Vamos! Massakausi on taas avattu lähes yhdeksän kuukauden tauon jälkeen. Lähdin tänään aamulla aikaisin kotoa ja lensin Lufthansan lennolla Frankfurtin kautta Dusseldorfiin. Siellä yksi joukkuetovereistani oli vastassa, ja ajoimme puolen tunnin matkan Dinslakeniin. Olin perillä noin 12.30, jolloin oli hyvä aika käydä hetki lyömässä, syödä lounas ja odotella oman pelin alkua. Matsit alkoivat tänään kello 14, jolloin joukkueiden 2. 4. ja 6. pelaajat kohtasivat toisensa. Sen jälkeen kohtasivat 1. 3. ja 5. pelaajat.
Minä pelasin tänään meidän ykkösenä, mutta vastaani ei tullut yksi vastustajajoukkueen kovimmista nimistä eli T. Nieminen, koska hän on ilmeisesti karsimassa Fürthin Challengeriin, vaan britti Alex Slabinsky. Alussa pelini oli vähän hakusessa, kun tasapaino oli vähän mitä sattuu enkä oikein päässyt liikkeelle sutimatta. Toisessa erässä 0-3 -tappioasemassa ajattelin kuitenkin joukkueemme kapteenin Thomas Lönegrenin (hän on muuten suomalainen, muutti Saksaan kymmenisen vuotta sitten) kanssa, että pitäisi vähän saada vastustajaa enemmän ahdinkoon, jotta tästä matsista tulisi mitään. Minä aloin siis ottamaan palloa aikaisemmin ja lisäsin peliini paljon stoppareita. Aloin vaihtelemaan tempoa, jotta saisin myös Slabinskyn tekemään virheitä. Tuntui, että tatsini palloon oli tänään aivan maaginen, ja sain stoppareilla tosi monta suoraa pistettä. Aloin myös ottamaan Slabinskyn kakkossyöttöä lähempää vastaan ja onnistuin hyvin lyömällä paljon palautuswinnereitä. Ilahduttavaa oli myös kämmenpelini tehokkuus, mikä ei ole minulle kovin luontaista, vaan viimeaikaisen harjoittelun tulos. Nousin ajoittain hyvällä menestyksellä verkolle varsinkin kick-syöttöni perään, ja syötinkin erän tyylikkäästi kotiin 6-5-tilanteessa. Erän käännekohta oli varmasti 1-3 tilanteessa pitkän gamen lopussa, jossa minun breikkipallossa pelasin hyvän pisteen ja kolmen painostavan lyönnin jälkeen nousin verkolle. Slabinsky ehti juuri ja juuri hyökkäyslyöntiini, ja kurotti uskomattoman lyhyt-krossi-ohituksen. Kaikki luulivat, että se oli sisällä, mutta niin vain jälkeä tarkastaessani lyönti oli leveä. Slabinsky ei tästä hirveästi ilahtunut, vaan haukkui minut aika voimakain sanoin, ja väitti minun näyttävän väärää jälkeä. Minä ja kapteenimme olimme kuitenkin aivan varmoja pallon alastulojäljestä, ja minun pistehän se silloin oli. Sain ehkä tuosta tilanteesta pienen henkisen yliotteen, joka jatkui aina ottelun loppuun asti.
Kolmannet erät pelataan täällä Saksan liigassa super-tie-breakina, jotta matsit eivät venyisi turhan pitkään. Minä jatkoin kolmannessa erässä siitä mihin toisessa jäin, pelasin rohkeasti ja paineitta enkä jättänyt Slabinskylle paljoa mahdollisuuksia. Kertoohan se aika paljon jos voittaa ottelun viimeiset yhdeksän pistettä ja viimeisistä 15 pisteestä 14. Ja lähes jokainen näistä pisteistä oli minun hyvin pelaamia eikä vastustajan sähläämiä. Olen erittäin tyytyväinen kolmannen erän peliini, koska aiemmin olen muutaman kerran ollut hieman kipsissä tällaisessa lyhennetyssä kolmannessa erässä, mutta nyt pelasin hyvin rennosti ja onnistuen lähes kaikessa. Itseluottamukseni oli kohdallaan kolmannen erän alkaessa ja se näkyi pelissäni. Toivotaan, että se näkyy tulevissakin peleissäkin!
Duppelissa pelasin meidän joukkueen 4-pelaajan kanssa toisen joukkueen 3- ja 4-pelaajia vastaan. Matsi oli kokonaisuudessaan aika huonoa tennistä, mutta onneksi me voitimme ihmeen helpoin lukemin 6-2, 6-2. Joukkuettamme se ei kuitenkaan ihan vienyt voittoon asti, vaan hävisimme tiukasti 4-5 otteluin. Harmi, mutta onneksi illallisella pelien jälkeen kaikilla oli taas hyvä mieli.
Olen nyt kapteenimme kotona, jossa yövyn tulevan yön, ja lähden sitten huomenna puolen päivän aikaan kohti Kiinaa. Lennän täältä Dusseldorfista Lufthansalla Frankfurtiin, jossa vaihdan Air Chinan lennolle Pekingiin, josta lennän vielä toisella Air Chinan lennolla Wuhaniin. Matkustamista tulee lähemmäs vuorokausi, joten yritän verrytellä hyvin aina välilaskuilla, ja koetan tosiaan huomenna saada yhteyden Kiinan kisan refereehen, jos hän pystyisi antamaan minulle keskiviikkoaloituksen. En ole toistaiseksi onnistunut vielä hommaamaan itselleni nelinpeliparia, kun nuo eurooppalaiset pelaajat ovat kisassa aika vähissä, mutta toivottavasti huominen puhelinsoitto toisi asiaan edistystä. Olisi kuitenkin hyvä päästä pelaamaan molempia sarjoja, kun kerran Kiinaan asti lähtee! Nyt on kuitenkin taas nukkumaanmenoaika, joten auf Wiedersehen!
Hyvä syrjähyppy massalle!
VastaaPoistaItse olen vakaasti sitä mieltä, että monet pelurit pulttaavat liikaa massalle siirtymisestä. Suurin ero koviin alustoihin tulee minun mielestä liikkumisesta, ei hitaudesta. Tietysti ankarat veivat ovat haaste ja hankala vastus, mutta monet tuntuvat pärjäävät Ranskan avoimissakin aika tavalla samalla pelillä mitä lyövät muillakin alustoilla.