Heipä hei taas pitkästä aikaa! Olen viettänyt viimeiset kaksi viikkoa rauhassa lepäillen ja nauttien kaikkien muiden asioiden kuin tenniksen pelaamisen tekemisestä. Tarkoitukseni oli aloittaa tänään taas harjoittelu seuraavia kisoja silmällä pitäen, mutta onnistuin hankkimaan perjantaina flunssan, ja joudun sen takia nyt lykkäämään harjoitteluni aloitusta muutamalla päivällä.

Ensi vuoden ensimmäinen kisani on todennäköisesti Skotlannin Glasgow'ssa järjestettävä $15000 future, joka alkaa 11. tammikuuta. Pelaan luultavasti Isossa-Britanniassa vain yhden futuren, koska tarkoitukseni olisi sen jälkeen suunnata jälleen kaukomaille Singaporeen ja Australiaan pelaamaan challengerejä. Nämä kisat alkavat luultavasti Singaporen karsinnoilla 22.1. ja matka jatkuu sieltä Tasmaniaan Burnieen ja Queenslandin Caloundraan.

Oli ilo huomata, että blogistani oli oikein positiivinen artikkeli viimeisimmässä tennislehdessä. Hieman epäonnista oli tietenkin jutun julkaisu juuri kirjoitustaukoni aikana, mutta toivottavasti jutun avulla sain taas muutaman lukijan lisää. Uusia tukijoita ajatellen blogini suurempi näkyvyys on pelkästään hyvä asia!

Yritän nyt parannella itseni kuntoon ja päästä kentälle niin pian kuin terveys vain sallii. Palaan lähemmin lähitulevaisuuden harjoitusohjelmaani ja painopisteisiini heti kentälle päästyäni.

Heliovaara - Nielsen 3-6, 5-7

Heipa hei taas ja pahoittelut a:n ja o:n pisteiden puutumisesta. Olen talla hetkella Koopenhaminan lentokentalla eika minulla ole omaa kannettavaani mukana.

Matkani Australiasta kotiin sujui odotuksiin nahden ihan mukavasti lentoemøntien lakosta huolimatta. Qantasin lennot Melbournesta Singaporeen ja Singaporesta Lontooseen sujuivat normaalisti, mutta lauantaiaamun lentoni Lontoosta Helsinkiin oli peruttu. Aitini onnistui Suomesta kasin kuitenkin saamaan paikkani vaihdetuksi Blue1:n koneeseen, joka læhti Lontoosta vain pari tuntia alkuperaisen lentoni jalkeen. Saavuin kotiin 34 tunnin matkustamisen jalkeen eilen iltapaivalla aika vasyneena.

Kauaa en kuitenkaan kotioloista ehtinyt nauttia, silla lensin tanaan aamulla heti Koopenhaminaan pelaamaan ruotsalaisseurani Salkin riveissa. Ottelumme oli Malmossa, mutta oli helpointa lentaa Koopenhaminaan, koska sielta voi hurauttaa Juutinrauman siltaa pitkin Malmoon junalla 20 minuutissa. Sain kuin sainkin perjantaina paikat Finnairin lennoille talle paivalle ja uskalsin varata ne, koska tiesin naiden lentojen lennattavan lakon jatkuessa Finncomm Airlinesin korvaavalla kalustolla. Lentoaikaa potkurikoneella on 45 minuuttia enemman, mutta paasee niillakin onneksi perille.

Aamun lentoni oli hieman myohassa, joten saavuin Malmon Fair Play tennisklubille vasta puoli tuntia ennen ensimmaisten otteluiden alku. Onneksi minun otteluni oli kuitenkin vasta toisena otteluna, joten ehdin hieman lyoda ja totutella taas sisatennikseen ennen otteluiden alkua. Vastustajajoukkueemme oli tanaan liikkeella todella kovalla kokoonpanolla, kun minun vastujakseni tuli Tanskan ykkospelaaja Fredrik Nielsen, ja heidan muut pelaajansa olivat Filip Prpic, Andreas Vinciguerra ja Pablo Figueroa.

Kroppani ei ollut tanaan ihan parhaimmillaan matkustuksen ja eikaeron jaljilta, enka ihan pystynyt parhaimpaani kovasta yrityksesta huolimatta. Ensimmainen era kirjattiin Nielsenille yhdella murrolla 1-2 -tilanteessa ja toisessakin erassa Nielsen sai murron 1-1 -tilanteessa. Sain kuitenkin taisteltua murron takaisin 3-4 -tilanteessa ottelun ensimmaisella breikkipallollani ja syotonpidon jalkeen sain 5-4 -tilanteessa yhden erapallonkin. Tulin siina hyvan palautuksen peraan verkolle, mutta rystydrivevolleyni karkasi hieman pitkaksi. Seuraavassa gamessa Nielsen pelasi pari hyvaa pistetta, ja mokatessani helpon volleyn annoin hanelle taas murron. 5-6 -tilanteessa Nielsen piti varmasti hyvilla syotoilla ja ottelu kirjattiin hanelle puolentoista tunnin pelin jalkeen.

Jalkani olivat ehka isoin ongelmani tanaan kentalla, kun niiden teravyys ja irtonaisuus oli lentokoneissa istumisen jalkeen aika kaukana parhaasta. Pysyin ottelussa mukana hyvin kulkeneen syottoni avulla, mutta peruslyonti- ja varsinkaan palautuspelini eivat olleet tanaan kovin kummoisella tasolla. Nielsen hoiti oman kenttapuoliskonsa tasaisen varmasti, ja minun olisi pitanyt tehda vahemman virheita ja saada hanta hieman enemman liikkeelle, jotta olisin voinut voittaa. Myos paivan muissa otteluissa voitot menivat kotijoukkueelle, joten kohtaamisen lopputulokseksi tuli 0-4 ja joukkueemme pelit paattyivat talta vuodelta tahan semifinaaliin. En nyt pysty talla koneella lisaamaan kuvia tunnelmasta hallissa, mutta taytyy sen verran sanoa, etta ihan mukavasti oli taas tanakin vuonna monta sataa kovasti kannustavaa ihmista katsomassa semifinaaliamme.

