Heliövaara/Rodrigues - Desein/Robert ei tulosta

Moikka moi! Tämän aamun uutiset olivat ennenkuulumattomia. Sade jatkuu kaatamalla, eivätkä sääennustukset lupaa mitään helpotusta, joten Reunionin tämän vuoden challenger on tästä eteenpäin PERUTTU! Pelaajille annetaan sen verran pisteitä kuin mitä kaksinpelistä saa kvartseista ja nelinpelistä semeistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt tällaista ratkaisua, mutta toisaalta ei täällä taida olla mitään muutakaan vaihtoehtoa, koska saaren ainoalle sisäkentällekin ilmeisesti sataa vettä sisään!

Lähden täältä tänään kotia kohti Mauritiuksen, Johannesburgin ja Lontoon kautta, ja perillä minun pitäisi olla tiistaina. Vähän harmittaa, että odottelin täällä tyhjän panttina kolme päivää, varsinkin kun olisin ihan mielelläni mennyt myös Johannesburgin karsintoihin, mutta mistäpä kukaan olisi voinut tällaista ennustaa. Nyt vain hyvää treeniä kotimaassa seuraavat viikot ja sen jälkeen hyvällä innolla kohti uusia kisoja.

Kommentoijalle Mailapelaaja kiitokset hyvästä ehdotuksesta. Yritän tästä eteenpäin päivittää sivulleni myös samassa kisassa pelaavien muiden suomalaisten tulokset, koska ilmeisesti juuri nopea tulosten päivittäminen kiinnostaa montaa lukijaani

Tässä vielä kuva hotellihuoneeni parvekkeelta. Myös jalkapallokenttä saa osansa käsittämättömästä sademäärästä. Kaivoin netistä esille tiedon, että Reunionin saarella on hallussa suurimman sademäärän maailmanennäytkset niin 24 tunnin (1870mm) kuin 72 tunnin (3929mm) aikana, joten ei ihme, että täällä satoi nytkin vähän reippaammin. Syynä suurelle sademäärälle on kaksi yli kolmen kilometrin korkuista tulivuorta, jotka pakottavat trooppisen ilman nousemaan ylöspäin ja näin siis satamaan.

Hohhoijaa, kukaan ei pelannut tänään täällä Reunionissa pistettäkään, sillä sade- ja ukkoskuurot jatkuivat koko päivän ajan lähes taukoamatta. Täällä aletaan pikku hijlaa olla pienissä ongelmissa, että saadaan kisa pelattua, koska kaksinpelissä on vielä kvartsitkin pelaamatta ja nelinpelissäkin semit. Uskoa eivät myöskään hirveästi luo tulevien päivien sääennusteet, jotka lupaavat sateiden jatkuvat ainakin jossain määrin myös tästä eteenpäin. Mielenkiintoista on nähdä refereen päätös, jos huomennakaan ei saada pelattua yhtään matsia. Keskeytetäänkö kisa siinä tapauksessa kokonaan ja pisteet pistetään jakoon, vai jatketaanko pelejä tiistainakin? Huomenna yritetään joka tapauksessa pelata kaksinpelin kvartsit ja semit, sekä nelinpelin semit ja finaali.

Kävin tänään taas tekemässä yhden fysiikkatreenin hotellin salilla, mutta muuten on ollut kyllä suoraan sanottua todella tylsää. Ulos ei oikein viitsi mennä, joten olen koko päivän vain lukenut kirjoja, katsonut telkkaria ja surffaillut netissä. Ainakin olen ehtinyt tutkailla paluumatkani kaikki mahdolliset vaihtoehdot kuntoon jo ennen kuin paluupäivä on selvillä! :) Sain tänään vähän ihmettelevän kommentin, kun olin eilen katsonut taitoluistelua televisiosta, mutta se johtui tietenkin siitä, että halusin nähdä miten suomalaiset menestyvät EM-kisoissa. Tänäänkin katsoin naisten vapaaohjelman, jossa Kiira Korpi kuitenkin harmittavasti kaatuili ja tipahti pronssille.

Sain tänään myös yhden erittäin mielenkiintoisen kommentin nimettömältä postaajalta, jossa minulta kysytään kuka/ketkä viime aikoina kohtaamistani nuorista lupaavista pelaajista on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen ja kenestä heistä uskon tulevan kovin pelaaja. Kommentoija oli myös kirjoittanut lahjakkaina pitämiensä pelaajien nimet viestiin mukaan. He ovat Grigelis, Basic, Duckworth, Mitchell, Klein, Sekiguchi, Ehara, Huang, Bai, J.Cox, Lobkov, D.Cox, Moser, Zhang, Copil, Lim, Raonic, Berankis, Kuznetsov, Pospisil ja Ignatik. Tämä kysymys ei ole missään nimessä helppo eikä yksinkertainen, mutta yritän parhaani mukaan vertailla kaikki mainitut pelaajat keskenään ja toivon, ettei kukaan heistä käytä Google Translatea blogini lukemiseen ja vedä hernettä nenäänsä! :-D On nimittäin ihan mielenkiintoista minulle itsellenikin analysoida ja arvailla kohtaamieni pelaajien tulevaisuutta. Minulla oli nyt illalla vähän tylsää, joten vastauksestani tuli aika pitkä, joten jos nuorten pelaajien arvostelemiseni ei kiinnosta, kannattaa lukeminen varmaan lopettaa tähän! :)


Kohtasin tässä kuussa sekä liettualaisen Grigeliksen että bosnialaisen Basicin, mutta he eivät kumpikaan kyllä vakuuttaneet minua millään erityisosaamisella tai muulla sellaisella, joka saisi heidät erottumaan selvästi joukosta. Grigeliksellä on hyvät lyönnit ja hän saa palloon mukavasti vauhtia myös juoksusta, mutta hänen peliälynsä ei mielestäni ole kovaan menestykseen tarvittavalla tasolla ainakaan vielä. Basic pelaa erittäin hyvin ja tasaisesti takakentältä ja hänellä on Grigeliksen tapaan parempi rysty kuin kämmen. Hänellä voi minusta olla joidenkin muiden itäeurooppalaisten tapaan mahdollisuudet nousta aika korkeallekin ikään kuin puolivarkain ilman mitään silmiinpistävää vahvuutta, mutta ainakin Britannian futureissa hänen kämmenensä kyllä hieman petti tiukoissa tilanteissa liikaa.


Pelasin Australiassa marraskuussa aussi-kolmikkoa Klein, Mitchell, Duckworth vastaan viiden viikon sisällä, ja he ovat kaikki sellaisia pelaajia, joilla on minusta kyvyt nousta vähintään kahdensadan, ja miksi ei myös sadan joukkoon. Kleinissä ja Duckworthissa on jotain samaa, koska heillä kummallakaan ei ole mitenkään erityisen ihmeelliset lyönnit, mutta heidän pelin lukemisensa ja taktinen osaaminen on huippuluokkaa. Mitchell sen sijaan on enemmän takakentän työmyyrä, mutta hän osaa ottaa palloa oikeissa paikoissa hyvin noususta ja saa näin aikaan yllättävän paljon winnereitä. Kaikilla heistä valmennuksen ja tukijoiden pitäisi olla hyvissä kantimissa, joten on vaikea nähdä, miksi he eivät pärjäisi hyvin tulevaisuudessa.


Japanilaisten Eharan ja Sekiguchin tulevaisuutta onkin hieman vaikeampi ennustaa. He molemmat liikkuvat erittäin terävästi ja lyövät palloa hyvällä marginaalilla yläkierteellä takaisin vaikka koko päivän. Suurin puute heidän peleissään on kuitenkin ehdottomasti heidän kokonsa, jonka takia hyvän syötön kehittäminen on vaikeaa ellei lähes mahdotonta. Syötön merkitystä miesten peleissä ei voi korostaa liikaa, joten näen Eharan ja Sekiguchin nousun aivan huipulle olevan kyllä haastavaa.


Seuraavat nimet Huang ja Bai ovat kuin toisista ääripäistä. Rehellisesti sanottuna Huangin nousu edes challenger-tasolle tuntuu minusta utopistiselta, koska hänen ruumiinrakenteensa on tennispelaajalle täysin sopimaton, lyhyt ja pullea. Bai sen sijaan on kiinalaisista pelaajista Gongin kanssa minusta ehdottomasti lahjakkain, ja uskon hänen terveenä pysyessään pystyvän nousemaan korkealle. Hänellä on loistavat jalat ja pelikäsitys, mutta jos jotain kehitettävää pitää sanoa, niin mielestäni hänen pitäisi silloin tällöin pystyä itse lisäämään palloon hieman enemmän vauhtia. Toinen kiinalainen Zhang on vähän Bain tyyppinen pelaaja, mutta ei minusta ihan yhtä hyvä, vaikka ranking toisin sanookin. Zhangin pelistä on vaikea löytää mitään erityistä asetta, mutta hänkin kyllä liikkuu hyvin ja osaa heti rankaista vastustajan huonoista lyöntivalinnoista. Tasaisuutta on, mutta onko hänellä kykyä tehdä itse riittävästi pisteitä? Yhden kiinalaisen lisää, eli Wu Din haluaisin myös lisätä listalle. Hän vakuutti minut viime kesäkuussa hyvällä liikkeellään ja aina puhtaalla osumalla lähtevillä lyönneillään. Wu ottaa palloa myös usein nousevaan, mutta hänen heikkoutensa on hänen syöttönsä. Wu treenaa kuitenkin ymmärtääkseni muista kiinalaisista erillään Amerikassa, joten hänen kehityskäyränsä voi tämänkin takia erota muista maanmiehistä. Kiinassa harjoittelevien pelaajien osalta suurimpana kysymysmerkkinä voi mielestäni pitää valmennuksen laatua ja ajoittaisia kummallisia kisavalintoja.

Jenkki J. Coxin pelistä en löydä mitään selkeää, joka tekisi hänestä huippupelaajan, mutta hänellä on kyllä hyvä kämmen ja taito liikkua eteenpäin. Rysty on matkittu suoraan Roddickilta, joka hieman kummastuttaa, mutta odotan kyllä mielenkiinnolla miten J. Coxin ura kehittyy. Sitä on vaikea ennustaa. Venäläinen Lobkov on myös mielenkiintoinen tapaus. Hän on varsinkin massalla niin tasaisen varma pommittaja, että futureissa hän kyllä pärjää ja varmasti joissakin challengereissa, mutta kysymysmerkkinä on miten hänen pelinsä toimii kovilla kentillä. Syöttö on hänen pelissään selkeästi heikoin lyönti, mutta sitä kehittämällä Lobkovista voi kyllä tulla vaikka mitä.


Britti D. Cox on myös hankalasti ennustettava tapaus. Hän on nyt pyörinyt suunnilleen samalla tasolla rankingissa jo useamman vuoden, joten peli ei ole ilmeisesti mennyt viime vuosina juurikaan eteenpäin. Brittipelaajat keräävät myös monesti paljon pisteitä kotimaastaan, mutta aika vähän muualta, joten en tiedä tuleeko ulkomailla menestyminen olemaan D. Coxille ongelma. D. Coxin pieni koko on myös varsinkin syöttöpelissä vaikeasti kompensoitavissa, mutta toisaalta hän pystyy parhaimmillaan kyllä takakentältä erinomaiseen tempopeliin. Itävaltalainen Moser on pelaaja, jonka rankingkehitys voi tulla vasta myöhemmällä iällä aika nopeastikin. Hän lyö oikeastaan jokaisen lyönnin riskillä ja hyvin usein liian lujaa, mutta jos nuo lyönnit alkavat jossain vaiheessa tippua hyvin kenttään niin kuka tietää miten käy. Toisaalta voi myös hyvin käydä niin, etteivät ne missään vaiheessa ala tippua kenttään.


Korealainen Lim on vähän Moserin kaltainen pelaaja huonommalla syötöllä, mutta paremmilla peruslyönneillä. Hänkin lyö molemmilta puolilta palloa aivan surutta hieman naistenniksen tapaan joka paikasta suorana ja kovaa, mutta loukkaantumiset asettavat hänen uralleen minusta isoimman kysymysmerkin. Lim pystyy varmasti hyvänä päivänä voittamaan koviakin pelaajia kovatemposella tykityksellään, mutta riittääkö hänellä kärsivällisyys hyvää puolustuspelaajaa vastaan? Kanadalainen Raonic on jo osoittanut pystyvänsä voittamaan todella hyviä pelaajia, joten joudun ehkä ottamaan hieman sanojani takaisin, kun kirjoitin viime huhtikuussa, etten näe hänen pelissään mitään silmiinpistävää erikoisuutta. Olihan hänellä toki jo silloin aivan valtava syöttö, mutta silloin hän ei kyllä tullut alkuunkaan niin paljon tai niin hyvin verkolle kuin nyt esimerkiksi Australian avoimissa nähtiin. Hänen liikkumisensa ei minusta näytä vieläkään mitenkään sulavalta, ja takakentältä hän tekee välillä aika paljon helppoja virheitä, mutta toisaalta tykkisyöttö ja sen pohjalle rakennettu toimiva iso peli ovat kyllä aika pelottavan hyvä yhdistelmä.

Liettualaisessa Berankisisa ja venäläisessä Kuznetsovissa näin jopa aika paljon samaa. He molemmat saavat takakentältä pieneen kokoonsa nähden hyvin vauhtia ja pystyvät lyömään tarkasti ja kovaa myös hyvässä tempossa. Berankisilla on myös pieneen kokoonsa nähden erittäin hyvä syöttö, kun taas Kuznetsov vakuutti minut ajoittain hyvällä palauttamisella ja kyvyllä ottaa palloa noususta. Molemmilla heistä on mielestäni peli ja henkinen kyky nousta todella korkealle. Romanialainen Copil on myös mielenkiintoinen pelaaja, sillä hänelläkin on minusta mahdollisuudet nousta huipulle. Hänellä on vahva syöttö ja hyvä yhdenkäden rysty, minkä lisäksi hän pelaa myös hyvin verkolla. Kaikki lyönnit ovat siis kunnossa, mutta onko hän henkisesti tarpeeksi vahva?

