Heliövaara-Li 7-5, 5-7,6-4

Jesjesjes! Tämän päivän otteluni oli yksi urani parhaista taisteluvoitoista. Heti ensimmäisestä gamesta alkaen tiesin, että edessäni tulee olemaan vaikea peli. Palasin tänään ikään kuin vuoden taaksepäin siinä miten pelaan. Kämmeneni oli tänään juuri sellainen, mitä olen pyrkinyt erittäin hyvällä menestyksellä välttämään viime syksystä alkaen. Osun hirveän paljon pokaan ja alan varomaan lyöntiä eikä pallo enää sen jälkeen lähde juuri mihinkään. Saan kämmeneltäni aikaiseksi ainoastaan hiljaisia yläkierre tökkäisyjä, jotka jäävät vielä lähes järjestään lyhyeksi. Mutta pääasiahan on, että voitto tuli! Ottelu alkoi tasaisesti; minä pystyin murtamaan Lin syötön 2-2 –tilanteessa, mutta hän sai murrettua takaisin 4-3 –tilanteessa minun hieman avittaessa parilla tuplalla ja kahdella helpolla virheellä. 5-5 –tilanteessa minä onnistuin murtamaan Lin syötön uudestaan ja sain pidettyä erän kotiin 7-5. Toisessa erässä minulla ei ollut yhtään murtopalloa, Lillä niitä oli pari kappaletta minun toisessa syöttövuorossani, mutta sen gamen onnistuin kääntämään itselleni. 5-6 –tilanteessa minulle tuli ottelun toinen keskittymisen herpaantuminen, ja lahjoitin erän Lille kolmella syötön jälkeisen lyönnin helpolla virheellä. Kolmas erä oli ehdottomasti ottelun tiukin, vaikka lukemat olivatkin ”vain” 6-4. Erän kolmannessa pelissä pelattiin varmaan 20 minuutin mittainen game, jonka aikana kentällä kävi myös referee setvimässä tilannetta. Jännä juttu, että olen viimeisen kahden kisani aikana pyytänyt refereen kentälle kolme kertaa, kun en muista tehneeni sitä ikinä aiemmin. Tänäänkin se kuitenkin taas kannatti, ja sain vaihdettua päätuomarin tuomion. Li syötti 40-40 –tilanteessa ässän, jonka linjatuomari hyväksyi. Päätuomari tuomitsi pallon kuitenkin leveäksi, mutta katsottuaan linjatuomaria ja Lin alkaessa protestoida hän kuitenkin korjasi itsensä ja sanoikin pallon olleen sisällä. Säännöthän eivät tätä hänen viimeistä korjaustaan hyväksy, ja minun täytyi kutsua referee kentälle, jotta tilanteeseen saatiin oikea ratkaisu eli kakkossyöttö. Tässä saa pelaajakin näköjään välillä olla tarkkana, että pelataan sääntöjen mukaan, kun silloin tällöin päätuomaritkaan eivät tunne sääntöjä riittävän hyvin. Onneksi kisoissa on paikalla aina myös referee, jonka sääntötuntemus yleensä on täydellinen. Sain pienen henkisen edun tämän tapahtuman seurauksena ja onnistuin viidennellä breikkipallollani murtamaan tilanteeksi 2-1. Viimeiset seitsemän gamea molemmat pitivät syöttönsä, vaikka minulla olikin kolme breikkipalloa 4-2 –tilanteessa. Viimeisessä gamessa hain vähän lisäjännitystä ottelun lopettamiseen tuhriessani 40-0 johdon, mutta onneksi pelasin hyvän pisteen 40-40 –tilanteessa. Neljännessä matsipallossani pelattiin varmaan ottelun pisin piste, joka päättyi lopulta minun painavaan rystykrossiin, jonka löin sillä ajatuksella, että nyt tämä piste saa loppua. Ja loppuihan se. Li kurotti vielä palloon, mutta ei saanut sitä nostettua enää yli verkon. Ottelu oli ohi kolmen tunnin ja 15 minuutin väännön jälkeen.