Olen nyt siis matkalla takaisin kotiin illan viimeisella lennolla ja aion pitaa taman jalkeen jonkin verran taukoa tenniksesta, vaikka en olekaan ikina oikein ymmartanyt muiden pelaajien fiilistelya kauden loppumisesta. Minusta tenniksessa ei voi sanoa olevan yhta kautta, kun kisoja on oikeastaan ympari vuoden. Kisoja voisi puolestani olla ihan normaalisti nain joulukuussakin, jolloin pelaajat voisivat pitaa taukoa juuri siihen aikaan vuodesta kuin haluavat, jos haluavat. Tai sitten kauden pitaisi olla selkeasti lyhyempi ja loppua viimeistaan lokakuun alkupuolella, jotta taukoa voisi kutsua kunnolliseksi off-seasoniksi. Aion nyt kuitenkin joka tapauksessa hieman rentoutua ja nauttia kotona olemisesta ennen kuin aloitan taas harjoittelun seuraavia kisoja varten. En viela osaa sanoa mitaan ensi vuoden kisakalenteristani, mutta eikohan tassa seuraavan parin viikon aikana jonkunlainen suunnitelma ala hahmottumaan.

Voi olla etta seuraavat pari viikkoa ovat myos taalla blogisivullanikin vahan hiljaisempaa, mutta jatkan varmasti taas kirjoittamista, kun harjoittelu alkaa. Nyt toivotan kuitenkin kaikille hyvaa joulunodotusta ja siirryn vahaksi aikaa elamaan ei-urheílijan elamaa.

Heliövaara - Weintraub 3-6, 0-6

Jaahas, ihan hyvän alun jälkeen matsi meni vastustajalle niin, ettei minulle jäänyt juurikaan sanottavaa. Aloitin ihan hyvin pitämällä pari ensimmäistä syöttövuoroani ja onnistuin murtamaan 2-2 -tilanteessa Weintraubin syötön, mutta sitten alkoi alamäki. Rytmini oli jotenkin hukassa, ja hosuin ja hätäilin liikaa, minkä seurauksena tein paljon tavallista enemmän virheitä. En ollut monesti edes mitenkään ahdingossa, pallot eivät vain menneet yli verkon tai jääneet viivojen sisäpuolelle. Loppumatsi meni aika nopeasti, enkä voinut muuta kuin hämmästellä lopputuosta matsin jälkeen. Lyönnit tuntuivat periaatteessa ihan hyviltä, mutta pallot eivät vain menneet kenttään. Minusta tuntui sitä paitsi koko ajan kentällä, että peli oli tasaista. Kummallista. Weintraub pelasi kyllä toisaalta myös vahvasti, ja varsinkin hänen rystypuolensa oli tänään vaarallinen.

Pelini tällä reissulla ovat siis nyt ohi, joten on aika lähteä kotiin päin. Kokonaisuutena matka ei ollut mitenkään erityisen onnistunut pelillisesti, mutta sain sentään 13 pistettä kotiin vietäviksi. Reissun alkuvaiheessa sain taisteltua itseni semeihin ja kvartseihin, mutta viimeiset kolme kisaa päättyivät kyllä ihan liian aikaisin. Ehkä se on vain niin, että minun ei välttämättä kannata jatkossa pelata näin montaa kisaa peräkkäin samalla matkalla, koska pelaan melkein aina reissun ensimmäisen tai toisen kisan parhaiten ja pidemmän reissun viimeiset kisat huonoiten. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta jostain syystä vaikka kävisin kotona vain pari päivää ja vetäisin Talissa yhden tai kaksi treeniä, niin pelini on sen jälkeen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin jos treenaisin samoja asioita kisapaikoilla. Toisaalta tässähän sitä koko ajan oppii, mikä itselle on parasta, joten näistä asioista kannattanee siis jatkossa ottaa opiksi. Nelinpelit menivät tällä reissulla vielä kaksinpelejä selvästi huonommin johtuen suurilta osin siitä, etten saanut löydettyä hyvää paria kuin kerran viidessä kisassa. Ehkä parempi nelinpelimenestys olisi tuonut kaksinpeleihinkin lisää puhtia, mutta tällä kertaa näin ei käynyt. Laitetaan sekin muistiin, että nelinpelipareja kannattaa näköjään alkaa sopia heti, kun vain tietää mihin kisoihin on menossa, jotta näin ei pääse käymään jatkossa.

Tarkoitukseni on lähteä huomenna lentämään kotiin päin, mutta katsotaan nyt milloin pääsen perille, kun lentosuunnitelmani sisältää sekä Qantasin Airbus A380 –lennon että suurella varmuudella peruutettavan Finnairin lennon. Kotiin tultuani ajattelin pitää ihan reilusti pari viikkoa taukoa tenniksestä, ellei sitten ruotsalaisseurani SALK tarvitse apujani Elitserienin loppupeleissä. Ensi vuoden ohjelmastani en osaa sanoa vielä mitään, mutta tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, ettei minulla ole asiaa Australian avointen karsintaan. Kuvioni ovat siis toistaiseksi täysin auki, mutta palailen kotiin päästyäni taas blogini pariin kertomaan kuulumisia. Nyt lähden ulos nauttimaan viimeisestä hellepäivästä pitkään aikaan. :)

Hellou! Tämä päivä sujui suunnitelmien mukaan, kun lähdin aamulla pitkiltä yöunilta herättyäni kohti klubia, jossa katselin suurimman osan huomisen vastustajani, israelilaisen Amir Weintraubin, ottelusta. Täytyy sanoa, että Weintraub pelasi tänään kyllä uskomattomalla itseluottamuksella viime viikon voiton jälkeen, ja varsinkin hänen rystynsä kulki käsittämättömän hyvin. Hän paukutti yhdenkäden rystyään niin linjaa pitkin kuin krossinakin monesti ihan täysillä, eikä parin vuoden takainen top-100 -pelaaja Udomchoke voinut kuin pyöritellä päätään. Pelasin kuitenkin vuosi sitten voitokkaasti Weintraubia vastaan, joten tiedän miten hänet voi voittaa.

