Voihan hemmetti. Pelasin tänään erittäin hyvän ottelun,
mutta se ei valitettavasti riittänyt voittoon asti. En saanut murrettua
vastustajaani seitsemästä breikkipallosta huolimatta, mutta toisaalta syötin sen
verran hyvin, ettei hänkään murtanut minut kuin kerran. Molemmissa erissä
minulle tuli pieni muutaman pisteen notkahdus, joka ratkaisi ottelun.
Aloitin matsin todella terävästi; osumani palloon oli koko
ajan ihan keskellä mailaa ja lyönneissäni oli mukavasti painoa. Sain heti
ensimmäisessä gamessa kolme breikkipalloa, joista varsinkin toinen jäi
kaivelemaan. Ehdin jo melkein nuolaista lyötyäni hyvän stopparin, johon
Schuettler vastasi krossivastastopparilla, jonka luin oikein ja pääsin
sijoittamaan matalasta pallosta rystyni tyhjään kenttään pitkin linjaa. Pallo
osui kuitenkin verkkonauhaan ja tippui juuri ja juuri omalle puolelleni ja
lopulta Schuettler sai pidettyä syöttövuoronsa hyvien syöttöjen avustamana.
Seuraavat gamet edettiin ilman murtopalloja aina 3-3 –tilanteeseen asti,
jolloin sain jälleen yhteensä kolme breikkipalloa. Kaikissa niistä pelattiin
pitkä piste, jossa olin painostavassa asemassa ja hieman niskan päällä.
Schuettler puolusti nuo pisteet hyvin, ja myönnettäköön nyt se, että pienen kipsin
vaikutuksen alaisena tein lopulta kaikissa kolmessa pisteessä rystyvirheen. 3-4
–tilanteessa keskittymiseni hieman herpaantui ja tein gameen kolme helppoa virhettä.
Siihen ei tosiaankaan ollut varaa, vaan Schuettler mursi ja vei ensimmäisen
erän pidon jälkeen 6-3.
Toisessa erässä Schuettlerillä oli heti ensimmäisessä
syöttövuorossani breikkipallo, jonka kuitenkin selvitin. Tästä eteenpäin erä
eteni aika pitkälti hyvätasoisena pelinä molempien lisäksi syöttäessä hyvin.
5-4 –tilanteessa ohitin 30-30 –tilanteessa Schuettlerin verkolla jyrkällä
rystykrossilla ja sain itselleni erän ensimmäisen (ja ainoan) murtopalloni,
joka oli samalla siis eräpallo. Siihen Schuettler kuitenkin syötti ässän, joten
erävoittoni ei käytännössä ollut kovin lähellä. Pelastin seuraavassa gamessa
5-5 –tilanteessa yhden breikkipallon ja sain vietyä pitkän gamen lopulta
erikoisen tuomion jälkeen. Syötin kovan ykkösen, jonka Schuettler palautti
rystyltään lähes yhtä kovana takaisin. Luulin, että pallo menisi reilusti
pitkäksi, joten tuuletin ”come on” –huudolla. Pallo putosi kuitenkin keskelle
takarajaa, ja olin jo pyytämässä tuuletustani anteeksi, kun linjatuomari
tuomitsikin pallon pitkäksi ja päätuomari oli samaa mieltä. Tämä tuomio oli
jotakuinkin ottelun ainoa virhetuomio tuomarityöskentelyn ollessa muuten
aikalailla täydellistä. Schuettler piti syöttönsä 6-5 –tilanteessa helposti,
joten edettiin tie breakiin.
Schuettler vaihtoi hieman taktiikkaa tie breakissa ja nousi
verkolle heti ensimmäisessä kolmessa pisteessä. Hänen volleynsa olivat jopa
ihailtavia, ja tilanteeksi tuli nopeasti 0-3. Pidin siihen kohtaan yhden
syöttöpisteeni, mutta kämmeneni karkasi leveäksi seuraavassa. Schuettler teki
kuitenkin kämmenvirheen 1-4 –tilanteessa, ja pääsin vielä mukaan taisteluun.