Viimeisinä arvosteluvuorossa ovat kanadalainen Pospisil ja valkovenäläinen Ignatic. Pospisil pärjäsi viime ja toissa vuonna hyvin voittaen kasan futureita, mutta hänen menestyksensä challengereissa on jäänyt laihaksi varsinkin ennen viime syksyä. Hänellä on hyvä syöttö ja tehokkaan varmat peruslyönnit, mutta jotenkin hänen pelinsä on minusta liian tekemällä tehdyn näköistä ja konemaista. Lisäksi ongelmia hänelle aiheuttaa Juhon esille tuoma aivan turhan korkea pomppiminen split-stepissä ja pisteissä muutenkin, mikä saa hänen pohkeensa kramppaamaan lähes jokaisessa kolmen erän ottelussa. Ignaticin peli on vähän erikoisen näköistä, mutta hänen vahvuutensa on ehdottomasti hullunlailla tsemppaaminen joka matsissa ja suunnaton halu voittaa. Iganticilla on myös hyvä syöttö ja hän liikkuu tehokkaasti. Johtuisiko se, että hän ei ole vielä noussut korkeammalle rankingissa siitä, ettei hänen peruspelissään ole kuitenkaan tarpeeksi tehoja?

Tässä oli vähän pohdintaa siitä, millainen kukakin pelaaja mielestäni on ja millaiset mahdollisuudet heillä saattaa huipulle nousemiseen olla. En kuitenkaan vielä vastannut itse kysymykseen, eli siihen kuka heistä teki minuun suurimman vaikutuksen ja kenestä tulee mielestäni paras. Minusta tähän kysymykseen ei tule vastata yhden ottelun perusteella, joten mielipiteeni perustuu myös kyseisiltä pelaajilta näkemiini muihin otteluihin. On kuitenkin lähes mahdotonta sanoa yhtä pelaajaa, joka teki suurimman vaikutuksen, joten tässä on viiden kärki (järjestys on sattumanvarainen): Berankin, Raonic, Kuznetsov, Duckworth ja Mitchell. Heistä Berankis ja Raonic ovat jo sadan joukossa, ja uskoisin ainakin Kuznetsovin ja Mitchellin sinne nousevan myös. Duckworth teki minuun vaikutuksen siinä, miten hyvin hän pystyi maksimoimaan oman tasonsa noilla lyönneillään ja pitämään keskittymisen hyvänä koko ottelun. Tiedän, että tämä on vähän tylsä ja aika varman päälle veikkaus, mutta uskon, että Raonicin kovin ranking tulee näistä pelaajista olevan paras.

Toivottavasti vastaukseni miellytti kysyjää ja miksei muitakin. Kun ei tässä juuri muutakaan tekemistä ollut, niin päätin kirjoittaa tällaisen vähän pidemmänpuoleisen vastauksen, josta toivottavasti saa selkoa ja edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä ajattelen kohtaamistani nuorista pelaajista. Kuten sanoin, tämä oli mielenkiintoista pohdintaa myös itselleni. Ja lisää saa taas kysyä jos mieli tekee!

Moi! Tämän päivän tapahtumat jäivät aika vähiin, kun ulkona alkoi sataa heti puolenpäivän jälkeen juuri kun olin lähdössä kentille. En poistunut loppujen lopuksi hotellilta tänään ollenkaan, kun sade vain jatkui ja jatkui, vaan tein hotellin salilla huoltavan harjoituksen pyöräillen noin tunnin kuntopyörällä ja venytellen sen päälle huolellisesti. Ilta kului rattoisasti, kun katselin Eurosportilta taitoluistelua ja luin David Baldaccin kirjaa Pelurit Queenin musiikkia kuunnellen.

Huomenna sää on toivottavasti parempi kuin tänään, jotta pääsemme pelaamaan nelinpelin semimme aikataulun mukaan belgialais-ranskalaista paria Desein/Robert vastaan. Desein ei ole minulle ollenkaan tuttu, mutta Robertin kanssa löin eilen aamulla puolisen tuntia. Sateen takia huomenna pelataan kaksi kierrosta singeleitä, joten voi olla, että Robert on nelinpelissä jo aika väsynyt jos hän voittaa ensimmäisen kaksinpelinsä, mikä ei varmasti haittaisi meitä ollenkaan. Toivotaan kuitenkin, ettei hän pelaa mitään maraton-otteluita, koska olisi kiva päästä ylipäätänsä pelaamaan. Täällä tulee nimittäin pimeää jo kuuden jälkeen, eivätkä kenttien valot ole riittävän kirkkaat, että niillä saisi pelata kisaotteluita. Ottelumme on huomenna ohjelmassa erikoisesti "To be arranged when players are available" eli se voi alkaa oikeastaan mihin aikaan tahansa! :)

Nimimerkki Slaissi kyseli kommenteissa tämän kauden tavoitteistani ja mahdollisesta huippukunnon ajoittamisesta tiettyjä kisoja silmällä pitäen. Tavoitteeni kauden loppuun mennessä on olla 200 parhaan joukossa kaksinpelissä ja 150 joukossa nelinpelissä. Tällöin voisin ensi vuonna siirtyä pelaamaan puhtaasti haastajatasolle ja kokeilla toki myös ATP-kisojen karsintoja aina silloin tällöin.

Olemme monesti puhuneet fysiikkavalmentajani Erikin kanssa tenniksen lähes uniikista jopa 11 kuukauden pituisesta kaudesta ja sen asettamista haasteista. Huippukunnon ajoittaminen jossain toisessa lajissa saattaa olla paljon helpompaa, koska vuodessa voi olla selkeä yksi pääkisa tai kaksi. Tenniksessä pelaajan pitää kuitenkin olla parhaimmassa vireessään oikeastaan koko vuoden, koska jokaisen kisan voi katsoa olevan yhtä tärkeä ainakin kaikille muille kuin aivan huippupelaajille. Kehitysvaiheessa joidenkin kisojen kohdalla on kuitenkin pakko tehdä kompromisseja esimerkiksi fyysisten ominaisuuksien parantamiseksi. En ole siis laittanut kisoja mitenkään tärkeysjärjestykseen, vaan yritän tehdä joka viikko parhaimman suoritukseni. Toki jos ja kun toivottavasti pääsen mukaan Grand Slam -kisojen karsintoihin tänä vuonna, yritän tehdä näihin kisoihin erityisen huolellisen valmistautumisen. Aion siis ehdottomasti osallistua Grand Slam -karsintoihin, jos rankingini siihen riittää.

Voisin laittaa tämän viestin loppuun vielä eilen väsäilemäni kilpailusuunnitelmani huhtikuun loppuun asti. Tämä ohjelma ei siis ole missään nimessä lopullinen, mutta se luo varmasti suuntaviivat kevään pelaamiselleni. En siis aiokaan pelata 14.2. alkavalle viikolla futurea Kroatiassa tai Turkissa ilmoittautumiseni mukaan, vaan keskitymme Erikin kanssa täältä kotiuduttuani nyt kolme viikkoa huolellisesti fyysisten ominaisuuksieni kehittämiseen. Lisäksi Davis Cup on ohjelmassa tietenkin sillä varauksella, että olen mukana joukkueessa. Ajattelin tämän ohjelman saattavan kiinnostaa joitakin lukijoitani, joten päätin sen julkaista, ja sitä saa toki myös mielellään kommentoida ja parannusehdotuksia esittää! Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Heliövaara - Schukin 4-6, 6-4, 3-6 Heliövaara/Rodrigues - Duclos/Oswald luotuvusvoitto

Harmin paikka! Hävisin tänään toisen kierroksen otteluni kisan kuutossijoitetulle vastustajalleni kolmen erän kamppailun jälkeen. Harmittaa, etten pystynyt pelaamaan ratkaisevilla hetkillä ihan parasta peliäni, koska tuntui siltä, että minulla olisi voinut paremmalla pelillä olla hyvät mahdollisuudet voittoonkin. Keskittymiseni ei pysynyt tänään riittävän hyvänä pisteestä toiseen, vaan ajatukseni karkailivat koko ajan pois seuraavasta pisteestä, mikä näkyi huonoina lyöntivalintoina ja ensimmäisen lyönnin virheinä. Positiivista oli kuitenkin se, että pystyin jälleen hävityn ensimmäisen erän jälkeen voittamaan toisen erän ja siirtämään ottelun ratkaisun kolmanteen erään. Tällä kertaa en kuitenkaan pystynyt jatkamaan viiden peräkkäisen voitetun kolmannen erän putkeani.

Ottelu alkoi kannaltani huonoimmalla mahdollisella tavalla, kun hävisin ensimmäisessä gamessa syöttöni pitkän taistelun jälkeen. Ilma oli jos mahdollista vielä eilistäkin painostavampi, joten olin aivan läkähtynyt jo ensimmäisen gamen jälkeen. Sain kuitenkin pidettyä toisen syöttövuoroni ja vielä seuraavankin, ja onnistuin kuin varkain murtamaan takaisin 2-3 -tilanteessa kolmannella breikkipallollani hyvällä kämmenohituksella. En kuitenkaan tämän jälkeen pitänyt rittävän tarkasti huolta, etten tee klassista mokaa ja häviä syöttöäni heti breikin jälkeen, ja näin Schukin pääsi heti uudestaan breikin edelle. Hän piti erän loput syöttövuoronsa vaikeuksitta, joten ensimmäinen erä kirjattiin hänelle 6-4.

Toiseen erään sain ihan erilaisen alun kuin ensimmäiseen murtaessani heti toisessa gamessa Schukinin syötön ja pitäessäni perään tilanteeksi 3-0. Seuraavassakin Schukinin syöttövuorossa minulla oli yksi breikkipallo, mutta kesken sen alkoi sataa, ja tein helpohkon volley-virheen ratkaisupaikassa. Sade yltyi pian ihan reippaaksi, minkä seurauksena jouduimme odotttamaan reilun tunnin kentän kuivumista ennen kuin pääsimme takaisin jatkamaan ottelua. Tauon jälkeen Schukin onnistui pitämään kesken jääneen syöttönsä, minkä perään pelasin luokattoman syöttövuoron ja tilanne kaventui. Minulla oli kaksi breikkipalloa 3-2 -tilanteessa, mutta en onnistunut saamaan niissä palautustani kenttään ja Schukin onnistui pitämään. Edettiin syötönpidoilla aina 5-4 -tilanteeseen asti, jolloin onnistuin kuitenkin eräpallossani lyömään palautuksesta suoran winnerin ja pääsin tuulettamaan erävoittoa. Oltiin taas minulle tutussa tilanteessa eli kolmannessa erässä.

Pidin syöttöni kolmannen alkuun, ja niin teki Schukinkin, mutta 1-1 40-15 -tilanteessa ajatukseni karkasivat jonnekin ihan muualle, ja tein kolme helppoa virhettä lahjoittaen breikin Schukinille lopulta tuplalla. En tämän jälkeen päässyt enää kovasta yrityksestä huolimatta breikkipalloille yrittämään vastamurtoa, kun Schukinin peli ehkä hieman rentoutui ja hänen syöttönsä alkoi myös toimia paremmin. 3-5 -tilanteessa hävisin syöttöni vielä uudestaan parin helpon virheen avustamana, ja näin Schukin jatkaa tässä kisassa eteenpäin minun keskittyessäni nelinpeliin.

Kuten sanoin, mielestäni suurin syy tämän päivän tappioon oli keskittymiseni epätasaisuudessa. Ajatukseni eivät pysyneet oleellisissa asioissa, ja tekemisestäni puuttui tarvittava huolellisuus ja nöyryys. Tatsini palloon oli tänään aivan poikkeuksellisen hyvä, ja löinkin tavanomaista suuremman määrän hyvin onnistuneita stoppareita ja pari nättiä kikkalyöntiä, mutta ehkä juuri tämän takia en ollut valmis tekemään pisteiden eteen tarpeeksi töitä silloin kuin sitä olisi tarvittu, vaan yritin välillä liian vaikeita tai hienoja ratkaisuja. Sain mukavasti sekoitettua Schukinin peliä lyhyillä krosseilla ja tempon vaihtelulla, mutta olisin ajoittain kaivannut hieman lisää terävyyttä omiin pisteenratkaisuihini.

Ilma oli varsinkin ennen sadetaukoa niin kuuma ja kostea, että molemmat pelaajat jättivät ihan kylmästi juoksematta joihinkin stoppareihin tai pahoihin palloihin energian säästämiseksi. Olin parin raskaamman pallon, enkä nyt siis tarkoita mitään maratonpalloja, vaan vajaan 20 lyönnin palloja, jälkeen aivan kuitti ja oli muutaman kerran tosi lähellä etten oksentanut kentälle, kun en meinannut saada happea. Puolustuspelaaminen kannattikin siis jättää tänään aika vähiin ja voimat kannatti yrittää säästää hyökkäystilanteisiin. Sateen jälkeen kuumuus hieman helpotti, mutta kentällä oli yhä erittäin kuuma senkin jälkeen. Syöttöpelini oli tänään ihan kohtuullista, sain mukavasti ässiä ja kick-syöttönikin toimi kiitettävästi. Ykköseni jäi kuitenkin silloin tällöin vähän liikaa verkkoon, mikä laski luonnollisesti sen prosenttia. Varsinkin kakkossyötön palautuksista pääsin tänään hyvin ohjaamaan peliä, mutta ykkössyötön palautuksissa olisin voinut olla vähän valmiimpana ja välttää näin pari ylimääräistä virhettä. Kokonaisuudessaan päivän ottelu oli positiivisessa mielessä hyvä osoitus siitä, että pystyn laittamaan hyvin kampoihin kovillekin pelaajille, vaikka en pelaisikaan ihan parasta peliäni, mutta toisaalta negatiivisena asiana on tietysti se, että hävisin. Tästä pitää kuitenkin ammentaa treeni-intoa yhä kovemmaksi, jotta tulevaisuudessa tälläiset vastustajat kaatuvat.