Weintraubin rystypuoli on siis selkeästi hänen parempi puolensa ja kämmen heikompi, joten kämmenkrossini tulee huomenna olemaan tärkeässä roolissa. Tällä karhealla alustalla voimakkaan yläkierteiset kämmeneni pomppaavat mukavasti ulos kentän sivuilta, joten yritän niillä saada Weintraubin lyömään korkealta ja liikkeestä kentän kulmista, jolloin hän ei ole parhaimmillaan. Viime ottelussani sain myös paljon suoria pisteitä kick-syötölläni, jota Weintraub tuli itsepäisesti vastaan, vaikka hän ei päässyt pomppuun tarpeeksi hyvin käsiksi. Hän ei siis tykkää lyödä kovin korkealta, joten tänään matalia lyöntejä lyövää Udomchokea vastaan hän oli elementissään, mutta huomenna minua vastaan tilanne on toivottavasti päinvastainen. Yritän kuitenkin saada voimakkaiden pienellä kaarella lyötyjen yläkierteiden lisäksi sekoitettua peliä vaihtelemalla tempoa ja tulemalla jonkin verran myös verkolle. Weintraub ei välttämättä ole mikään pommisyöttäjä, joten yritän aktiivisen palautuspelin lisäksi saada myös hyvällä syöttöpelilläni paineita hänen syöttögameihinsa. Lähden siis kovasta vastustajasta huolimatta selkeällä gameplanilla ja hyvällä itseluottamuksella otteluun, johon toivottavasti saan vahvan alun, jolloin Weintraubilla saattaa alkaa niin henkinen kuin fyysinenkin väsymys painaa viime viikon jälkeen. Yritän saada itsestäni huomenna kaiken irti.

Valmistautumiseni huomiseen otteluun pitäisi olla kunnossa, kun sain tänään vedettyä laadukkaan tunnin treenin Jose Stathamin kanssa tuulisista olosuhteista huolimatta. Jäin treenin jälkeen vielä syöttelemään vajaaksi puoleksi tunniksi, ja maaleina käyttämäni juomapullot tuntuivat kaatuvan mukavalla tahdilla! J Treenien jälkeen kävin lounaalla keskustassa ja kävelin takaisin hotellille lepäilemään loppupäiväksi. Kävelin kuitenkin hieman eri reittiä kuin yleensä, joten päätin kiivetä noin 30 metriä korkeaan näköalatorniin katselemaan maisemia, kun sellainen sattui matkan varrelle. Tässä kirjoitukseni loppuun vielä siis pari kuvaa Bendigosta hieman korkeammalta katsottuna.

Heliövaara - Roshan 6-4, 6-2 Heliövaara/Bezeruk - Ebelthite/Feeney 2-6, 6-7(4)

Jep, sain tänään erittäin hyvän alun reissun viimeiseen kisaan ottamalla hallitun tyylikkään voiton ajoittain vaarallisesta australialaispelaajasta. Oloni kentällä oli kuin uudesti syntynyt, ja pystyin pelaamaan koko ottelun rennosti ja vaivattomasti. Tuntui, että ottelu oli alusta loppuun täysin hallussani, vaikka varsinkaan ensimmäinen erä ei näin jälkikäteen ajateltuna ollut edes mitenkään erityisen selvä. Syöttö-volley -pelaajaa vastaan tärkeimmiksi lyönneiksi ajattelemani palautus ja syöttö toimivat tänään todella mukavasti, mikä takasi minulle avaimet voittoon.

Tuntumani palloon oli alusta asti kunnossa, ja sain murron heti kolmannessa gamessa aika puskista noustuani 40-0 -tilanteesta kahdella hyvällä ohituksella ja parilla erinomaisella palautuksella breikkiin. Seuraavassa gamessa annoin Roshanille hänen ottelun ainoan breikkipallonsa, mutta onnistuin selvittämään sen hyvällä syötöllä, minkä jälkeen erässä edettiin molempien pitäessä syöttönsä vaikeuksitta aina 5-3 -tilanteeseen asti, jolloin minulla oli yksi breikki- eli eräpallo Roshanin syötössä. Roshan onnistui kuitenkin selvittämään sen hyvällä syöttö+kämmen yhdistelmällä palautukseni noustessa ja jäädessä lyhyeksi. Seuraavassa gamessa syöttäessäni erää kotiin tein oikeastaan ottelun ainoat kaksi turhaa takakenttävirhettä gamen alussa, mutta selvitin hyvällä itseluottamuksella 15-30 -tilanteen hyvillä syötöillä ja jatkolyönneillä ja vein ensimmäisen erän 6-4.

Toiseen erään sain parhaan mahdollisen alun breikkaamalla palautuswinnerillä Roshanin syötön heti ensimmäisessä gamessa, minkä jälkeen jatkoin pitämällä omani ja ottamalla varmuuden vuoksi toisen breikin 2-0 -tilanteessa jälleen hyvillä palautuksilla. Ottelun viimeiset gamet menivät hieman kruisailuksi, mutta olin kuitenkin tyytyväinen pidettyäni syöttöni vaikeuksitta voittaen toisen erän 6-2 ja koko ottelun tunnin ja vartin pelin jälkeen.

Pelasin tänään juuri niin kuin halusin pelata. Oloni kentällä oli rento ja irtonainen, ja kaikki tapahtui ikään kuin itsestään niin, etten joutunut missään vaiheessa tekemään mitään väkisin tai pakottamaan jalkojani paremmin kulmiin. Lyöntiasennot olivat kohdallaan ja osumat palloon hyviä. Erityisen hyvin kulkivat siis syötöt ja varsinkin palautukset, jotka sain lähes poikkeuksetta käsiksi päästessäni Roshanin jalkoihin. Sain hyvillä palautuksillani ja ohituksillani Roshanin yrittämään liikaa syötöillään ja volleyillaan, mikä oli tarkoituksenikin. Nautin tänään pelaamisesta ihan eri lailla kuin pitkään aikaan ja löysin loistavan tatsin lyödä stoppareita ja ihanan hiljaisia jyrkkiä krosseja. Roshan löi rystyltään paljon slaissia, johon vastasin monesti myös takaisin monipuolisilla slaisseilla, jotka kulkivat erittäin kivasti. En kuitenkaan saa unohtaa hyvin kulkenutta jatkopelaamistani syötön jälkeen, jonka avulla sain pidettyä omat syöttöni kivuttomasti. Pelasin rennosti omaa peliäni nousemalla paljon eteenpäin ja sain lyötyä paljon läpilyöntejä. Lisäksi olen myös erittäin tyytyväinen viime aikoina hieman harmaita hiuksia aiheuttaneeseen breikkipallojen voittotilastooni, joka oli tänään kiitettävä 3/5. Kaiken kaikkiaan en oikein tiedä mitä tekisin erilailla, jos pelaisin Roshania vastaan uudestaan. Tennis on vaan niin siistiä, kun peli kulkee.