2-4 –tilanteessa arvasin oikein Schuettlerin hyökkäyslyönnin suunnan ja pääsin
ohittamaan kämmenelläni pitkin linjaa, mutta ohitukseni meni aavistuksen
pitkäksi. 2-5 –tilanteessa Schuettlerin ohitus oli minulle liian paha
hyökättyäni verkolle ja 2-6 –tilanteessa hyvästä syötöstäni Schuettler nosti
korkean lobbin takakentälle, jonka smashasin pompusta verkkoon. Minulta tuli
tie breakiin muutama huolimaton piste ja Schuettler pelasi toisen mokoman
hyvin, joten numerot olivat aika selkeät 2-7. Olisin tarvinnut jokusen voittolyönnin
ja pari hyvää ohitusta, jos olisin halunnut voittaa tie breakin.
Kokonaisuutena päivän ottelu oli mielestäni kuitenkin hyvin
positiivinen osoitus siitä, millä tasolla pystyn hyvänä päivänä pelaamaan.
Syöttöpelini oli tänään erinomaista, ja vaikka ässiä ei tullutkaan kuin neljä,
sain todella paljon suoria syöttöpisteitä, joihin Schuettler sai vain pikkaisen
mailan tai pokan väliin. Ykkössyöttöni prosentti oli tänään 72, mikä on aika
kova lukema, kun ottaa huomioon, miten kovaa ja hyökkäävästi syötin. En muista
ikinä syöttäneeni noin hyvällä prosentilla(ainakaan tilastoiduissa otteluissa),
enkä tosiaankaan varonut tänään syöttöni vauhtia. Syötin ykkösruutuun keskelle
ja kakkosruutuun ulos koko ajan ihan täysillä. Myös kakkossyöttöni oli tänään tehokas
kickin pompatessa mukavasti, ja sain myös monta pistettä yllättämällä kovalla
kakkosella suoraan Schuettleriä päin.
Takakentältä pelini oli aika hyvin kuosissa, ja pääsin
mukavalla prosentilla hallitsemaan pisteitä. Löin rystyäni reilusti niin krossina
kuin linjana ja kämmeneltäni vaihtelin hyvin tempoa ja kierrettä. Pelasin
todella monta erinomaista hyökkäyspistettä ja jos vastassani ei olisi ollut
niin hyvä liikkuja kuin Schuettler, winnereitä olisi tullut vielä paljon
enemmän. Toisaalta pelasin myös fiksusti antaen välillä Schuettlerinkin tehdä
aloitteita ja pakottaen hänet ratkaisemaan pisteitä. Sain hänen kämmenensä
ajoittain mukavasti rakoilemaan yliyrittämisestä ja voitin myös ihan ok määrään
puolustuspisteitä. Palautuspelini toimi myös ihan ok; tein todella vähän
palautusvirheitä, mutta olisin toisaalta voinut välillä saada palautettua
hieman paremmalla pituudella. Kakkossyötön palautuksesta uskalsin painaa hyvin
päälle ja sain niistä muutamia suoria läpilyöntejäkin.
Kokonaisuudessaan olen siis peliini hyvin tyytyväinen,
vaikka voittoa ei tänään tullutkaan. Tällaiset matsit antavat rutkasti
kokemusta tulevaisuutta varten ja näistä pitää pystyä oppimaan paljon. Tämä oli
elämäni ensimmäinen ottelu top-100 pelaajaa vastaan, ja selvisin siitä mielestäni
ihan kunniakkaasti. Seuraava kerta niin näin loisteliaasti järjestetyssä
kisassa kuin huippupelaajaa vastaan pelatessani tulee varmasti olemaan
helpompi. Juttelin Schuettlerin valmentajan kanssa matsin jälkeen vielä
pukkarissa ja hän kehui syöttöäni ja juoksunopeuttani, mikä oli mukava kuulla
huippuvalmentajalta. Ainoa mitä hän ihmetteli oli se, että kun lähes aina
hyvillä syöttäjillä on hyvä kämmen, miksi minulla rysty on se parempi puoli?