Nelinpelin kvartsiamme kakkossijoitettua paria vastaan ei tarvinnut pelata ollenkaan, koska sekä Oswald että Duclos halusivat ehtiä Johannesburgiin karsimaan ATP-kisaan. Tämä olisi ollut minullakin ideana, jos olisimme tänään nelinpelin hävinneet, mutta mielestäni on ihan tyhmää ylipäätänsä osallistua kisaan, jos ei meinaa pelata sitä loppuun. Veikkaisin, että halu pelata Johannesburgin karsinnoissa vaikutti jo sekä Duclosin että Oswaldin kaksinpeleihin negatiivisesti, joten en ymmärrä miksi he ylipäätänsä tulivat tänne. Mutta ei siitä sen enempää,  kohtaamme parini kanssa nelinpelin semifinaalissa lauantaina voittajat ottelusta Fabbiano/Giorgini - Desein/Robert.

Olen saanut viime päivinä muutamia mielenkiintoisia kysymyksiä kommenttiosastolla, joten voisin nyt keskittyä tässä vastaamaan ainakin osaan niistä, kun minulla on hyvin aikaa. Nimimerkki Rafter kyseli ensiksi reilun viikon takaisen parin tunnin henkisen valmennuksen session vaikutuksesta peleihini. Sanoisin, että tuo kahden tunnin keskustelu Johanin ja Juhon kanssa opetti minulle uskomattoman paljon keskittymisen tärkeydestä ja oikeanlaisesta positiivisesta suhtautumisesta seuraavaan pisteeseen ja omiin kykyihin. Uskon, että pelkästään tuolla keskustelulla oli suuri vaikutus viime viikon kisamenestykseeni. Olin kentällä keskittyneempi kuin varmaan koskaan aikaisemmin ja pystyin pitämään pelini kasassa ennennäkemättömällä tavalla. Aikaisemmin monet ovat usein ihmetelleet kuinka pystyn kertomaan matsin jälkeen myös viereisen kentän ottelun etenemisen lähes game gamelta, mutta viime viikolla huomasin yllätyksekseni, etten matsieni jälkeen muistanut viereisen kentän tapahtumista juuri mitään. Pelkästään tämä pieni esimerkki kuvastaa mielestäni hyvin parempaa keskittymistäni. Samoin asennoitumiseni tulevaan on nyt parempaa kuin aikaisemmin. Olen pyrkinyt nyt tietoisesti muokkaamaan ajatteluani positiivisempaan suuntaan ja olen yrittänyt kokonaan olla käyttämättä ajattelussani ei-sanaa. Ajattelen, että osaan ja pystyn syöttämään tämän syötön yli verkon, kun aikaisemmin saatoin ajatella, että älä nyt vaan syötä tätä syöttöä verkkoon. Samaten ajattelen esimerkiksi, että haluan, osaan ja uskallan pitää tämän syöttövuoroni sen sijaan että ajattelisin, että nyt en häviä tätä syöttövuoroa.

Nimimerkki Rafter kysyi myös miten tarkka olen käyttämistäni pelivälineistä. En pidä itseäni mitenkään erityisenä pilkunviilaajana varusteiden suhteen, mutta kyllähän sitä aina toivoisi, että esimerkiksi mailat olisivat keskenään samanlaisia. Suuri osa tasoisistani pelaajista ja lähes kaikki top-200 pelaajat pelaavat mailoilla, jotka ovat heille varta vasten teetetty heidän toivomustensa mukaan, mutta minä olen aina pelannut ihan kaupan hyllyistä löytyvillä tavallisilla mailoilla. Tilaan kuitenkin yleensä uusia mailoja hankkiessani punnittavaksi enemmän mailoja kuin mitä tarvitsen, jotta voin valita niistä keskenään samanpainoisimmat itselleni. Saman mallinkin mailoissa on melkein kaikilla valmistajilla suurimmillaan jopa kymmenen gramman painoero, jonka kyllä huomaan pelatessa selvästi. Yritän siis löytää mahdollisimman keskenään samanlaiset mailat, minkä jälkeen laitan niihin alusgripit uudestaan haluamallani tavalla. En ole ikinä ollut mitenkään pikkutarkka myöskään jänteistä tai gripeistä, joskin olen viime vuodesta alkaen alkanut kiinnittää niihin enemmän huomiota. Minulle ei ole edelleenkään mikään ongelma pelata matsia kuluneilla jänteillä tai gripillä, mutta pyrin kuitenkin pelaamaan samoilla jänteillä ja gripillä korkeintaan kaksi kisakaksinpeliä. Jänteiden kireyden vaihtelu tuotti minulle ennen suuriakin ongelmia, mutta olen nykyään oppinut pelaamaan ongelmitta myös ei niin ihan tismalleen oikealle kireydelle jännitetyllä jännityksellä. Haluan kuitenkin aina lyödä aamupallottelun samalla mailalla ja samoilla jänteillä kuin pelaan ottelun, jotta ottelun alkaessa olen täysin sinut välineiden kanssa.

Sain kysymyksen myös valmentajani tuomista uusista ajatuksista ravintopuolelle ja siitä, miten tarkkaan valikoin ruokani etukäteen. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vatsani tuntuu kestävän aika monenlaista ruokaa eksoottisissakin maissa, minkä lisäksi minulla on aika vähän ruokia mistä en pidä. Olen viime aikoina puhunut ravintoon liittyvistä asioista niin Johanin kuin fysiikkavalmentajani Erikin kanssa, ja tavoitteeni onkin tänä vuonna kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä syön varsinkin kisojen ollessa käynnissä. Johan noudattaa ruokavaliota, johon ei kuulu juuri ollenkaan hiilihydraatteja, mutta ihan niin extreme-osastolle minä en ole kuitenkaan ajatellut lähteä. Olen kuitenkin samaa mieltä hänen kanssaan, että proteiinien määrää ravinnossani voisi kasvattaa ja nopeiden hiilihydraattien määrää vähentää. Erikin kanssa pohdimme myös kovin rasvaisten ruokien välttämistä varsinkin ennen matseja, mutta valitettavasti ulkomailla oikeanlaista ravintoa ei aina ole saatavilla. Silloin tällöin on pakko tyytyä siihen mitä on saatavilla; esimerkiksi voittaessani viime kesänä futuren Kiinassa ainoa paikka missä uskalsin koko viikon aikana syödä iltaisin oli KFC, minkä lisäksi söin ainoastaan purkkinuudeleita sekä nuudeleita ja riisiä aamupalalla. Mutta yritän siis kiinnittää tänä vuonna enemmän huomiota terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon, koska sekin on tärkeä osa huippu-urheilijan kokonaisvaltaista elämistä.

Anonyymi kommentoija kysyi minulta suunnitelmistani alustan valinnoissa ja suositteli massalla pelaamista polvivaivojen välttämiseksi. Olen tietoinen massakentän paremmasta joustosta ja sen eduista juuri polvien ja selän kuntoa ajatellen, mutta olen ajatellut silti jatkaa pelaamistani pääasiassa kovilla kentillä. Tein tänään juuri alustavan kisasuunnitelman toukokuun loppuun asti, eikä ainakaan tämä suunnitelma sisällä yhtään massakisaa. Minulla ei ole urallani toistaiseksi ikinä ollut mitään ongelmia polvieni kanssa, mistä lienee kiittäminen oikeanlaista fyysistä harjoittelua. Pidän ehdotuksesi kuitenkin mielessäni, jos jotain ongelmia joskus ilmenee. Samalle nimimerkille voin myös vastata, että ei futureissa tosiaankaan mitenkään kovin usein saa vettä ilmaiseksi kentälle ainakaan riittävästi, saatikka että olisi pallopoikia alkukierroksilla. Pitäisi kai siis ilmeisesti sanoa niille Kontisille, että keskittykää pojat vaan siihen pelaamiseen, että pääsette pois sieltä futureista, jottei tarvitse enää riittämättömistä puitteista kärsiä. ;-)

Toivottavasti nämä vastaukset miellyttivät kysyjiä! Vastaan jatkossakin mielelläni uusiin kysymyksiin, joten niitä saa rohkeasti esittää tuonne kommenttiosioon. Nyt alkaa kuitenkin olla tämän päivän osalta homma niin sanotusti paketissa, joten taidan mennä tästä nukkumaan toivottaen kaikille hyvää yötä. Palaan asiaan taas huomenna!

Heliövaara - Duclos 3-6, 6-1, 6-1

Jep! Tämä oli kolmas kertani suoraan challengerin pääsarjassa, ja joka kerta olen voittanut ensimmäisen otteluni! Huomenna voisin kuitenkin yrittää voittaa myös toisen kierroksen otteluni, mikä ei ole minulta challengereissa vielä onnistunut. Itseluottamukseni ja pelituntumani ovat nyt kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aikoihin, joten lähden huomiseen matsiin hyvällä asenteella hakemaan rohkeasti voittoa.

Jos tämän päivän ottelua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi kuumuus. Paikallisten mukaan tämä oli kesän kuumin päivä, ja otteluni oli kaiken lisäksi vielä päivän kuumimpaan aikaan yhdestä kolmeen. Minulta meni oikeastaan koko ensimmäinen erä yrittäessäni sopeutua kuumuuteen ja yrittäessäni pitää keskittymiseni pelissä muiden asioiden sijaan. Ei ole kovin kiva pelata, kun pitkän pallon jälkeen jalkapohjia polttaa niin, ettei meinaa pystyä kävelemään normaalisti. Kentän pinta oli niin kuuma, ettei siihen viitsinyt kädellä koskea, ja kuuman ilman ja korkean ilmankosteuden yhdistelmän takia hikoilin kuin viimeistä päivää. Tajusin toisen erän alusta alkaen alkaa kuitenkin laittaa aina puoltenvaihdossa jäitä niskaan ja otsalle, mikä viilensi oloani, samalla kun vastustajalleni kuumuus alkoi tuottaa yhä suurempia ongelmia ottelun edetessä.

Sain otteluun siis huonon alun häviämällä heti ensimmäisen syöttövuoroni toisessa gamessa, ja tuo yksi breikki maksoi minulle lopulta koko ensimmäisen erän. Saattaa kuulostaa selittelyltä, mutta juuri kun aloin syöttää ensimmäistä syöttövuoroani, tuuli yltyi yllättäen kovaksi ja haittasi syöttötyöskentelyäni kahden tuplan verran. Oli mielestäni erikoista, että koko päivän oli ollut lähes tyyntä, mutta yhtäkkiä alkoi tuulla ihan reippaasti. Myös liikkumiseni oli kuitenkin alussa aika heikkoa, ja tein paljon normaalia enemmän helppoja virheitä Duclosin hoitaessa omat syöttögamensa suhteellisen varmasti. Sain yhden breikkipallon 1-3 -tilanteessa, mutta sen Duclos selvitti nätillä volleystopparilla minun ihan hyvään ohitukseeni. Lopun erää molemmat pitivät syöttönsä vaikeuksitta.

Toisessa erässä tahti kuitenkin muuttui, kun sain vähennettyä virheiden tekemistä selvästi ja sainkin murron heti toisessa gamessa. Jatkoin samalla hyvällä fiiliksellä myös tämän jälkeen ja mursin Duclosin toistamiseen 3-0 -tilanteessa. Viimeisen syöttövuoronsa hän onnistui pitämään, mutta minulla ei ollut erässä mitään vaikeuksia omissa syöttövuoroissani ja voitin erän aika helposti 20 minuutissa.

Kolmannessa erässä Duclos osoitti taistelemisen merkkejä pitämällä ensimmäisen syöttövuoronsa ja tuulettamalla sen jälkeen ottelun ensimmäisen kerran, mutta hänen hymynsä hyytyi pian, kun otin murron 1-1 -tilanteessa ja perään toisen 3-1 -tilanteessa. Tämän jälkeen Duclos yritti pelata aikaa ja saada hyvän vireystilani katkaistua medical time-outilla siinä kuitenkaan onnistumatta. Pidin syöttöni helposti ja mursin vielä kerran kiellon päälle ottelun loppuun. Kaksi viimeistä erää tulivat minulle loppujen lopuksi jopa helposti, mikä ei kuitenkaan minua haittaa, sillä säästin näin paukkuja huomiselle.

Syöttöpelini toimi ensimmäisen gamen jälkeen mukavasti, enkä antanut tuon gamen jälkeen Duclosille enää yhtään breikkipalloa. Takakentän pisteissä hallinta siirtyi minulle yhä enemmän mitä pidemmälle ottelu eteni; jyrkät krossini ja yllättävät lyöntisuuntani tuottivat selvästi vaikeuksia Duclosille ja käytinkin tätä surutta hyväkseni. Huomasin, että hän löi paremmin koviin kuin hiljaisiin lyönteihini, joten käytin tänään paljon kulmia lyönneissäni, minkä lisäksi löin silloin tällöin myös korkeampia yläkierteitä, joihin hänen olisi pitänyt liikkua huolellisemmin. Ensimmäisen erän yleisin pihallaolon jälkeen sanoisin siis pelanneeni taktisesti todella hyvän ottelun, minkä vuoksi numerot toisessa ja kolmannessa erässä olivatkin noinkin selvät. Varsinkin liikkumisessa minulla on kuitenkin vielä paljon parannettavaa huomiseksi.

