Jes, oloni oli tänään sen verran hyvä, että lähdimme Ollin kanssa aamulla kentille ja pystyin treenaamaan reilun tunnin kevyesti ilman mitään ongelmia. Kurkkuni on edelleen vähän kipeä ja ääneni kateissa, mutta muuten tunnen olevani täysin kunnossa. Jalat liikkuivat mukavasti ja kroppa tuntui jopa täysin normaalilta, mikä oli minulle hyvin positiivinen yllätys neljän päivän kipeänä makoilun jälkeen. Löimme kaikki lyönnit läpi krossit mukaan lukien, ja ainoa normaalista poikkeava asia kentällä oli se, että minun täytyi juoda kulaus vettä parin minuutin välein, jottei kurkku kuivunut liikaa. Fiilis nousi eksponentaalisesti, ja odotan huomista aivan uudella innolla.

Lähdimme klubille siis hieman ennen yhtätoista hyvien yöunien jälkeen. Jostain syystä kentille ei ole kuljetusta, vaan noin viiden kilometrin matka pitää kulkea paikallisbussilla. Mutta eihän siinä toki mitään vikaa ole, kun Japanissa julkiset liikennevälineet toimivat oikein hyvin. Täällä bussimatkan maksaminen toimii hieman eri lailla kuin Suomessa; bussiin noustaan aina takaovesta ja poistutaan etuovesta, ja maksaminen tapahtuu kuljettajalle matkan päätteeksi. Lipun hinta riippuu matkan pituudesta, mitä varten bussiin noustessa otetaan automaatista lipuke, jossa lukee miltä pysäkiltä on noussut kyytiin, ja jota näyttämällä kuljettaja tietää paljonko kyseisen henkilön pitää maksaa. Saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta todellisuudessa homma toimii todella kätevästi. Tässä kuva bussin sisältä.

Klubilla on kymmenen ulkokenttää ja neljä sisäkenttää. Hallin yhteydessä on hienot sisätilat pukkareineen ja kuntosaleineen, mutta alakerta on lähes kokonaan varattu klubin jäsenten käyttöön. Ulkokenttien alusta ei ole missään nimessä kovin hidas, muttei toisaalta kyllä kovin nopeakaan. Pomppukin on aika keskimääräisen korkea, joten hyvin peruskentillä pelataan. Pelipallot ovat Srixon-merkkiset, mikä on ainakin minulle uusi tuttavuus. Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy kentät 1 ja 2 sekä sisähalli. Pelaajina kentällä on muuten etualalla Hiroki Moriya ja toisella puolella Huang Liang-Chi.

Samasta paikasta toiseen suuntaan (ja vastavaloon) kuvattaessa näkyy kentät 3-6.

Treenin jälkeen vein mailan sisälle jännitykseen, ja tsekkasin huomisen ohjelman. Siinä Ollin kanssa kävellessämme katseemme kiinnittyi kuitenkin sisällä treenanneeseen maailmanlistan ykköseen Shingo Kuniedaan. Tietojeni mukaan hänen edellinen tappionsa kaksinpelissä on vuodelta 2008, joten aika ylivoimaisesta pelaajasta on kysymys. Lajina on siis tietenkin pyörätuolitennis. Kunieda löi palloa todella tyylikkäästi ja oikeasti aika kovaa. Myös hänen "liikkumisensa" oli ihan omaa luokkaansa, mitä olen pyörätuolipelaajilla nähnyt. Hän löi palloa lähes aina yhdestä pompusta ja otti sitä myös usein noususta ja tuli verkolle. Hänen pelinsä oli kaiken kaikkiaan lähes uskomattoman hyvän näköistä.

Treenien jälkeen söin lounaaksi nuudelia ja lepäsin iltapäivän. Katselin parin edellisen päivän tapaan koneelta englantilaista Top Gear -auto-ohjelmaa, joka saa minut aina nauramaan. Illalla kävimme Ollin kanssa syömässä samassa paikassa kuin toissapäivänä. Otin tällä kertaa kanaa alkupalaksi ja simpukkapastan pääruoaksi, nam!

Kisat alkavat siis osaltani huomenna ja pelaan ensiksi aamulla kaksinpelin kello 10 japanilaista nuorta Hiroyasu Eharaa vastaan. Minulla ei ole hänestä juurikaan ennakkotietoja, joten lähden pelaamaan omaa peliäni ja yritän keskittyä varsinkin syöttööni. Iltapäivällä palaan sitten vielä nelinpeliä kello kahdelta. Toivottavasti oloni on huomenna jälleen hieman parempi kuin tänään, ja olen täydessä iskussa ja valmiina taistelemaan.