme klubille, mutta odoteltuamme puolisen tuntia, pääsimme lyömään aamupallottelun normaalisti. Kaksinpelini alkoi kymmeneltä ja kesti vajaat puolitoista tuntia, minkä jälkeen kävin suihkussa ja söin lounaaksi herkullisen kanaa ja riisiä sisältäneen annoksen. Nukuin ruoan jälkeen pienet päiväunet pelaajien loungessa ennen duppeliamme, joka alkoi kahdelta. Duppeli kesti reilut puolitoista tuntia, ja päätimme aika nopeasti sen jälkeen tulla takaisin hotellille, jossa söin välipalaksi purkillisen nuudelia. Illan olen nyt ottanut aika rauhassa viimeisiä kurkkukipuja parannellen, ja luulisin olevani huomenna jo täysin terveiden kirjoissa. Nyt lähden tästä kuitenkin vielä illalliselle, joten palailen seuraavan kerran taas huomenna.

Jes, oloni oli tänään sen verran hyvä, että lähdimme Ollin kanssa aamulla kentille ja pystyin treenaamaan reilun tunnin kevyesti ilman mitään ongelmia. Kurkkuni on edelleen vähän kipeä ja ääneni kateissa, mutta muuten tunnen olevani täysin kunnossa. Jalat liikkuivat mukavasti ja kroppa tuntui jopa täysin normaalilta, mikä oli minulle hyvin positiivinen yllätys neljän päivän kipeänä makoilun jälkeen. Löimme kaikki lyönnit läpi krossit mukaan lukien, ja ainoa normaalista poikkeava asia kentällä oli se, että minun täytyi juoda kulaus vettä parin minuutin välein, jottei kurkku kuivunut liikaa. Fiilis nousi eksponentaalisesti, ja odotan huomista aivan uudella innolla.

Lähdimme klubille siis hieman ennen yhtätoista hyvien yöunien jälkeen. Jostain syystä kentille ei ole kuljetusta, vaan noin viiden kilometrin matka pitää kulkea paikallisbussilla. Mutta eihän siinä toki mitään vikaa ole, kun Japanissa julkiset liikennevälineet toimivat oikein hyvin. Täällä bussimatkan maksaminen toimii hieman eri lailla kuin Suomessa; bussiin noustaan aina takaovesta ja poistutaan etuovesta, ja maksaminen tapahtuu kuljettajalle matkan päätteeksi. Lipun hinta riippuu matkan pituudesta, mitä varten bussiin noustessa otetaan automaatista lipuke, jossa lukee miltä pysäkiltä on noussut kyytiin, ja jota näyttämällä kuljettaja tietää paljonko kyseisen henkilön pitää maksaa. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta todellisuudessa homma toimii todella kätevästi. Tässä kuva bussin sisältä.

Klubilla on kymmenen ulkokenttää ja neljä sisäkenttää. Hallin yhteydessä on hienot sisätilat pukkareineen ja kuntosaleineen, mutta alakerta on lähes kokonaan varattu klubin jäsenten käyttöön. Ulkokenttien alusta ei ole missään nimessä kovin hidas, muttei toisaalta kyllä kovin nopeakaan. Pomppukin on aika keskimääräisen korkea, joten hyvin peruskentillä pelataan. Pelipallot ovat Srixon-merkkiset, mikä on ainakin minulle uusi tuttavuus. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy kentät 1 ja 2 sekä sisähalli. Pelaajina kentällä on muuten etualalla Hiroki Moriya ja toisella puolella Huang Liang-Chi.

Samasta paikasta toiseen suuntaan (ja vastavaloon) kuvattaessa näkyy kentät 3-6.

Treenin jälkeen vein mailan sisälle jännitykseen, ja tsekkasin huomisen ohjelman. Siinä Ollin kanssa kävellessämme katseemme kiinnittyi kuitenkin sisällä treenanneeseen maailmanlistan ykköseen Shingo Kuniedaan. Tietojeni mukaan hänen edellinen tappionsa kaksinpelissä on vuodelta 2008, joten aika ylivoimaisesta pelaajasta on kysymys. Lajina on siis tietenkin pyörätuolitennis. Kunieda löi palloa todella tyylikkäästi ja oikeasti aika kovaa. Myös hänen "liikkumisensa" oli ihan omaa luokkaansa, mitä olen pyörätuolipelaajilla nähnyt. Hän löi palloa lähes aina yhdestä pompusta ja otti sitä myös usein noususta ja tuli verkolle. Hänen pelinsä oli kaiken kaikkiaan lähes uskomattoman hyvän näköistä.

