Heliövaara/Paukku - Eaton/Slabinsky 7-6(3), 1-6, 2-10

Tämän päivän nelinpeli oli jälleen osoitus siitä, miten tärkeää on pitää vireystaso ja keskittyminen mahdollisimman hyvinä ottelun ensimmäisestä pisteestä viimeiseen. Emme aloittaneet tänään erityisen hyvin, mutta sen sijaan vastustajamme olivat alussa suorastaan tulessa. He mursivat minun syöttövuoroni toisessa gamessa ja Juhon syötön 0-3 -tilanteessa no-ad pisteen karmealla virhetuomiolla, ja eipä aikaakaan, kun tulostaululla komeilivat luvut 0-5.

Mutta mitä sitten tapahtui, oli ottelun ehdottomasti positiivisin asia meidän kannaltamme. Saimme pidettyä syöttöni ja kuten Johan sanoi ottelun jälkeen, jos joku olisi tullut katsomaan ottelua tässä kohtaa, ei hän olisi ikinä arvannut, että olimme 0-5 tappiolla ensimmäistä erää. Saimme lähes hurmoksen päälle, ja jotenkin vain tiesin murrettuamme 1-5 -tilanteessa Slabinskyn syöton, että tämä on meidän erämme. Pelasimme loistavaa tennistä erän loppuun asti, palautimme kaiken kenttään ja hallitsimme pisteitä niin verkolta kuin takaakin.

Toinen erä alkoi osaltamme kuitenkin pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hävisimme Juhon syötön ensimmäisessä gamessa 40-15 -johdosta huolimatta. Tämän jälkeen hävisimme vielä minunkin syöttöni 0-2 -tilanteessa ja kun emme myöskään onnistuneet 0-3 -tilanteessa murtamaan Eatonia kolmesta breikkipallosta huolimatta, toinen erä karkasi vastustajille. Pelintasomme hieman tippui heidän tasonsa noustessa, joten ottelussa edettiin kolmannen erän supertiebreakiin.

Pidimme vessatauon toisen erän jälkeen, mutta emme saaneet käännettyä pelin kulkua kolmannessa erässä. On oikeastaan skandaali, ettemme voittaneet yhtä ainoata omilla syötöillämme alkanutta pistettä kolmannessa erässä, ja kun vastustajamme pitivät yllä oman hyvän tasonsa, jouduimme tällä kertaa onnittelemaan heitä kisavoitosta ja kääntämään katseemme ensi viikon kisaan. Henkinen latauksemme vaihteli liikaa matsin aikana, ja vaikka pysyimme koko ottelun ajan positiivisina, ei keskittymisemme ollut tietyissä paikoissa riittävä. Siinä meillä riittää Juhon kanssa vielä kehitettävää pelillisten asioiden lisäksi.

Tämän päivän ehdottomasti parasta antia oli kuitenkin keskustelu, jonka Johan, Juho ja minä kävimme äsken illalla syödessämme illallista. Voin helposti sanoa, että tämän kahden tunnin aikana sain enemmän ns. henkistä valmennusta kuin koko aiemman elämäni aikana yhteensä. Voisin jopa väittää, että tämä keskustelu oli elämäni tähän asti ylivoimaisesti paras ja hyödyllisin tennikseen liittyvä keskusteluni. Katseeni tämän lajin henkisen puolen asioista avartui ihan uuteen maailmaan enkä tiedä ketään, joka voisi väittää, että henkinen puoli ei olisi tenniksessä ensiarvoisen tärkeä osa kokonaisuutta. Tunnen oloni jopa petetyksi, ettei kukaan ole puhunut minulle henkisen puolen harjoittelemisesta ja kehittämisestä aikaisemmin juuri mitään, mutta samalla onnekkaaksi, että tapasin vihdoin henkilön, jolla on tässä asiassa minulle niin paljon annettavaa. Oli myös erinomaista, että Juho oli mukana keskustelussa, koska hän on juuri viime aikoina alkanut tietoisesti kehittää henkistä puoltaan, ja hän pystyi samaistumaan minun rooliini noviisina.