Siinä riittää minulle miettimistä vähäksi aikaa, ja varmasti kämmen on yksi
tärkein osa-alue, mitä minun tulee jatkossa pelissäni kehittää.
Kisapaikka oli täsmälleen sama kuin Pekingin challengerissä
elokuun alussa, joten en ottanut siitä tällä kertaa kuvia. Voisin kuitenkin
laittaa tähän vielä pari kuvaa eiliseltä. Pelasimme eilen duppelin finaalin
klubin keskuskentällä, jonka katto on avattavaa mallia. Tässä tuosta kentästä yksi
kuva, jossa kattoa ollaan juuri liikuttamassa kiinni.
Tulin matsin jälkeen siis eilen myöhään illalla tänne
Pekingiin Shangri-La hotelliin, joka on ehdottomasti hienoin hotelli, jossa
olen ikinä ollut. Sisäänkäynti ja aulan tilat ovat hulppeat, ja palvelu on
jostain ihan muusta kuin tästä maailmasta. Aamupalallakin oli niin paljon
erilaisia ruokia ja mehuja, että ihan alkoi pyörryttää. Tässä kuitenkin kuva
huoneestani, jonka sänky on leveämpi kuin pitkä eli toisin sanoen aivan
valtava.
Mielenkiintoista tekstiä taas. Ihailtavaa rehellisyyttä, monella ei riittäisi pokkaa kirjoittaa omasta pelistä, että kipsasi tärkeillä hetkillä jne.
VastaaPoistaMiestä muuten itse arvelet johtuvan, että rystysi on kämmentä tehokkaampi ja varmempi? Itse asiassa sama koskee useimpia nykyisiä ja entisiä huippujemme: Paloheimo, Ketola, Kiiski, Timo Nieminen ja pitkään ehkä Jarkkokin.
Varmaan on tälle palstalle turhan laajan pohdiskelun paikka, eikä sittenkään oltaisi viisaampia:-)
Olen itsekin miettinyt aika paljon tuota rystyni paremmuutta. Rystyni on ollut pienestä pitäen hieman varmempi kuin kämmeneni ja se on pysynyt aina tasaisen hyvänä.
VastaaPoistaSanoisin, että kämmeneni ongelmat alkoivat rannevammastani vuoden 2007 alussa. Treenasin loukkaantumistauon aikana jalkani tosi hyvään kuntoon, ja kun tulin takaisin, liikkumiseni oli kehittynyt niin paljon, että pärjäsin useimpia pelaajia vastaan pelkästään puolustamallakin. Tämä yhdistettynä oikean käteni lihasten heikkouteen pitkän tauon jäljiltä saivat kämmeneni jotenkin sekaisin. En enää uskaltanut hyökätä kämmenelläni ja lyönti muuttui tosi väkinäiseksi.
Nuorempana kämmeneni saatto meni aina loppuun asti tyylikkäästi, mutta rannevamman jälkeen saatto alkoi jäädä usein kesken tai vispasin vain palloa pelkällä kädellä, jolloin pokat alkoivat kolista. Edelleen minulle tulee silloin tällöin päiviä, jolloin täytyy ihan tosissaan tsempata, että saan kämmeneni kenttään, saati että pystyisin sillä hyökkäämään. Ongelmanani on nykyään juuri tuo liika vispaus, jolloin pallossa on kyllä vähintäänkin riittävästi kierrettä, mutta lyönnin vauhti ja paino ovat riittämättömiä.
Olemme treeneissä keskittyneet kämmeneni vahvistamiseen paljon, ja se on ilokseni alkanut tänä vuonna näkyä matseissakin. Tarvitsen edelleen kisan aikana paljon toistoja erilaisiin kämmeniin, jotta lyönti kulkee matseissa, mutta toisaalta on hyvä, että olen löytänyt sen oman tapani valmistautua otteluihin. Aiomme treeneissä tulevaisuudessakin keskittyä paljon syöttö+kämmen yhdistelmään, ja uskon sen tuottavan hyviä tuloksia. Kiitos kommentistasi!