Treenien jälkeen söin lounaaksi nuudelia ja lepäsin iltapäivän. Katselin parin edellisen päivän tapaan koneelta englantilaista Top Gear -auto-ohjelmaa, joka saa minut aina nauramaan. Illalla kävimme Ollin kanssa syömässä samassa paikassa kuin toissapäivänä. Otin tällä kertaa kanaa alkupalaksi ja simpukkapastan pääruoaksi, nam!

Kisat alkavat siis osaltani huomenna ja pelaan ensiksi aamulla kaksinpelin kello 10 japanilaista nuorta Hiroyasu Eharaa vastaan. Minulla ei ole hänestä juurikaan ennakkotietoja, joten lähden pelaamaan omaa peliäni ja yritän keskittyä varsinkin syöttööni. Iltapäivällä palaan sitten vielä nelinpeliä kello kahdelta. Toivottavasti oloni on huomenna jälleen hieman parempi kuin tänään, ja olen täydessä iskussa ja valmiina taistelemaan.

Aika huvittavaa, että voisin kirjoittaa tämän päivän postaukseni lähes täysin samoin sanoin kuin eilisen. Siihen se huvittavuus sitten jääkin. Kurkkuni on edelleen todella kipeä enkä vielä tänäänkään uskaltanut lähteä kentille kokeilemaan. Olli sai kuitenkin onneksi järjestettyä minulle keskiviikkoaloituksen, joten jos huomenna pääsisin kevyesti hakemaan tuntumaa, voi tästä viikosta vielä tulla jotain. Kaksinpelissä vastaani tulee japanilainen karsija Hiroyasu Ehara ja nelinpelissä kohtaamme japanilaisparini Bumpei Saton kanssa parin Fujii/Siriluethaiwattana.

Yritän siis edelleen parannella itseäni kaikin keinoin ja toivottavasti pystyisin keskiviikkona pelaamaan.

Tästä päivästä ei tullut ihan sellainen kuin olin etukäteen toivonut. Sain nukuttua viime yönä tosi hyvin lähes kaksitoista tuntia, mutta kurkkuni oli aamulla herätessäni aika kipeä. Kuumetta minulla ei ole ollut missään vaiheessa tänään, mutta päätimme silti Ollin kanssa, että lepään vain rauhassa tämän päivän ja yritän parantua kunnolla. Poistuin loppujen lopuksi huoneestani vain kerran illalla syömään, muuten vain makoilin peiton alla. Kävimme Ollin kanssa syömässä viereisen ostoskeskuksen kymmenennen kerroksen länsimaisessa ravintolassa, jossa annokseni näytti tältä.

Tältä päivältä kerrottavani on siis aika lailla tässä, mutta toivottavasti huomenna oloni olisi sellainen, että uskaltaisin lähteä kevyesti pallottelemaan. Nyt yritän taas saada alle hyvät yöunet.

Konnichiwa! Saavuimme Ollin kanssa tänään iltapäivällä Japaniin, jossa seuraavat kaksi kisaani siis ovat. Lähdimme matkaan eilen Finnairin puolenpäivän lennolla Pariisiin, jossa odottelimme vajaat viisi tuntia ennen kuin jatkoimme Japan Airlinesin lennolla Tokioon Naritan kentälle. Naritasta otimme vielä pari tuntia kestäneen bussin tänne Kashiwaan, joten matka-ajaksi tuli kaiken kaikkiaan hieman yli vuorokausi. Tunsin oloni perjantaiaamuna hieman tukkoiseksi, ja matkan aikana nenäni vuosi ja kurkkuni oli hieman kipeä, mutta kuumetta minulla ei onneksi ole ollut. Toivottavasti hyvät yöunet ensi yönä karkottavat kaikki oireet ja pääsen huomenna kevyesti hakemaan tuntumaa uusiin olosuhteisiin. Pääsarja alkaa onneksi vasta tiistaina, joten tässä on pari päivää vielä hyvin aikaa tervehtyä täysin. 

