maanantai 17. tammikuuta 2011

Heliövaara - Barry 3-3 rtd. (voitto)

Päivän ottelu jäi vähän torsoksi, kun irlantilaisvastustajani jätti leikin kesken kuuden pelatun gamen jälkeen käsikipujen takia. Ihan heti ei tule mieleen edellistä kertaa, jolloin vastustaja on luovuttanut ottelun tasatilanteessa, mutta toisaalta jos käteen sattuu, ei liene järkevää riskeerata mitään, joten tuo saattoi olla Barryn kannalta paras vaihtoehto. Olisin ehkä mieluummin kuitenkin pelannut vielä muutaman gamen saadakseni paremman matsituntuman huomiselle, mutta nyt pääsin sen verran helpolla, että pystyin vetämään illalla lajitreenin päälle vielä hyvät fysiikkatreenit eilisen tapaan.

Pääsarjan kaaviossa ensimmäisen kierroksen vastustajakseni arpoutui aina vaarallinen nuori liettualainen Laurynas Grigelis. Olen pelannut häntä vastaan kerran massalla vuonna 2008, jolloin voitin 64 64, minkä lisäksi kohtasin hänet voittoisasti nelinpelissä Pekingin challengerissa viime elokuussa. Grigeliksen lyönnit lähtevät aika suorin käsin kaukaa vartalosta, joten hän saa pitkillä vipuvarsilla hyvin vauhtia palloon. Sanoisin, että rysty on hänen parempi puolensa, vaikka kämmeneltä hän saattaakin hyvänä päivänä tehdä enemmän pisteitä. Grigelis pelaa aika tasaisen kovalla tempolla pääasiassa takarajan takaa, joten pelin sekoittaminen toiminee huomenna hyvin häntä vastaan. Syöttö- ja palautuspeli sisäkentillä on myös aina tärkeässä asemassa, joten yritän keskittyä myös niihin erityisen tarkasti.

Kaksinpelini on huomenna ohjelmassa toisena otteluna kymmenen jälkeen, ja nelinpeli Juhon kanssa paria Pritchard/Rosenwaig vastaan neljäntenä pelinä. Nyt me lähdemme Juhon kanssa tästä syömään, jotta huomenna riittää energiaa pelata, huomiseen!

2 kommenttia:

  1. Onnea paikasta pääsarjassa!
    Erinomaisen hyvä ajatus jatkaa Englannissa. Istuminen lentokoneessa ja -asemilla on treenistä ja palautumisesta pois. Väitän, ettei kukaan voi kehittyä pelaajana matkustamalla - vaikkei ammattilainen voi sitä toisaalta välttääkään.
    Olipa upeaa pohdiskelua tuo henkinen puoli edellisessä kirjoituksessa. Kaikentasoinen peluri voi mittiä tuota kohdallaan. On sillä väliä, kuinka treenituntiin ja peliin asennoituu - vaikka reenaisi vain kerran viikossa. Niinpä, enempää ei voi tehdä kuin mihin on kapasiteettia mutta miksi ihmeessä pitäisi tehdä vähemmän!!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi ... kun katsoin kirjaimet rtd pelastyin jo pahasti ... Jarkon loukkaantuminen on viela mielessa.

    Pekka

    VastaaPoista