lauantai 2. lokakuuta 2010

Heliövaara – Schuettler 3-6, 6-7(2)


Voihan hemmetti. Pelasin tänään erittäin hyvän ottelun, mutta se ei valitettavasti riittänyt voittoon asti. En saanut murrettua vastustajaani seitsemästä breikkipallosta huolimatta, mutta toisaalta syötin sen verran hyvin, ettei hänkään murtanut minut kuin kerran. Molemmissa erissä minulle tuli pieni muutaman pisteen notkahdus, joka ratkaisi ottelun.

Aloitin matsin todella terävästi; osumani palloon oli koko ajan ihan keskellä mailaa ja lyönneissäni oli mukavasti painoa. Sain heti ensimmäisessä gamessa kolme breikkipalloa, joista varsinkin toinen jäi kaivelemaan. Ehdin jo melkein nuolaista lyötyäni hyvän stopparin, johon Schuettler vastasi krossivastastopparilla, jonka luin oikein ja pääsin sijoittamaan matalasta pallosta rystyni tyhjään kenttään pitkin linjaa. Pallo osui kuitenkin verkkonauhaan ja tippui juuri ja juuri omalle puolelleni ja lopulta Schuettler sai pidettyä syöttövuoronsa hyvien syöttöjen avustamana. Seuraavat gamet edettiin ilman murtopalloja aina 3-3 –tilanteeseen asti, jolloin sain jälleen yhteensä kolme breikkipalloa. Kaikissa niistä pelattiin pitkä piste, jossa olin painostavassa asemassa ja hieman niskan päällä. Schuettler puolusti nuo pisteet hyvin, ja myönnettäköön nyt se, että pienen kipsin vaikutuksen alaisena tein lopulta kaikissa kolmessa pisteessä rystyvirheen. 3-4 –tilanteessa keskittymiseni hieman herpaantui ja tein gameen kolme helppoa virhettä. Siihen ei tosiaankaan ollut varaa, vaan Schuettler mursi ja vei ensimmäisen erän pidon jälkeen 6-3.

Toisessa erässä Schuettlerillä oli heti ensimmäisessä syöttövuorossani breikkipallo, jonka kuitenkin selvitin. Tästä eteenpäin erä eteni aika pitkälti hyvätasoisena pelinä molempien lisäksi syöttäessä hyvin. 5-4 –tilanteessa ohitin 30-30 –tilanteessa Schuettlerin verkolla jyrkällä rystykrossilla ja sain itselleni erän ensimmäisen (ja ainoan) murtopalloni, joka oli samalla siis eräpallo. Siihen Schuettler kuitenkin syötti ässän, joten erävoittoni ei käytännössä ollut kovin lähellä. Pelastin seuraavassa gamessa 5-5 –tilanteessa yhden breikkipallon ja sain vietyä pitkän gamen lopulta erikoisen tuomion jälkeen. Syötin kovan ykkösen, jonka Schuettler palautti rystyltään lähes yhtä kovana takaisin. Luulin, että pallo menisi reilusti pitkäksi, joten tuuletin ”come on” –huudolla. Pallo putosi kuitenkin keskelle takarajaa, ja olin jo pyytämässä tuuletustani anteeksi, kun linjatuomari tuomitsikin pallon pitkäksi ja päätuomari oli samaa mieltä. Tämä tuomio oli jotakuinkin ottelun ainoa virhetuomio tuomarityöskentelyn ollessa muuten aikalailla täydellistä. Schuettler piti syöttönsä 6-5 –tilanteessa helposti, joten edettiin tie breakiin.

Schuettler vaihtoi hieman taktiikkaa tie breakissa ja nousi verkolle heti ensimmäisessä kolmessa pisteessä. Hänen volleynsa olivat jopa ihailtavia, ja tilanteeksi tuli nopeasti 0-3. Pidin siihen kohtaan yhden syöttöpisteeni, mutta kämmeneni karkasi leveäksi seuraavassa. Schuettler teki kuitenkin kämmenvirheen 1-4 –tilanteessa, ja pääsin vielä mukaan taisteluun. 2-4 –tilanteessa arvasin oikein Schuettlerin hyökkäyslyönnin suunnan ja pääsin ohittamaan kämmenelläni pitkin linjaa, mutta ohitukseni meni aavistuksen pitkäksi. 2-5 –tilanteessa Schuettlerin ohitus oli minulle liian paha hyökättyäni verkolle ja 2-6 –tilanteessa hyvästä syötöstäni Schuettler nosti korkean lobbin takakentälle, jonka smashasin pompusta verkkoon. Minulta tuli tie breakiin muutama huolimaton piste ja Schuettler pelasi toisen mokoman hyvin, joten numerot olivat aika selkeät 2-7. Olisin tarvinnut jokusen voittolyönnin ja pari hyvää ohitusta, jos olisin halunnut voittaa tie breakin.