Emme vielä tänään menneet katsomaan kenttiä pääasiassa sen vuoksi, että taivaalta on tullut koko päivän vettä kaatamalla. Hotellimme on ihan Kashiwan keskustassa, ja lähettyviltä löytyy hyvin kauppoja ja ravintoloita. Hotellissa ei kuitenkaan ollut meille huonetta, jossa olisi ollut kaksi sänkyä, joten nukumme Ollin kanssa tällä kertaa omissa pikkuruisissa yhden hengen huoneissamme. Tässä on kuva huoneestani.

Tämän viikon harjoitukset kotona menivät aika mukavasti. Treenasin pääasiassa Micke ja Henri Kontisen kanssa Talissa, ja treenasimme monipuolisesti hyökkäyspeliä, syöttöä ja pisteitä. Jalkani olivat tiistaina aika jumissa, mutta keskiviikkona ja torstaina löysin liikkumiseeni oikeanlaisen terävyyden ja keveyden. Vedimme fysiikkavalmlentajani Erikin kanssa keskiviikkona hyvän terävyys- ja nopeustreenin, mikä varmasti auttoi asiaa.  

Huomenna oloni on siis toivottavasti hyvä, jotta pääsemme Ollin kanssa hieman treenaamaan. Nyt pistän pään tyynyyn, ja yritän totutella Japanin nukkumisrytmiin. 

Mukavaa olla Suomessa taas vaihteeksi. Pääsin eilen aika kivuttomasti Helsinkiin Finnairin suoralla lennolla Pekingistä ja teen tänään vain huoltavan harjoituksen, jotta kroppani saa hieman lepoa. Huomenna tarkoituksenani on vetää kaksi tennistä, keskiviikkona yksi tennis ja yksi fysiikka ja torstaina taas kaksi tennistä. Lähdemme Ollin kanssa kohti Tokiota perjantaina puolenpäivän aikaan. Toivottavasti saan nyt vedettyä hyvät pari päivää treeniä, jotta pelini on taas hyvässä iskussa Japanissa.

Olin saanut Kiinan matkan aikana joitakin kommentteja, joihin en valitettavasti ollut pystynyt vastaamaan ennen kuin nyt, koska en tosiaan pääse Kiinassa edes katsomaan omaa blogiani sensuurin takia. Yritin nyt kuitenkin parhaani mukaan vastata saamiini kysymyksiini. Vastaan kommentteihin aina saamani kommentin perään, joten vastaukseni eivät näy suoraan etusivulla, vaan halutessasi katsoa kommentteja ja vastauksiani niihin, klikkaa postauksen alareunassa olevaa ilmoitusta, "2 kommenttia". Minulle saa mielellään jatkossakin lähettää kommentteja, ja yritän aina parhaani mukaan vastata niihin!

Heliövaara – Schuettler 3-6, 6-7(2)

Voihan hemmetti. Pelasin tänään erittäin hyvän ottelun, mutta se ei valitettavasti riittänyt voittoon asti. En saanut murrettua vastustajaani seitsemästä breikkipallosta huolimatta, mutta toisaalta syötin sen verran hyvin, ettei hänkään murtanut minut kuin kerran. Molemmissa erissä minulle tuli pieni muutaman pisteen notkahdus, joka ratkaisi ottelun.

Aloitin matsin todella terävästi; osumani palloon oli koko ajan ihan keskellä mailaa ja lyönneissäni oli mukavasti painoa. Sain heti ensimmäisessä gamessa kolme breikkipalloa, joista varsinkin toinen jäi kaivelemaan. Ehdin jo melkein nuolaista lyötyäni hyvän stopparin, johon Schuettler vastasi krossivastastopparilla, jonka luin oikein ja pääsin sijoittamaan matalasta pallosta rystyni tyhjään kenttään pitkin linjaa. Pallo osui kuitenkin verkkonauhaan ja tippui juuri ja juuri omalle puolelleni ja lopulta Schuettler sai pidettyä syöttövuoronsa hyvien syöttöjen avustamana. Seuraavat gamet edettiin ilman murtopalloja aina 3-3 –tilanteeseen asti, jolloin sain jälleen yhteensä kolme breikkipalloa. Kaikissa niistä pelattiin pitkä piste, jossa olin painostavassa asemassa ja hieman niskan päällä. Schuettler puolusti nuo pisteet hyvin, ja myönnettäköön nyt se, että pienen kipsin vaikutuksen alaisena tein lopulta kaikissa kolmessa pisteessä rystyvirheen. 3-4 –tilanteessa keskittymiseni hieman herpaantui ja tein gameen kolme helppoa virhettä. Siihen ei tosiaankaan ollut varaa, vaan Schuettler mursi ja vei ensimmäisen erän pidon jälkeen 6-3.

