Australialaiset ihmiset ovat kyllä uskomattoman ystävällisiä ja mukavia! Kaikki tuntuvat olevan iloisia ja tennisbägi selässä kulkeminen saa vaikka kenet tulemaan juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Eilen juttelin mukavissa merkeissä matkastani niin passintarkastajan, rahanvaihtajan kuin bussikuskin kanssa ja kaupungilla kävellessäni harva se tuntematon vastaantulija moikkaa leveällä australialaisella aksentilla "how you doin', mate?" Toisten ihmisten iloisuus tarttuu ja olen ollut tänään oikein hyvällä tuulella koko päivän! :-)

Nukuin aamulla melkein kahteentoista asti jetlagia parennellessani, minkä jälkeen hain Subwaysta sandwichin aamupalaksi ja lähdin käppäilemään klubille päin. Matkaa kentille on vajaat kolme kilometriä ja kuljetusauto kulkee kerran tunnissa, mutta halusin mielummin kävellä tutustuen samalla alueeseen. Ydinkeskusta ei ole kovin iso ja lähes kaikki talot ovat sielläkin yksikerroksisia. Tässä kuvaa keskustan kauppa-alueesta.

Tuosta kohdasta ei tarvitse kävellä kuin korttelin verran niin saapuu esikaupunkialueella, joka koostuu leveistä kaduista ja omakotitaloista tähän malliin.

Keskustasta kentille kävellessä joutuu myös ylittämään junaradan, joka yhdistää Kalgoorlien ja Perthin matka-ajan ollessa seitsemän tuntia. Tätä rataa pitkin kulkee myös koko Australian läpi kulkeva Great Southern Railway, joka yhdistää Intian valtameren rannialla sijaitsevan Perthin Tyynen valtameren rannalla sijaitsevaan Sydneyhyn. Tämän junan matka-aika on aika tasan kolme vuorokautta, joten luulisin, että aika moni matkustaja valitsee mieluummin viisi tuntia kestävän lennon!

Noin puolen tunnin talsimisen jälkeen saavuin kuitenkin lopulta klubille, joka sijaitsee kaupungin laidalla muiden urheilupaikkojen ympäröimänä. Jätän klubin kuvat huomiselle, mutta sen verran voin kertoa, että kenttiä on 16, ja alusta on hyvin tavallinen kova kenttä keskinopealla ja keskikorkealla pompulla varustettuna. Google Mapsista katsottuna näyttää, että osa kentistä olisi sinisiä, minkä perusteella ajattelin alustan olevan sama kuin Australian Openissa, mutta kentät on pinnan karheudesta päätellen luultavasti uusittu ihan lähiaikoina.

Vein heti yhden malian jännitykseen ja kyselin treenikavereita muista pelaajista. Saapuessani klubille yhden jälkeen paikalla ei ollut kovin paljon pelaajia, mutta reilun tunnin odoteltuani pelaajia saapui lisää ja sain sovittua treenit uusi-seelantilaisen Mikal Stathamin kanssa. Treenasimme hänen kanssaan reilun tunnin verran; löimme paljon volleyita ja syöttelimme huolella loppuun. Lopetettuamme jäin vielä hetkeksi istuskelemaan klubitalolle, jolloin australialainen Joel Lindner tuli kyselemään treenikaveria, joten pääsin treenaamaan vielä uudemman kerran vajaan tunnin tauon jälkeen. Löimme hänenkin kanssaan lyönnit läpi, minkä jälkeen pelasimme neljä gamea saldolla 4-0 minulle. Lyöntini tuntuivat hyvältä, mutta jalkani eivät vielä matkan jäljiltä olleet aivan terävimmässä tikissään. Silti olin positiivisesti yllättynyt kuinka kivasti peli kulki pienessä tuulessakin.

Halusin tutustua alueeseen vielä lisää, joten kävelin klubilta myös takaisin, tosin tällä kertaa hieman eri reittiä. Löysin yhden ruokakaupan ja muutaman mukavannäköisen ravintolan, mutta kaikki paikat tuntuivat näin lauantai-iltana olevan kiinni. Tulin hotellille ja lähdin nopean suihkun jälkeen etsimään aukinaista ravintolaa ja päädyin pienen etsinnän jälkeen kiinalaiseen ruokapaikkaan. Ankkaa ja riisiä sisältänyt annos oli yksi huonoimmista aterioista, mitä olen pitkään aikaan syönyt, joten tässä täytyy varmaan lähteä vielä iltapalalle myöhemmin illalla. Huomiseksi minulla on kahdet treenit sovittuna, joten valmistautuminen matseihin tuntuu sujuvan hyvin.