Kokonaisuutena päivän ottelu oli mielestäni kuitenkin hyvin positiivinen osoitus siitä, millä tasolla pystyn hyvänä päivänä pelaamaan. Syöttöpelini oli tänään erinomaista, ja vaikka ässiä ei tullutkaan kuin neljä, sain todella paljon suoria syöttöpisteitä, joihin Schuettler sai vain pikkaisen mailan tai pokan väliin. Ykkössyöttöni prosentti oli tänään 72, mikä on aika kova lukema, kun ottaa huomioon, miten kovaa ja hyökkäävästi syötin. En muista ikinä syöttäneeni noin hyvällä prosentilla(ainakaan tilastoiduissa otteluissa), enkä tosiaankaan varonut tänään syöttöni vauhtia. Syötin ykkösruutuun keskelle ja kakkosruutuun ulos koko ajan ihan täysillä. Myös kakkossyöttöni oli tänään tehokas kickin pompatessa mukavasti, ja sain myös monta pistettä yllättämällä kovalla kakkosella suoraan Schuettleriä päin.

Takakentältä pelini oli aika hyvin kuosissa, ja pääsin mukavalla prosentilla hallitsemaan pisteitä. Löin rystyäni reilusti niin krossina kuin linjana ja kämmeneltäni vaihtelin hyvin tempoa ja kierrettä. Pelasin todella monta erinomaista hyökkäyspistettä ja jos vastassani ei olisi ollut niin hyvä liikkuja kuin Schuettler, winnereitä olisi tullut vielä paljon enemmän. Toisaalta pelasin myös fiksusti antaen välillä Schuettlerinkin tehdä aloitteita ja pakottaen hänet ratkaisemaan pisteitä. Sain hänen kämmenensä ajoittain mukavasti rakoilemaan yliyrittämisestä ja voitin myös ihan ok määrään puolustuspisteitä. Palautuspelini toimi myös ihan ok; tein todella vähän palautusvirheitä, mutta olisin toisaalta voinut välillä saada palautettua hieman paremmalla pituudella. Kakkossyötön palautuksesta uskalsin painaa hyvin päälle ja sain niistä muutamia suoria läpilyöntejäkin.

Kokonaisuudessaan olen siis peliini hyvin tyytyväinen, vaikka voittoa ei tänään tullutkaan. Tällaiset matsit antavat rutkasti kokemusta tulevaisuutta varten ja näistä pitää pystyä oppimaan paljon. Tämä oli elämäni ensimmäinen ottelu top-100 pelaajaa vastaan, ja selvisin siitä mielestäni ihan kunniakkaasti. Seuraava kerta niin näin loisteliaasti järjestetyssä kisassa kuin huippupelaajaa vastaan pelatessani tulee varmasti olemaan helpompi. Juttelin Schuettlerin valmentajan kanssa matsin jälkeen vielä pukkarissa ja hän kehui syöttöäni ja juoksunopeuttani, mikä oli mukava kuulla huippuvalmentajalta. Ainoa mitä hän ihmetteli oli se, että kun lähes aina hyvillä syöttäjillä on hyvä kämmen, miksi minulla rysty on se parempi puoli? Siinä riittää minulle miettimistä vähäksi aikaa, ja varmasti kämmen on yksi tärkein osa-alue, mitä minun tulee jatkossa pelissäni kehittää.

Kisapaikka oli täsmälleen sama kuin Pekingin challengerissä elokuun alussa, joten en ottanut siitä tällä kertaa kuvia. Voisin kuitenkin laittaa tähän vielä pari kuvaa eiliseltä. Pelasimme eilen duppelin finaalin klubin keskuskentällä, jonka katto on avattavaa mallia. Tässä tuosta kentästä yksi kuva, jossa kattoa ollaan juuri liikuttamassa kiinni.



