Terveisiä Kiinasta!

Terveisiä Kiinasta! Saavuin pari tuntia sitten vihdoin Wuhaniin vuorokauden matkustamisen jälkeen. Onneksi kuitenkin tykkään lentomatkustuksesta, joten matka meni aika kivuttomasti. Lähdin eilen siis puolen päivän aikaan Dusseldorfin lentokentälle, josta lensin Frankfurtiin Lufthansan koneella. Minulla oli jokunen tunti aikaa Frankfurtin kentällä  joten päätin syödä hyvin ennen lentomatkaa, kun lentokoneruoka harvemmin on kovin täyttävää. Löysin mukavan ravintolan 1-terminaalin B-siivestä, ja sainkin loistavan

ikkunapöydän kiitoratanäkymällä. Kyllä siinä kelpasi nautiskella ruoasta, kun sekin oli vielä kaiken kukkuraksi erinomaista. Vai miltä näyttää tämä alkupalaksi tullut ceasar-salaatti?

Pääruoaksi söin spagettia bolognese-kastikkeella eikä hassumpaa ollut sekään.

Pöydille oli salakavalasti jätetty Mövenpickin jäätelömenuja, joten niinhän siinä kävi, että minusta tuli mainoksen uhri ja tilasin jälkiruoaksi vielä tällaisen pikku jäätelöannoksen. 

 

Pian matka kuitenkin jatkui kohti Pekingiä Air Chinan tämän näköisellä Boeing 747-400 koneella eli tutummin jumbo-jetillä. Jumbo on erikoisen näköinen kone suoraan edestäpäin katsottuna munan muotoisen runkonsa takia, joten ajattelin ottaa siitäkin yhden kuvan.

Kone lähti noin tunnin myöhässä, mutta Pekingissä olimme melkein aikataulun mukaisesti. Pekingin lentokentällä hoidettiin rajamuodollisuudet ja siirrettiin matkatavarat tullin kautta seuraavalle lennolle. Löysin
kotimaanterminaalista syötävää KFC:stä ja parin tunnin odottelun jälkeen lensin viimeisen kahden tunnin lennon Air Chinalla Wuhaniin. Sekä Pekingissä ja Wuhanissa lentokoneesta näkyvä maisema oli kyllä jotenkin surullisen sumuinen ilmansaasteiden takia. Aurinkoa ei näy ollenkaan vaikka taivaalla ei ole oikeita pilviä ollenkaan ja ilmassa leijuva sumu on jotenkin hieman sinertävää.

Saavuin Wuhaniin kuuden aikaan ja otin lentokentältä taksin hotellille, kun olin ensin saanut erään virkailijan kääntämään minulle hotellini nimen kiinaksi, jotta taksikuski ymmärtäisi mihin ollaan menossa. Lämpötila oli 30 astetta ja taksissa, jossa ei ollut liiemmin ilmastointia kuin turvavöitäkään, hiki virtasi eikä pelkästään lämpötilan takia. Liikenne on täällä sekavinta mitä olen ikinä nähnyt. Kaistoja (jos sellaisista nyt kukaan välittää) vaihdellaan ihan miten sattuu ja kaikilla tuntuu olevan etuajo-oikeus. Moottoritiellä kulkee 120km/h kulkevien autojen seassa kaiken maailman mopoja ja riksoja, joista osa vielä vastaantulevien kaistalla!
Lisäksi rekkoja oli todella paljon lisäämässä eri kulkuvälineiden välisiä nopeuseroja, mikä ei ainakaan lisää liikenteen sujuvuutta. Lopulta saavuimme kuitenkin ehjänä noin tunnin ajomatkan jälkeen perille Wuhan Tangxunhu hotellille.

Hotelli on ympäristöönsä nähden ihan miellyttävä, vaikka ei mitenkään erityisen kodikas olekaan. Vastaanotossa ei kukaan puhunut sanaakaan englantia, mutta onneksi eräs kiinalaispelaaja sattui olemaan lähistöllä ja hän pystyi toimimaan tulkkina. Tässä hotellissa ei käy mikään luottokortti, joten täytynee ilmeisesti vaihtaa vähän enemmän rahaa. Huone on ihan siisti, ja varmaankin vastikään remontoitu kylpyhuonetta lukuun ottamatta. Ja mikä hienointa, nettipiuhakin löytyy! Ihan ongelmitta ei netin käyttö kuitenkaan suju. Ilmeisesti valtion sensuurista johtuen ainakaan sellaisille sivustoille kuin facebook tai blogspot ei pääse ollenkaan. Joudunkin nyt lähettämään blogitekstini sähköpostitse ensin kotiin, jossa joku julkaisee ne Suomesta käsin blogissani. Tämän takia blogini päivityksessä saattaa olla pieniä viiveitä, mutta haluan kuitenkin yrittää pitää blogiani niin normaalisti kuin mahdollista, ja toivottavasti tyttöystäväni Mari jaksaa tätä pakkotyöllistämistä nämä pari viikkoa. 

Illalla nälän iskiessä lähdin vielä ulos katsomaan ruokapaikkoja. Ulkona satoi, joten en halunnut kävellä kovin pitkälle ja antauduin menemään hotellini vieressä olevaan KFC:hen, vaikka olin käynyt tänään sellaisessa jo kerran. Onneksi KFC:stä saa täällä ihan ok ruokaa eli muutakin kuin friteerattua kanaa ja ranskalaisia, ja voi olla että tulen käymään tällä viikolla kyseisessä paikassa vielä jonkun toisenkin kerran.

Referee oli minulle kiltti, ja toteutti toiveeni keskiviikkoaloituksesta, joten pelaan huomenna vain nelinpeliä. Jouduin jättämään parinvalinnankin refereen harteille minun ollessa lentokoneessa juuri koko aamupäivän ennen duppelin sign-iniä, mutta onneksi sain parikseni ihan kohtuullisen pelaajan eli Israelin Gilad Ben Zvin. Pelaamme huomenna iltapäivällä villinkortin saaneita kiinalaisia vastaan. Sain sovittua huomiselle aamulle vielä treenit yhden kiinalaisen kanssa, joten asiat ovat tähän saakka menneet oikein mukavasti. Toivottavasti sama tahti jatkuu huomennakin, ja miksei vaikka sitten saman tien pari viikkoa!