lauantai 29. tammikuuta 2011

Hohhoijaa, kukaan ei pelannut tänään täällä Reunionissa pistettäkään, sillä sade- ja ukkoskuurot jatkuivat koko päivän ajan lähes taukoamatta. Täällä aletaan pikku hijlaa olla pienissä ongelmissa, että saadaan kisa pelattua, koska kaksinpelissä on vielä kvartsitkin pelaamatta ja nelinpelissäkin semit. Uskoa eivät myöskään hirveästi luo tulevien päivien sääennusteet, jotka lupaavat sateiden jatkuvat ainakin jossain määrin myös tästä eteenpäin. Mielenkiintoista on nähdä refereen päätös, jos huomennakaan ei saada pelattua yhtään matsia. Keskeytetäänkö kisa siinä tapauksessa kokonaan ja pisteet pistetään jakoon, vai jatketaanko pelejä tiistainakin? Huomenna yritetään joka tapauksessa pelata kaksinpelin kvartsit ja semit, sekä nelinpelin semit ja finaali.

Kävin tänään taas tekemässä yhden fysiikkatreenin hotellin salilla, mutta muuten on ollut kyllä suoraan sanottua todella tylsää. Ulos ei oikein viitsi mennä, joten olen koko päivän vain lukenut kirjoja, katsonut telkkaria ja surffaillut netissä. Ainakin olen ehtinyt tutkailla paluumatkani kaikki mahdolliset vaihtoehdot kuntoon jo ennen kuin paluupäivä on selvillä! :) Sain tänään vähän ihmettelevän kommentin, kun olin eilen katsonut taitoluistelua televisiosta, mutta se johtui tietenkin siitä, että halusin nähdä miten suomalaiset menestyvät EM-kisoissa. Tänäänkin katsoin naisten vapaaohjelman, jossa Kiira Korpi kuitenkin harmittavasti kaatuili ja tipahti pronssille.

Sain tänään myös yhden erittäin mielenkiintoisen kommentin nimettömältä postaajalta, jossa minulta kysytään kuka/ketkä viime aikoina kohtaamistani nuorista lupaavista pelaajista on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen ja kenestä heistä uskon tulevan kovin pelaaja. Kommentoija oli myös kirjoittanut lahjakkaina pitämiensä pelaajien nimet viestiin mukaan. He ovat Grigelis, Basic, Duckworth, Mitchell, Klein, Sekiguchi, Ehara, Huang, Bai, J.Cox, Lobkov, D.Cox, Moser, Zhang, Copil, Lim, Raonic, Berankis, Kuznetsov, Pospisil ja Ignatik. Tämä kysymys ei ole missään nimessä helppo eikä yksinkertainen, mutta yritän parhaani mukaan vertailla kaikki mainitut pelaajat keskenään ja toivon, ettei kukaan heistä käytä Google Translatea blogini lukemiseen ja vedä hernettä nenäänsä! :-D On nimittäin ihan mielenkiintoista minulle itsellenikin analysoida ja arvailla kohtaamieni pelaajien tulevaisuutta. Minulla oli nyt illalla vähän tylsää, joten vastauksestani tuli aika pitkä, joten jos nuorten pelaajien arvostelemiseni ei kiinnosta, kannattaa lukeminen varmaan lopettaa tähän! :)


Kohtasin tässä kuussa sekä liettualaisen Grigeliksen että bosnialaisen Basicin, mutta he eivät kumpikaan kyllä vakuuttaneet minua millään erityisosaamisella tai muulla sellaisella, joka saisi heidät erottumaan selvästi joukosta. Grigeliksellä on hyvät lyönnit ja hän saa palloon mukavasti vauhtia myös juoksusta, mutta hänen peliälynsä ei mielestäni ole kovaan menestykseen tarvittavalla tasolla ainakaan vielä. Basic pelaa erittäin hyvin ja tasaisesti takakentältä ja hänellä on Grigeliksen tapaan parempi rysty kuin kämmen. Hänellä voi minusta olla joidenkin muiden itäeurooppalaisten tapaan mahdollisuudet nousta aika korkeallekin ikään kuin puolivarkain ilman mitään silmiinpistävää vahvuutta, mutta ainakin Britannian futureissa hänen kämmenensä kyllä hieman petti tiukoissa tilanteissa liikaa.