Saan huomenna toisen kierroksen ottelussa vastaani kazakstanilaisen kisan kuudenneksi sijoitetun Yuri Schukinin, joka on maailmanlistalta sijalla 127. Näin tänään muutaman gamen hänen ensimmäisen kierroksen ottelustaan, minkä lisäksi olen nähnyt hänen pelaavan Tampereella toissa vuonna. Schukin on parhaimmillaan takakentältä, ja hänen peruslyöntinsä ovat varmat ja tasaiset. Hän liikkuu hyvin ja pitää tempon yllä myös ahdongosta, joten minun tulee yrittää saada hänet pois hänen mukavuusalueeltaan houkuttelemalla häntä verkolle ja sekoittelemalla lyöntejäni. Näin tänään myös kuinka Schukin oli ajoittain vaikeuksissa paljon verkolle nousevaa Peyaa vastaan, joten voin myös hyvin pelata huomenna aina paikan saatuani rohkeasti eteenpäin. Tärkeää on kuitenkin jälleen syöttää hyvin ja pitää näin murtopaineet Schukinin puolella kenttää. Myöskään sataprosenttista keskittymistä jokaiseen pisteeseen ei tule unohtaa. Kaksinpelini on päivän ensimmäisenä otteluna kello 12.30 kentällä 2.

Myös nelinpelin kvatsimme parini Rodriguesin kanssa on huomenna. Siinä vastaamme tulee kanadalais-itävaltalainen pari Duclos/Oswald ja tuo ottelu on päivän viimeisenä otteluna. Jos syötämme ja palautamme huomenna hyvin, uskon meillä olevan hyvät mahdollisuudet haastaa kakkossijoitetut vastustajamme. He hävisivät molemmat tänään kaksinpelinsä, kun taas me olemme parini kanssa kumpikin yhä mukana kaksinpelissä. Nelinpelissä on paljon kyse fiiliksestä ja uskoisin meidän olevan sillä pelin saralla edellä ainakin ennen ottelua. Ei muuta kuin rohkeasti vain haastamaan.

Heräsin tänään jälleen syvästä unesta yhdeksältä, mutta piristyin nopeasti käytyäni ulkona hieman kävelemässä. Lähdin aamupalan jälkeen klubille, jossa löin puoli tuntia italialaisen Daniele Giorginin kanssa ennen puoli yhden jälkeen alkanutta otteluani. Matsin jälkeen olin loppujäähdyttelyjen jälkeen niin kuumissani, että käytyäni suihkussa ja venyteltyäni hieman olin edelleen niin hiessä, että menin uudestaan suihkuun ja käänsin hanan niin kylmälle kuin pystyin. Annoin kylmän veden viilentää kehoani melkein viisi minuuttia ennen kuin tunsin olini suhteellisen normaaliksi. Tämän jälkeen jäin klubille odottelemaan huomisen ohjelmaa ja söin samalla lounasta katsoen Ferrer-Nadal -ottelua telkkarista. Pyysin ruoaksi pastaa possun lihan kanssa ja sain eteeni tällaisen annoksen, joka ei ollut kuitenkaan ollenkaan hassumpi!

Katselin lounaan jälkeen vielä hetken aikaa kisamatseja, mutta koska katsomossa ei ollut paikkoja varjossa, ja ihoni oli jo hieman palanut matsin aikana, päätin ottaa kyydin hotellille. Laitoin tänään iholleni yhteensä kolme kertaa aurinkorasvaa, mutta kova hikoilu ja pyyhkeellä pyyhkiminen poistavat aurinkorasvan iholta ikävän tehokkaasti. Pohjavärini ei ole ihan optimaalinen tällaiseen auringonpaisteeseen, joten toivottavasti huomenna olisi vaikkapa pilvistä! :) Yritin napsia paluumatkalla autosta kuvia tämän saaren keskellä kohoavista vuorista, mutta en onnistunut saamaan aikaiseksi juuri yhtään laadukasta otosta. Tässä kuitenkin yksi jotakuinkin onnistunut kuva, jossa näkyy vuorten lisäksi saarta viimeiset kuukaudet vaivanneen kuivuuden aiheuttama kasvien kellastuminen. Ilma on joka päivä ollut aurinkoinen, mutta mereltä puhaltava tuuli muodostaa vuorten edustalle jatkuvasti pilviä lämpimän ilman kohotessa vuoren rinnettä ylöspäin ja samalla viilentyessä, minkä johdosta ilmassa oleva kosteus alkaa tiivistyä kastepisteen tullessa vastaan.

Illan otin taas rauhassa hotellilla pitäen huolta, että minulla riittää energiaa huomiselle. Olen syönyt täällä Reunionilla tähän mennessä pelkkää pastaa, mutta nyt halusin jotain muutakin, joten otin pastan seuraksi pihvin. Proteiini ja tavallista suurempi määrä suolaa ovat varmasti hyödyksi näissä olisuhteissa.

Nyt aion vielä pestä muutaman paidan huomiseksi ja mennä sen jälkeen nukkumaan. Pidän blogini ajan tasalla taas huomenna ja yritän päivittää tänne tulokset heti otteluiden jälkeen. Öitä!

Heliövaara/Rodrigues - De Fondaumiere/Dubau 6-0, 6-1

Moi! Voitimme tänään ranskalaisparini Rodriguesin kanssa nelinpelin ensimmäisen kierroksen ottelumme todella helposti. Jotenkin tästä otteluvoitosta saadut pisteet eivät ihan tunnu vertailukelpoisilta parin viime viikon peleihin, kun ottaa huomioon, että Iso-Britannian futureista sai finaalista kolmen kovan voitetun matsin jälkeen yhtä monta ATP-pistettä kuin tämän ottelun voitosta. Vastustajamme eivät olleet tainneet juurikaan pelata ammattilaistennistä viime vuosina, kun he eivät edes tienneet, että nelinpelissä 40-40 tilanteessa käytetään no-ad -järjestelmää. Ja nyt puhutaan siis kuitenkin haastajatasosta! Vastuksemme tulee kuitenkin todennäköisesti kovenemaan seuraavalla kierroksella, kun saamme torstaina vastaamme kakkossijoitetun parin Duclos/Oswald.

Heräsin tänään aamulla todella syvästä unesta puoli kymmeneltä. Olin jotenkin ajatellut etukäteen, että onpa mukavaa, kun ei tarvitse totutella isoon aikaeroon lentäessäni pohjois-etelä -suunnassa, mutta todellisuudessa Englannin ja Reunionin välinen neljän tunnin aikaero varsinkin näin itäänpäin mentäessä vaikuttaa yllättävän paljon. Herätys puoli kymmeneltä vastaa herätystä Englannin aikaa puoli kuusi, ja kun tähän yhdestetään vielä edellinen yö lentokoneessa huonosti nukkuneena, ei sen pitäisi tulla yllätyksenä, että aamulla väsyttää.

Söin herättyäni hotellin hyvän aamupalan, joka sisälsi vastoin ranskalaisia perinteitä muutakin kuin patonkia ja croissantteja. Oli myös mukavaa vaihtelua kotioloihin syödä aamupalaa uima-altaan äärellä 25 asteen lämpötilassa. :) Lähdin klubille yhdeltätoista monen muun pelaajan tavoin valmistautumaan hyvin kahdeltatoista alkaneisiin treeneihin. Halusin olla tavallistakin enemman valmiina heti alussa, koska treenikaverinani oli maailmanlistan sijalla 69 majaileva ranskalainen Florent Serra. Jalkani eivät vielä tänäänkään tuntuneet ihan normaaleilta ja reaktiot tuntuivat aika hitailta, mutta treenit olivat joka tapauksessa ihan hyvät. Pelasimme loppuun gameja ja tilanne oli 4-3 minulle, kun seuraavat pelaajat tulivat kentälle. Syöttö kulki hyvin varsinkin näin ulko-olosuhteissa, mutta muissa pelin osa-alueissa on kyllä vielä parannettavaa huomiseksi.

Ilma oli tänään sen verran kuuma ja kostea, että hikoilin treeneissä itseni aivan läpimäräksi, eikä hikoilu meinannut loppua vielä viileässä suihkussa käymisenkään jälkeen. Yli kolmenkymmenen asteen lukemat ja yhdeksässäkymmenessä pyörivä kosteusprosentti asettavat omat haasteensa pelaamiselle, ja tankkauksesta tuleekin täällä pitää erityisen hyvää huolta. Meninkin treenin jälkeen pian syömään klubin ravintolaan, jossa jouduin pyytämään yhden kisajärjestäjistä tulkiksi, että sain tilattua ruokaa, kun paikalliset eivät täällä puhu juuri kukaan muuta kuin ranskaa. Tulkin avulla sain tilattua lasagnea, joka osoittautui tosi herkulliseksi. Duppelimme alkoi kolmelta, minkä jälkeen otin huomisen ohjelman selvittyä kuljetuksen hotellille, jossa olen nyt hengaillut illan. Tämän hotellin lähellä ei ole oikeastaan mitään ravintoloita tai muita käymisen arvoisia paikkoja, joten lepäilin huoneistossani ja kävin vähän kävelemässä uima-altaalla ennen kuin söin pastaa illalliseksi.

Lupasin eilen laittaa tänään kuvia klubista, joten täältä pesee. Klubin päärakennuksesta ei välttämättä saa tästä kuvasta kovin hehkeää kuvaa, mutta sisältä löytyy kyllä kaikki tarpeellinen. Ravintola on iso ja pelaajien puolella on pelaajille oma lounge ja palvelutiski, minkä lisäksi talon takana on ihan mukavan kokoinen uima-allaskin. Tässä siis päärakennus.

 Tässä kuvassa näkyy ravintolaa sisältä katsottuna.

Ja tässä kuvassa klubin uima-allas.

Keskuskenttä on pinnoitettu juuri ennen kisoja uudelleen, ja sen toiselle sivulle on rakennettu ihan hieno katsomo aitiopaikkoineen. Vielä tänään katsomossa ei ollut tungosta, mutta luulisin, että loppuviikolle edettäessä katsojiakin alkaa tulla paikalle. (Tämä kuva on harjoituksista, joten ei siellä nyt sentään ihan noin tyhjää ollut.)

Edellisessä kuvassa katsomon takana näkyvät valkoiset huiput ovat mainosalueen telttoja. Tämän kuvan taustalla näkyisi selkeällä säällä hienosti vuoria, mutta tummat pilvet ovat nyt kumpanakin päivänä peittäneet näkymän lähes tulkoon aamusta iltaan.

Yhdellä kentällä kisan läpivieminen on kuitenkin haastavaa, joten matseja pelataan myös klubitalon toisella puolella sijaitseville kentillä 1-3. Nämäkin kentät on pinnoitettu äskettäin uudelleen, joten pomppu on hidas ja aika korkea. Tässä kuvassa ykköskentällä meneillään olevassa ottelussa pelin tempo ei ihan ollut haastajatasolle tyypillistä, kun vastakkain ovat belgialainen villinkortin saanut pelaaja ja japanilainen rankingiton pelaaja. Tämän kisan osallistujalistastahan tuli siis yksi viime vuosien erikoisimmista, kun pääsarjasta vetäytyi monta pelaajaa eikä varalistan pelaajista juuri kukaan halunnut lähteä vaikeiden yhteyksien päässä olevalle Reunionille. Lopulta pääsarjaan pääsivät mukaan kaikki kisaan ilmoittautuneet ja kaksi paikkaa jäi vielä tyhjäksi. Floridassa pelataan tälläkin viikolla futures-karsintoja 128 pelaajan täydellä karsintakaaviolla, mutta challengeriin ei riittänyt pelaajia pääsarjaan. Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh!

Tässä kuvassa tempo on kuitenkin jo vähän kovempi, kun kakkoskentällä harjoittelevat sijoitetut pelaajat Schukin ja Przysiezny.

Klubilla on kuitenkin kovien knttien lisäksi myös neljä massakenttää, joilla ei kuitenkaan kisapelejä siis pelata. Nämä massakentät ovat ainakin minun silmiini kuitenkin jotenkin ruskeita enemmän kuin punaisia, joten ihan tavallisista tiilimurskakentistä ei liene kysymys.

Kisaotteluni kaksinpelin osalta alkavat siis huomenna kanadalaista Pierre-Ludovic Duclos'ta vastaan. Olen nähnyt otteita hänen peleistään viimeisen vuoden aikana ja mieleeni on jäänyt lähinnä hänen hyvä syöttönsä ja aggressiivinen pelityylinsä. Ulkona pelaaminen ja tuulinen sää vaikeuttavat kuitenkin varmasti enemmän hänen peliään kuin minun, joten aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Oma syöttöpelinikin tuntuu hyvältä, joten pyrin omissa syöttövuoroissani painamaan reilusti päälle, ja palautusgameissanikin aion ottaa ajoittain hallittuja riskejä. Voi kuitenkin olla, että näillä hitailla kentillä ihan vain pallon lyöminen varmasti kenttään voi olla monesti hyvä taktiikka, joten minun ei tule aliarvioida sitäkään ideaa huomisessa ottelussa. Sain hyvän kommentin eilen siitä, kuinka hyvä itseluottamukseni ja valmentajan tuoma apu näkyvät jo pelkästään pelitaktiikan luomisessa, kun saatoin vaikkapa lähteä Australian matkalla monesti vain sekoittelemaan peliä, mutta nyt minulla on selkeämpi käsitys mitä haluan tehdä kentällä. Kiitos kaikille muillekin viime aikoijen iloisista kommenteista!

