Heliövaara - van der Merwe 3-6, 4-6, 6-3, 3-6.

Voi voi. Ei ollut Suomen kannalta paras mahdollinen päivä tämä DC-viikonlopun perjantai. Heräsimme aikaisin aamulla ja lähdimme Timon kanssa 7.45 kuljetuksella kentille. Löin Timon kanssa reilut puolituntia kahdeksan jälkeen, ja minä siirryin odottamaan otteluni alkua pukuhuoneeseen. Jami avasi pikaisella käsittelyllä jalkani, ja olin valmis avajaisten jälkeen menemään kentälle taistelemaan. Avajaiset olivat aika tavalliset, tässä kuva, kun meidän joukkue saapuu kentälle.

Minun matsini alkoi sitten kello kymmenen. En ollut alussa mitenkään kipsissä, mutta jalkani eivät tuntuneet liikkumaan juuri mihinkään. Ensimmäinen erä oli melko tasainen, minulla oli monta 40-40 -tilannetta Izakin syötöissä, mutta en pystynyt murtamaan. Hän mursi minut kerran toisessa syöttövuorossani, ja erä meni siinä. Toiseen erään sain ihan erilaisen alun, ja siirryin 3-0 -johtoon. 3-1 -tilanteessa pelasimme elämäni pisimmän syöttövuoron, minulla oli kai kolme tai neljä pitopalloa, mutta hän mursi minut noin kahdeksannella murtopallollaan. Izak mursi minut uudestaan vielä 3-3 -tilanteessa, ja erä meni sitten siinä. Kolmannessa erässa minä sain murrettua alussa, ja pidin loput syöttövuoroni. Neljäs erä oli hieman erikoinen. Minulla oli 2-2 -tilanteessa kaksi murtopalloa, mutta en saanut, ja Izak mursi minut heti perään. Seuraavassa gamessa nousin Izakin 40-0 johdosta murtoon, mutta hävisin taas omani 3-4 -tilanteessa. Viimeisessä gamessa minulla oli vielä 0-40 eli kolme murtopalloa, mutta epäonnistuin kahdessa ohituksessa, ja matsi oli pian ohi.

Harmittaa aika paljon, koska minusta tuntuu, että matsi olisi ollut ihan voitettavissa. Izakin syöttö ei ollut niin paha kuin oletin, mutta hän kyllä pelasi varsinkin ensimmäiset kaksi erää erinomaisia ykkösvolleyta. Minun jalkani olivat tosi tahmeat, ja tein liikaa helppoja virheitä. Oli hankalaa, kun heti, kun en ollut hyvässä jalka-asennossa pallon takana, lyöntini karkasivat pitkäksi. Ohittaminen oli myös vaikeaa, kun ohitukset tuli lyödä aika kovaa Izakin tullessa lähelle verkkoa, ja tällöin ne karkasivat helposti pitkiksi. Ja sitten kun alkaa varomaan lyöntejään, siitä ei hyvää seuraa. Kaikista pettynein olin kuitenkin syöttööni. Ykkössyöttöprosenttini oli varsinkin alussa luokaton, ja en viitsinyt enää hakea niin isoa syöttöä lopussa, kun tuntui, että en saanut palloa kenttään juuri ollenkaan. Syötin varmaan enemmän kaksoisvirheitä, kun ikinä aiemmin yhdessä ottelussa, lähemmäs kymmenen. Kun pelaan normaalisti, kick-syötölläni tulee harvoin kahta tuplaa enemmän ottelussa. Eikä tässä ottelussa ollut kyse siitä, että olisin joutunut syöttämään kakkostani yhtään riskillä, vaan missasin ihan peruskakkosia, joita en yleensä missaa ikinä. Pelin taso ei ollut missään vaiheessa ottelua mitenkään häävi, melkein koko ajan pisteet päättyivät jomman kumman virheeseen. Minä en oikein pystynyt pelaamaan omaa peliä, kun jouduin keskittymään vain pallon kenttään saamiseen. Vaikeata oli.

Jarkko pelasi minun jälkeeni, eikä ihan nappiin mennyt hänelläkään. Jarkolla oli myös hieman vaikeuksia pitää pallot rajojen sisäpuolella, ja de Voest pelasi uskomatonta tennistä. Hän näytti neljännen erän alusta asti lähes puolikuolleelta, mutta hän ei tehnyt virheitä juuri yhtään ja pystyi kurottelemaan palloja takaisin uskomattomalla pituudella. Hän myös syötti koko ottelun erittäin hyvin. En olisi uskonut, että hän jaksoi pelata loppuun asti, mutta niin vain kävi. Täytyy antaa hänelle peukku fiksusti pelaamisesta; hän minimoi virheet ja teki hyvin ajoitettuja onnistuneita hyökkäyksiä. Olosuhteet olivat hänelle kuin tehdyt, ja niinhän sen kotijoukkueen pelaajalla pitääkin olla. Yleisöä ei juuri näkynyt, ja tunnelma paikalla oli suorastaan tylsistyttävä. Eteläafrikkalaiset eivät kannustaneet omiaan juuri ollenkaan, ja referee päätti vielä kieltää Henkan kannustuksen provosoivana. Tässä päivän yleisö suurimmillaan. Jarkon matsin viidennessä erässä paikalla oli ehkä 50 ihmistä. Huhheijaa.

Me lähdimme kentiltä aika nopeasti takaisin hotellille matsien jälkeen. Otimme illan ihan rauhassa, toki Jami hieroi minua ja Jarkkoa. Söimme illallisen hotellin ravintolassa seitsemän hengen voimin, kun Teemu Purho tuli tänään aamulla paikalle. Minä söin vähän eksoottisemmat ruoat, strutsia alkupalaksi, äyriäisiä pääruoaksi ja suklaamoussea jälkiruoaksi. Nyt voikin taas mennä täydellä vatsalla nukkumaan, jotta huomenna on pelikunnossa jos käsky käy. Illalla en toivottavasti näytä siltä kuin tänään! :P