Mistä kaikki sitten lähtee? Keskittymisestä. Viimeiset puolitoista viikkoa Johan on painottanut minulle keskittymisen tärkeyttä niin harjoituksissa kuin matseissa, mutta vasta tänään aloin oikeastaan tajuta, mistä on kysymys. Hän hokee harjoituksissa paljon sanaa fokus, mutta keskittyminen ei ole missään nimessä kaikille sama asia. Minun tapauksessa se voi hyvin olla, että joka ikinen kerta kun lyön tennispalloa, mielessäni on kolme asiaa: katso palloa, liiku jaloista alhaalla sekä muista split step. Joka ikinen kerta. Mitä järkeä on harjoitella 90% keskittymisellä, kun samat asiat voi tehdä 100% keskittymisellä? Harjoitteluni laatu paranee varmasti, kun keskityn jokaiseen pisteeseen niin hyvin kuin pystyn. Se ei missään nimessä ole kuitenkaan helppoa, ja sen eteen täytyy pään sisällä tehdä valtavasti ajatustyötä, mutta tavoitteeni tästä eteenpäin on, että teen jokaisen ottelun ja jokaisen treenin joka ikisen pisteen joka ikisen lyönnin niin hyvin, niin hyvällä keskittymisellä ja niin huolellisesti kuin pystyn. Enempää en voi tehdä, mutta miksi tekisin vähemmän?

Toinen asia mistä keskustelimme tänään on ajattelutapa, jolla tulevaan lyöntiin ja pisteeseen suhtautuu. Kaikki lähtee positiivisuudesta. Osaan, haluan, uskallan. Seuraavassa pisteessä lyön palautukseni krossina matalana verkolle nousevan syöttäjän jalkoihin. Katson palloa. Osaan, haluan, uskallan. Ajatukset aina seuraavassa pisteessä. Suunnittelen mielessäni mihin lyön palautukseni ja miten syöttäjä siihen luultavimmin reagoi. Katsoa palloa ja katsoa palloa ovat tässä tilanteessa eri asioita. Totta kai jokainen katsoo palauttaessaan palloa, mutta keskityn tosissani katsomaan palloa, haluan nähdä palloon painetun tekstin ja pystyä näkemään kierteen vieläkin paremmin. Keskityn ottamaan split stepin matalassa jalka-asennossa juuri samalla hetkellä, kun syöttäjän maila osuu palloon. Katson palloa ja reagoin välittömästi. Pallo tulee rystylleni, katson edelleen palloa ja palautan sen krossina syöttäjän jalkoihin, josta hän ei saa nostettua sitä verkon yli. 0-15. Harjoitusottelun ensimmäinen piste on pelattu, ajatukset siirtyvät välittömästi seuraavaan pisteeseen.

On erittäin tärkeää, että pystyn keskittymään harjoituksissa täysillä jokaiseen lyöntiin ja pisteeseen. Jo alkupallottelun ensimmäisestä lyönnistä lähtien keskittymisen tulee olla huipussaan. Minun tulee jokaisessa harjoituksissa pelaamassamme pelissä pitää keskittyminen yllä ja pyrkiä voittamaan vastustajani. Johanin mielestä on vain hyvä jos treeneissäkin nostaa käden nyrkkiin hyvin pelatun pisteen jälkeen. Tenniksessä verkon toisella puolella oleva pelaaja on aina vastustaja, ja vastustajahan tulee aina pyrkiä voittamaan. Kun kumpikin meistä esimerkiksi Juhon kanssa treenierää pelatessa haluaa tosissaan voittaa, autamme kumpikin toisiamme kehittymään pelaajina vielä enemmän. Mutta vaikka harjoituskaveri kentän toisella puolella joskus löysäilisi tai ihmiset katsomosta juttelisivat kentälle pisteiden välissä, keskittymisen pitää aina pallon ollessa pelissä olla 100%. Keskittyminen vaatii aivoilta työntekoa. Harjoituksen jälkeen myös aivot saavat olla väsyneet.

En varmastikaan muista enää mistä kaikesta ehdimme kahden tunnin illallisen aikana puhua, mutta Johan lupasi kirjoittaa minulle paperille tärkeimpiä asioita. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että minä sisäistän asiat ja ajattelen itse, että keskityn. Ei se auta, että valmentaja vieressä hokee koko ajan: "hålla fokus, hålla koncentration", tärkeintä on itse pitää asia koko ajan mielessänsä. Tällä osa-alueella minulla on siis vielä valtavasti opittavaa ja käyttämätöntä potentiaalia jäljellä, enkä olisi ikinä arvannut, miten uskomattoman opettavaista Johanin kanssa jo tähän asti viettämääni aika on ollut. Toivottavasti saamme jatkaa yhteistyötämme mahdollisimman pian, koska uskon, että hän todellakin voi auttaa minut huipulle asti. Olimme alustavasti sopineet hänen tulevan mukaani tänne Iso-Britanniaan vain täksi viikoksi, joten hän matkustaa valitettavasti kuitenkin jo huomenna kotiin. Yritämme kuitenkin siis jatkaa yhteistyötämme niin pian kuin mahdollista.