Kaksinpelini on huomenna toisena otteluna yhdentoista jälkeen, joten nyt alkanee taas olla aika siirtyä yöpuulle. Laitan tuloksen taas tuttuun tapaan tänne blogiin heti kuin mahdollista, siihen asti kuulemiin!

Bonjour ja terveisiä Réunionilta, Ranskalle kuuluvalta saarelta Madagascarin itäpuolelta! Tämä saari on Euroopan Unionin kaukaisin kolkka ja rahana käytetään euroa, joten ihan vieraalta ei onneksi kaikki kuitenkaan tunnu. Saavuin tänne perille tänään aamulla kymmeneltä 20 tunnin matkustamisen jälkeen aika väsyneenä, mutta täysin valmiina uusiin koitoksiin. Fiilis on viime viikon kisan jälkeen korkealla ja puitteissa ei juurikaan ole valittamista.

Lensin siis eilen British Airwaysilla Manchesteristä Lontoon kautta Mauritiukselle, jossa minun piti hakea matkalaukkuni hihnalta ja chekata se uudestaan sisään viimeiselle lennolle Reunion pääkaupunkiin Saint Denisiin. Minulla meni kuitenkin Mauritiuksen passintarkastuksessa kaksikin asiaa aika täpärälle, mutta pääsin onneksi jatkamaan matkaa normaalisti. Ensiksi maahantulohenkilö vaati saada nähdä kopion lentolipustani Reunionille, mikä minulla sattui ihan tuurilla olemaan tietokoneellani sellaisessa muodossa, etten tarvinnut internet-yhteyttä tiedoston avaamiseen. Näytin sitten tietokoneeltani e-lipun kuitin, joka kelpasi todisteeksi siitä, etten aio jäädä Mauritiukselle asustelemaan. Toisekseen Mauritiuksen, kuten aika monen muunkin valtion, viranomaiset vaativat passin olevan vähintään puoli vuotta eteenpäin voimassa. No, minun passini menee vanhaksi sopivasti pari päivää yli kuuden kuukauden päästä eli 31.7., mutta passintarkastaja totesi silti aiheelliseksi pitää pienen puhuttelun, että kannattaa alkaa mahdollisimman pian jo hakea uutta passia, ettei seuraavallakaan kerralla tule mitään ongelmia. :) Mitään varsinaista vaaraa maahantulon epäämisestä ei siis kuitenkaan ollut, joten pääsin jatkamaan matkaani Reunionille.

Samalla koneella Reunionille kisoihin tuli myös itävaltalainen Philipp Oswald, jonka kanssa sain koneessa sovituksi kahdet treenit tälle päivälle. Menimme suoraan lentokentältä pitkän matkustamisen ja huonosti nukutun yön jälkeen klubille ja treenaamaan, ja oloni tuntui kyllä sellaiselta, etten olisi kuukauteen urheillut ollenkaan, saati lyönyt tennispalloa. Pikkuhiljaa tuntuma alkoi kuitenkin löytyä, ja käytimmekin aamutreenit joka tapauksessa vain lyöntien läpi lyömiseen ja jätimme pisteiden pelaamisen illaksi.

Aamutreenien jälkeen tulin käymään kisakuljetuksella hotellilla, joka sijaitsee noin vartin ajomatkan päästä klubilta pääkaupunkiin Saint-Denisiin päin. Mercury-ketjuun kuuluva hotelli sijaitsee vuoren rinteellä hienolla näköalapaikalla, josta avautuu näkymä pääkaupungin yli merelle. Toisessa suunnassa, johon huoneeni näköala avautuu, näkyy vain vuoristoa, korkeimpana huippuna Piton des Neiges -tulivuori 3070 metrin korkuisena. Tässä kuvassa näkyy hotellin päärakennus uima-altaalta päin katsottuna.

Toiseen suuntaan katsottaessa näkymä on tämännäköinen. Takana siintää siis Intian valtameri.

Tässä on vielä yksi kuva uima-altaasta, joka tällaisessa yli 30 asteen helteessä näyttää aika houkuttelevalta!

Itse hotellihuoneet ovat myös erittäin viihtyisiä, koska ainakin minusta ne muistuttavat enemmän huoneistoja kuin huoneita. Huoneiston sisäänkäynnin jälkeen edessä on suuri olohuone, jossa on työpöytä ja oleskelutilaa tähän malliin. Ja tässä kuvassa näkyy siis vain noin puolet tuosta isosta ololeskelutilasta.

Olohuoneesta lähtee toiseen suuntaan käytävä, jonka varrella on vaatekaappeja ja suuri kylpyhuone sekä päädyssä erillinen makuuhuone. Sänky on tässäkin hotellissa yksin nukkuvalle vähintään riittävän kokoinen. :)

Mutta palataanpas takaisin aiheeseen. Söin hotellilla lounaaksi spagetti bolognesen, minkä jälkeen lepäsin hieman ja suuntasin puoli viideltä takaisin klubille. Treenasimme Oswaldin kanssa päivän toiset treenit hieman paremmalla intensiteetillä ja pelasimme myös jonkin verran pisteitä. Gamet olivat treeniajan loppuessa 5-4 minulle yhdellä breikillä. :) Treenien jälkeen tulin piakkoin takaisin hotellille, jossa olen nyt ottanut levon kannalta viimeiset pari tuntia. Söin päivän toisen pastan, tällä kertaa lohikastikkeella, ja pesin sen jälkeen pyykkiä.

Ajattelin jaotella kisapaikan ja -hotellin esittelyä niin, että laitan vasta huomenna esille kuvia klubista ja selitän samalla perushöpinät kentistä ja oheistiloista. Näin viikon kaikki kuvat eivät tule yhteen postaukseen ja ehdin tänään vielä nukkumaankin. :)

Kaksinpelissä ensimmäisen kierroksen vastustajakseni lottoarvonnassa tuli kanadalainen Pierre-Ludovic Duclos, mutta ottelumme on vasta keskiviikon ohjelmassa, joten palaan siihen tarkemmin huomenna. Nelinpeliä pelaan ranskalaisen Mathieu Rodriguesin kanssa, vaikka häntä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua kovin hyväksi nelinpelaajaksi. Pääsin kisapaikalle vasta tuntia ennen nelinpelin sign-inin loppumista, enkä ollut saanut etukäteen sovittua itselleni paria, joten soitin lauantaina refereen laittamaan nimeni parinetsintälistalle, josta Rodrigues oli nimeni bongannut. Hän on kuitenkin mukava mies ja osaahan hän toki tennistä pelata vaikka kuinka, joten pelaan hänen kanssaan kyllä mielelläni. Arpa heitti nelinpelissä ensimmäisen kierroksen vastustajiksemme paikallisen villikorttiparin De Fondaumiere/Dubau, ja tuo ottelu pelataan jo huomenna.

Nyt silmäni alkavat pitkän matkustuksen jäljiltä painua kuitenkin kiinni, joten lienee aika laittaa kone kiinni ja siirtyä peiton alle lepäilemään. Palaan huomenna taas asiaan!

Heliövaara - De Schepper 6-4, 5-7, 6-4

Jeeeeessssss! Kisavoitto!!! Fiilikset ovat tämän päivän ottelun jälkeen luonnollisesti aika korkealla. En pelannut tänään kuitenkaan missään nimessä kisan parasta peliäni, mutta onnistunut taktiikkani ja kova taisteluasenteeni auttoivat minut voittoon. Jouduin taas kerran vääntämään kolme erää, mutta mikäpäs siinä, sillä tavallahan saa enemmän matsitreeniä tulevaisuutta ajatellen! :-D

Ottelu alkoi odotetusti syöttäjien komennossa, mutta 1-2 -tilanteessa jouduin ensin pelastamaan kaksi breikkipalloa omassa syöttövuorossani ja sitten hieman yllättäen sain 2-2 -tilanteessa breikin ensimmäisellä breikkipallollani. En kuitenkaan osannut käyttää mahdollisuuttani hyväkseni, vaan De Schepper onnistui murtamaan heti seuraavassa gamessa takaisin, minkä perään hän piti syöttönsä neljällä peräkkäisellä syöttöpisteellä. 3-4 -tilanteessa sain pidettyä helposti ja seuraavassa gamessa kaikki lyöntini tippuivat kenttään ja mursin kovasyöttöisen De Schepperin nollille! Pidin perään vielä erän loppuun syöttöni vaikeuksitta, joten pääsin ensimmäiselle erätauolle johdossa.

Toinen erä ei olisi voinut paremmin alkaa, kun mursin De Schepperin syötön heti ensimmäisessä gamessa kahden loistavasti onnistuneen stopparihaun avustamana. Molemmat pitivät seuraavat syöttövuoronsa, mutta ensimmäisen erän tapaan 3-2 -tilanteessa otteeni hieman herpaantui, ja De Schepper pääsi murtamaan takaisin. 4-4 -tilanteessa ilmassa oli ratkaisun makua, kun sain hyvällä pelillä pelattua itselleni breikkipallon, mutta vastustaja syötti siihen kohtaan ässän ja pystyi pitämään syöttönsä. 5-6 -tilanteessa De Schepper pelasi syöttövuoroni erittäin hyvin, enkä mahtanut breikkipallossa hänen rystyohitukselleen mitään, minkä seurauksena finaalin ratkaisu siirtyi kolmanteen erään.

Kolmannessa erässä molemmat pitivät ensimmäiset syöttönsä, mutta 1-1 -tilanteessa tunsin ilmassa breikin tuoksun, kun De Schepper teki pari helpompaa virhettä omissa pitopalloissaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sain toisella breikkipallollani murrettua De Schepperin syötön neljännen kerran ottelun aikana, kun hänen rystyohituksensa lensi hieman pitkäksi. Pidin perään tärkeän syöttövuoroni 40-40 -tilanteen jälkeen, enkä enää tämän jälkeen katsonut taakseni. 4-2 -tilanteessa minulla oli mahdollisuus ratkaista ottelu lopullisesti, kun pääsin De Schepperin syötössä 0-40 -tilanteeseen, mutta ensimmäisessä breikkipallossani stopparihakuni jäi verkkoon ja seuraavat kaksi De Schepper selvitti hyvillä ykkössyötöillään. Pidin syöttöni 4-3 -tilanteessa paineen alla, minkä perään De Schepper piti omansa vaikeuksitta.

Pystyin 5-4 -tilanteessa tuntemaan jännityksen kehossani syöttäessäni kisavoitosta ja jouduinkin hieman vaikeuksiin mokaamalla helpohkon syötönjälkeisen volleyn ensimmäisessä pisteessä ja pakottamattoman kämmenen seuraavassa pisteessä. 0-30 -tilanteessa sain kuitenkin suoran pisteen hyvällä syötöllä ja 15-30 -tilanteessa olin mukana De Schepperin yllättävän terävästi tulleessa palautuksessa ja ohjasin pallon toiseen kulmaan niin, ettei hän sitä enää palauttanut. 30-30 -tilanteessa sain taas syöttöpisteen jyrkällä slaissisyötöllä ykkösruutuun ulos ja ottelupallossa pääsin lataamaan kämmeneni läpi pari metriä kentän sisäpuolelta inside-out -suuntaisena hyvän ykkössyötön perään. Tuuletin kisavoittoa heittäytymällä polvilleni sillä seurauksella, että molemmista polvista alkoi vuotaa verta. Mutta mitäpä siinä nyt pikkuasioita murehtimaan, voitto on se joka lasketaan!

Pelaamiseni ei ollut siis tänään ihan sillä tasolla kuin vaikkapa eilen, mutta syy on osittain myös vastustajassa. De Schepper pelasi erittäin hyvää puolustuspeliä käyttäen koko ulottuvuutensa hyväksi slaissatessaan ahdingosta painavasti takarajan tuntumaan ja lyödessään kämmeneltään ajoittaisia yllättäviä vastaiskuja pitkin linjaa. Näin kuitenkin hänen liikkumisestaan jo alussa, että yhdeksän matsin pelaaminen edeltävänä 11 päivänä oli vaatinut veronsa. Löin siis jo alusta asti paljon krosseja myös jyrkkinä, jotta sain häntä enemmän liikkeelle ja laitoin hänet lähes aina juoksemaan pitkälle toiseen kulmaan krossilla, jos hän käänsi lyöntinsä linjaa pitkin. Minua ei haitannut ottelun alussa, vaikka hävisinkin pari pitkää pistettä, koska tiesin olevani ottelun lopussa sitä vahvemmilla, mitä enemmän olin saanut De Schepperin matsin aikana juoksemaan. Ja sitähän hän joutui pitkissä palloissa tekemään. Toisessa ja varsinkin kolmannessa erässä siirryin väsytystaktiikasta enemmän De Schepperin heikomman puolen eli rystyn painostamiseen, koska huomasin saavani siltä puolelta hyökkäyspaikkoja ja helppoja pisteitä väsyneen vastustajan liikkuessa vaihteleviin lyönteihini vaivalloisesti.

Hyökkäsin koko ottelun ajan verkolle ihan aktiivisesti, mutta volleypelini oli välillä jostain syystä ihmeen huonoa. En saanut palloja tapetuksi haluamallani tavalla ja varsinkin toisessa erässä De Schepper onnistui ohittamaan minut tarkasti monessa tärkeässä pisteessä. Kolmannessa erässä aloin kuitenkin pelata varsinkin ykkösruutuun ulossyöttöni perään paljon syöttö-volleyta De Schepperin slaissatessa palautuksia ja onnistuinkin tässä ihan kiitettävästi. Sain samalla myös lisättyä painetta hänen palautukseensa, joka oli toiminut koko ottelun ajan todella hyvin. De Schepper palautti varsinkin kovia syöttöjäni todella hyvällä tatsilla painavana takaisin ja hän ylettyi hyvän ulottuvuutensa ansiosta todella hyvin myös ihan sivurajoille syöttämiini syöttöihin. Takakentän ralleista voitin kuitenkin ottelussa varmasti suuremman osan kuin hän, ja kun onnistuin palauttamaan sopivasti noin kaksi gamea erää kohden hyvin, ottelun voittajasta ei loppujen lopuksi jäänyt epäselvyyttä.