Yksi tärkeä asia, joka mielestäni edesauttoi päivän hyvää esitystäni, on kenttäpinnoite, joka on juuri sellainen kuin haluaisin kaikkien alustojen olevan. Australian avoimissakin käytettävällä Plexicushion alustalla pomppu on korkea ja kaikki kierteet kick-syöttö mukaan lukien toimivat loistavasti. Minusta monesti erilaisten kovien kenttien eroja vähätellään, vaikka alustojen välillä on valtavia eroja. Kulunut asfalttikenttä on täysin erilainen alusta pelata kuin juuri maalattu Plexicushion, mutta kenttien ei tarvitse edes olla noin ääripäistä pelin luonteen muuttuessa huomattavasti. Olen pelannut oikeastaan aina tämäntyyppisellä karhealla alustalla hyvin, joten minun puolestani tällaisella alustalla voitaisiin pelata enemmänkin. Toisaalta mitä isommasta kisasta on kysymys, sitä useammin alustat taitavat olla tämäntyyppisiä. Decoturf, Rebound Ace, Plexicushion ja kaikki akryylipinnoitteet tulevat olemaan tulevaisuudessa etulyöntiasemassa kisakalenteria suunnitellessani. Harmittavasti kisojen fact sheeteissä lukee kuitenkin usein vain hard court, joka ei kerro alustasta juuri mitään. Tietenkin pelin nopeuteen vaikuttavat pallojen lisäksi paljon myös olosuhteet kuten lämpötila, kosteus ja pelipaikan korkeus, mutta silti fact sheeteissä alustan ilmoittamiseen voitaisiin mielestäni panostaa hieman enemmän.

Pelasimme parini Yuri Bezerukin kanssa tänään myös ihan hyvän nelinpelin, mutta valitettavasti emme pystyneet viemään toista erää nimiimme, vaikka pääsimme syöttämään 6-5 –tilanteessa erävoitosta. Ensimmäiset puolitoista erää vastustajamme pelasivat kovalla itseluottamuksella juuri niin hyvin kuin etukäteen pelkäsin, mutta toisessa erässä 1-3 –tilanteessa saimme murrettua heidän syöttönsä muutaman erinomaisen palautuksen avulla ja pääsimme mukaan peliin. Pidimme syöttömme kolme kertaa peräkkäin breikkipalloista huolimatta ja kova tsemppimme palkittiin 5-5 –tilanteessa murtaessamme Feeneyn syötön nollille. Vastustajamme alkoivat tässä vaiheessa hieman hermostua, mutta luontoäiti päätti nollata hyvän momentumimme kymmenen minuutin sadetauon avulla. Tullessamme takaisin kentälle meidän erinomainen fiiliksemme ja vastustajiemme turhautuminen olivat kadonneet, ja he onnistuivat murtamaan takaisin kolmannella breikkipallollaan. Tie breakissakaan emme pelanneet huonosti, mutta vastustajamme tekivät selväksi, miksi he ovat voittaneet niin monta kisaa tänä syksynä, ja löivät pari uskomatonta lyöntiä lähes rutiinilla. Jouduimme lopulta Yurin kanssa tunnustamaan heidät paremmiksemme, mutta saatoimme kuitenkin poistua kentältä päät pystyssä hyvän taistelun jälkeen.

Tilanne on siis nyt aikaisemmalta reissulta tuttu, eli saan rauhassa keskittyä singelin pelaamiseen. Tänään pelattiin vain neljä miesten kaksinpelin pääsarjaottelua, ja myös tuleva vastustajani pelaa vasta huomenna. Aionkin siis suunnata huomenna klubille kello kymmeneksi katsomaan, kun israelilainen Amir Weintraub ja thaimaalainen Danai Udomchoke ratkaisevat paremmuutensa. Seuraavan kierroksen vastustajani ei siis missään tapauksessa tule olemaan helppo, joten aion käyttää kaikki keinot skauttaamismahdollisuus mukaalukien hyödyksi. Tarkoitukseni on myös jossain vaiheessa päivää käydä vetämässä kevyt tunnin treeni, jotta hyvä tuntumani pysyy yllä torstain toisen kierroksen otteluuni. Menen tästä nyt kuitenkin nukkumaan, mutta palaan huomenna taas asiaan ja pohdin tarkemmin tulevaa otteluani, kun vastustajakin on selvillä. Huomiseen!

Otteluiden alku lähestyy ja fiilis nousee. Sade ei kuitenkaan vielä tänäänkään päästänyt pelaajia helpolla, sillä heti aamutreenieni jälkeen alkoi sataa, ja jouduin jättämään päivän toiset treenit väliin. Sain kuitenkin onneksi pelattua edes tunnin australialaisen Dane Propoggian kanssa, ja lyöntini alkavat taas olla ihan hyvässä iskussa. Kentillä tuuli tänään eilisen tapaan aika kovaa, mutta huomisesta eteenpäin tuulen on ennustettu kuitenkin tyyntyvän ja sateenkin vähentyvän, joten pääsarja saataneen käyntiin hyvissä olosuhteissa.

Ensimmäisen kierroksen vastustajakseni arpoutui tällä viikolla australialainen Nima Roshan. Olen nähnyt hänen pelejään oikeastaan vain sivusilmällä, mutta hänen pelityylinsä on niin selkeä, että sitä ei ole voinut olla huomaamatta. Roshan on nimittäin yksi harvoista puhtaasti syöttö-volleyta pelaavista pelaajista ammattilaiskentillä. Pelityylinsä takia hän on kuitenkin vaarallinen pelaaja, jonka kanssa tulee olla tarkkana. Roshan syöttää parhaimmillaan hyvin ja hoitaa volleyt eleettömästi, mutta omissa syöttövuoroissani minun pitäisi peruspelilläni olla vahvoilla. Tärkeässä roolissa huomisessa ottelussa tuleekin olemaan palautukseni, jolla minun tulisi saada painetta Roshanin syöttöön ja saada hänet yrittämään syötöllään liikaa. Olen kuitenkin aina tykännyt pelata syöttö-volley -pelaajia vastaan, joten lähden huomiseen otteluun luottavaisella, mutta nöyrällä asenteella.