Toisessa erässä Schuettlerillä oli heti ensimmäisessä syöttövuorossani breikkipallo, jonka kuitenkin selvitin. Tästä eteenpäin erä eteni aika pitkälti hyvätasoisena pelinä molempien lisäksi syöttäessä hyvin. 5-4 –tilanteessa ohitin 30-30 –tilanteessa Schuettlerin verkolla jyrkällä rystykrossilla ja sain itselleni erän ensimmäisen (ja ainoan) murtopalloni, joka oli samalla siis eräpallo. Siihen Schuettler kuitenkin syötti ässän, joten erävoittoni ei käytännössä ollut kovin lähellä. Pelastin seuraavassa gamessa 5-5 –tilanteessa yhden breikkipallon ja sain vietyä pitkän gamen lopulta erikoisen tuomion jälkeen. Syötin kovan ykkösen, jonka Schuettler palautti rystyltään lähes yhtä kovana takaisin. Luulin, että pallo menisi reilusti pitkäksi, joten tuuletin ”come on” –huudolla. Pallo putosi kuitenkin keskelle takarajaa, ja olin jo pyytämässä tuuletustani anteeksi, kun linjatuomari tuomitsikin pallon pitkäksi ja päätuomari oli samaa mieltä. Tämä tuomio oli jotakuinkin ottelun ainoa virhetuomio tuomarityöskentelyn ollessa muuten aikalailla täydellistä. Schuettler piti syöttönsä 6-5 –tilanteessa helposti, joten edettiin tie breakiin.

Schuettler vaihtoi hieman taktiikkaa tie breakissa ja nousi verkolle heti ensimmäisessä kolmessa pisteessä. Hänen volleynsa olivat jopa ihailtavia, ja tilanteeksi tuli nopeasti 0-3. Pidin siihen kohtaan yhden syöttöpisteeni, mutta kämmeneni karkasi leveäksi seuraavassa. Schuettler teki kuitenkin kämmenvirheen 1-4 –tilanteessa, ja pääsin vielä mukaan taisteluun. 2-4 –tilanteessa arvasin oikein Schuettlerin hyökkäyslyönnin suunnan ja pääsin ohittamaan kämmenelläni pitkin linjaa, mutta ohitukseni meni aavistuksen pitkäksi. 2-5 –tilanteessa Schuettlerin ohitus oli minulle liian paha hyökättyäni verkolle ja 2-6 –tilanteessa hyvästä syötöstäni Schuettler nosti korkean lobbin takakentälle, jonka smashasin pompusta verkkoon. Minulta tuli tie breakiin muutama huolimaton piste ja Schuettler pelasi toisen mokoman hyvin, joten numerot olivat aika selkeät 2-7. Olisin tarvinnut jokusen voittolyönnin ja pari hyvää ohitusta, jos olisin halunnut voittaa tie breakin.

Kokonaisuutena päivän ottelu oli mielestäni kuitenkin hyvin positiivinen osoitus siitä, millä tasolla pystyn hyvänä päivänä pelaamaan. Syöttöpelini oli tänään erinomaista, ja vaikka ässiä ei tullutkaan kuin neljä, sain todella paljon suoria syöttöpisteitä, joihin Schuettler sai vain pikkaisen mailan tai pokan väliin. Ykkössyöttöni prosentti oli tänään 72, mikä on aika kova lukema, kun ottaa huomioon, miten kovaa ja hyökkäävästi syötin. En muista ikinä syöttäneeni noin hyvällä prosentilla(ainakaan tilastoiduissa otteluissa), enkä tosiaankaan varonut tänään syöttöni vauhtia. Syötin ykkösruutuun keskelle ja kakkosruutuun ulos koko ajan ihan täysillä. Myös kakkossyöttöni oli tänään tehokas kickin pompatessa mukavasti, ja sain myös monta pistettä yllättämällä kovalla kakkosella suoraan Schuettleriä päin.