Osasin jo etukäteen suhtautua oikein siihen, että ottelussa tulisi varmasti monta sellaista gamea, jossa minulla ei olisi mitään mahdollisuuksia murtoon, ja pysyin jälleen koko ottelun ajan aivan rauhallisena katse käännettynä positiivisesti seuraavaan pisteeseen. Hoin ihan oikeasti mielessäni varsinkin ottelun viimeisisssä syöttövuoroissani Johanin minulle kertomaa litaniaa "jag vill, jag kan, ja vågar". Olen oppinut viime vuosina nauttimaan tiukoista tilanteista enkä eilisen tapaan voinut olla hymyilemättä noustessani penkiltä viimeisen kerran syöttämään ottelua kotiin. Juuri tämän tilanteenhan minä halusinkin ottelussa tulevan eteen. Tämähän on paras mahdollinen tilanne tennisottelussa; 5-4 ja oma syöttö. Ihanaa. Vaikka jouduinkin tuossa viimeisessä gamessa 0-30 -tappiolle, itseluottamukseni pysyi kovana ja uskoin joka hetki pystyväni voittamaan tuon gamen. Luotin itseeni 100-prosenttisesti. Haluan, osaan, uskallan.

En tiedä mistä se johtuu, mutta tunnelataukseni purkautuminen ottelun jälkeen ei ollut tänään läheskään niin suuri kuin eilen. Jotenkin ehkä syvällä sisimmässäni pidän eilistä voittoani kovempana suorituksena kuin tämänpäiväistä. Tottakai olin aivan superiloinen turnauksen voitosta, mutta siltikään tunne ei vetänyt vertoja eiliselle, jolloin vain jäin istumaan pariksi minuutiksi kentälle ottelun päätyttyä tuuletuksien yhä jatkuessa sisälläni. Fiilis finaalin jälkeen oli jostain syystä paljon tavanomaisempi, vaikka en minä nyt niin usein ole näitä kisoja (vielä) voittanut. Kilpailunjohtaja piti ottelun jälkeen kentällä pienimuotoisen palkintoseremonian, ja pyysin häntä ottamaan vielä yhden valokuvan meistä finalisteista pallopoikien kanssa. Tässä siis ensimmäinen kuva tältä viikolta. Saatan näyttää yli kaksimetrisen vastustajani vieressä lyhyeltä, mutta mittasimme tällä viikolla Juhon kanssa toisemme hallin kuntosalin virallisen tuntuisella laitteella, joka ilmoitti pituudekseni 186,5cm. Juho oli minua sentin pidempi! :)

Finaalipäivinä aamun pallottelut ovat aina vähän haastavia, jos kummallakaan pelaajalla ei ole valmentajaa tai pelikaveria mukanaan. Saavuin tänään hallille tuntia ennen ottelun alkua lämmittelemään kehoni pelivalmiiksi tarkoituksenani syötellä hieman noin puoli tuntia kestävän lämmittelyohjelman jälkeen. Otettuani mailan käteen De Schepper tuli kuitenkin kysymään josko haluaisin lyödä hänen kanssaan vartin verran ennen ottelua. Laskeskelin sillä tavalla, että olen itse tottunut pelaamaan otteluja Aasiassa silloin tällöin ilman aamupallottelua, eikä se aiheuta minulle mitään ongelmia, kun taas vastustajalleni se voi olla harvinaisempi tilanne. Niinpä päätin kohteilaasti kieltäytyä tarjouksesta ja alkaa syötellä yksikseni, koska arvasin, että De Schepper ei luultavasti ilman pallottelua olisi aivan täydessä valmiudessa ottelun alkaessa. Jotenkin sen näki hänen katseestaan matsin alkaessa, että hän ei tuntenut oloaan ihan kotoisaksi alkaessaan pelata ilman pallottelua, joten taktikointini jo ennen peliä oli mielestäni onnistunut. :)

Olin jo aamulla ennen finaalia pakannut kaikki tavarani ja chekannut ulos hotellista, joten otin heti matsin jälkeen suunnaksi Manchesterin lentokentän, jossa vietän nyt tämän yön. Kuljin paikallisbussilla kahdenkymmenen minuutin matkan Sheffieldin juna-asemalle, josta junamatka Manchesterin lentokentälle kesti suoralla junalla noin tunnin ja 25 minuuttia. Olin perillä Manchesterin Ringwayn lentokentällä puoli kuuden aikaan illalla. Sain huoneen aivan terminaalissa sijaitsevasta Radisson Blu -hotellista ja onnistuin puhumaan itselleni tällaiselle lentokoneharrastalle mieleisen huoneen hotellin ylimmästä kerroksesta kiitoratanäkymällä! :) Päätin syödä illallistakin huoneessa lentokoneiden nousuja ja laskua katsellen, ja nyt voisikin olla aika laittaa näytille tämän reissun ensimmäinen ruokakuva! :)  Erinomaista ceasar-salaattia kanalla ja Radisson Burger.

Huominen ohjelmani alkaa sopivalla herätyksellä kahdeksan jälkeen ja hotellin maittavalla aamupalalla. Tämän jälkeen suuntaan terminaaliin numero 3, josta lennän British Airwaysilla Lontoon Heathrow'lle. Heathrow'lla minulla on reilun parin tunnun odotus, jonka jälkeen matkani jatkuu toisella British Airwaysin koneella Mauritiukselle, jossa olen perillä aikaisin maanantaiaamuna. Veikkaisin, että Mauritius on sen verran kiva paikka, että siellä voisi viettää vaikka pidemmänkin loman, mutta minun piipahdukseni saarella jää valitettavaksi vaivaisen kahden tunnin mittaiseksi, koska jatkan Mauritiukselta vielä matkaa Air Australin lyhyellä lennolla Saint-Denisiin Reunionin saarelle. Perillä Reunionilla minun pitäisi olla kymmeneltä maanantaiaamuna eli sopivasti kaksi tuntia ennen nelinpelin sign-inin umpeutumista. Olimme tämän Sheffieldin kisan refereen kanssa tänään yhdessä yhteydessä Reunionin kisan refereehen Carl Baldwiniin, joka lupasi lisätä minut nelinpeliparin etsintälistalle ja yrittää järjestää minulle keskiviikkoaloituksen.

Nyt minun on kuitenkin varmaan parasta siirtyä unten maille, sillä seuraava yö lentokoneessa saattaa jäädä hieman vajaaksi. Palaan asiaan maanantaina eteläiseltä pallonpuoliskolta, siihen asti nautin kisavoitosta täysin rinnoin! Kiitokset kaikille onnitteluista!

Heliovaara - Galvani 6-3, 6-7(4), 6-4

Jes! Pelasin tänään varmasti yhden urani parhaista matseista henkiseltä kantilta ajateltuna, minkä lisäksi syöttöni toimi paremmin kuin ikinä aikaisemmin. Minun täytyi ottelun jälkeen ihan pyytää tuomarin score card nähtäväksi, jotta saisin tietää montako ässää syötin. Niitä kertyi loppujen lopuksi minulle aikaisemmin aivan tuntematon määrä eli 21. Ohhoh! Laskin, että ottelussa lähti minun syötölläni liikkeelle 97 pistettä, joista 37 kakkossyötöllä. Ykköseni prosentti oli siis kohtalainen 62, mutta ihmeellistä on se, että ykköseni mennessä kenttään useampi kuin joka kolmas niistä oli läpisyöttö. Pystyin siis ilmeisesti syöttämään juuri niin kuin haluan niin, ettei vastustaja pysty lukemaan mihin syöttöni suuntautuu ennen osumaa.

Ottelu alkoi tasaisesti molempien pitäessä ensimmäiset syöttövuoronsa, vaikka Galvanilla oli heti toisessa gamessa yksi breikkipallo minun syöttäessäni. 3-3 -tilanne valikoitui erän ratkaisevaksi, kun onnistuin murtamaan toisella breikkipallollani Galvanin syötön pitkän gamen päättäneen pitkän pallorallin jälkeen. Tämän jälkeen pidin omani ja pelasin vapautuneesti Galvanin seuraavan syöttövuoron onnistuen murtamaan hänet toisen kerran peräkkäin.

Toinen erä alkoi jälleen tiukasti, kun Galvanilla oli yksi breikkipallo heti ensimmäisessä gamessa. Sain kuitenkin pidettyä, kuten erän jokaisen muunkin syöttövuoroni, mutta en päässyt vasta kuin 6-5 -tilanteessa ensimmäisen kerran 40-40 -tilanteeseen Galvanin syöttövuorossa, minkä gamen hän myös onnistui pitämään ilman breikkipalloja. Tie breakiin sain hyvän alun ottaen minibreakin heti alkuun, mutta 2-1 -tilanteessa en saanut omalla syöttövuorollani tapettua palloa verkolta, ja seuraavassa pisteessä Galvani otti vielä toisen minibreakin peräkkäin. Löin kuitenkin 2-3 -tilanteessa rystypalautukseni linjaa pitkin läpi tasoittaen tilanteen kolmeen kolmeen (taisi muuten olla ainoa palautuswinnerini koko ottelussa). 3-4 -tilanteessa hätäilin hieman liikaa syötön jälkeisessä rystyssäni, joka karkasi leveäksi, mutta voitin seuraavan pisteen verkolta pitäen Galvanin etumatkan kohtuullisen pienenä. Galvani onnistui kuitenkin pitämään molemmat syöttöpisteensä tie breakin loppuun pelaten kokemuksen tuomalla rauhallisuudella minut kummassakin pisteessä ahdinkoon, josta en onnistunut enää palaamaan, vaan tein pakotetut virheet. Toinen erä siis harmittavasti Galvanille tie breakin kautta.

Kolmannen erän alkuun Galvani piti syöttönsä helposti, kun taas minä jouduin pelastamaan yhden breikkipallon ensimmäisessä syöttövuorossani. 1-1 -tilanteessa keskittymiseni ja kärsivällisyyteni pistettiin todella testiin. Pelasin kolme hyvää pistettä Galvanin syöttövuoron alkuun ja sain kolme peräkkäistä breikkipalloa. Ensimmäisessä niistä Galvanin 20 senttiä pitkäksi karannut rysty jätettiin huutamatta ulos, toisessa hän syötti ässän ja kolmannessa hänen kämmenensä kierähti verkkonauhan kautta yli, niin etten saanut palloa enää nostettua verkon yli. Tähän päälle lyötyä lyötiin vielä lisää, kun 40-40 -tilanteessa Galvanin verkkoa hipaissut ässä jätettiin myös tuomitsematta verkkosyötöksi jä näin hän pystyi loppujen lopuksi pitämään syöttönsä. Pystyin kuitenkin pitämään itseni aivan rauhallisena enkä antanut tämän gamen jäädä takaraivooni häiritsemään keskittymistäni seuraavissa pisteissä.

Pidin syöttöni 1-2 -tilanteessa, minkä jälkeen molemmat pitivät jälleen syöttönsä. Kolmannen erän ratkaisu nähtiin ensimmäisen erän tavoin 3-3 -tilanteessa, kun pelasin Galvanin syöttövuoron erinomaisesti. 15-40 -tilanteessa Galvani onnistui vielä pitkän pisteen päätteeksi kämmenwinnerissään, mutta seuraavassa pisteessä löin juoksusta vaikeasta asennosta rystyltäni huikean ohituksen linjaa pitkin ohi verkolle nousseen Galvanin ja pääsin tuulettamaan breikkiä. Seuraavassa syöttövuorossani hävisin ensimmäisen pisteen, mutta taistelin maraton-mittaisen toisen pisteen itselleni ja syötin sen perään kolme hyvää syöttöä. Galvani piti vielä 5-4 -tilanteeseen, mutta syötin ottelun kotiin kylmän viileästi erinomaisilla suorituksilla. Ensimmäisessä pisteessä syötin ulospäin Galvanin kämmenelle ja löin jatkolyöntini kämmenen linjaa pitkin läpi. Toisessa pisteessä hieman hermoilin ja kämmeneni karkasi pitkäksi, mutta 15-15 -tilanteessa löin haamu-volleyn rystyltäni Galvanin ohitukseen, joka otti pienen osuman verkkonauhaan suuntaan muuttaen. En oikein käsitä itsekään mitä tapahtui, mutta tiedän lyöneeni volleyn puhtaasti refleksinä kahdella kädellä kovalla vauhdilla aivan sivuviivalle. Ottelun kaksi viimeistä pistettä sujuivat käsikirjoituksen mukaan, kun syötin molempiin ruutuihin ulos ässät.

Olin koko ottelun ajan aivan rauhallinen ja niin keskittynyt kuin vain ikinä voin. Tämä valtava lataus purkautui heti ottelun jälkeen tuomaria käteltyäni istahdettuani penkille, kun onnenkyyneleet vyöryivät silmiini. Keskityin koko kaksi tuntia ja 45 minuuttia niin kovasti, että tunteiden purkaus ottelun jälkeen oli isompi kuin koskaan aikaisemmin. Myönnän olleeni jo ottelun alusta asti selvästi jännittyneempi kuin yleensä, mutta pystyin voittamaan kipsaamisen uskomalla itseeni ja pysymällä ottelun jokaisella hetkellä positiivisena. En missään vaiheessa ajatellut voittamista tai häviämistä, keskityin aina vain siihen kuuluisaan seuraavaan pisteeseen. Haluan jatkossakin olla jokaisessa ottelussani yhtä keskittynyt ja latautunut kuin tänään.