Pelasin Australiassa marraskuussa aussi-kolmikkoa Klein, Mitchell, Duckworth vastaan viiden viikon sisällä, ja he ovat kaikki sellaisia pelaajia, joilla on minusta kyvyt nousta vähintään kahdensadan, ja miksi ei myös sadan joukkoon. Kleinissä ja Duckworthissa on jotain samaa, koska heillä kummallakaan ei ole mitenkään erityisen ihmeelliset lyönnit, mutta heidän pelin lukemisensa ja taktinen osaaminen on huippuluokkaa. Mitchell sen sijaan on enemmän takakentän työmyyrä, mutta hän osaa ottaa palloa oikeissa paikoissa hyvin noususta ja saa näin aikaan yllättävän paljon winnereitä. Kaikilla heistä valmennuksen ja tukijoiden pitäisi olla hyvissä kantimissa, joten on vaikea nähdä, miksi he eivät pärjäisi hyvin tulevaisuudessa.


Japanilaisten Eharan ja Sekiguchin tulevaisuutta onkin hieman vaikeampi ennustaa. He molemmat liikkuvat erittäin terävästi ja lyövät palloa hyvällä marginaalilla yläkierteellä takaisin vaikka koko päivän. Suurin puute heidän peleissään on kuitenkin ehdottomasti heidän kokonsa, jonka takia hyvän syötön kehittäminen on vaikeaa ellei lähes mahdotonta. Syötön merkitystä miesten peleissä ei voi korostaa liikaa, joten näen Eharan ja Sekiguchin nousun aivan huipulle olevan kyllä haastavaa.


Seuraavat nimet Huang ja Bai ovat kuin toisista ääripäistä. Rehellisesti sanottuna Huangin nousu edes challenger-tasolle tuntuu minusta utopistiselta, koska hänen ruumiinrakenteensa on tennispelaajalle täysin sopimaton, lyhyt ja pullea. Bai sen sijaan on kiinalaisista pelaajista Gongin kanssa minusta ehdottomasti lahjakkain, ja uskon hänen terveenä pysyessään pystyvän nousemaan korkealle. Hänellä on loistavat jalat ja pelikäsitys, mutta jos jotain kehitettävää pitää sanoa, niin mielestäni hänen pitäisi silloin tällöin pystyä itse lisäämään palloon hieman enemmän vauhtia. Toinen kiinalainen Zhang on vähän Bain tyyppinen pelaaja, mutta ei minusta ihan yhtä hyvä, vaikka ranking toisin sanookin. Zhangin pelistä on vaikea löytää mitään erityistä asetta, mutta hänkin kyllä liikkuu hyvin ja osaa heti rankaista vastustajan huonoista lyöntivalinnoista. Tasaisuutta on, mutta onko hänellä kykyä tehdä itse riittävästi pisteitä? Yhden kiinalaisen lisää, eli Wu Din haluaisin myös lisätä listalle. Hän vakuutti minut viime kesäkuussa hyvällä liikkeellään ja aina puhtaalla osumalla lähtevillä lyönneillään. Wu ottaa palloa myös usein nousevaan, mutta hänen heikkoutensa on hänen syöttönsä. Wu treenaa kuitenkin ymmärtääkseni muista kiinalaisista erillään Amerikassa, joten hänen kehityskäyränsä voi tämänkin takia erota muista maanmiehistä. Kiinassa harjoittelevien pelaajien osalta suurimpana kysymysmerkkinä voi mielestäni pitää valmennuksen laatua ja ajoittaisia kummallisia kisavalintoja.

Jenkki J. Coxin pelistä en löydä mitään selkeää, joka tekisi hänestä huippupelaajan, mutta hänellä on kyllä hyvä kämmen ja taito liikkua eteenpäin. Rysty on matkittu suoraan Roddickilta, joka hieman kummastuttaa, mutta odotan kyllä mielenkiinnolla miten J. Coxin ura kehittyy. Sitä on vaikea ennustaa. Venäläinen Lobkov on myös mielenkiintoinen tapaus. Hän on varsinkin massalla niin tasaisen varma pommittaja, että futureissa hän kyllä pärjää ja varmasti joissakin challengereissa, mutta kysymysmerkkinä on miten hänen pelinsä toimii kovilla kentillä. Syöttö on hänen pelissään selkeästi heikoin lyönti, mutta sitä kehittämällä Lobkovista voi kyllä tulla vaikka mitä.


