Heräsin tänään aamulla todella syvästä unesta puoli kymmeneltä. Olin jotenkin ajatellut etukäteen, että onpa mukavaa, kun ei tarvitse totutella isoon aikaeroon lentäessäni pohjois-etelä -suunnassa, mutta todellisuudessa Englannin ja Reunionin välinen neljän tunnin aikaero varsinkin näin itäänpäin mentäessä vaikuttaa yllättävän paljon. Herätys puoli kymmeneltä vastaa herätystä Englannin aikaa puoli kuusi, ja kun tähän yhdestetään vielä edellinen yö lentokoneessa huonosti nukkuneena, ei sen pitäisi tulla yllätyksenä, että aamulla väsyttää.
Söin herättyäni hotellin hyvän aamupalan, joka sisälsi vastoin ranskalaisia perinteitä muutakin kuin patonkia ja croissantteja. Oli myös mukavaa vaihtelua kotioloihin syödä aamupalaa uima-altaan äärellä 25 asteen lämpötilassa. :) Lähdin klubille yhdeltätoista monen muun pelaajan tavoin valmistautumaan hyvin kahdeltatoista alkaneisiin treeneihin. Halusin olla tavallistakin enemman valmiina heti alussa, koska treenikaverinani oli maailmanlistan sijalla 69 majaileva ranskalainen Florent Serra. Jalkani eivät vielä tänäänkään tuntuneet ihan normaaleilta ja reaktiot tuntuivat aika hitailta, mutta treenit olivat joka tapauksessa ihan hyvät. Pelasimme loppuun gameja ja tilanne oli 4-3 minulle, kun seuraavat pelaajat tulivat kentälle. Syöttö kulki hyvin varsinkin näin ulko-olosuhteissa, mutta muissa pelin osa-alueissa on kyllä vielä parannettavaa huomiseksi.
Ilma oli tänään sen verran kuuma ja kostea, että hikoilin treeneissä itseni aivan läpimäräksi, eikä hikoilu meinannut loppua vielä viileässä suihkussa käymisenkään jälkeen. Yli kolmenkymmenen asteen lukemat ja yhdeksässäkymmenessä pyörivä kosteusprosentti asettavat omat haasteensa pelaamiselle, ja tankkauksesta tuleekin täällä pitää erityisen hyvää huolta. Meninkin treenin jälkeen pian syömään klubin ravintolaan, jossa jouduin pyytämään yhden kisajärjestäjistä tulkiksi, että sain tilattua ruokaa, kun paikalliset eivät täällä puhu juuri kukaan muuta kuin ranskaa. Tulkin avulla sain tilattua lasagnea, joka osoittautui tosi herkulliseksi. Duppelimme alkoi kolmelta, minkä jälkeen otin huomisen ohjelman selvittyä kuljetuksen hotellille, jossa olen nyt hengaillut illan. Tämän hotellin lähellä ei ole oikeastaan mitään ravintoloita tai muita käymisen arvoisia paikkoja, joten lepäilin huoneistossani ja kävin vähän kävelemässä uima-altaalla ennen kuin söin pastaa illalliseksi.
Lupasin eilen laittaa tänään kuvia klubista, joten täältä pesee. Klubin päärakennuksesta ei välttämättä saa tästä kuvasta kovin hehkeää kuvaa, mutta sisältä löytyy kyllä kaikki tarpeellinen. Ravintola on iso ja pelaajien puolella on pelaajille oma lounge ja palvelutiski, minkä lisäksi talon takana on ihan mukavan kokoinen uima-allaskin. Tässä siis päärakennus.
Tässä kuvassa näkyy ravintolaa sisältä katsottuna.
Ja tässä kuvassa klubin uima-allas.
Keskuskenttä on pinnoitettu juuri ennen kisoja uudelleen, ja sen toiselle sivulle on rakennettu ihan hieno katsomo aitiopaikkoineen. Vielä tänään katsomossa ei ollut tungosta, mutta luulisin, että loppuviikolle edettäessä katsojiakin alkaa tulla paikalle. (Tämä kuva on harjoituksista, joten ei siellä nyt sentään ihan noin tyhjää ollut.)