Pelillisellä puolella syöttöpelini oli siis loistavaa, mutta muuten en voi sanoa pelanneeni mitenkään erityisen ihmeellisesti. Galvani liikkui koko ajan lähellä takarajaa, minkä lisäksi hänen lyöntinsä olivat inhottavan matalia ja painavia molemmilta puolilta, joten jouduin jatkuvasti nostamaan palloa takakentän ralleissa, mistä johtuen jäin usein puolustuskannalle. Pyrin pelaamaan järkevillä lyöntivalinnoilla Galvania ulos, missä onnistuin varsinkin ensimmäsen erän lopussa, kun Galvani löi paljon pitkin linjaa lyöntejä jättäen minulle mahdollisuuden vastaiskuun hyvällä krossilla, mutta suurimmassa osassa takakentän ralleja Galvani pääsi painamaan siis päälle. Voitin suuren osan pisteistä silloin, kun sain krossilyönteihini hyvän kulman ja Galvanin näin pois kentältä, mutta harmittavan usein lyöntini jäivät aika keskelle kenttää. Galvanin painavista lyönneistä johtuen en päässyt tänään verkolle kovinkaan usein, mutta se saattoi olla toisaalta jopa ihan hyvä asia, koska hän ohitti niin hyvin.

Rystypelini oli tänään tasaisen varmaa, ja löinkin siltä puolelta pääasiassa vain krossia, kun taas kämmenelläni yritin saada enemmän aikaan. Galvanilla oli kuitenkin erittäin tehokas kämmenkrossi, joten minun täytyi koko ajan pelata pienoisella riskillä kämmentäni, jollen halunnut vain tyytyä puolustamaan. Erittäin positiivisena asiana ottelussa näen sen, etten Galvanin tasoista hyvää takakenttäpelaajaa vastaan hävinnyt yhtään omaa syöttöäni! Hänellä oli koko ottelussa vain kolme murtopalloa (merkillisesti yksi kunkin erän ensimmäisessä syöttövuorossani), mutta onnistuin pelaamaan nuo pisteet hyvin joko suoralla syöttöpisteellä tai syöttöä seuranneella kämmenellä. Lisäksi olen erittäin tyytyväinen siihen, miten suhtauduin toisen erän häviöön. Olin kuitenkin ollut johdolla 5-4 ja 6-5, ja molemmissa gameissa minulla oli omat mahdollisuuteni, mutta Galvani käytti kokemuksensa hyväksi hoitaessaan rauhallisesti erän kotiin. Luulen, että hän oletti pelintasoni laskevan kolmannessa erässä niin, että hän olisi voinut vain pitää tasonsa ja kruisailla otteluvoittoon. Osoitin kuitenkin olevani vaikeasti voitettava pitämällä fokuksen aivan samalla tasolla kuin toisessakin erässä. Pidän tätä henkistä onnistumista ottelun parhaana antina syöttöpelin lisäksi.

Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä huomiseen finaaliin, jossa vastaani asettuu vasenkätinen ranskalainen yli kaksimetrinen (202cm) Kenny De Schepper. Hän voitti viime viikon kisan Glasgow'ssa, joten pelituntuma hänellä pitäisi olla kohdallaan, mutta ainakaan tänään hänen liikkumisensa ei ollut enää yhtä ketterää kuin viime viikolla. Luulen, että isona miehenä hän varmasti tuntee viimeisen kahden viikon pelit kehossaan, ja aionkin ottaa mahdollisesta väsymyksestä kaiken hyödyn irti minkä vain saan. De Schepperin paras lyönti on ehdottomasti hänen syöttönsä, joten palautukseni tulee olemaan tärkeässä asemassa. Olen onneksi harjoitellut viimeiset kaksi ja puoli viikkoa toisen kovasyöttöisen vasurin eli Juhon kanssa, joten uskon saavani siitä etua huomista ajatellen. De Schepper pelaa takakentältä yllättävän passiivisesti hyökäten verkolle vain lyhyistä palloista, mutta hän ohittelee ulottuvuuttaan käyttäen erittäin hyvin verkolle nousevia vastustajiaan. De Schepperin yhdenkäden rysty on mielestäni hänen heikompi puolensa, ja hän käyttääkin aika paljon slaissia siltä puolelta. Kämmeltä hän pystyy tekemään enemmän pisteitä, mutta sitäkään puolta ei missään nimessä tarvitse pelätä.

Yritän pitää syöttöpelini huomenna yhtä hyvällä tasolla kuin tänään ja yritän käyttää jokaisen mahdollisuuteni breikkiin hyväksi. Aion pelata ennakkoluulottomasti ja rohkeasti yrittäen saada vastustajan liikkeelle mahdollisimman paljon. Tästä hetkestä eteenpäin siirränkin ajatukseni tämänpäiväisestä ottelusta huomiseen ja aloitan keskittymisen finaaliin. Huomenna aion laittaa kaiken peliin. Nyt syömään!

Heliövaara - Shakarov 7-6(2), 6-0 Heliovaara/Paukku - Eaton/Goodall 2-6, 7-5, 8-10

Jes, sain varmistettua paikkani tämän Sheffieldin kisan semifinaaliin kukistamalla hankalan ranskalaisvastustajan alkuvaikeuksien jälkeen. Shakarov aloitti ottelun todella hyvin pelaten fiksusti lähes virheetöntä peliä ja hän sai minut sortumaan hienoiseen yliyrittämiseen takakentältä pitkien pallojen loppuvaiheissa. Minulla oli kaksi murtopalloa 1-1 -tilanteessa, mutta en onnistunut, ja seuraavassa gamessa Shakarov sai murrettua syöttöni toisella murtopallollaan. Hän jatkoi tämän jälkeen vakuuttavasti ja mursi minut vielä toistamiseen 1-4 -tilanteessa.

Shakarovilla oli tilanteessa 1-5 -tilanteessa kaksi eräpalloa omassa syötössään ja 3-5 -tilanteessa vielä 30-0 omassa syötössään, mutta niin vain minä pystyin taistelemaan itseni takaisin erään pelaten rohkeasti onnistuen voittamaan paljon pisteitä verkolta. Liikuin minkä jaloistani pääsin ja hyökkäsin järjestäen Shakarovin rystypuolelle saaden pelin otteen itselleni. 5-5 -tilanteessa hän sai pidettyä vielä syöttönsä, mutta sen jälkeen pistin hänet toden teolla vientiin. Tie breakissa pelasin virheettömästi ja otin rohkeasti aloitteita, eikä hän saanut kuin kaksi pistettä hyvillä syötöillä.

Toisessa erässä jatkoin siitä mihin ensimmäisen lopussa jäin ja painoin päälle kuin yleinen syyttäjä. Syöttöpelini oli alkanut ensimmäisen erän lopulla kulkea paremmin ja syötin toisessa erässä seitsemän ässää kolmeen syöttövuoroon, yhdessä vaiheessa jopa neljä peräkkäin! Löysin myös Shakarovin syöttövuoroissa hyvän rytmin niin palautukseen kuin sen jälkeisiin tilanteisiin, eikä erä kestänyt juurikaan 20 minuuttia kauempaa. Ihan viimeisissä gameissa Shakarovilla alkoi jo vähän usko loppua, mutta noin kun pystyn useammin pelaamaan, niin hyvä tulee.

Syöttöpelini kulki siis varsinkin ottelun loppua kohden todella hyvin, mikä ilahduttaa minua kovasti. Hyvän syöttöpelin varaan on helppo rakentaa pelinkuva omissa syöttövuoroissa juuri haluamakseen. Myös palautukseni kulkivat alun jälkeen kiitettävästi, sain ne todella usein kenttään ja riittävän usein vielä hyvällä pituudella, jolloin Shakarov ei alun jälkeen päässyt enää dominoimaan pisteitä kämmenellään. Pelasin myös onnistunutta hyökkäyspeliä ja voitin todella ison osan pisteistä, joissa olin verkolla varsinkin hyvin sujuneen volleypelini ansiosta. Myös liikkumiseni kentällä oli tänään moitteettoman tehokasta.

Huomenna verkon toiselle puolelle astuu kuitenkin paria astetta kovempi pelaaja, italialainen Stefano Galvani. Hän on ollut jokunen vuosi sitten peräti sadan joukossa maailmassa, mutta nyt 33-vuotiaana hänen rankinginsa on päälle kahdensadan. Näin tänään otteita Galvanin ja Eleskovicin välisestä ottelusta, jossa Galvani hallitsi peliä takakentän ralleissa. Hän lyö aika kierteettömiä ja matalia lyöntejä melko ohjaavaan tyyliin, ja sanoisinkin hänen heikkoutensa olevan vauhdin lisäämisessä hiljaisiin palloihin. Aionkin yrittää huomenna jonkin verran pistää hänet ratkaisemaan itse palloja houkuttelemalla häntä verkolle tilanteisiin, joissa hän ei ole ihan omimmillaan. Omissa hyökkäystilanteissani minun on oltava ehkä hieman kärsivällisempi kuin tänään, koska Galvani ohittaa todella hyvin kummaltakin puolelta. Syöttöpelissä paljon ykkösiä rohkeasti kenttään toiminee tämän päivän tavoin myös Galvania vastaan.

Nelinpelissä emme Juhon kanssa saaneet haluamaamme alkua semifinaaliottelulle, kun vastustajamme onnistuivat ensimmäisessä erässä murtamaan Juhon syötön kahdesti no-ad -tilanteessa. Toinenkin erä oli käytännössä heidän, kun he onnistuivat murtamaan Juhon 3-4 -tilanteessa, mutta Eatonin syöttäessä ottelua kotiin kämmeneni löysi aivan uuden vaihteen. Gamen ensimmäisessä pisteessä löin palautuksen jälkeen kämmeneni läpi heidän välistään keskeltä, 15-15 -tilanteessa palautuksen jälkeen kämmenen linjaa pitkin läpi Goodallin ohi ja 15-40 -tilanteessa vielä kerran kämmenellä toisella lyönnillä lyhyen krossin läpi. Pidimme perään syöttöni, minkä jälkeen Juho pelasi 5-5 -gamen loistavasti päättäen sen palautuswinneriin. Pidimme erän päätteeksi vielä Juhon syötön no-ad -tilanteesta, joten ottelun ratkaisu siirtyi kolmannen super tie breakiin.

Kolmas erä pysyi kutakuinkin tasaisena koko ajan, he saivat minibreikin alussa ja kerran keskivaiheilla, mutta tulimme molimmilla kerroilla takaisin. 8-9 -tilanteessa Juhon syöttäessä Eaton löi Juhon hyvästä ykkösvolleysta mahtavan lobbin, jonka tippumista 20 sentin päähän takarajasta me emme Juhon kanssa voineet kuin ihailla. Ottelun kulku olisi voinut olla erilainen, jos olisimme olleet paremmin mukana heti alusta asti, jotenkin varsinkin minun liikkeeni oli nopeissa tilanteissa vähän kateessa. Tein paljon tavallista enemmän volley-virheitä, jotka kostautuivat Eatonin ja Goodallin syöttäessä ja palauttaessa laadukkaasti koko ottelun ajan. Nelinpeli on kuitenkin niin pienestä usein kiinni, että seuraavalla kerralla samoja vastustajia vastaan lopputolos voi olla ihan erilainen.

Nyt me lähdemme kuitenkin tästä Juhon kanssa syömään illallista läheiseen italialaiseen ravintolaan, jossa kävimme myös eilen. Yritän palautella mahdollisimman hyvin, jotta olen huomenna taas tuoreessa kunnossa haastamassa Galvania. Itseluottamukseni on korkealla, joten lähden otteluun hyvällä fiiliksellä!

Heliövaara - Varga 7-6(6), 4-6, 6-3 Heliövaara/Paukku - Eleskovic/Ryderstedt 7-5, 6-2

Kaksinpelini ei tänään ollut pelillisesti missään nimessä mitenkään erityisen hyvä, mutta olin jälleen kentällä se henkisesti vahvempi pelaaja. Sain psyykattua itseni voittoon joistakin fiasko geimeistä huolimatta ja pysyin vaikeissakin tilanteissa positiivisena, minkä uskon olleen tärkeä asia ottelun voiton kannalta.

Ensimmäinen erä eteni aika paljolti syöttäjän komennuksessa. Kumpikin piti jokaisen oman syöttövuoronsa; minä pelastin yhden breikkipallon, Varga ei yhtään. Hän pelasi järkevästi lyöden paljon slaissia rystyltään, minkä lisäksi hän rankaisi minua kämmeneltään heti, jos lyöntini jäivät vähänkään lyhyiksi. Tie breakissa sain hyvän alun siirtyen 3-0 -johtoon yhdellä minibreikillä, mutta Varga skarppasi ja otti seuraavat neljä pistettä itselleen. 3-4 -tilanteessa löin hyvän palautuksen ja 4-5 -tilanteessa pelasin kaksi hyvää syötön jälkeistä pistettä. Ensimmäisen eräpalloni Varga selvitti hyvällä syötöllään, mutta 7-6 -tilanteessa syötin vastustamattomasti pommin kakkosruutuun hänen rystylleen niin, ettei hän pystynyt sitä enää palauttamaan.

Toisessa erässä holmöilin breikin vastustajalle 1-1 -tilanteessa tehden samaan gameen yhteensä neljä kämmenvirhettä. Jälkeenpäin ajateltuna liikkumiseni intensiteetti ehkä hieman laski, mikä näkyi heti virheinä. Mursin kuitenkin heti takaisin hyvien verkollenousujen avittamana, mihin Varga reagoi repäisemällä paitansa kahteen osaan! :-O En kuitenkaan saanut käytettyä momentumia hyödykseni, vaan Varga onnistui murtamaan minut uudestaan 2-2 -tilanteessa. Yritin viimeiseen asti saada murtoa takaisin ja pääsinkin 3-4 -tilanteessa kahdesti pisteen päähän, mutta Varga piti syöttönsä erän loppuun asti, ja näin ollen ottelu venyi kolmanteen erään.