Kuten ihan aluksi kirjoitin, pelini oli tänään hyvin kaukana siitä, miten haluan pelata. Kämmenpelini umpisolmun kautta pelinkuva muuttuu niin, että en käytännössä pysty tekemään mitään muuta kuin juoksemaan ja tekemään kaikkeni, että saan pallot takaisin toisen kenttäpuolelle. Jos kämmeneni muuttuu tällaiseksi kuin tänään, en osaa muuttaa sitä takaisin enää ottelun aikana, vaan joudun pelaamaan matsin loppuun sillä kämmenellä mikä sinä päivänä on tarjolla. Minun onneni päivän pelissä oli, että tossuni liikkuivat paremmin kuin pitkään aikaan, ja sain juuri ja juuri riittävästi kaavittua palloja kenttään, että pystyin voittamaan. En muista ikinä tossujeni vinkuneen noin paljon matsin aikana joutuessani juoksemaan kulmasta kulmaan, enkä myöskään muista liukuneeni kovalla kentällä ennen kovinkaan usein. Tänään jouduin tekemään sitä lähes joka pallossa. Sen takia aloin jopa itsekin ihmetellä matsin edetessä, että miksi tuntuu siltä, että en väsy ollenkaan. Ilmeisesti jotain on tullut tehtyä oikein tankkauksessa, kun pystyin liikkumaan koko matsin ihan samalla tavalla hullun lailla, vaikka pelasimme yli kolme tuntia 30 asteen helteessä. Minulla on ollut aikaisemmin ajoittain taipumusta kramppailuun pitkissä kuumissa olosuhteissa pelatuissa otteluissa, mutta tänään krampeista ei ollut tietoakaan. Ehkä sain omissa syötöissäni tarpeeksi nopeita pisteitä suoraan syötölläni, joten sain aina joka toisessa gamessa enemmän palautumisaikaa. Jos syöttöni ei olisi tänään kulkenut, olisin ollut pahassa pulassa. Kaiken kaikkiaan tämän päivän peli oli siis mielestäni aika puhtaasti henkisellä puolella hankittu kovan työn takana ollut taisteluvoitto. En suostunut häviämään, ja tuulettelin matsin aikana paljon tavallista enemmän, koska halusin niin paljon voittaa. Se fiilis, kun näkee vastustajan lyönnin jäävän verkkoon matsipallossa tällaisen taistelun jälkeen, on se, minkä takia tätä minä lajia pelaan.

Pelaan huomenna semifinaalissa kakkossijoitettua kiinalaista Zhang Zea vastaan.  Olen nähnyt hänen pelaavan muutaman gamen täällä ja Koreassa, mutta jostain syystä en näe hänen pelissään sitä, miksi hän pärjää. Hän on aika tasainen molemmilta puolilta, rysty on vähän erikoisen näköinen, mutta varmempi, ja kämmeneltä hän tekee suurimman osan niin pisteistä kuin virheistäkin. Zhangilla on ihan ok syöttö, mutta minusta hän ei palauta kovin hyvin, joten toivon saavani huomenna paljon aikaiseksi syötölläni. Ajattelen myös lähteä aluksi painostamaan hänen kämmentään, koska tiedän, että se voi joissakin tilanteissa alkaa hajota. Sen suurempia taktiikoita minulla ei kuitenkaan huomiseksi ole mielessä, lähden siis pelaamaan omaa peliäni ja yritän aamulla päästä lyömään jonkun kanssa hieman kovia kämmeniä, jotta löydän niihin tuntuman takaisin. Ehkä minun on hyvä kuitenkin pitää mielessä, että Zhang on sitkeä pelaaja, ja helpolla en huomenna tule missään nimessä pääsemään.

Aloitin päiväni tänään kello kahdeksan herätyksellä, jonka jälkeen siirryin taas aamupalalle hotellin ravintolaan. Tänään ei tarjolla ollut nuudelia, vaan sen sijasta oli paistettua riisiä. Riisin seassa oli kananmunaa, ja otin lautaselle vielä kolme kappaletta jonkinlaisia kääryleitä, joiden sisällä oli ilmeisesti jotain lihaa. Täällä taitaa kuitenkin olla parempi, kun ei kysy, mitä lihaa lautasella on. :D

Lähdin kentille yhdeksän kuljetuksella ja vedin hyvät kolmen vartin lämmittelyt ennen matsia, joka alkoi puoli yhdeltätoista. Matsini loppui vasta vähän ennen kahta, joten pääsin sopivasti takaisin hotellille puoli kolmen kuljetuksella. Kävin ostamassa kaupasta lounaaksi purkillisen nuudelia, ja huomasin nuudelinhakureissulla, että taitaa täälläkin olla Korean tapaan hotellin sisäänkäynnin yläpuolella banderolli, jolla toivotetaan pelaajat tervetulleiksi ITF-kilpailuun. Tässä banderollista vielä kuva, josta ei harmittavasti erotu auton takana oleva kuja, jolle kaikki hotellin jätteet tunnutaan kaadettavan, ja josta lähtevä löyhkä päivisin on aika hirveä. Muutenkin tuntuu, että täällä roskat heitetään joka paikassa tylysti vaan kadulle, johon ne jäävät pyörimään ihmisten jalkoihin. On välillä aika ällöttävää kävellä esimerkiksi illalla syömään, kun koko ajan saa olla tarkkana mihin astuu. Muita kuin minua se ei tunnu kuitenkaan paljoa häiritsevän, joten kai sitä pitää tottua elämään maassa maan tavalla. :S

Vietin iltapäivän rauhassa hotellilla lepäillen ja menin illalla syömään KFC:hen. Otin kanansiipiä sekä kanafilehampurilaisen, paistettuja vihanneksia ja juotavaksi hedelmämehua. Oli kyllä erinomainen setti, jonka päätin kruunata näin syntymäpäivän kunniaksi ostamalla vielä takaisintulomatkalla kioskista suklaajäätelötuutin. Söin iltapalaksi vielä hieman nuudelia  ja katsoin telkkarista Ranskan avoimia, jotka minun yllätyksekseni täällä näkyvät. Sain myös illalla vielä tietää saaneeni villinkortin Tampereen Challengeriin heinäkuun lopussa, joten syntymäpäiväni sujui juuri niin kuin syntymäpäivien pitää sujua. Toivottavasti huomisesta tulee yhtä hyvä päivä!