Heliovaara - Nielsen 3-6, 5-7

Heipa hei taas ja pahoittelut a:n ja o:n pisteiden puutumisesta. Olen talla hetkella Koopenhaminan lentokentalla eika minulla ole omaa kannettavaani mukana.

Matkani Australiasta kotiin sujui odotuksiin nahden ihan mukavasti lentoemøntien lakosta huolimatta. Qantasin lennot Melbournesta Singaporeen ja Singaporesta Lontooseen sujuivat normaalisti, mutta lauantaiaamun lentoni Lontoosta Helsinkiin oli peruttu. Aitini onnistui Suomesta kasin kuitenkin saamaan paikkani vaihdetuksi Blue1:n koneeseen, joka læhti Lontoosta vain pari tuntia alkuperaisen lentoni jalkeen. Saavuin kotiin 34 tunnin matkustamisen jalkeen eilen iltapaivalla aika vasyneena.

Kauaa en kuitenkaan kotioloista ehtinyt nauttia, silla lensin tanaan aamulla heti Koopenhaminaan pelaamaan ruotsalaisseurani Salkin riveissa. Ottelumme oli Malmossa, mutta oli helpointa lentaa Koopenhaminaan, koska sielta voi hurauttaa Juutinrauman siltaa pitkin Malmoon junalla 20 minuutissa. Sain kuin sainkin perjantaina paikat Finnairin lennoille talle paivalle ja uskalsin varata ne, koska tiesin naiden lentojen lennattavan lakon jatkuessa Finncomm Airlinesin korvaavalla kalustolla. Lentoaikaa potkurikoneella on 45 minuuttia enemman, mutta paasee niillakin onneksi perille.

Aamun lentoni oli hieman myohassa, joten saavuin Malmon Fair Play tennisklubille vasta puoli tuntia ennen ensimmaisten otteluiden alku. Onneksi minun otteluni oli kuitenkin vasta toisena otteluna, joten ehdin hieman lyoda ja totutella taas sisatennikseen ennen otteluiden alkua. Vastustajajoukkueemme oli tanaan liikkeella todella kovalla kokoonpanolla, kun minun vastujakseni tuli Tanskan ykkospelaaja Fredrik Nielsen, ja heidan muut pelaajansa olivat Filip Prpic, Andreas Vinciguerra ja Pablo Figueroa.

Kroppani ei ollut tanaan ihan parhaimmillaan matkustuksen ja eikaeron jaljilta, enka ihan pystynyt parhaimpaani kovasta yrityksesta huolimatta. Ensimmainen era kirjattiin Nielsenille yhdella murrolla 1-2 -tilanteessa ja toisessakin erassa Nielsen sai murron 1-1 -tilanteessa. Sain kuitenkin taisteltua murron takaisin 3-4 -tilanteessa ottelun ensimmaisella breikkipallollani ja syotonpidon jalkeen sain 5-4 -tilanteessa yhden erapallonkin. Tulin siina hyvan palautuksen peraan verkolle, mutta rystydrivevolleyni karkasi hieman pitkaksi. Seuraavassa gamessa Nielsen pelasi pari hyvaa pistetta, ja mokatessani helpon volleyn annoin hanelle taas murron. 5-6 -tilanteessa Nielsen piti varmasti hyvilla syotoilla ja ottelu kirjattiin hanelle puolentoista tunnin pelin jalkeen.

Jalkani olivat ehka isoin ongelmani tanaan kentalla, kun niiden teravyys ja irtonaisuus oli lentokoneissa istumisen jalkeen aika kaukana parhaasta. Pysyin ottelussa mukana hyvin kulkeneen syottoni avulla, mutta peruslyonti- ja varsinkaan palautuspelini eivat olleet tanaan kovin kummoisella tasolla. Nielsen hoiti oman kenttapuoliskonsa tasaisen varmasti, ja minun olisi pitanyt tehda vahemman virheita ja saada hanta hieman enemman liikkeelle, jotta olisin voinut voittaa. Myos paivan muissa otteluissa voitot menivat kotijoukkueelle, joten kohtaamisen lopputulokseksi tuli 0-4 ja joukkueemme pelit paattyivat talta vuodelta tahan semifinaaliin. En nyt pysty talla koneella lisaamaan kuvia tunnelmasta hallissa, mutta taytyy sen verran sanoa, etta ihan mukavasti oli taas tanakin vuonna monta sataa kovasti kannustavaa ihmista katsomassa semifinaaliamme.

Olen nyt siis matkalla takaisin kotiin illan viimeisella lennolla ja aion pitaa taman jalkeen jonkin verran taukoa tenniksesta, vaikka en olekaan ikina oikein ymmartanyt muiden pelaajien fiilistelya kauden loppumisesta. Minusta tenniksessa ei voi sanoa olevan yhta kautta, kun kisoja on oikeastaan ympari vuoden. Kisoja voisi puolestani olla ihan normaalisti nain joulukuussakin, jolloin pelaajat voisivat pitaa taukoa juuri siihen aikaan vuodesta kuin haluavat, jos haluavat. Tai sitten kauden pitaisi olla selkeasti lyhyempi ja loppua viimeistaan lokakuun alkupuolella, jotta taukoa voisi kutsua kunnolliseksi off-seasoniksi. Aion nyt kuitenkin joka tapauksessa hieman rentoutua ja nauttia kotona olemisesta ennen kuin aloitan taas harjoittelun seuraavia kisoja varten. En viela osaa sanoa mitaan ensi vuoden kisakalenteristani, mutta eikohan tassa seuraavan parin viikon aikana jonkunlainen suunnitelma ala hahmottumaan.

Voi olla etta seuraavat pari viikkoa ovat myos taalla blogisivullanikin vahan hiljaisempaa, mutta jatkan varmasti taas kirjoittamista, kun harjoittelu alkaa. Nyt toivotan kuitenkin kaikille hyvaa joulunodotusta ja siirryn vahaksi aikaa elamaan ei-urheílijan elamaa.