Jouduin heti kolmannen erän ensimmäisessä pelissä selvittämään yhden murtopallon, mutta sen jälkeen otin heti murron 1-0 -tilanteessa. Pelasin kuitenkin ottelun kolmannen huonon gameni jälleen heti murron perään, ja Varga sai otettua breikin takaisin. En tästä kuitenkaan lannistunut, vaan taistelin itselleni toisen murron 2-1 -tilanteessa ja pidin ottelun loput syöttövuoroni hyvän keskittymisen siivittämänä. Sekä toisessa että kolmannessa erässä ratkaisu nähtiin siis erikoisissa kolmen murron sarjoissa, muuten molemmat pelaajat pitivät kaikki syöttövuoronsa.

Syöttöni toimi tänäänkin hyvin ja se auttoi minua ehdottomasti ottelun vaikeilla hetkillä monilla suorilla pistellä. Jostain syystä liikkumiseni oli tänään kuitenkin hieman raskaampaa kuin eilen, enkä päässyt ihan yhtä tehokkaasti kulmiin tai sieltä pois, minkä seurauksena voitin todella vähän puolustuspisteitä. Katsomosta ottelua katsoneen Juhon sanoin Varga sai minut pelaamaan haluamallaan tavalla; slaissit rystylleni ja oikein ajoitetut hyökkäysiskut saivat pelini hieman liian pehmeäksi. Juho sanoi myös, että jopa kävelin pisteiden välillä hitaammin kuin eilen, mikä kertoo juuri tietynlaisen terävyyden puutteesta. Hyvä juttu oli kuitenkin se, että pystyin jälleen matsin aikana muuttamaan peliäni aktiivisempaan suuntaan hyökäten lopussa paljon verkolle, kun se tuntui toimivan. Lisäksi taistelin koko ottelun ajan minkä pystyin, ja sanoisinkin, että suuri syy voittooni oli hieman kulunut sanonta "halusin voittoa enemmän kuin vastustaja". Pelillisesti tämä ottelu ei siis ollut järin hyvä, mutta henkisellä tasolla se antaa paljon itseluottamusta.

Kohtaan huomenna singelin kvartseissa ranskalaispelaaja Gleb Shakarovin, josta minulla ei ole oikeastaan mitään kuvaa. En ole nähnyt häntä kentällä kuin yksittäisissä pisteissä, joten aion panostaa huomenna hyvään syöttötyöskentelyyn ja sitä kautta omaan peliini. Voittojen kautta itseluottamukseni on nyt paljon parempi kuin vaikkapa viikko sitten, joten uskon olevani huomenna todella vaikea voitettava.

Nelinpelin kvartsi Juhon kanssa ruotsalaisparia vastaan sujui tänään todella hyvin. Pidimme erinomaisen keskittymisen yllä koko ottelun ajan, emmekä antaneet heille kuin yhden murtopallon toisessa gamessa ja senkin selvitimme. Palautuspelimme parani ottelun loppua kohden ja saimme ikään kuin kiristettyä otettamme matsin edetessä. Juho pelasi tänään erittäin hyvin, eikä hän tainnut missata kuin yhden volleyn koko ottelussa! Kohtaamme seuraavaksi semifinaalissa brittiparin Eaton/Goodall.

Heliövaara - Grigelis 5-7, 6-4, 6-3 Heliövaara/Paukku - Pritchard/Rosenzweig 6-2, 6-2

Pahoittelen, että en eilen ehtinyt kirjoittaa blogiani. Ottelumme venyivät aika myöhään illalle, minkä jälkeen lähdimme bussilla vähän matkan päähän sijaitsevaan ostoskeskukseen käppäilemään ja syömään illallista. Olin ruoan jälkeen hyvin väsynyt, ja vaikka se teistä lukijoistani saattaakin kuulostaa ikävältä, priorisoin kisoissa kyllä nukkumisen blogin kirjoittamisen edelle. :)

Kaksinpelini liettualaista Grigelistä vastaan oli ehdottomasti positiivinen esitys, ja olen erittäin tyytyväinen, että sain käännettyä ottelun itselleni tiukan taiston jälkeen. Ensimmäisessä erässä kämmeneni ja varsinkin palautukseni oli aika off-tilassa, mutta pysyin mukana hyvin toimineen syöttöpelini avulla. 5-6 -tilanteessa Grigelis pelasi kuitenkin pari hyvää pistettä ja harmittavasti onnistui erän ensimmäisessä breikkipallossa ohittamaan minut verkkonauhan kautta. Pysyin kuitenkin rauhallisena, koska tiesin, että syöttöpelini tuntui hyvältä ja parantaessani peruslyöntipeliäni pystyisin varmasti haastamaan Grigeliksen.

Toinen erä eteni tyylipuhtailla syötönpidoilla aina 2-3 -tilanteeseen asti, jolloin seivasin kaksi breikkipalloa hyvillä syötöillä. Täman jälkeen sain vihdoin kunnolla painetta vastustajan syöttövuoroon ja onnistuin toisella breikkipallollani murtamaan. Pidin heti perään seivaten taas kaksi breikkipalloa ja vielä kerran erän loppuun selvästi. Henkinen otteeni pelistä tuntui vahvalta kolmanteen erään lähdettäessä.

Kolmannen erän alkuun molemmat pitivät syöttönsä, mutta 1-1 -tilanteessa onnistuin murtamaan jälleen. Pidin seuraavan syöttövuoroni seivaten kolme ja sitä seuranneen syöttövuoroni seivaten peräti neljä breikkipalloa, joista lähes kaikki vielä syöttöpisteillä. 4-3 -tilanteessa sain onnekseni pidettyä hieman helpommin ja otin vielä varmuuden vuoksi ottelun loppuun murron ensimmäisellä matsipallollani. Matsi kesti 2 tuntia ja 45 minuuttia, ja oli fyysisesti aika rankka.

Olen siis erittäin tyytyväinen voittooni Grigeliksestä. Liikuin koko ottelun todella hyvin, ja varsinkin toisesta erästä eteenpäin pelasin järkevästi hyvin vähän virheitä tehden. Huomasin, että Grigelis löi tosi hyvin juoksusta varsinkin kovemmassa temmossa, joten vaihtelin lyöntieni kovuutta ja kierteitä. Taktiikkani toimi loppua kohden yhä paremmin, ja sain lopulta hajotettua vastustajani kämmenen juuri niin kuin toivoin. Grigelis yritti siltä puolelta liikaa ja teki siitä johtuen virheitä. Nousin myös paljon verkolle voittaen sieltä paljon pisteitä. Erityismaininnan annan vielä lisäksi ensinnäkin hyvästä liikkumisesta ja toiseksi syöttöpelistäni, joka kulki Grigelistä vastaan paremmin kuin pitkään aikaan. Sain aika paljon suoria syöttöpisteitä varsinkin tärkeissä paikoissa ja syötin ykkössyöttöäni sisään isolla prosentilla. Johanin kanssa tekemämme hienosäätö syöttöön alkaa siis toimia.

Henkisen puolen osalta ottelu oli mielestäni myös erinomainen esitys. Pysyin koko ottelun ajan tyynenä, mutta silti erittäin voitontahtoisena, ja näytin matsissa ulospäin pelkästään positiivisia tunteita, kuten "come on" -huutoja, joita suustani tuli aika usein. Johanin kanssa pohdimme viime viikolla jonkin verran sitä, että saan lähes aina itsestäni enemmän irti, kun tuuletan ihan vain vaikka laittamalla käteni nyrkkiin. Tämä ihan yksinkertainen käden liike auttaa minua tsemppaamaan ja saa adrenaliinin liikkeelle. Taistelen siis kovempaa, minkä ei pitäisi olla huono juttu!

Nelinpelistä Pritchardia ja Rosenzweigia vastaan ei jäänyt käteen juuri mitään huonon tuomarityöskentelyn ja Rosenzweigin pelityylin lisäksi. Rosenzweig on nimittäin siitä erikoinen pelaaja, että hän ei lyö rystyä ollenkaan, vaan hän lyö kummaltakin puolelta kämmentä kättä vaihtaen. Tämän lisäksi hän myös syöttää kummallakin kädellä, useimmiten ykkösruutuun oikealla ja kakkosruutuun vasemmalla kädellä. Ulottuvuus hänellä on varmasti parempi kuin monella muulla pelaajalla, mutta hieman liikaa hänellä mielestäni menee aikaa mailan siirtämiseen kädestä toiseen nopeissa tilanteissa. Itse ottelussa vastustajamme eivät tainneet itsekään oikein uskoa voittoon, joten saatoimme ikään kuin kruisailla voittoon energiaa hieman säästellen. Mursimme heidät kahdesti kummassakin erässä eikä ottelu kestänyt edes tuntia.

Heliövaara - Barry 3-3 rtd. (voitto)

Päivän ottelu jäi vähän torsoksi, kun irlantilaisvastustajani jätti leikin kesken kuuden pelatun gamen jälkeen käsikipujen takia. Ihan heti ei tule mieleen edellistä kertaa, jolloin vastustaja on luovuttanut ottelun tasatilanteessa, mutta toisaalta jos käteen sattuu, ei liene järkevää riskeerata mitään, joten tuo saattoi olla Barryn kannalta paras vaihtoehto. Olisin ehkä mieluummin kuitenkin pelannut vielä muutaman gamen saadakseni paremman matsituntuman huomiselle, mutta nyt pääsin sen verran helpolla, että pystyin vetämään illalla lajitreenin päälle vielä hyvät fysiikkatreenit eilisen tapaan.

Pääsarjan kaaviossa ensimmäisen kierroksen vastustajakseni arpoutui aina vaarallinen nuori liettualainen Laurynas Grigelis. Olen pelannut häntä vastaan kerran massalla vuonna 2008, jolloin voitin 64 64, minkä lisäksi kohtasin hänet voittoisasti nelinpelissä Pekingin challengerissa viime elokuussa. Grigeliksen lyönnit lähtevät aika suorin käsin kaukaa vartalosta, joten hän saa pitkillä vipuvarsilla hyvin vauhtia palloon. Sanoisin, että rysty on hänen parempi puolensa, vaikka kämmeneltä hän saattaakin hyvänä päivänä tehdä enemmän pisteitä. Grigelis pelaa aika tasaisen kovalla tempolla pääasiassa takarajan takaa, joten pelin sekoittaminen toiminee huomenna hyvin häntä vastaan. Syöttö- ja palautuspeli sisäkentillä on myös aina tärkeässä asemassa, joten yritän keskittyä myös niihin erityisen tarkasti.

Kaksinpelini on huomenna ohjelmassa toisena otteluna kymmenen jälkeen, ja nelinpeli Juhon kanssa paria Pritchard/Rosenwaig vastaan neljäntenä pelinä. Nyt me lähdemme Juhon kanssa tästä syömään, jotta huomenna riittää energiaa pelata, huomiseen!

Heliövaara - Egerton 6-0, 6-1

Terveisiä Sheffieldistä! Lähdimme Juhon kanssa eilen päivällä junailemaan kohti Sheffieldiä, mutta radalle tulvinut vesi venytti matkaamme niin, että saavuimme perille vasta illalla kahdeksalta. Olin onneksi pyytänyt perjantaina edellisen kisan refereetä hoitamaan varmuuden vuoksi sign-inin puolestani juuri tällaisia tilanteita varten. Sääntöhän on sellainen, että jos pelaaja on edellisessä kisassa mukana joko sign-in -päivänä tai sitä edeltävänä päivänä, pelaaja voi pyytää refereetä hoitamann sign-inin seuraavaan kisaan puolestaan, jolloin seuraavalle kisapaikalle voi tulla vaikka vasta juuri ennen otteluaan.

Hotelli, jossa asumme tämän viikon on ihan hieno, mutta he olivat jostain syystä varanneet meille Juhon kanssa kahden hengen huoneen yhdellä isolla sängyllä varausvahvistuksessakin lukeneen kahden sängyn huoneen sijasta. Hotelli oli lisäksi ihan täynnä, joten meidän ei auttanut kuin kasata iso pino tyynyjä sängyn keskelle ja nukkua kasan eri puolilla lähellä sängyn reunoja! Tänään saimme onneksi vaihdettua twin-huoneeseen, jossa saamme toivottavasti olla loppu viikon. :) Olimme Johanin kanssa sopineet hänen olevan mukanani vain viikon, joten hän lähti eilen kotiin Tukholmaan, ja me olemme nyt Juhon kanssa kahdestaan, kun hänenkin valmentaja/manageri Juandell lähti perjantaina kotiin.

Pääsin kisassa loppujen lopuksi aika selvästi karsintoihin mukaan ja pelasin tänään päivällä ensimmäisen otteluni. Pelini tuntui hyvältä ja keskittymiseni pysyi koko ottelun ajan hyvänä, ja sainkin tänään avattua voittotilini vaivattomalla voitolla ok-tasoisesta brittipelaajasta. Syöttövuoroni pysyivät hyvin kasassa, ja löin mukavasti winnereitä molemmilta peruslyöntipuolilta. Otteluni karsinnassa jatkuvat huomenna irlantilaista karsintojen 12-sijoitettua Sam Barrya vastaan. Yritän jatkaa samaan malliin kuin tänäänkin pelaten omaa peliäni ja pitäen keskittymiseni hyvin kasassa, jolloin uskon olevani vahvoilla 18-vuotiasta vastustajaani vastaan.