Takakentältä pelini oli aika hyvin kuosissa, ja pääsin mukavalla prosentilla hallitsemaan pisteitä. Löin rystyäni reilusti niin krossina kuin linjana ja kämmeneltäni vaihtelin hyvin tempoa ja kierrettä. Pelasin todella monta erinomaista hyökkäyspistettä ja jos vastassani ei olisi ollut niin hyvä liikkuja kuin Schuettler, winnereitä olisi tullut vielä paljon enemmän. Toisaalta pelasin myös fiksusti antaen välillä Schuettlerinkin tehdä aloitteita ja pakottaen hänet ratkaisemaan pisteitä. Sain hänen kämmenensä ajoittain mukavasti rakoilemaan yliyrittämisestä ja voitin myös ihan ok määrään puolustuspisteitä. Palautuspelini toimi myös ihan ok; tein todella vähän palautusvirheitä, mutta olisin toisaalta voinut välillä saada palautettua hieman paremmalla pituudella. Kakkossyötön palautuksesta uskalsin painaa hyvin päälle ja sain niistä muutamia suoria läpilyöntejäkin.

Kokonaisuudessaan olen siis peliini hyvin tyytyväinen, vaikka voittoa ei tänään tullutkaan. Tällaiset matsit antavat rutkasti kokemusta tulevaisuutta varten ja näistä pitää pystyä oppimaan paljon. Tämä oli elämäni ensimmäinen ottelu top-100 pelaajaa vastaan, ja selvisin siitä mielestäni ihan kunniakkaasti. Seuraava kerta niin näin loisteliaasti järjestetyssä kisassa kuin huippupelaajaa vastaan pelatessani tulee varmasti olemaan helpompi. Juttelin Schuettlerin valmentajan kanssa matsin jälkeen vielä pukkarissa ja hän kehui syöttöäni ja juoksunopeuttani, mikä oli mukava kuulla huippuvalmentajalta. Ainoa mitä hän ihmetteli oli se, että kun lähes aina hyvillä syöttäjillä on hyvä kämmen, miksi minulla rysty on se parempi puoli? Siinä riittää minulle miettimistä vähäksi aikaa, ja varmasti kämmen on yksi tärkein osa-alue, mitä minun tulee jatkossa pelissäni kehittää.

Kisapaikka oli täsmälleen sama kuin Pekingin challengerissä elokuun alussa, joten en ottanut siitä tällä kertaa kuvia. Voisin kuitenkin laittaa tähän vielä pari kuvaa eiliseltä. Pelasimme eilen duppelin finaalin klubin keskuskentällä, jonka katto on avattavaa mallia. Tässä tuosta kentästä yksi kuva, jossa kattoa ollaan juuri liikuttamassa kiinni.

Tulin matsin jälkeen siis eilen myöhään illalla tänne Pekingiin Shangri-La hotelliin, joka on ehdottomasti hienoin hotelli, jossa olen ikinä ollut. Sisäänkäynti ja aulan tilat ovat hulppeat, ja palvelu on jostain ihan muusta kuin tästä maailmasta. Aamupalallakin oli niin paljon erilaisia ruokia ja mehuja, että ihan alkoi pyörryttää. Tässä kuitenkin kuva huoneestani, jonka sänky on leveämpi kuin pitkä eli toisin sanoen aivan valtava.

Valitettavasti en kuitenkaan ehdi nauttia tästä huippupelaajien luksuselämästä kovin pitkään, vaan lennän jo huomenna aamulla kotiin. Kotona otan varmaan päivän tai kaksi huilin merkeissä ennen kuin alan taas treenaamaan kovaa Japanin reissua varten. Tämä Kiinan reissu meni kokonaisuudessaan ihan kohtuullisesti, ja vaikka olenkin ensimmäisen viikon finaalipaikkaan oikein tyytyväinen, olisin toisella viikolla odottanut luonnollisesti hieman parempaa menestystä. Nelinpelitkin menivät ihan kohtuullisesti yhden finaalipaikan muodossa. Tämä Pekingin kisaan mukaanpääsy oli mukava bonus tämän reissun loppuun, ja varmasti kokemuksena mieleenpainuva ja arvokas. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin kisoihin sopivan nälkäisenä tavoittelemaan rankingin nostoa kolmensadan joukkoon ja siitä ylöspäin.