Edellisessä kuvassa katsomon takana näkyvät valkoiset huiput ovat mainosalueen telttoja. Tämän kuvan taustalla näkyisi selkeällä säällä hienosti vuoria, mutta tummat pilvet ovat nyt kumpanakin päivänä peittäneet näkymän lähes tulkoon aamusta iltaan.
Yhdellä kentällä kisan läpivieminen on kuitenkin haastavaa, joten matseja pelataan myös klubitalon toisella puolella sijaitseville kentillä 1-3. Nämäkin kentät on pinnoitettu äskettäin uudelleen, joten pomppu on hidas ja aika korkea. Tässä kuvassa ykköskentällä meneillään olevassa ottelussa pelin tempo ei ihan ollut haastajatasolle tyypillistä, kun vastakkain ovat belgialainen villinkortin saanut pelaaja ja japanilainen rankingiton pelaaja. Tämän kisan osallistujalistastahan tuli siis yksi viime vuosien erikoisimmista, kun pääsarjasta vetäytyi monta pelaajaa eikä varalistan pelaajista juuri kukaan halunnut lähteä vaikeiden yhteyksien päässä olevalle Reunionille. Lopulta pääsarjaan pääsivät mukaan kaikki kisaan ilmoittautuneet ja kaksi paikkaa jäi vielä tyhjäksi. Floridassa pelataan tälläkin viikolla futures-karsintoja 128 pelaajan täydellä karsintakaaviolla, mutta challengeriin ei riittänyt pelaajia pääsarjaan. Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh!
Tässä kuvassa tempo on kuitenkin jo vähän kovempi, kun kakkoskentällä harjoittelevat sijoitetut pelaajat Schukin ja Przysiezny.
Klubilla on kuitenkin kovien knttien lisäksi myös neljä massakenttää, joilla ei kuitenkaan kisapelejä siis pelata. Nämä massakentät ovat ainakin minun silmiini kuitenkin jotenkin ruskeita enemmän kuin punaisia, joten ihan tavallisista tiilimurskakentistä ei liene kysymys.
Kisaotteluni kaksinpelin osalta alkavat siis huomenna kanadalaista Pierre-Ludovic Duclos'ta vastaan. Olen nähnyt otteita hänen peleistään viimeisen vuoden aikana ja mieleeni on jäänyt lähinnä hänen hyvä syöttönsä ja aggressiivinen pelityylinsä. Ulkona pelaaminen ja tuulinen sää vaikeuttavat kuitenkin varmasti enemmän hänen peliään kuin minun, joten aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Oma syöttöpelinikin tuntuu hyvältä, joten pyrin omissa syöttövuoroissani painamaan reilusti päälle, ja palautusgameissanikin aion ottaa ajoittain hallittuja riskejä. Voi kuitenkin olla, että näillä hitailla kentillä ihan vain pallon lyöminen varmasti kenttään voi olla monesti hyvä taktiikka, joten minun ei tule aliarvioida sitäkään ideaa huomisessa ottelussa. Sain hyvän kommentin eilen siitä, kuinka hyvä itseluottamukseni ja valmentajan tuoma apu näkyvät jo pelkästään pelitaktiikan luomisessa, kun saatoin vaikkapa lähteä Australian matkalla monesti vain sekoittelemaan peliä, mutta nyt minulla on selkeämpi käsitys mitä haluan tehdä kentällä. Kiitos kaikille muillekin viime aikoijen iloisista kommenteista!
Kaksinpelini on huomenna toisena otteluna yhdentoista jälkeen, joten nyt alkanee taas olla aika siirtyä yöpuulle. Laitan tuloksen taas tuttuun tapaan tänne blogiin heti kuin mahdollista, siihen asti kuulemiin!
Tais olla aika peli?
VastaaPoista