Nelinpelissä sain italialaisen Riccardo Sinicropin viime hetken feidauksen jälkeen sovittua parikseni australialaisen Yuri Bezerukin, mutta saamme ensimmäisellä kierroksella vastaamme pahaakin pahemman 2-sijoitetun australialaisparin Ebelthite/Feeney. He voittivat kolmen tämän syksyn aikaisemman kisan lisäksi viime viikon kisan, minkä lisäksi he olivat finaalissa Kalgoorliessa ja Esperancessa. Voimme Yurin kanssa lähteä kuitenkin pelaamaan siis aika paineettomasti, ja duppelissahan erot ovat sen verran pieniä, että mitä vain voi tapahtua.

Pääsin tänään treenaamaan siis vain kerran sateen takia, mutta en anna sen häiritä huomenna. Otin tänään kävellessäni kenttien ja hotellin väliä pari kuvaa matkalta ja ajattelin laittaa niitä taas esille. Tässä kaupungissa kulkee jäänteenä viime vuosisadan alusta edelleen yksi ratikkalinja, joka toimii kuitenkin ilmeisesti lähinnä vain sightseeing-kulkuneuvona kuljettaen turisteja kultakaivoksille keskustan ulkopuolelle. Tässä kuva yhdestä näkemästäni ratikasta.

Joku oli myös parkkeerannut ihan klubin lähelle toiselle puolella katua tällaisen vähän keskimääräistä kalliimman auton. Kuvassa on siis Lamborghini Gallardo rekkarilla BART. :-)

Lisäksi aika läheltä hotelliani sijaitsee myös toinen tennisklubi, jonka kuusitoista ruohokenttää eivät kuitenkin valitettavasti näyttäneet olevan ainakaan tällä hetkellä ihan parhaassa pelikunnossa.

Aloin tässä myös jopa ihan huolestua, että kuinka kukaan jaksaa enää lukea blogiani, kun en ole pitkään aikaan laittanut yhtään ruokakuvaa! :-D Nyt täytyy äkkiä korvata vääryys laittamalla kerralla kaksi kuvaa illallisestani intialaisessa ravintolassa. Olen viime aikoina kovasti tykästynyt intialaiseen ruokaan, ja hyvähän se on siihenkin totutella, kun ei sitä tiedä vaikka lähtisin sinne jossain vaiheessa uraani kisoihin. Intian kisamatkasta voi joutua kuitenkin taas hieman keskustelemaan kotopuolessa ennen kuin lupa irtoaa, jos irtoaa. :-P Alkupalaksi otin Chicken tikka -annoksen, johon kuulunut jogurttikastike oli erinomaista.

Pääruoaksi otin tällä kertaa Lamb masala -annoksen, jossa kastike oli oikein hyvää, mutta lammasta oli kyllä ehkä kypsytetty hieman liikaa. Sahramiriisi ja naan-leipä täydensivät mukavasti annosta.

Illallisen jälkeen olin aika täynnä, joten kävelin verkkaisesti hotellille, jossa olen nyt levännyt ja tankannut huolella huomista varten. Kaksinpelini on ohjelmassa heti kymmeneltä ja nelinpeli pian kolmantena matsina samalla kentällä. Nyt vain hyvä tsemppi päälle ja reissun viimeinen puristus alkakoon!

Jippii, sadealue suostui vihdoin ja viimein väistymään Bendigon päältä, ja pääsin tänään taas hakemaan tuntumaa tenniksen pelaamiseen parin päivän tauon jälkeen. Ihan helppoa se ei kuitenkaan ollut, kun saapuessani aamulla klubille kysymään mahdollisuutta päästä treenaamaan referee pahoitteli, että karsintoja pelataan kaikilla kentillä, ja treenaamaan pääsisi luultavasti vasta iltapäivällä neljän aikoihin. Sekä naisten että miesten sarjassa on täydet 64 pelaajan karsinnat, joten eilisen sateen takia tälle päivällä oli ohjelmassa huikeat 96 ottelua. Klubilla on onneksi kuitenkin juuri tällaisia tilanteita varten peräti 30 kenttää, joilla kaikilla on sama Australian avoimista tuttu sininen Plexicushion alusta. Tässä on alueesta pari yleiskuvan tapaista, koska ymmärrettävistä syistä kaikkia 30 kenttää oli hieman vaikea mahduttaa samaan otokseen.

Päätin kävellä takaisin hotellille sovittuani treenit, koska en jaksanut jäädä klubille odottelemaan treenejä koko päiväksi. Kävelin suorimman reitin sijasta keskustan kautta hakeakseni lounasta jostain ravintolasta ja otin muutaman kuvan myös Bendigon keskusta-alueesta. Ilmeisesti tämä Australian futures-kiertue on jonkinlainen Gold rush -tutustumiskiertue, koska Bendigo on ensimmäisen kisapaikan Kalgoorlien jälkeen Australian toiseksi eniten kultaa tuottava kaupunki. Bendigo perustettiin 1850-luvulla, ja kaupungissa on jäljellä paljon rakennuksia ja puistoja 1800-luvulta. Ilmeisesti juuri tämän kulttuuriperinnön ja kulta-ajan kiinnostavuuden takia kaupunki onkin ihan suosittu turistikohde. Tämä kuva on Rosalind Parkista kaupungin keskustassa, etualalla näkyy sotamuistomerkki ja rakennus kuvan keskellä on tietääkseni kaupungin pääposti, vaikka se kovasti kirkkoa muistuttaakin.

 

Kävellessäni hotellille päin ohitin myös tällaisen aika ylellisen näköisen sairaalan hotellini lähellä. Katujen varsilla on hienoja vanhoja huviloita, mutta tämä on kyllä ihan omassa luokassaan.