Britti D. Cox on myös hankalasti ennustettava tapaus. Hän on nyt pyörinyt suunnilleen samalla tasolla rankingissa jo useamman vuoden, joten peli ei ole ilmeisesti mennyt viime vuosina juurikaan eteenpäin. Brittipelaajat keräävät myös monesti paljon pisteitä kotimaastaan, mutta aika vähän muualta, joten en tiedä tuleeko ulkomailla menestyminen olemaan D. Coxille ongelma. D. Coxin pieni koko on myös varsinkin syöttöpelissä vaikeasti kompensoitavissa, mutta toisaalta hän pystyy parhaimmillaan kyllä takakentältä erinomaiseen tempopeliin. Itävaltalainen Moser on pelaaja, jonka rankingkehitys voi tulla vasta myöhemmällä iällä aika nopeastikin. Hän lyö oikeastaan jokaisen lyönnin riskillä ja hyvin usein liian lujaa, mutta jos nuo lyönnit alkavat jossain vaiheessa tippua hyvin kenttään niin kuka tietää miten käy. Toisaalta voi myös hyvin käydä niin, etteivät ne missään vaiheessa ala tippua kenttään.


Korealainen Lim on vähän Moserin kaltainen pelaaja huonommalla syötöllä, mutta paremmilla peruslyönneillä. Hänkin lyö molemmilta puolilta palloa aivan surutta hieman naistenniksen tapaan joka paikasta suorana ja kovaa, mutta loukkaantumiset asettavat hänen uralleen minusta isoimman kysymysmerkin. Lim pystyy varmasti hyvänä päivänä voittamaan koviakin pelaajia kovatemposella tykityksellään, mutta riittääkö hänellä kärsivällisyys hyvää puolustuspelaajaa vastaan? Kanadalainen Raonic on jo osoittanut pystyvänsä voittamaan todella hyviä pelaajia, joten joudun ehkä ottamaan hieman sanojani takaisin, kun kirjoitin viime huhtikuussa, etten näe hänen pelissään mitään silmiinpistävää erikoisuutta. Olihan hänellä toki jo silloin aivan valtava syöttö, mutta silloin hän ei kyllä tullut alkuunkaan niin paljon tai niin hyvin verkolle kuin nyt esimerkiksi Australian avoimissa nähtiin. Hänen liikkumisensa ei minusta näytä vieläkään mitenkään sulavalta, ja takakentältä hän tekee välillä aika paljon helppoja virheitä, mutta toisaalta tykkisyöttö ja sen pohjalle rakennettu toimiva iso peli ovat kyllä aika pelottavan hyvä yhdistelmä.

Liettualaisessa Berankisisa ja venäläisessä Kuznetsovissa näin jopa aika paljon samaa. He molemmat saavat takakentältä pieneen kokoonsa nähden hyvin vauhtia ja pystyvät lyömään tarkasti ja kovaa myös hyvässä tempossa. Berankisilla on myös pieneen kokoonsa nähden erittäin hyvä syöttö, kun taas Kuznetsov vakuutti minut ajoittain hyvällä palauttamisella ja kyvyllä ottaa palloa noususta. Molemmilla heistä on mielestäni peli ja henkinen kyky nousta todella korkealle. Romanialainen Copil on myös mielenkiintoinen pelaaja, sillä hänelläkin on minusta mahdollisuudet nousta huipulle. Hänellä on vahva syöttö ja hyvä yhdenkäden rysty, minkä lisäksi hän pelaa myös hyvin verkolla. Kaikki lyönnit ovat siis kunnossa, mutta onko hän henkisesti tarpeeksi vahva?

Viimeisinä arvosteluvuorossa ovat kanadalainen Pospisil ja valkovenäläinen Ignatic. Pospisil pärjäsi viime ja toissa vuonna hyvin voittaen kasan futureita, mutta hänen menestyksensä challengereissa on jäänyt laihaksi varsinkin ennen viime syksyä. Hänellä on hyvä syöttö ja tehokkaan varmat peruslyönnit, mutta jotenkin hänen pelinsä on minusta liian tekemällä tehdyn näköistä ja konemaista. Lisäksi ongelmia hänelle aiheuttaa Juhon esille tuoma aivan turhan korkea pomppiminen split-stepissä ja pisteissä muutenkin, mikä saa hänen pohkeensa kramppaamaan lähes jokaisessa kolmen erän ottelussa. Ignaticin peli on vähän erikoisen näköistä, mutta hänen vahvuutensa on ehdottomasti hullunlailla tsemppaaminen joka matsissa ja suunnaton halu voittaa. Iganticilla on myös hyvä syöttö ja hän liikkuu tehokkaasti. Johtuisiko se, että hän ei ole vielä noussut korkeammalle rankingissa siitä, ettei hänen peruspelissään ole kuitenkaan tarpeeksi tehoja?

