Jes! Voitolla lähti käyntiin Kiinan reissu! Tänään oli vuorossa siis ainoastaan nelinpeli, joka alun hankaluuksien jälkeen tuli taistellen kotiin. Vastustajamme eivät missään nimessä olleet huonoja, vaan he olivat selvästi pelanneet paljon duppelia ja luultavasti myös yhdessä. He syöttivät koko ottelun ykkössyöttönsä hyvällä prosentille sisään ja pystyivät pelaamaan hyvin sekä verkolla että takana. Varsinkin alussa he lobbasivat erittäin hyvin vaikka kuinka monta kertaa meidän ylitsemme kun olimme verkolla. Parini syötti ensimmäisessä ja osin toisessa erässä vähän huonosti ja hävisimme ensimmäisessä erässä hänen syöttönsä kahdesti. Onneksi toisessa erässä saimme käännettyä hänen syöttönsä kerran 0-40 –tilanteesta ja kerran 15-40 –tilanteesta pidoksi ja saimme erän loppuun murron. Kolmannen erän tie breakiin me saimme hyvän 5-1 alun emmekä menettäneet johtoamme enää sen jälkeen. Vastustajat kirivät kuitenkin aina 8-7 –tilanteeseen asti johtoamme kiinni, mutta me onnistuimme molemmat palautuksissamme erinomaisesti kahdessa viimeisessä pisteessä ja ottelu oli ohi. Minä olen ottelussa tyytyväinen syöttööni, mutta muu peli jätti vähän toivomisen varaa. Matkustuksen jälkeen en ehkä ollut ihan terävimmillään, ja se näkyi ajoittaisina helppoina virheinä. En varsinkaan verkolla ollessani saanut liikkumiseeni toivottavaa terävyyttä enkä näin ollen päässyt käsiksi palloihin ihan niin hyvin kuin halusin. Luulen, että huomenna on kuitenkin jo ihan erilainen olo kropassa, ja jalatkin liikkuvat paremmin.
Saan huomenna kaksinpelissä siis vastaani hollantilaisen karsijan Xander Spongin. En kovin hyvin tunne häntä, enkä ole nähnyt hänen pelaavan moneen vuoteen, mutta ei hän ainakaan helppo vastustaja ole. Hänellä on alla pelit karsinnassa, ja näin ollen hänelle tuntuma palloihin ja kenttiin on varmaan parempi kuin minulla. Uskon kuitenkin, että pelaamalla hyvää omaa peliäni tulen olemaan ottelussa vahvoilla. Kaksinpelini on kello 10 aamulla ja sen jälkeen vuorossa on vielä nelinpeli kiinalaisparia Chang/Jiang vastaan.
Heräsin tänään aamulla yhdeksän aikaan, mutta uni olisi kyllä vielä maistunut pidempäänkin. Aamupala hotellilla oli aika mielenkiintoinen, mutta sain lopulta pienen elekielisen keskustelun jälkeen eteeni hedelmäsalaattia sekä kanaa ja riisiä tähän tapaan eikä se ollut ollenkaan hassumpaa. Kananmunaan en viitsinyt koskea.
Lähdin kymmeneltä lähtevällä kuljetuksella klubille, jonne matka kesti noin 20 minuuttia. Olin eilen sopinut treenit yhden taiwanilaisen pelaajan kanssa, joten treenasimme noin tunnin yhdestätoista kahteentoista. Klubi on täälläkin aivan naurettavan hieno, kun vertaa vaikkapa Euroopassa järjestettäviin Futureihin tai joihinkin Challengereihin. Keskuskenttä on jälleen aika mukavan kokoinen, tosin tänään sillä ei jostain syystä pelattu.
Keskuskentän alla risteileviä käytäviä riittää, ja ainakin minä jopa eksyin etsiessäni refereen toimistoa ensimmäistä kertaa. Huoneita riittää joka lähtöön pelaajien oleskelutiloista pukkareihin ja jännittäjän lukaaliin. Keskuskentän lisäksi klubilla on 16 ulkokenttää ja 4 sisäkenttää. Ulkokentät on järjestetty kahteen riviin ja tehty ihan viihtyisiksi istutuksilla.
Treenin jälkeen ajattelin syödä lounasta, mutta mitään ruokapaikkaa ei jostain syystä kenttien läheisyydessä ollut. Minulle sanottiin, että keskus on jonkinlainen urheilusisäoppilaitos, jossa voi harrastaa uintia, eri palloilulajeja, yleisurheilua, painonnostoa ja niin edelleen. Kaikki urheilijat syövät kuulemma samassa paikassa, joka on noin 10 minuutin kävelymatkan päässä tenniskentiltä. Lähdin kävelemään sinne päin, mutta perille päästyäni huomasin, että paikka ei ehkä sittenkään ollut ihan minua varten. Sadoittain nuoria oli syömässä suomalaista kouluruokalaa muistuttavassa salissa, jossa oli hirveä meteli, ja kaiken lisäksi olisi pitänyt olla mukana oma astia, johon olisi kerännyt ruokaa. Olin siis hyvin tyytyväinen, että olin aamulla pakannut mukaani hieman evästä, ja tulen tekemään niin varmaan myös tulevina päivinä. Matkalla takaisin otin vielä kuvan taloista, joissa keskuksessa asuvat urheilijat ilmeisesti asuvat. Ainakin he voivat rauhassa keskittyä urheilemiseen, kun alueella ei ole juuri muuta kuin asuntoja ja urheilukenttiä.
Nelinpelin jälkeen odotin tunnin verran kuljetusta takaisin hotellille, ja menin suihkun jälkeen heti kokeilemaan hotellini yläkerrassa olevaa ravintolaan. Ei ihan löytynyt yhteistä kieltä taaskaan tarjoiluhenkilökunnan kanssa, mutta sen verran he tajusivat, että halusin ruokaa. Minut vietiin syömään ihan omaan huoneeseen, jossa sai ison pyöreän pöydän ääressä katsoa vaikka telkkaria. Tässä pari kuvaa huoneesta.
Koska näytän länsimaalaiselta, tarjoilijat ilmeisesti päättelivät, että haluan länsimaista ruokaa, ja sain eteeni tämän näköiset annokset. Ranskalaisia ja kana-makkarasandwich. Kyllähän ruoka ihan hyvää oli, mutta olisin minä ihan mielellään paikallistakin ruokaa syönyt. J
Luulen, että tässä iskee vielä uudestaan nälkä illan aikana, joten taidan käväistä iltapalalla KFC:ssä vielä ennen nukkumaanmenoa, jotta huomenna on energiaa pelata. Huomiseksi on luvattu hieman lämpimämpää kuin tänään eli 29 astetta ja auringonpaistetta, joten ilman pitäisi ainakin olla kohdallaan. Odotan huomista jo nyt mielenkiinnolla!
Oikea asenne! Ei noista palloista osaa varmuudella peluri sanoa, mikä oli mitenkin. Minä sanoisin vastustajalle, että "minä vain pelaan, ja domari tuomitsee". Kliinisen rauhallinen asenne aina, olipa omasta mielestä virhetuomio kaveria tai itseään vastaan. Kyllä ne pitkällä aikavälillä tasoittuvat. Aika höyrypää kyllä tuo vastustaja, harvoin tuollaista käytöstä näkee edes C-tason kansallisissa. En usko sillä mentaliteetilla pötkitään pitkälle.
VastaaPoista