Lepäsin hotellilla telkkaria katsellen ennen kuin lähdin käppäilemään takaisin klubille päin puoli neljän hujakoilla. Treenasin aussi Adam Feeneyn kanssa tunnin perussetin kovassa tuulessa, minkä jälkeen jäin klubille katsomaan kisan toisen pohjoismaalaisen edustajan, norjalaisen Emma Floodin peliä. Floodin kanssa koko tämän viisi viikkoa on matkustanut hänen ruotsalainen valmentaja/poikaystävänsä Nikola Vuckovic, joka on minulle tuttu jo junioripeleistä. Olen jutellut heidän molempin kanssa aikaisemminkin tällä reissulla, mutta nyt näin ensimmäisen kerran matsinkin. Keskustelumme ovat aika hauskan kuuloisia, kun Emma puhuu norjan sekaista ruotsia, serbialaistaustainen Nikola "maahanmuuttajaruotsia" ja minä suomenruotsia. Ihan hyvin olemme kuitenkin kaikki onnistuneet saamaan toisistamme selvää, ja on ollut mukava keskustella myös naapurimaiden edustajien kanssa, kun näkemyksemme Australiasta ja maailmasta yleensä ovat ainakin suunnilleen samanlaiset! :)

Kävelin illalla hotellille jälleen takaisin keskustan kautta hakien illallista tällä kertaa intialaisesta ravintolasta. Ilta sujui tuttuun tapaan hotellilla telkkarin ja tietokoneen ääressä, ja nyt alkaakin taas olla aika käydä nukkumaan. Kirjoittelen taas lisää huomenna, kun ensimmäisen kierroksen vastustaja selviää!

Sade ei millään hellittänyt vielä tänäänkään, joten en vielä tänäänkään päässyt kentälle, vaan jouduin tyytymään parin edellisen päivän tapaan kuntopiiriin hotellihuoneessa matkustuspäivän jälkeen. Lähdin aamulla kymmenen aikaan junalla Traralgonista Melbourneen, jonne saavuin kahden tunnin matkustamisen jälkeen. Söin lounasta Melbournen Southern Crossin juna-asemalla, minkä jälkeen jatkoin matkaani toisella junalla Bendigoon. Tämä pätkä kesti tunnin ja kolme varttia, ja katsoin koko matkan vain maisemia, kun ne olivat radan varrella niin upeita. Poikkeuksellisen sateisen talven jälkeen kaikkialla vihertää hienosti, mutta kahden vuoden takaisen todella kuivan kesän aikaisten laajojen metsäpalojen jäljet olivat kuitenkin yhä näkyvissä. Maisema oli kauniin vuoristoista ja lähes kaikkialla näkyi joko lehmiä tai lampaita laiduntamassa. Ihan matkan lopussa näin kuitenkin myös ensimmäistä kertaa kenguruja luonnossa, kun noin kymmenen kengurun lauma pomppi ruohikossa ihan radan lähellä. :)

Perille saavuttuani kävelin sateesta huolimatta kahden kilometrin matkan hotelliini Oval Motelliin, joka sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella melko lähellä tennisklubia. Asetuttuani taloksi kävelin takaisin keskustaan tutustumaan paikkoihin ja kävin samalla myös syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Illalla katsoin vielä telkkarista Wall-E -elokuvan ja uutta Conan O'Brienin ohjelmaa ennen nukkumaanmenoa. Toivottavasti sade suostuisi huomenna lakkaamaan, jotta pääsisin muutaman päivän tauon jälkeen taas treenaamaan lajia. Tarkoitukseni on lähteä heti aamusta klubille etsimään treenikavereita seuraavaksi pariksi päiväksi ja varaamaan treenikentät. Kirjoittelen jälleen huomenna lisää, kun on toivottavasti taas enemmän kerrottavaa!

Laaja sadealue saapui tänne Viktorian osavaltion ylle eilen, enkä ole päässyt kertaakaan kentälle viimeisen kahden päivän aikana. Olen korvannut lajiharjoittelua kuntopyörällä ajellen ja lihaskuntoa ylläpitäviä harjoitteita tehden, mutta toivottavasti huomenna sääkin selkenisi, jotta pääsisin taas lyömään tuttuja keltaisia palloja. Lähden huomenna aamulla junalla kohti seuraavaa kisapaikkaa, Bendigoa, jonne matka Melbournen kautta kestää noin neljä tuntia. Tarkoitukseni olisi sitten huomenna iltapäivällä päästä treenaamaan uudella klubilla. Palaan asiaan huomenna illemmalla, kun minulla on toivottavasti hieman enemmän kerrottavaa. :)

Heliövaara - Duckworth 3-6, 7-6(6), 5-7

No niin, tämänpäiväinen tappio veti minut jotenkin sanattomaksi. Pelasin mielestäni selkeästi parhaan pelini tällä reissulla, mutta se ei vain tänään riittänyt voittoon asti. En tiedä onko tuo hyvä vai huono asia, mutta jos joku on varma, niin se on aivan varma, että nyt harmittaa. Eilisiltaisen huoltavan harjoituksen ja tämänaamuisten nopeusjuttujen jälkeen jalkani olivat kuin uudestisyntyneet, minkä lisäksi syöttöni kulki suurimman osan matsista hyvin. Oikeastaan ainoa asia, mihin en ole tyytyväinen on se, että en oikein itse saanut tehtyä tarpeeksi pisteitä varsinkaan Duckworthin syöttövuoroissa. Varsinkin kakkossyötönpalautuksilla minun olisi ehkä pitänyt saada enemmän aikaan, mutta toisaalta Duckworth osasi kyllä hyvin vaihdella kakkossyöttöjensä kierteitä ja suuntaa.