Tässä oli vähän pohdintaa siitä, millainen kukakin pelaaja mielestäni on ja millaiset mahdollisuudet heillä saattaa huipulle nousemiseen olla. En kuitenkaan vielä vastannut itse kysymykseen, eli siihen kuka heistä teki minuun suurimman vaikutuksen ja kenestä tulee mielestäni paras. Minusta tähän kysymykseen ei tule vastata yhden ottelun perusteella, joten mielipiteeni perustuu myös kyseisiltä pelaajilta näkemiini muihin otteluihin. On kuitenkin lähes mahdotonta sanoa yhtä pelaajaa, joka teki suurimman vaikutuksen, joten tässä on viiden kärki (järjestys on sattumanvarainen): Berankin, Raonic, Kuznetsov, Duckworth ja Mitchell. Heistä Berankis ja Raonic ovat jo sadan joukossa, ja uskoisin ainakin Kuznetsovin ja Mitchellin sinne nousevan myös. Duckworth teki minuun vaikutuksen siinä, miten hyvin hän pystyi maksimoimaan oman tasonsa noilla lyönneillään ja pitämään keskittymisen hyvänä koko ottelun. Tiedän, että tämä on vähän tylsä ja aika varman päälle veikkaus, mutta uskon, että Raonicin kovin ranking tulee näistä pelaajista olevan paras.

Toivottavasti vastaukseni miellytti kysyjää ja miksei muitakin. Kun ei tässä juuri muutakaan tekemistä ollut, niin päätin kirjoittaa tällaisen vähän pidemmänpuoleisen vastauksen, josta toivottavasti saa selkoa ja edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä ajattelen kohtaamistani nuorista pelaajista. Kuten sanoin, tämä oli mielenkiintoista pohdintaa myös itselleni. Ja lisää saa taas kysyä jos mieli tekee!

1 kommentti:

  1. Terve Harri!

    Olen seurannut blogiasi viime keväästä alkaen jollon pelasit Etelä-Koreassa. Kiitokset valtavan mielenkiintoisesta kirjoittelusta, harrastepelaajalle on todella koukuttavaa lukea ammattipelaajan arjesta, reissuista ym kaikesta:)
    Sinun lisäksi suomalaisista tennispelaajista blogia taitavat pitää vain Jarkko Nieminen ja Sami Huurinainen, mutta he kirjoittavat hyvin paljon harvemmin eivätkä lainkaan niin yksityiskohtaisesti. Henri Kontinen kommentoi toki tuloksiaan facebookissa ja twitterissä, mutta yleensä vain yhdellä lauseella. Viime aikoina Jarkko on kylläkin liittänyt blogiinsa kuvia reissuistaan, ehkä hän on ottanut oppia sinulta?:) Huomattavan hyvä homma on sekin että ottelujesi tulokset ovat nähtävillä sivullasi tuntitolkulla ennen kuin ne ilmestyvät turnauksen sivulle tai minnekään muualle (teksti-tv jne). Tähän liittyen esitän pienen toivomuksen: olisiko mahdollista että samalla kun päivität omat tuloksesi voisit myös kertoa miten mahdollisesti samaan turnaukseen osallistuvat muut suomalaiset ovat pärjänneet? Muistan että ainakin joskus kerroit Juho Paukun tuloksen viereiseltä kentältä. Tarvinnet siihen tietenkin kyseisen pelaajan suostumuksen? On toki ymmärrettävää jos mieluummin pidät blogissasi selkoa ainoastaan omista tekemisistäsi.
    Toivottavasti Reunionin reissu päättyy aurinkoisiin tunnelmiin niin peliolosuhteiden kuin tulostenkin suhteen!
    Paljon onnea, tsemppiä ja hyviä nettiyhteyksiä!

    T: Mailapelaaja

    VastaaPoista