G'day everybody! Pääsin pari tuntia sitten vihdoin perille Kalgoorlieen, joka sijaitsee noin 600 kilometriä Perthistä itään sisämaahan päin Länsi Australian osavaltiossa. Ilta oli jo pimennyt lentoni laskeutuessa, joten en ole hirveästi vielä ehtinyt tutustua paikkoihin, mutta sen verran on kyllä käynyt selväksi, että tämä kaupunki on vanha villin lännen elokuvien tyylinen kaivoskaupunki, jonka parhaat vuodet olivat luultavasti noin 100 vuotta sitten. Tarkistin netistä, että asukkaita täällä oli vuonna 1903 lähes yhtä paljon kuin täällä on nyt, joten ihan tuulesta temmattu väitteeni parhaat päivät nähneestä kaupungista ei ollut. The Palace Hotellini on rakennettu vuonna 1897, mutta onneksi sisustus ei ole ihan alkuperäisessä asussaan, vaan modernisointia on tehty ja huoneeni on ihan perustasoa langattomalla netillä höystettynä. Tässä kuva huoneestani.

Hotellin reception sulkeutuu jostain käsittämättömästä syystä päivittäin jo kello 17, mutta onneksi pienen etsinnän jälkeen sain huoneeni avaimen toisen kerroksen ravvintolasta, joka toimii iltaisin varareceptionina. Kaivosmiehet ovat ilmeisesti näin perjantai-iltana palanneet työpaikoiltaan viikonlopunviettoon kaupungille ainakin juhlimisesta ja bassonjytinästä päätellen. Onneksi huoneeni on kuitenkin sen verran syrjässä, ettei kovin meteli kaiu minulle asti.

Matka tänne sujui todella vaivattomasti; kaikki lennot olivat ajallaan ja sujuivat ihmeen nopeasti. Ihan kuin olisin ollut koko matkan ajan jossain transsissa, joka sai ajan kulumaan nopeammin. En kuitenkaan valita, koska harvoin asia on näin päin. Matkan kohokohta oli elämäni ensimmäinen lentoni Airbus A380 -koneella Lontoosta Singaporeen. Tästä kuvasta näkyy tuon uuden maailman suurimman matkustajakoneen valtava koko ja tietynlainen möhkälemäisyys. Ei tuota konetta kyllä kovin helpolla voi kuitenkaan kauniiksi kutsua. :-D

Tapahtui matkalla myös kaksi muuta asiaa, mitä ei joka matkalla tapahdu. Lentolipuissa lukee lähes aina luottokortilla maksettaessa, että kortti pitää esittää lähtöselvityksessä maksajan henkilöllisyyden varmistamiseksi, mutta Helsingistä torstaina lähtiessäni korttia ensimmäistä kertaa minulta kysyttiin. Ihme sääntöhän tuo on, mutta ensimmäistä kertaa se oli siis käytössä minun matkustaessani. Viimeisellä pätkällä Perthistä Kalgoorlieen jouduin myös maksamaan ylipainomaksua laukustani, joka painoin 26 kiloa sallitun 23 kilon sijaan. Maksu ei ollut kovin suuri (10 Australian dollaria per kilo), mutta harmitti tuokin. Australia on ainoa maa, missä tennismailoja ei saa ottaa käsimatkatavaroihin, vaan niitä pidetään lyömäaseina ja ne pitää chekata ruumaan. Aika erikoista mielestäni, että esimerkiksi Qantasin lennolla Lontoosta Singaporen kautta Sydneyhyn ensimmäisellä lennolla mailat saa pitää käsimatkatavaroissa, mutta jälkimmäisellä lennolla samalla koneella ne ovat turvallisuusuhka. Säännöt ovat kuitenkin sääntöjä ja niitä kannattanee noudattaa ihan kiltisti jos haluaa päästä koneeseen.

En tänään vielä sen kummemmin tutustunut alueeseen, vaan ajattelin nukkua hyvät yöunet ja lähteä huomenna aamupäivästä klubille tutkimaan paikkoja ja yrittämään etsiä harjoituskavereita. Hain pizzan Domino's take away paikasta ja nyt olen maha täynnä valmis yöpuulle. Ei muuta kuin huuomiseen siis!