Ihan ottelun alussa olin hieman hätiköivä ja hävisin syöttöni heti ensimmäisen erän toisessa pelissä. Tämän jälkeen pelini kuitenkin parani, mutta Duckworth syötti sen verran hyvin, etten päässyt yrittämään murtoa hyvästä yrityksestä huolimatta. Ensimmäinen erä meni siis vastustajalle tuolla alun yhdellä breikillä. Tunsin kuitenkin pääseväni koko ajan paremmin mukaan peliin ja olin luottavainen toisen erän suhteen, mutta kuinkas kävikään, Duckworth löi pari uskomatonta rystyä ja yhden tuuripalautuksen, ja menetin syöttöni  heti toisen erän ensimmäisessä gamessa. En kuitenkaan luopunut toivosta, vaan laiton itseni tosissani likoon yrittäessäni saada murtoa takaisin. Pääsin 15-40 –tilanteeseen 1-2 –tilanteessa ja uudestaan 2-3 –tilanteessa, mutta tein molemmissa gameissa jälkimmäisessä breikkipallossani helpohkon virheen, ja murto antoi vielä odottaa itseään. Pidin samanaikaisesti kuitenkin syöttöni ilman suurempia ongelmia, joten sain pidettyä toivoa vastamurrosta yllä.

3-4 –tilanteessa Duckworth pelasi jälleen gamen lopun hyvin, enkä enää pystynyt pitämään rauhallisen keskittynyttä olemustani yllä, vaan kiskaisin mailan takaverkkoon varoituksen arvoisesti. Puolustan käytöstäni nyt kuitenkin sen verran, että sain tuosta tilanteesta sopivan raivon päälle ja pidettyäni oman syöttöni pienten vaikeuksien jälkeen, sain vihdoin aikaiseksi viimeisellä mahdollisella hetkellä sen kauan kaivatun vastamurron kolmannella breikkipallollani. Olen sitä mieltä, että jatkuva kiukuttelu ei auta pelaamista ollenkaan, mutta joskus yksittäinen vihanpurkaus saattaa rentouttaa peliä tai saada esiin sen tarvittavan raivotsempin. Erän loppuun molemmat pitivät syöttönsä, joten edessä oli tie break, jossa kumpikin syötti todella hyvin. Sain minibreakin onnekkaasti 3-3 –tilanteessa verkkonauhan kautta, mutta seuraavassa kahdessa pisteessä tein kaksi virhettä ja etu kääntyikin Duckworthille. 4-5 –tilanteessa löin kuitenkin yhden ottelun parhaista juoksuohituksistani kämmeneltä pahasta ahdingosta ja tasoitin tilanteen. Duckworth sai seuraavan pisteen hyvällä syötöllä, mutta selvitin 5-6 –tilanteessa ottelupallon myös hyvällä syötöllä. 6-6 –tilanteessa syötin tie breakin ainoan kakkossyöttöni, jonka suuntasin kuitenkin sen verran hyvin suoraan Duckworthia kohti, että sain sillä suoran pisteen. Eräpallossani löin rystykrossini pienellä riskillä jyrkkänä lähelle linjaa niin, ettei Duckworth enää pystynyt sitä palauttamaan ja pääsin tuulettamaan toisen erän voittoa yli tunnin väännön jälkeen.

Lähdin kolmanteen erään hyvällä henkisellä otteella, mutta Duckworth selvitti harmittavasti kaikki kolme breikkipalloani ensimmäisessä gamessa hyvillä syötöillä, enkä saanut vapauttavaa murtoa alkuun. Jouduin itsekin seivaamaan seuraavassa gamessa yhden murtopallon, mutta 1-2 –tilanteessa pelasin sen verran huonon gamen, että Duckworth pystyi murtoon. Sain kuitenkin seuraavassa gamessa taas kaivettua tarvitun raivon esiin ja ohitin Duckworthin kolme kertaa murtaessani takaisin tilanteeksi 2-3. Seuraavat gamet edettiin ilman murtopalloja 35 asteen helteen alkaessa vaikuttaa kumpaankin pelaajaan. Oloni ei ollut kolmannen erän lopussa enää kovin hyvä ja tuntui kuin olisin voinut oksentaa hetkenä minä hyvänsä, minkä seurauksena jouduin hieman löysäämään ruuveja. Taas tuli kuitenkin huomattua, että siihen ei näissä peleissä ole varaa, ja 5-6 –tilanteessa hain pari kertaa liian nopeaa ratkaisua, joiden epäonnistuttua Duckworth sai murrettua syöttöni toisella ottelupallollaan, ja suureksi pettymyksekseni se oli hän, joka pääsi juhlimaan voittoa kolmen tunnin pelin jälkeen.

Oloni oli matsin jälkeen harvinaisen masentunut, enkä päässyt helpolla hotellille päästyänikään. Käytyäni suihkussa romahdin sängylle lepäämään, mikä oli iso virhe. Ensin vatsalihakseni alkoivat krampata, sitten niitä venyttäessäni takareisi ja lopulta takareittäni venyttäessäni vielä niiden lisäksi samanaikaisesti etureisi, minkä jälkeen en pystynyt enää liikkumaan mihinkään ja jouduin vain makaamaan tuskissani odottaen kipujen hellittämistä. Isojen lihasten kramppaaminen on todella kivuliasta varsinkin, kun niitä ei pysty venyttämään vastakkaisten lihasten alkaessa tällöin välittömästi krampata. Onneksi krampit lopulta kuitenkin hellittivät, mutta vieläkään en ole uskaltanut mennä makuulle tuon jälkeen.

Päivän otteluni oli siis mielestäni paras matsini tällä reissulla. Syöttöni ja peruslyöntini kulkivat hyvin, ja lisäksi jalkani olivat pitkästä aikaa taas parhaassa iskussaan. En voi siis kai muuta kuin antaa tunnustusta vastustajalle, joka pelasi tänään erinomaisesti. Duckworth syötti tänään todella hyvin, minkä lisäksi hän pelasi todella hyvin päästessään syöttöjensä jälkeen painostamaan vähänkin lyhyeksi jääneiden palautuksieni jälkeen. Hän pelasi tasaisen hyvällä tasolla koko ottelun ajan, ja minun olisi vain pitänyt pystyä nostamaan tasoani kolmannessa erässä vielä lisää, jotta olisin pystynyt voittamaan. Myös breikkipallojen voittoprosenteissa ero oli liian suuri vastustajan hyväksi (3/5 vs. 2/12). Joka tapauksessa pelasin tänään siis hyvin, mutta se ei vain riittänyt. Tästä täytyy kai siis vain sisuuntua lisää ja taistella ensi viikolla vieläkin kovemmin.