Heliövaara/Statham – Gong/Li 6-7(3), 6-7(6)

Pahoittelen jo etukäteen, mutta en oikein nyt ehdi kirjoittaa normaalimittaista blogia, kun kello on jo sen verran paljon ja olen koko päivän ollut aika kiireinen. Hävisimme siis erittäin korkeatasoisen duppelifinaalin tiukasti kahdessa tie breakissa. Meillä oli varsinkin ensimmäisessä erässä omat mahdollisuutemme, mutta tällä kertaa ottelu kääntyi vastustajille.

Pian matsin jälkeen näin hotellilla netistä, että olin ensimmäisellä varasijalla Pekingin ATP-karsinnoissa, joten pakkasin kamat ja lähdin Hongqaion lentokentälle. Ostin siellä lipun seuraavaan Pekingin koneeseen ja pääsin matkaan 20.10 lähteneellä lennolla. Soitin ennen lentoa Pekingin kisajärjestäjille ja he lupasivat hoitaa minulle lentokenttäkuljetuksen ja hotellin. ATP-kisoissa tuntuu nämä oheispalvelut olevan pikkuisen eri tasolla kuin futureissa, joten lentokentällä minua oli vastassa kisan henkilökuntaa, joka ohjasi minut mustaan S-sarjan Mersuun, joka vei minut Pekingin Shangri-La hotelliin. Tämä hotelli on ”by far” hienoin hotelli missä olen ikinä ollut ja mikä parasta, tässä kisassa karsinnassakin on hospitality, joten siitä ei tarvitse maksaa mitään.

Sain tietää perille päästyäni, että pääsin viimeisenä sisään karsintoihin, joten pelaan huomenna ensimmäisellä kierroksella saksalaista Rainer Shuttleria vastaan. Aion nauttia huomisesta ottelusta täysin siemauksin ja pelata ennakkoluulottomasti omaa peliäni. En malta odottaa, että pääsen kentille näyttämään taitoni. Sitä ennen aion kuitenkin nauttia täysillä myös luksushotellistani ja ison kisan tunnelmasta!

Jep, voitimme tänään duppelin semin hyvän taistelun jälkeen ja pääsemme huomenna pelaamaan kisavoitosta. Palautuksemme eivät olleet ihan parhaimmillaan, mutta muuten pelasimme oikein hyvin. Ensimmäisessä erässä mursimme vastustajat kahdesti ja veimme sen vaikeuksitta aika nopeasti. Toisessa erässä hävisimme parini syötön alussa, mutta onnistuimme murtamaan takaisin 3-5 –tilanteessa. Seuraavassa gamessa minun syöttäessäni löin pari huonoa volleyta, minkä seurauksena jouduimme 15- 40 tappiolle. Seivasimme kaksi eräpalloa, mutta kolmannessa Lee kuitenkin onnistui kämmenohituksessaan ja ratkaisu siirtyi kolmannen erän match tie breakiin.

Heti kolmannen erän ensimmäisessä pisteessä Lee syötti tuplan, minkä jälkeen edettiin ilman minibreikkejä peräti 13 pistettä peräkkäin. 8-6 –tilanteessa hävisimme pisteen syötössäni, mutta korjasin asian seuraavassa pisteessä lyömällä onnistuneen rystyohituksen aivan takakulmaan. 9-7 –tilanteessa ehdimme jo tuulettaa matsin voittoa, mutta linjatuomari tuomitsi todella myöhäisellä tuomiolla parini ohituksen leveäksi. Toisessa matsipallossamme Lee ei kuitenkaan onnistunut palauttamaan Stathamin syöttöä ja pääsimme vihdoin juhlimaan voittoa puolentoista tunnin pelin jälkeen. Huomenna saamme vastaamme finaalissa kovan kiinalaisparin Gong/Li, jotka ovat viime kuukausien aikana voittaneet jopa kolme challengerin nelinpeliä. He pelaavat hyvää duppelia, mutta jos pystymme syöttämään ja palauttamaan hyvin, on meilläkin varmasti mahdollisuus taistella tosissamme voitosta.

