perjantai 22. lokakuuta 2010

Heliövaara/Sato - Iwami/Kondo 2-6, 4-6

Japanin matkan viimeinen peli ei tuonut tullessaan aivan toivomaani päätöstä reissulle, mutta hopeakaan ei ole häpeä. Vastustajamme pelasivat tänään lähes virheettömästi syöttäen ja palauttaen koko ottelun ajan hyvällä tasolla. He mursivat meidät kahdesti ensimmäisessä erässä ja kerran toisen erän alussa, mikä riitti otteluvoittoon, kun emme saaneet murrettua kertaakaan heidän syöttöään. Palautuspelimme ei ollut tänään ihan riittävän hyvää, minkä vuoksi emme päässeet palautusgameissa tarpeeksi usein pisteisiin hyvin mukaan, ja vastustajat pystyivät pelaamaan ilman suurempia paineita syöttöjensä pitämisestä. Meidän olisi pitänyt pystyä pelaamaan aika lähellä maksimitasoamme, jotta olisimme tänään pystyneet taistelemaan voitosta.

Nyt onkin sitten hyvä aika pohtia tätä reissua kokonaisuudessaan. Matka ei tosiaankaan alkanut parhaalla mahdollisella tavalla sairastuttuani lähtöpäivänä, mutta pystyin kuitenkin onneksi osallistumaan molempiin kisoihin. Ensimmäisellä viikolla kaksinpelissä kroppani ei ollut vielä valmis täyteen rutistukseen ja sanoisin, että tuo sairastelu haittasi pelejäni hieman vielä tälläkin viikolla. Lyöntini eivät olleet ihan parhaassa mahdollisessa tikissä ja liikkumisestani puuttui se viimeinen terävyys. Näissä karkeloissa pienenkin tasoituksen antaminen kostautuu nopeasti, koska erot pelaajien välillä ovat niin pieniä. Kaksinpelit menivät kokonaisuudessaan täällä siis aika alakanttiin, mutta yritän ammentaa tästä lisää voitontahtoa seuraaviin kisoihin.

Nelinpelissä pelit sujuivat kuitenkin olosuhteet huomioonottaen ihan mukavasti. Parini Bumpein kanssa oli todella kiva pelata ja hän pelasi ihan hyvää duppelia, mutta kai senkin voi sanoa, että jonkun toisen kanssa pelit olisivat saattaneet mennä vielä paremmin. Nyt jouduin ottamaan ison vastuun parimme pelaamisesta, ja vaikka onnistuin siinä paremmin kuin monesti aikaisemmin, kovaa ja tasaista paria vastaan sillä tavalla loppuun asti pärjääminen on vaikeaa. Kaksi finaalipaikkaa on kuitenkin hyvä saavutus ja olen siihen tyytyväinen.

Tulevaisuutta ajatellen näistä kahdesta viikosta jäi mieleen se, että Japani ei välttämättä ole jatkossa ihan ensimmäisten vaihtoehtojen joukossa kisakalenteria suunnitellessani. Kansallinen taso täällä on kovempi kuin muissa Aasian maissa, mutta sitäkin enemmän peliini negatiivisesti vaikuttava asia on se, että täällä lähes kaikilla kentillä on kovaksi kentäksi todella matala pomppu. Juttelin tästä asiasta aika monenkin japanilaisen pelaajan kanssa, ja he olivat samaa mieltä kanssani ja totesivat harmikseen, että matalapomppuisien pallojen lyömiseen tottuminen vaikeuttaa myös heidän pärjäämistään muualla korkeampipumppuisilla kentillä. Lähes kaikki japanilaiset lyövät todella hyvin lantionkorkeudelta tai sen alapuolelta, mutta monet heistä ovat vaikeuksissa korkeammissa palloissa. Minun pelini puolestaan sopii paljon paremmin korkeapomppuisille alustoille, joilla yläkierteet ja kick-syöttö toimivat olennaisesti paremmin. Tämä saattaa jonkun mielestä tuntua jo hiusten halkomiselta, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että kovissakin kentissä on paljon eroa keskenään. Ainoa ongelma tässä vaan on se, että rajaan tätä menoa itseltäni 90% kisoista pois alustan takia, kun en halua pelata massalla tai matolla enkä myöskään matalapomppuisella kovalla kentällä. ;-)

Tämän Japanin reissun loppu alkaa kuitenkin siis nyt lähestyä. Matkustimme tänään duppelin jälkeen parin tunnin matkan junalla Naritan lentokentän lähellä sijaitsevaan lentokenttähotelliin, josta meidän on helpompi huomenna aamulla siirtyä lennollemme. Lennämme Japan Airlinesin lennolla Lontooseen, josta jatkamme reilun tunnin odotuksen jälkeen Finnairin koneella Helsinkiin. Kotona meidän pitäisi olla myöhään illalla Suomen aikaa eli aikaisin aamulla Japanin aikaa. Toivottavasti saisin vähän nukuttua koneessa, niin matka sujuisi hieman joutuisammin. Palaan asiaan taas kotoa parin päivän päästä!

1 kommentti:

  1. No hei, jäähän siinä vielä se 10 prosenttia kisoista:-)
    Ihan järkeenkäypää taktiikkaa pelata alustoilla, jotka passaa omalle pelityylille. Ketolahan oli aikoinaan oikea fakiiri maksimoidessaan oman kapasiteettinsa juuri alusta- ja kisavalinnoilla. Mies pysyi puutteistaan huolimatta haastajatason miehenä lähes koko uransa. Uskon, että sinulla on potentiaalia vielä porrasta ylemmäksi.
    Onnea Australian kiertueelle!

    VastaaPoista