Heliövaara/Lindner - Barker/Lavie 6-2, 3-6, 5-10

Voihan hemmetti! Emme pelanneet parini Joelin kanssa tänään välttämättä ihan parhaalla tasollamme, mutta uusiseelantilaiset vastustajamme pelasivat kyllä toisen erän lopun ja kolmannen erän tie breakin aivan uskomattomalla tasolla. Heillä tuntui onnistuvan oikeastaan kaikki, mitä he yrittivät, ja meidän rooliksemme jäi toisen erän lopussa ja kolmannen erän tie breakissa lähinnä katsoa sivusta kuinka heidän lyöntinsä viuhuivat rajojen tuntumaan kerta toisensa jälkeen. Uskoin, että meillä olisi Joelin kanssa ollut mahdollisuudet mennä kisassa vaikka loppuun asti, mutta tällä kertaa todellisuus oli hieman toisenlainen. Saanpahan toisaalta kuitenkin keskittyä taas rauhassa kaksinpeliin.

Kaksinpelin ensimmäinen otteluni on siis ohjelmassa huomenna, jolloin suurin osa ensimmäisestä kierroksesta pelataan. Vastaani asettuu nuori australialainen James Duckworth, joka oli juniorien ITF-rankingissa tänä vuonna parhaimmillaan jopa sijalla 7. Junioripelit ovat kuitenkin junioripelejä, eikä niissä menestyminen missään nimessä takaa menestymistä miesten peleissä. Treenasin Duckworthin kanssa viime viikolla, jolloin voitin treenierän 6-3, mikä antaa minulle mahdollisesti pienen henkisen etulyöntiaseman huomiseen otteluun. Duckworth pelasi viime viikolla kuitenkin hyvin päästessään semifinaaliin, joten missään nimessä minun ei kannata aliarvioida tulevaa vastustajaani. Duckworthillä on hyvä syöttö ja rysty on mielestäni hänen parempi peruslyöntipuolensa. Kämmeneltä Duckworth pelaa hieman korkeampaa yläkierrettä, mutta siltä puolelta hän tekee silti enemmän virheitä.

Tarkoitukseni on huomenna saada jalat hyvin liikkeelle, jotta pääsen ottamaan palloa tarpeeksi aikaisin saadakseni Duckworthin mahdollisimman usein puolustamaan. Siinä hän ei ole parhaimmillaan, joten uskoisin hyökkäystilanteissa olevani vahvoilla. Minun täytyy kuitenkin olla huolellinen pisteiden lopetuslyönneissäni, koska ainakin toissaviikolla näkemässäni pelissä Duckworth kaivoi pahasta ahdingosta muutaman onnistuneen ”squash”-slaissin vastustajan jo lähes lopetettua pelaamisen. Yritän huomenna myös keskittyä huolella palautuksiin, koska tiedän Duckworthin pelaavan usein syöttö-volleyta ollessaan omissa syöttövuoroissaan tappiolla. Kaiken kaikkiaan huomisessa ottelussa yritän siis pelata aktiivista hyökkäyspeliä, jolla pyrin pääsemään dominoimaan peliä haluamallani tavalla. Lähden otteluun luottavaisin mielin hyvällä fiiliksellä tämän päivän nelinpelitappiosta huolimatta. Itse asiassa tarkistettuani asian muistin oikein pelanneeni Duckworthia vastaan kerran aikaisemminkin vuonna 2007 Australian avointen juniorisarjan ensimmäisellä kierroksella. Silloin Duckworth joutui luovuttamaan jalkavamman takia minun johtaessa ensimmäistä erää 5-0, joten voisin vaikka yrittää jatkaa tuolla linjalla, etten anna hänelle huomennakaan yhtään gamea. J

Nelinpelimme alku venyi tänään aika pitkälle iltapäivään yllätys yllätys naisten pelien kestäessä ja kestäessä kentällämme ennen duppeliamme. En tiedä kuinka subjektiivinen näkemykseni on, mutta mielestäni naisten pelit kestävät lähes poikkeuksetta pidempään kuin miesten pelit, vaikka kummatkin pelaisivat vain kaksi erää. Gamet menevät vaikka kuinka usein 40-40 –tilanteeseen, ja mielestäni niin pisteet kuin pisteiden välitkin ovat naisten otteluissa pidempiä. Tällaisissa yhdistetyissä kisoissa minusta ei olisi mitenkään epäreilua peluuttaa naisten otteluja omilla kentillään ja miesten omillaan. Päätin huvikseni vielä laskea tämän reissun kolmen aikaisemman kilpailun kolmieräiset ottelut miesten ja naisten sarjoissa. Naiset ovat pelanneet kolmessa kisassa 26 kolmieräistä ottelua miesten 13 vastaan. Tämän pienen otoksen mukaan naisten ottelut ovat siis kaksi kertaa todennäköisemmin kolmieräisiä kuin miesten!

Tein tänään aamulla hyvät huolelliset alkulämmittelyt ja niiden päälle noin vartin mittaisen spurttitreenin saadakseni jalkojani paremmin liikkeelle. Tämän jälkeen pallottelin parini Joelin kanssa, minkä jälkeen jäin vielä syöttelemään reiluksi vartiksi. Tämän ei pitäisi varmaan olla mikään suuri yllätys, mutta olen huomannut syöttöni toimivan paremmin, kun teen kisan aikana muutaman spesifin syöttötreenin, joiden ei tarvitse edes olla pitkiä. Tuon ekstrasyöttelemisenhän voisi ottaa jopa ihan tavaksi. Treenin jälkeen söin kevyeksi lounaaksi kanapatongin klubilla ennen otteluamme, joka alkoi hieman kolmen jälkeen. Matsin jälkeen tulin aika nopeasti takaisin hotellille, jossa lepäilin loppuillan syöden ja juoden paljon, jotta kroppani on hyvin valmis huomiseen otteluun. Lämpötilan pitäisi huomenna nousta tämän päivän tapaan lähelle 35 astetta, joten hyvä tankkaaminen on ensiarvoisen tärkeää. Otteluni Duckworthia vastaan on huomenna toisena otteluna kello 10 jälkeen, joten nyt voisi taas olla hyvä aika siirtyä nukkumaan. C u!