Heräsin tänään aikaisin lyömään parini kanssa kahdeksaksi, minkä jälkeen tulin takaisin hotellille syömään aamupalan. Vastustajamme Leen kaksinpeli kesti lähes kolme ja puoli tuntia, joten pääsimme aloittamaan duppelimme vasta kahdelta, mikä tarkoitti, että ehdin syödä myös lounaan ennen peliä. Äitini tuli tänne Shanghaihin siis eilen lomalle, joten päätimme matsin jälkeen lähteä hieman tutustumaan kaupungin keskustaan. Kirjoitin nyt hieman tällaisen turistikertomuksen, mutta toivottavasti pidätte siitä! J

Tämän vuoden huhtikuussa valmistuneen metrolinjan 10 asema on vain muutaman sadan metrin päässä hotellistamme, joten päätimme matkustaa metrolla keskustaan. Matka maksoi vain n. 40 senttiä, ja metro oli todella moderni ja viihtyisä. Lipunostokin kävi näppärästi tällaisesta automaatista ihan englannin kielellä.

Laukkujen läpivalaisun jälkeen siirryimme porteista laiturille, jossa ihmisten ja metron välissä oli lasiovet. Tässä kuvassa näkyy myös metro, jolla kuljimme.

Matka Nanjing roadin asemalle keskustaan kesti noin 20 minuuttia, vaikka kartalla matka ei näyttänyt juuri miltään. Shanghain metroverkko on aika vaikuttavan kokoinen siihen nähden, että ensimmäinen linja avattiin vasta vuonna 1995. Nyt linjoja on 12 ja rataverkkoa 420 kilometriä, mikä tekee siitä maailman pisimmän yhden kaupungin metroverkon. Ja kymmenen vuoden päästä suunnitelmissa on, että linjoja on 22 ja rataverkon pituus 877 kilometriä. Täällä ilmeisesti tehdään uuden metroradan rakentamispäätös ja rakennustyöt hieman nopeammin kuin vaikka Suomessa Espoon länsimetroa tehdessä.

Nousimme metrosta ylös kävelykadulle, jota reunustivat kalliit länsimaiset kaupat. Kuvani on hieman tumma, mutta toivottavasti siitä saa jotain selvää.

Kävelimme hetken Nanjing roadilla ja sen ympäristössä, minkä jälkeen päätimme ottaa suunnaksi kaupungin halkaisevan Yangtze-joen sivujoen Huanpu-joen rannan, jolta avautuu upea näkymä Pudongin finanssialueelle. Tämä näkymä on varmasti tutuin näkymä Shanghain kaupungista, ja kävelyalueella, josta mekin kuvia otimme, lähes kaikilla oli kamerat mukana.

Kuvassa näkyvä piikin muotoinen rakennus on Oriental pearl tower, jolla on korkeutta 468 metriä ja taka-alalla kohoava pullonavaajan muotoinen rakennus on 492 metrinen maailman kolmanneksi korkein pilvenpiirtäjä Shanghai world financial center. Omalla puolella jokeamme rakennukset olivat hieman perinteisempiä viime vuosisadan rakennuksia tähän tyyliin.

Kävimme pienen kävelyn jälkeen syömässä läheisessä ravintolassa nuudelia, josta äitini otti myös yhden todisteen.

Ruokailun jälkeen ilta oli jo pimentynyt, joten otin Pudongin alueesta vielä toisen kuvan, tällä kertaa valaistuna. Mielestäni korkeat rakennukset ovat hienoimmillaan pimeällä kauniisti valaistuina.

Kävelimme vielä lopuksi takaisin päin metroasemalle vanhan kaupungin läpi. Vanhan kaupungin kapeat kadut ja kaupustelijoiden kojut loivat kyllä aika suuren kontrastin upouuden talousalueen kanssa. Tosin oli sinnekin eksynyt kansainvälisiä yrityksiä kuten tässä kuvassa näkyvä McDonald’s.

 Tulimme takaisin hotellille kahdeksan jälkeen, joten turistikierroksemme kesti mukavat neljä tuntia. Nyt väsyttää taas mukavasti, joten on hyvä aika siirtyä untenmaille, huomiseen!