Tulin matsin jälkeen siis eilen myöhään illalla tänne Pekingiin Shangri-La hotelliin, joka on ehdottomasti hienoin hotelli, jossa olen ikinä ollut. Sisäänkäynti ja aulan tilat ovat hulppeat, ja palvelu on jostain ihan muusta kuin tästä maailmasta. Aamupalallakin oli niin paljon erilaisia ruokia ja mehuja, että ihan alkoi pyörryttää. Tässä kuitenkin kuva huoneestani, jonka sänky on leveämpi kuin pitkä eli toisin sanoen aivan valtava.



Valitettavasti en kuitenkaan ehdi nauttia tästä huippupelaajien luksuselämästä kovin pitkään, vaan lennän jo huomenna aamulla kotiin. Kotona otan varmaan päivän tai kaksi huilin merkeissä ennen kuin alan taas treenaamaan kovaa Japanin reissua varten. Tämä Kiinan reissu meni kokonaisuudessaan ihan kohtuullisesti, ja vaikka olenkin ensimmäisen viikon finaalipaikkaan oikein tyytyväinen, olisin toisella viikolla odottanut luonnollisesti hieman parempaa menestystä. Nelinpelitkin menivät ihan kohtuullisesti yhden finaalipaikan muodossa. Tämä Pekingin kisaan mukaanpääsy oli mukava bonus tämän reissun loppuun, ja varmasti kokemuksena mieleenpainuva ja arvokas. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin kisoihin sopivan nälkäisenä tavoittelemaan rankingin nostoa kolmensadan joukkoon ja siitä ylöspäin.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista tekstiä taas. Ihailtavaa rehellisyyttä, monella ei riittäisi pokkaa kirjoittaa omasta pelistä, että kipsasi tärkeillä hetkillä jne.
    Miestä muuten itse arvelet johtuvan, että rystysi on kämmentä tehokkaampi ja varmempi? Itse asiassa sama koskee useimpia nykyisiä ja entisiä huippujemme: Paloheimo, Ketola, Kiiski, Timo Nieminen ja pitkään ehkä Jarkkokin.
    Varmaan on tälle palstalle turhan laajan pohdiskelun paikka, eikä sittenkään oltaisi viisaampia:-)

    VastaaPoista
  2. Olen itsekin miettinyt aika paljon tuota rystyni paremmuutta. Rystyni on ollut pienestä pitäen hieman varmempi kuin kämmeneni ja se on pysynyt aina tasaisen hyvänä.

    Sanoisin, että kämmeneni ongelmat alkoivat rannevammastani vuoden 2007 alussa. Treenasin loukkaantumistauon aikana jalkani tosi hyvään kuntoon, ja kun tulin takaisin, liikkumiseni oli kehittynyt niin paljon, että pärjäsin useimpia pelaajia vastaan pelkästään puolustamallakin. Tämä yhdistettynä oikean käteni lihasten heikkouteen pitkän tauon jäljiltä saivat kämmeneni jotenkin sekaisin. En enää uskaltanut hyökätä kämmenelläni ja lyönti muuttui tosi väkinäiseksi.

    Nuorempana kämmeneni saatto meni aina loppuun asti tyylikkäästi, mutta rannevamman jälkeen saatto alkoi jäädä usein kesken tai vispasin vain palloa pelkällä kädellä, jolloin pokat alkoivat kolista. Edelleen minulle tulee silloin tällöin päiviä, jolloin täytyy ihan tosissaan tsempata, että saan kämmeneni kenttään, saati että pystyisin sillä hyökkäämään. Ongelmanani on nykyään juuri tuo liika vispaus, jolloin pallossa on kyllä vähintäänkin riittävästi kierrettä, mutta lyönnin vauhti ja paino ovat riittämättömiä.

    Olemme treeneissä keskittyneet kämmeneni vahvistamiseen paljon, ja se on ilokseni alkanut tänä vuonna näkyä matseissakin. Tarvitsen edelleen kisan aikana paljon toistoja erilaisiin kämmeniin, jotta lyönti kulkee matseissa, mutta toisaalta on hyvä, että olen löytänyt sen oman tapani valmistautua otteluihin. Aiomme treeneissä tulevaisuudessakin keskittyä paljon syöttö+kämmen yhdistelmään, ja uskon sen tuottavan hyviä tuloksia. Kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista