Pelipäivät lähestyvät täällä Ljubljanassa, ja tunnelma sen kuin tiivistyy. Treenasimme tänään kaksi kertaa, aamulla nelinpeliä ja illalla kaksinpeliä. Pelini tuntui tänään jälleen selvästi paremmalta kuin eilen, ja varsinkin aamun nelinpelitreenissä tuntui siltä, että alan olla valmis pelaamaan matseja, jos vain olen mukana pelaavassa kokoonpanossa.

Aamutreenien jälkeen meille jäi treenien välissä vain kaksi tuntia aikaa ja ehdimme vain nippanappa takaisin hotellille syömään lounaan ennen kuin piti taas lähteä takaisin hallille. Iltapäivällä pelasin Micken kanssa treenierän, joka lähti todella hyvin käyntiin. Otin alkuun 4-0 -johdon, mutta Micke sai yhden breikin takaisin ja loppulukemiksi tuli 6-4. Syöttöni kulki tänään jo erittäin hyvin ja myös massaliikkumiseni alkaa löytyä. Liukumisen ajoittaminen ja liikkeellelähdöt alkavat tulla selkäytimestä oikein, mikä antaa mahdollisuuden keskittyä täysillä lyönteihin. Huomenna kun vielä saan yhden päivän lisää treenata, niin viikonloppuna uskon olevani matsikunnossa, jos siis paikka pelaavasta kokoonpanosta minulle irtoaa.

Illan ohjelmassamme oli Davis Cupeista tuttu edustusillallinen, jossa molempien maiden tennisliittojen edustajat ja joukkueiden kapteenit pitävät puheet. Söimme tilaisuudessa hyvin ja paljon, ja loppuvaiheessa vaihdoimme perinteiden mukaisesti pienet lahjat vastajoukkueen pelaajien kanssa. Me olemme antaneet aina, kun olen ollut itse mukana joukkueessa, lahjaksi Iittalan pienet Alvar Aalto maljat, ja tällä kertaa saimme vastalahjoiksi hienot palkintoa muistuttavat lasiset esineet. Tässä kuva.

Banketti-illallinen on hieno tilaisuus, johon kaikki pukeutuvat tummin pukuihin. Pelaajille tämä on tietysti hieman työlästä, kun pukua saa kantaa mukanaan myös DC:tä edeltävissä ja sen jälkeisissä kisoissa, mutta kyllä minusta se on sen arvoista, kun näkee miten tyylikkäältä joukkue näyttää puvut päällä! :) Kimin kuvaus ei mennyt ihan nappiin, mutta eiköhän tästä jotain selvää saa.

Illallisen jälkeen kello alkaakin nyt olla taas sen verran paljon, että voisin siirtyä sänkyyn ja untenmaille. Huomiseen!

Heipä hei! Valmistautuminen viikonlopun matseihin jatkui tänään parilla tenniksellä. Nukuimme pitkään ja lähdimme hallille hieman ennen yhtätoista ja vedimme ensimmäisissä treeneissä vajaat kaksi tuntia nelinpeliä. Tämän jälkeen vuorossa oli Davis Cup -viikoilta tuttu lehdistötilaisuus, jonne oli saapunut yllättävän paljon toimittajia, sanoisin että noin 20. Toimittajien kamerat olivat kovassa käytössä jo tennistreeneissämme, ja mukana oli myös useampi televisiokamerakin. Itse lehdistötilaisuudessa homma meni tuttuun tapaan niin, että Kimiltä kysyttiin alkuun pari kysymystä ja sen jälkeen Jarkolta jokunen lisää. Meidän muiden rooliksi jäi kuvissa poseeraaminen. :)

Tulimme treenien välissä hotellille syömään lounasta, ja minä otin siinä välissä myös mukavat puolen tunnin päiväunet. Vedimme Jarkon kanssa iltapäivätreenit kahdestaan ja pelasimme pari erää. Jarkko on kuten aina todella paha vastus massalla ja hän pyöritteli minua tänäään 6-2, 6-2. Oma pelini oli ehkä hieman hätäistä ja virhealtista, minkä luulisin johtuvan pienestä liikkumisen epävarmuudesta, jonka takia jouduin lyömään usein vähän huonosta tasapainosta. Kenttä oli tänään koko päivän tosi märkä, ja mutainen massa suorastaan liimautui kengän pohjiin. Liikkuminen ja varsinkin puolustuspeli oli sen takia tänään aika vaikeaa, joten se pelaaja, joka pääsi pisteen alussa niskan päälle, voitti pisteen usein. Kenttää yritettiin tänään tuolla kastelulla saada kovettumaan, mutta viikonloppuna kentän pinta tulee luultavasti olemaan hieman kuivempi, jolloin liikkuminen on helpompaa.

Iltapäivätreenien jälkeen ohjelmassamme oli suihku ja siirtyminen samassa rakennuksessa olevaan viereiseen jääkiekkohalliin katsomaan Itävallan liigan play-off ottelua Olimpija Ljubljana vastaan Red Bull Salzburg. Itävallan liigassa pelaa mielenkiintoisesti kuusi joukkuetta Itävallasta, kaksi Sloveniasta, yksi Unkarista ja yksi Kroatiasta. Kotijoukkueessa täällä Ljubljanassa pelaa kaksi suomalaista pelaajaa, minkä lisäksi myös joukkueen valmentaja on suomalainen. Hän järjesti meille liput vip-katsomoon, josta näkymä jäälle oli tämän näköinen.

Täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä, että saimme katsoa matsia vip-katsomosta lasin takaa, sillä meininki kaukalon kummankin sivun tavallisissa katsomoissa oli aika hurjaa. Yleisö kävi tuomareille ja vierasjoukkueen pelaajille kuumana aivan eri tahtiin kuin vaikka SM-liigassa, ja pelissä tuli monta lähes kymmenen minuutin katkoa, kun huoltomiehet siivosivat jäätä kaikesta sinne heitetystä tavarasta. Vierasjoukkueen vaihtoaition taakse jouduttiin keräämään turvamiehiä vieriviereen, kun kotijoukkueen kannattajat hakkasivat pleksejä, sylkivät ja heittivät tavaraa pelaajien niskaan. Meno oli kovaa myös jäällä, ja muutamat kunnon tappelut saivat jokaisen katsojan hallissa huutamaan seisaaltaan. Ottelu päättyi lopulta vierasjoukkueen 5-1 -voittoon, ja ulkona heidän kulkuaan bussiin oli turvaamassa poliiseja koirien kanssa.

Mutta meillä oli joka tapauksessa kuitenkin ihan hauskaa katsomossa, ja toisaalta oli myös ihan hyvä nähdä hieman otteita siitä, mitä ensi viikonloppuna voi katsomosta olla luvassa. Jarkko ja Timo ovat kertoneet aivan käsittämättömiä juttuja Makedonian Davis Cupista, ja toivon hartaasti, että meno täällä on hieman sivistyneempää kuin siellä, mutta ihan kovassa paineessa saa täälläkin varmasti pelata. On hyvä valmistautua henkisesti siihen, että ajatukset tulee pystyä pitämään otteluissa olennaisissa asioissa yleisön häirinnästä huolimatta. Sitä paitsi mikäs on sen mukavampaa kuin pistää kotiyleisö hiirenhiljaiseksi huippusuorituksella! Huomiseen!

Tässä vielä nopea iltapäivitys tästä päivästä. Vedimme tänään päivän toisen treenin kahdessa osassa niin, että ensiksi minä ja Micke pelasimme tennistä, kun Timo ja Jarkko olivat kuntosalilla. Puolentoista tunnin jälkeen vaihdoimme sitten osia. Massapelini tuntui tänään jo todellä hyvältä, ja vaikka tiedänkin, että aluksi se saattaa pari päivää tuntua hyvältä alkuinnostuksen huumassa, olen luottavainen loppuviikon suhteen. Kick-syöttöni pomppaa massalla korkealle, kämmenelläni minulla on hyvin aikaa hitaalla kentällä ja myös puolustuspelillä on mahdollista voittaa paljon pisteitä. Vielä kun lisätään hyvin purevat stopparit niin minuahan ei pysäytä täällä mikään! ;)

Otin Jarkon ja Timon treeneistä pari kuvaa, joissa näkyy kenttä sekä isot katsomot. Kovat ovat slovenialaisilla odotukset, jos he meinaavat saada hallin täyteen, istumapaikkoja hallissa kun on jopa 5000. Kaupungilla näkyy kuitenkin paljon mainoksia peleistä ja Sloveniassa on tällä hetkellä kova tennisbuumi käynnissä, joten mukavaahan se vain olisi, jos halliin saataisiin kunnon tunnelma!

Illalla pääsin ensimmäistä kertaa fysiomme Jamin hierottavaksi, ja oli positiivista huomata, että Jami ei löytänyt kehostani mitään erityisen jumisia tai kireitä paikkoja. Lihashuoltoni on siis ollut toimivaa! Kävimme syömässä porukalla illallista joen rannalla sijaitsevassa ravintolassa, jossa ruoka oli maukasta ja sitä oli paljon. Nyt onkin sitten hyvä mennä maha täynnä sänkyyn lepäilemään ja valmistautumaan huomiseen päivään.

Moikka taas! Treenasimme vielä eilen samaisessa massakuplassa kuin lauantaina, mutta tänään pääsimme äsken kokeilemaan viimein myös itse matsikenttää. Vedimme eilen Timon kanssa aamulla parin tunnin perustreenin ja muutaman pisteen. Illalla kun muu porukka saapui, muut paitsi minä kävivät pelaamassa kevyen fiilistelyn. Tässä jonkin näköinen kuva tuosta kuplasta, jossa oli yllättävän mukava pelata; kenttä oli hyvässä kunnossa, valot hyvät ja lämpötilakin miellyttävä.

Eilinen ilta meni aika myöhäiseksi, kun pääsimme vasta kymmeneltä syömään, ja tänään aamulla herätyskellon soidessa kahdeksalta olo oli kuin kuolleista heränneellä. Suuntasimme aamupalan jälkeen kuitenkin areenalle heti yhdeksältä ja vedimme puolentoista tunnin kevyen treenin. Tsekkiläiset massakenttäekspertit olivat eilen aloittaneet kentän rakentamisen, eikä kentän pinta ollut vielä ehtinyt kovettua tarpeeksi, joten jätimme liikkumisen aika vähiin. Vaikutti kuitenkin siltä, että viikonloppuun mennessä kenttä tulee olemaan huippukunnossa. Pomppu oli toistaiseksi märällä kentällä vielä aika hidas, mutta eiköhän kenttä tuosta vielä jonkin verran nopeudu. Kentän kummallakin sivulla on isot katsomot, mutta päädyissä taitaa olla vain kaksi riviä penkkejä. Tässä kuvatus kentästä, kattovalot ovat aika kirkkaat, joten yritän iltapäivällä ottaa vähän parempia kuvia.

Vaikka peli oli kullakin vielä vähän hakusessa uudella alustalla, fiilis ensimmäisten massatreenien jälkeen oli koko porukalla kuitenkin loistava. Tässä kuvassa näkyy Niemiset ja Kimi juomatauolla. :)

Mukana täällä Ljubljanassa on myös alkuperäiseen joukkueeseen nimetty, mutta loukkaantumisen takia pelaavasta kokoonpanosta pois jäänyt H. Kontinen, joka on luvannut pitää koko viikolta videoblogia. Henkka laittoi ensimmäisen videon jo youtubeen, joten hänen kanavaansa kannattaa tuolta sivustolta pitää silmällä. Nyt on lounaan aika!

http://www.youtube.com/user/henkon2

Terveiset Ljubljanasta! Lähdimme Timon kanssa eilen Zagrebista junalla rajan yli tänne Sloveniaan, jonne saavuimme viiden aikaan iltapäivällä. Asetuimme Best Western Slon hotelliin aivan kaupungin keskustassa hienoon kulmahuoneeseen, jossa sänkyni on leveämpi kuin pitkä. Meillä on Timon kanssa molemmilla omat telkkarit ja onpa kylpyhuoneessa kaksi lavuaariakin. :)

Emme vielä eilen menneet treenaamaan, mutta tänään halusimme aloittaa totuttelemisen massakenttiin. Ensi viikonloppuna käytettävä matsikenttä valmistuu kuitenkin vasta maanantaina, joten jouduimme etsimään kaupungista massakuplan, jossa pääsimme siellä järjestettyjen kisojen jälkeen pelaamaan vasta seitsemältä illalla. Saimme vedettyä siellä kuitenkin hyvät puolentoista tunnin treenit, ja nyt on kaikki kamat saatu tuttuun tapaan aivan oransseiksi. :)

Kävelimme tänään päivällä hetken aikaa Ljubljanan keskustassa kierrellen kauppoja ja katsellen maisemia. Kaupungin läpi kulkevan joen rannalla on vanha kaupunki, josta on tässä pari kuvaa. Nuo lukot sillan kaiteeisa taitavat olla naimisiin menneiden ihmisten kiinnittämiä lukkoja. Aika hauska tapa mielestäni tuollainen.

Huomenna meidän on tarkoitus treenata Timon kanssa vielä aamulla kaksistaan, mutta muiden saapuessa tänne iltapäivällä pääsemme toivottavasti treenaamaan koko porukalla illalla. Hyvää yötä!

Heliövaara - Bjelica 1-6, 4-6 Heliövaara/Nieminen - Hizak/Pavic 6-7(8), 7-5, 11-13

Tästä päivästä ei tullut ainakaan tenniksessä mitään suurta suomalaista urheilujuhlaa. Lähdimme Timon kanssa hyvällä fiiliksellä ja itseluottamusta puhkuen aamulla hallille, mutta seitsemän tunnin päästä paluumatkalla fiilis oli kyllä niin kaukana aamuisesta kuin olla ja voi. Joskus näitä huonoja päiviä vaan tulee eteen, mutta tavoitteena on tietysti saada tällaisten päivien määrä niin pieneksi kuin mahdollista. Näistä päivistä ei tule masentua, vaan niistä pitää sisuuntua treenaamaan jatkossa entistäkin kovempaa.

Kaksinpelini lähti ihan kohtuullisesti käyntiin minun osaltani, mutta Bjelica sen sijaan oli heti alusta alkaen aika tulessa. Hän mursi minut toisessa gamessa lyöden samaan gameen viisi läpilyöntiä, joista viimeisen vielä breikkipallossa suoraan ykkössyötönpalautuksesta. 0-3 -tilanteessa hän mursi minut vielä uudestaan, ja 0-5 -tilanteessa sain vain kaunisteltua erälukemia yhdellä syötönpidolla.

Toiseen erään sain huomattavasti paremman alun, kun pidon jälkeen otin ottelun ensimmäisen murron toisessa gamessa. 2-0 -tilanteessa Bjelica pelasi kuitenkin jälleen hyvän gamen ja onnistui jälleen murtamaan minut suoralla ykkössyötön palautuswinnerillä. Sama tahti jatkui ja hän teki ykkössyötön palautuswinnerin vielä kolmannen kerran 2-2 -tilanteen breikkipallossa. Sain 2-4 -tilanteessa pidettyä ja 3-4 -tilanteessa taistelin itseni takaisin peliin 40-15 -tilanteesta luudaamalla kovan ähkimisen ja puhkimisen jälkeen breikin takaisin kolmannella breikkipallollani. Ajattelin tuossa tilanteessa päässeeni vihdoin kunnolla peliin mukaan, mutta mitä vielä, sain seuraavassa kahdessa gamessa yhden pisteen ja senkin virhetuomiolla.

Timo osasi hyvin kuvailla oloani kentällä tämän päivän ottelussa. Olisin niin toivonut pystyväni painamaan jotain nappia ja räjähtämään. Toivoton virheiden määrä sai minut lähestulkoon pakahtumaan sisäisesti, kun vaikka mitä tein, pallot eivät löytäneet tietään verkon yli rajojen sisään. Muistan saman tunteet tasan vuoden takaa USA:n kiertueeltani. Oli vaan merkillistä, kun lyönti tuntui ennen matsia niin hyvältä, että miten matsin alkaessa en pystynyt tekemään juuri mitään muuta kuin virheitä. Tekniikkani oli jotenkin ihan sekaisin, enkä saanut edes palloa lähtemään kovaa, saati saamaan vastustajaani ahdinkoon. Löin koko matsissa kaksi winneriä takakentältä. Tähän kun yhdistää vielä huonosti kulkeneen syöttöpelin ja vastustajan hyvän päivän, niin periaatteessa viisi gamea oli aivan maksimi, mihin tänään pystyin. Mutta onneksi tällaiset päivät ovat aika harvinaisia.

Päivän nelinpelissäkään onni ei meitä hirveästi suosinut. Meillä oli Timon kanssa eräpallo kaikissa kolmessa erässä, mutta silti voitimme niistä vain yhden. Super tie breakissakin saimme erinomaisen alun, kun otimme heti kaksi peräkkäistä minibreikkiä siirtyen 6-1 -johtoon, mutta sen jälkeen vastustajamme voittivat jokaisen pisteen omilla syötöillään. Meillä oli yksi ottelupallo 10-9 -tilanteessa heidän syötössään, mutta se ei tällä kertaa riittänyt. Duppelissa pelintasoni oli sentään hieman parempi kuin singelissä, mutta ei duppelikaan nyt varsinaisesti mitään hyvää peliä minulta ollut.

Jään tänne Zagrebiin vielä huomiseksi, ja lähdemme Timon kanssa yhdessä täältä pois vasta perjantaina. Timo lentää kotiin, ja minä matkustan kaksi tuntia junalla Ljubljanaan, jossa aloitan ajoissa valmistautumisen massalla pelattavaan Davis Cupiin. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisen sisämassan slovenialaiset ovat Tivoli-areenalle rakentaneet, koska kenttä voi olla lähes miten nopea tai kova tahansa. Tavoitteeni on kuitenkin treenata ensi viikko kovaa ja osoittaa pystyväni pelaamaan hyvin myös massalla, jotta olen valmis pelaamaan niin kaksin- kuin nelinpelissä jos kapteeni niin valitsee.

Heliövaara/Nieminen - Bilic/Franjicevic 6-3, 6-3

Tämän päivän nelinpelistä ei jäänyt käteen juuri mitään muuta kuin voitto. Vastustajamme pelasivat koko ottelun ajan aivan liian isoa peliä taitoihinsa nähden, eikä pelissä ollut minkäänlaista rytmiä. Välillä he löivät hienon ohituksen linjaa pitkin, mutta seuraavat kolme palloa saattoivat heti perään päättyä karkeisiin virheisiin. Pääasia oli kuitenkin se, että voitimme, joten nelinpelitkin jatkuvat huomenna. Vastaamme kvartseissa tulee kroatialaispari Hizak/Pavic.

Kaksinpelissä saan huomenna vastaani serbialaispelaaja Ivan Bjelican. Näin hieman hänen ensimmäisen kierroksen otteluaan tänään ja uskon saaneeni tuon perusteella ihan hyvän kuvan hänen pelitstää. Hän on selvästi parhaimmillaan massalla hyvän kämmenensä turvin, ja kovilla kentillä varsinkin hänen rystynsä on aika virhealtis. Aionkin huomenna painostaa sitä puolta ihan reilusti, koska pääsen sitä kautta myös itse pelaamaan enemmän rystyä, josta pidän. Yritän saada syöttööni hyvän tuntuman alusta alkaen keskittymällä osumakohdan saamiseen mahdollisimman korkealle. Ottelumme on aamun ensimmäisenä otteluna kello 10, ja koska ainakin tänään lämpötila oli tuohon aikaan hallissa +2 astetta, hyvä valmistautuminen otteluun on tärkeää. Koko vartalon pitää olla ekstrahyvin lämpimänä, jotta jalat liikkuvat alusta asti hyvin.

Ohjelmassani oli tänään hotellin vaihto, kun Timon kanssa asunut Micke lähti kotiin, ja minä pääsin vaihtamaan samaan huoneeseen Timon kanssa. Uusi hotellihuoneeni ei kuitenkaan ole kisahotellissa, vaan Best Western -hotellissa Zagrebin keskustassa hyvällä paikalla. Hotellilta pääsee hallille kuitenkin kätevästi bussilla, joten hieman pidempi välimatka ei aiheuta suurempia ongelmia. Katsoin aamulla Timon näytöksen bosnialaista Basicia vastaan, minkä jälkeen tulimme hotellille ja kävimme syömässä lounasta kiinalaisessa ravintolassa. Timo on pyöritellyt täällä treeneissä mm. huomisen vastustajansa Lejnieksin 6-0 häviten 4 pistettä ja espanjalaisen sijoitetun Bruguesin 6-0, 4-0 häviten 10 pistettä, joten hän on kovassa kunnossa. Illalla kävimme syömässä erinomaisessa italialaisessa ravintolassa pastaa ja lihaa, ja otimme jälkiruoaksi vielä suussa sulaneet tiramisut, jotka eivät maksaneet juuri mitään. Muutenkin täällä on ollut mukavaa syödä ravintolassa, kun voi ottaa useamman annoksen hintojen olleessa kohdallaan.

Huomenna ohjelmassani on siis sekä kaksinpeli kello 10 että nelinpeli kolmantena otteluna ei ennen kello 13. Hallilla ei oikein ole nettiä, joten pystyn mahdollisesti päivittämään tulokseni tänne blogiini vasta iltapäivällä.

Heliövaara - Torebko 6-3, 4-6, 6-3

Jes, Kroatian future lähti osaltani hyvin käyntiin, kun sain puristettua voiton kolmessa erässä hyvästä saksalaispelaajasta. Hän kohtasi täällä myös viime viikolla ensimmäisellä kierroksella kisan kakkossijoitetun pelaajan, mutta tällä kertaa sain pysäytettyä hänen etenemisensä heti ensimmäisessä ottelussa. Olen erittäin tyytyväinen päivän voittooni, varsinkin kun vastustajani oli pelannut viime viikolla hyvät kisat, ja hänellä oli viikko enemmän kokemusta näistä olosuhteista. Ensimmäinen ottelu hieman pidemmän treenitauon jälkeen ei ikinä ole helppo, joten ammennan tästä matsista paljon itseluottamusta seuraaviin otteluihin.

Aloitin ottelun tänään jopa aivan flow-tilassa, kun mursin heti ensimmäisessä gamessa Torebkon syötön neljällä winnerillä ja pidin omani perään helposti. Minulla oli vielä yksi murtopallo 3-0 -johtoon, mutta en pystynyt sitä hyödyntämään, ja Torebko pääsi hieman peliin mukaan. Ensimmäinen erä olisi voinut olla myös jatkossa paljon selvempi, kun sain jälleen yhden murtopallon 3-1 -tilanteessa ja vielä kaksi lisää 4-2 -tilanteessa. Onnistuin toisessa murrossa kuitenkin vasta 5-3 -tilanteessa ja vein erän siis 6-3. Minulla oli siis ensimmäisessä erässä Torebkon jokaisessa syöttövuorossa breikkipallo, mikä on aika hyvä suoritus sisäkentällä hyvää syöttäjää vastaan. Tosin olisihan niistä voinut hieman useamman hyödyntää! :)

Toisen erän alkuun minulle tuli pieni notkahdus, kun hävisin ensimmäisessä gamessa oman syöttöni 30-0 -johdosta huolimatta. Tein pari huolimatonta virhettä, mistä Torebko välittömästi rankaisi. Hänen syöttöpelinsä alkoi murron jälkeen kulkea ihan uudella tavalla, enkä enää päässyt mukaan jokaiseen häneen syöttövuoroonsa. 1-3 -tilanteessa nousin omassa syötössäni 0-40 -tilanteesta tasoihin ja pelastin vielä kaksi murtopalloa hyvän taistelugamen jälkeen. Pari come on -huutoa tuossa gamessa viestittivät Torebkolle, että en tosiaankaan ollut vielä luovuttanut erää hänelle, ja vaikka en toista erää tällä kertaa voittanutkaan uskon, että viestitin tuossa gamessa hänelle taistelevani aina loppuun asti, millä saattoi olla pieni ratkaiseva vaikutus koko ottelunkin kannalta. Aikaisemmin olisin saattanut tehdä helpon virheen breikkipallossa ja päästää vastustajani pelaamaan erän lopun paineettomasti, mutta nyt halusin vimmatusti pitää eron yhdessä breikissä, jotta pystyisin vielä nousemaan toisen erän voittoon. Pääsinkin 3-4 -tilanteessa kerran pisteen päähän breikkiä, mutta kakkossyötön palautukseni jäi tuossa pisteessä tyhmästi verkkoon. 4-5 -tilanteessa Torebko piti syöttönsä 30-30 -tilanteesta huolimatta melko vaivatta.

Kolmas erä alkoi tasaisesti molempien pitäessä syöttönsä suuremmitta ongelmitta, mutta 3-2- tilanteessa aloitteellinen pelini tuotti tulosta ja sain murron erän ensimmäisellä breikkipallollani Torebkon rystyslaissin karatessa leveäksi. Tiesin tuon breikin olevan erittäin tärkeä, ja tuuletinkin sitä ihan avoimesti. Pidin syöttöni perään helposti ja siirryin 5-2 -johtoon. Minulla oli seuraavassa Torebkon syötössä pienet mahdollisuudet 40-40 -tilanteessa, mutta hän syötti siihen kohtaan hyvin, ja jouduin lopettamaan ottelun omalla syöttövuorollani 5-3 -tilanteessa. Ensimmäisessä pisteessä rystyni napsahti verkkonauhaan ja toisessa samoin teki stopparini, joten jouduin hieman pulaan tilanteen ollessa 0-30. Syötin tähän kohtaan kuitenkin ässän ja seuraavassa pisteessä nousin onnistuneesti verkolle. 30-30 -tilanteessa pelattiin pitkä piste, jonka päätteeksi Torebkon kämmen karkasti pari senttiä pitkäksi. Ensimmäinen matsipallo ei vielä tuottanut tulosta, mutta sain hankittua toisen 40-40 -tilanteessa hyvällä syötöllä. Toisessa matsipallossa minulla oli vähän onneakin mukana, kun löin verkolle noustuani smashini kenttään verkkonauhan kautta hyvin lähelle sivurajaa. Silloin tällöin tässä pelissä pitää kuitenkin olla vähän onneakin mukana, joten olin kahden ja puolen tunnin pelin jälkeen erittäin tyytyväinen voittooni, vaikka se tuolla tavalla ratkesikin.

Pelini ei ollut tänään ensimmäisten kahden tai kolmen gamen jälkeen mitenkään erikoista, vaan hyvää peruspeliä. Kukaan ei voi olettaa, että peli kulkisi aina kuin unelma, joten on ilahduttavaa huomata kuinka perustasoni riittää hyvin kaatamaan koviakin vastustajia. Syöttöni oli tänään ehkä hieman normaalia vaisumpi, mutta en toisaalta tiedä kuinka paljon parempi syöttäminen olisi tänään peliäni muuttanut, kun hävisin nytkin vain yhden oman syöttöni koko ottelussa. Ehdottomasti parhaiten kulkenut osa-alue oli verkkopeli, joka on kehittynyt viimeisen vuoden aikana huimasti. On mukava pelata, kun voi aina paikan saatuaan hyökätä hyvällä itseluottamuksella verkolle, koska tiedän voittavani sieltä paljon pisteitä. Löin paljon hyviä volleyita ja smashejä, mutta toki huonompiakin volleyita tuli sekaan. Verkolla liikkuminen ja ohitussuuntien peittäminen on kuitenkin se juttu, millä pärjää pitkälle.

Peruslyöntipelini oli tänään ihan hyvää, ja varsinkin rystyltä sain ihan mukavasti myös suoria läpilyöntejä etenkin linjaa pitkin. Kämmeneltäni olin ajoittain hieman myöhässä ja toisessa erässä tein muutaman virheen liikaa, mutta uskon kämmenpelini parantuvan paljon jo seuraavaan otteluun mennessä. Siinä on kyse kuitenkin ennen kaikkea itseluottamuksesta ja uskalluksesta lyödä, joten seuraavassa ottelussa osaan, haluan, uskallan lyödä sitä rohkeammin. Liikkumiseni oli kovan fysiikkajakson jälkeen kiitettävää, varsinkin siinä valossa, että herkistely jäi ennen tätä kisaa aika vähiin. Olin muutaman pitkän pallon jälkeen ehkä hieman hengästyneempi kuin yleensä, mutta en tuntenut oloani missään vaiheessa ottelua kuitenkaan yhtään väsyneeksi. Jaksoin tsempata koko ottelun ajan kaikkiin palloihin, ja se tuotti tulosta. Tästä on hyvä jatkaa toisen kierroksen otteluun, joka pelataan huomisen välipäivän jälkeen keskiviikkona. Vastaani siinä tulee joko serbialainen Bjelica tai slovenialainen Zitnik.

Huomisessa ohjelmassa minulle on merkitty ainoastaan nelinpeli Timon kanssa paikallista kroatialaisparia Bilic/Franjicevic vastaan. Tuo ottelu on vasta päivän viimeisenä viidentenä otteluna. Timo pelaa oman kaksinpelinsä ensimmäisenä otteluna kello 10 ja tulevat vastustajani kolmannen ottelun ei ennen kello 13.

Heräsin tänään hyvin nukkuneena kello 9 ja suuntasin aamupalan jälkeen hallille katsomaan Micken karsintafinaalia ranskalaispelaajaa vastaan. Löin Timon kanssa kello 11, minkä jälkeen söin kevyen lounaan hallin kahviossa ja odottelin matsini alkua. Pääsin kentälle noin puoli kahdelta ja lopetin hieman neljän jälkeen. Halissa ei tänäänkään ollut lämmitys päällä, ja kun ulkona oli sen verran kylmä, että satoi lunta, ei pelatessakaan kovin kova hiki päässyt yllättämään. Järjestäjät sanovat, että lämmitys tulee niin kalliiksi, että sitä ei viitsitä pitää päällä edes kisojen aikana. Matsin jälkeen suuntasin läheiseen ostoskeskukseen toiselle lounaalle ja kävin paluumatkalla vielä kaupassa ostamassa hieman välipaloja ja juotavaa illalle ja huomiselle. Söin illalla vielä kerran hotellin ravintolassa, ja nyt lepäilen rauhassa huoneessani. Laitan tähän loppuun vielä kaksi kuvaa lähiseudulta, ensimmäisessä on lounaspaikkana toimiva ostoskeskus ja toisessa hotellini lähellä oleva erikoisen mallinen talo, jonka käyttötarkoituksesta minulla ei ole harmainta aavistusta. :-O

Ensimmäinen treenipäivä täällä Kroatiassa on nyt takana, ja fiilis ennen huomista varsin hyvä. Söin aamupalan hotellilla, minkä jälkeen suuntasin hallille tapaamaan Timoa ja katsomaan Micken karsinnan toisen kierroksen ottelua. En ole ollut kummankaan heistä kanssa samoissa kisoissa sitten viime vuoden elokuun, ja Timon kanssa ollaan törmätty treeneissäkin sen jälkeen vain kertaalleen. Oli siis mukava vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia ja kuulla tarinat viime viikon peleistä.

Treenasin Timon kanssa tunnin kello 11-12. Saimme vain puolikkaan kentän käyttöömme, joten löimme huolellisesti lyönnit läpi keskeltä, krossina ja volleyna, minkä jälkeen syöttelimme kymmenisen minuuttia. Micke lopetti oman matsinsa juuri sopivasti hieman ennen treeniemme loppua, joten suuntasimme yhdessä Micken valmentajan kanssa läheiseen ostoskeskukseen lounaalle. Micke ja Timo olivat käyneet paikassa jo aiemmin, joten he tiesivät sen jo entuudestaan. Otin salaattia, pastaa ja hedelmäsalaattia, ja mielestäni annos näyttää tässä kuvassakin ihan terveelliseltä! :)

Lounaan jälkeen kävelin takaisin hotellilleni hieman lepäämään ja levättyäni jonkin aikaa suuntasin kolmen jälkeen takaisin klubille treenaamaan. Halli on varmaankin rakennettu aika kauan sitten, mikä näkyy sekä sisä- että ulkopuolella. Ulkoa päin rakennusta ei välttämättä ihan ensimmäiseksi edes tunnista tennishalliksi, mutta ehkä kattorakennelmat sen kuitenkin lopulta paljastavat.

Hallissa on kuusi tavallista kenttää ja kolme kenttää, joilla on vain kaksinpelirajat. Näillä kolmella kentällä tila rajojen ja seinän välissä on niin pieni, että matseja voidaan kuitenkin pelata vain kuudella normaalilla kentällä. Hallin valaistus on suorastaan surkea, varsinkin kun noin joka kolmas kenttien lampuista on rikki. Parilla kentällä kentän yksi kulma on niin varjossa, että se häiritsee selvästi myös pelaamista. Seuraavat kuvat on otettu auringon paistaessa ulkona, jolloin valoa on hieman enemmän, mutta varsinkin iltaisin hallissa on kyllä erittäin pimeää. Myöskään lämpötila hallissa ei ole kovin miellyttävä, Timo kertoi että viime viikolla matseja oltiin pelattu jopa selvästi alle 10 asteessa, mutta tänään onneksi ulkona oli sen verran lämmintä, että sisällä tarkeni pelata ilman pitkiä vaatteita. Oli muuten kiva myös kävellä ulkona keväisessä seitsemän asteen lämpötilassa viime aikojen kotiolojen jälkeen!

Treenasimme iltapäivällä Timon kanssa puolitoista tuntia hyvällä sykkeellä, kun päsimme vetämään koko treenit koko kentällä. Löimme lyönnit läpi ja pelasimme yhden alakautta-pelin jälkeen treenierän. Timo oli hyvässä kunnossa ja voitti minut tällä kertaa 7-6(5). Oma pelini tuntui paranevan mitä pidemmälle erä eteni ja lopussa aloin päästä jo hyvin sinuiksi olosuhteiden kanssa. Kentät täällä ovat ihan mukavat, keskinopeat plexit. Kevyiden Babolat Gold -pallojen ansiosta winnereiden lyöminen on kuitenkins suhteellisen helppoa, mutta varsinkin slaissilla puolustaminen näillä kentillä kyllä myös onnistuu. Syöttöpelaaminen on täällä muiden sisäkenttien tapaan korostuneessa roolissa.

Kisan kaaviot tehtiin tänään iltapäivällä, ja arpa heitti ensimmäisen kierroksen vastustajakseni saksalaisen Peter Torebkon. En ole ikinä nähyt hänen pelaavan, mutta Timo kertoi, että hänen vahvuutensa on ehdottomasti kämmen, ja rystyltä hän pelaa hyvin vaihtelevaa hiljaista lyöntiä myös alakierteellä. Pidän siitä, että minulla on ottelussa selkeä puoli, jota painostan, mutta yritän silti saada Torebkoa liikkeelle lyömällä varsinkin alussa paljon palloja myös hänen kämmenelleen. Yritän pitää keskittymiseni mahdollisimman hyvänä koko ottelun ajan ja varsinkin omissa syöttövuoroissani haluan päästä dominoimaan itse peliä. Fiilikseni ja itseluottamukseni on hyvällä tasolla, joten lähden luottavaisena huomiseen otteluun, joka on kolmantena otteluna kentällä 3. Nelinpelissä olemme Timon kanssa 3-sijoitettuja ja kohtaamme ensimmäisellä kierroksella tiistaina kroatialaisen parin Bilic/Franjicevic

Söin tänään illalla hotellillani yhden elämäni parhaan risotoista ja pääruoaksi kalkkunaa kinkku-mozzarellatäytteellä. Viimeiset pari tuntia olen viettänyt hotellihuoneessani leväten ja tankaten huomiseen otteluun. Tärkeä osa valmistautumista on myös hyvät yöunet, joten nyt on aika siirtyä untenmaille. Huomiseen!

Terveisiä Zagrebista! Matka tänne sujui oikein mukavasti, kun ensimmäinen lentoni Helsingistä Wieniin oli ylibuukattu turistiluokassa, ja minut upgreidattiin lähtöportilla business-luokkaan! Ensikosketukseni Austrian Airlinesiin oli siis hyvin miellyttävä. Odottelin tuon lennon jälkeen kolmisen tuntia Wienin lentokentällä ennen Croatian Airwaysin lentoani tänne Zagrebiin, jonne saavuin puoli yhdeksältä paikallista aikaa. Otin taksin kisahotelliin, joka osoittautui ihan kohtuulliseksi vastoin muilta kuulemieni kommenttien luomia pelkoja. Huoneeni on aika pieni, mutta siellä on langaton netti ja telkkarissa Eurosport. Kelpaa minulle siis vallan mainiosti! Tässä kuvassa näkyy osa huoneestani ja valtava TV:ni. :)

Timo Nieminen laittoi minulle tänään viestiä, ja saimme sovittua huomiselle kahdet treenit. Lisäksi hän ilmoitti, ettei pelaakaan nelinpeliä Micke Kontisen kanssa tällä viikolla, joten me pelaamme yhdessä tulevan kisan. Se oli kannaltani mukava uutinen, sillä en ollut löytänyt tähän mennessä itselleni ketään pariksi, ja juuri ennen sign-inin umpeutumista huomenna klo 12 nelinpeliparin löytäminen on useimmiten aika hankalaa.

Kirjoittelen huomenna lisää, kun tiedän, miltä pelikentät tuntuvat ja näyttävät. Nyt toivotan kaikille hyvää yötä!

Moi! Viimeinen ilta kotona menossa ennen seuraaviin kisoihin lähtöä. Olen treenannut kovaa ja huolella tennistä ja fysiikkaa koko kahden ja puolen viikon mittaisen jakson ajan, ja tunnenkin nyt olevani erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa. Teimme tälle harjoitusjaksolle tarkan treenisuunnitelman fysiikkavalmentajani Erikin kanssa, ja pystyimme pitämään siitä erinomaisesti kiinni. Teimme viime viikolla ja tämänkin viikon alussa monta treeniä, joissa keskityimme jalka- ja keskivartalovoiman parantamiseen, ja nyt viimeiset kaksi fysiikkatreeniä olemme keskittyneet tuon voiman irti saamiseen nopeilla ja räjähtävillä harjoitteilla.

Lihakseni ovat tuntuneet monen treenin jälkeen todella väsyneiltä, mikä on toki vain hyvä juttu, ja uskonkin, että voimatasoni ovat tämän jakson aikana nousseet. Viimeiset kaksi päivää olemme kuitenkin kovan harjoittelun jälkeen ottaneet hieman kevyemmin, jotta en olisi enää jumissa ensi viikon kisojen alkaessa. Tennistä olen harjoitellut kerran tai kaksi kertaa lähes joka päivä, pääasiassa Juho Paukun kanssa, mutta mahtuu mukaan myös treenejä Jarkko Niemisen ja HVS:n akatemian junioreiden kanssa. Myös tuntumani palloon tuntuu olevan kohdallaan, ja useiden hyvin menneiden treenierien ansiosta myös matsituntumani pitäisi olla kohdallaan.

Lähden siis seuraavaan kisaani $15 000 futureen Kroatiaan jo huomenna, jotta ehdin paremmin totutella paikallisiin olosuhteisiin ja kuulemma ihan nopeisiin kenttiin. Lennän iltapäivällä Austrian Airlinesilla Wieniin ja sieltä Croatian Airwaysilla eteenpäin Zagrebiin. Minun pitäisi olla perillä kahdeksan jälkeen illalla, joten minulla on koko sunnuntai aikaa treenata ennen kisoja. Alunperin ajattelin vetää huomenna vielä kokonaisen treenipäivän Suomessa, mutta päädyin tällä viikolla lopulliseen ratkaisuuni lähteä matkaan jo huomenna myös sen takia, että näin minulla on paremmin aikaa yrittää löytää nelinpelipari tulevaan kisaan.

Olen saanut pienen kirjoitustaukoni aikana mukavasti kommentteja, joista pari käsittelee pelaamiseni taloudellista puolta. Voin sanoa sen verran, että olemme setäni kanssa tehneet viimeiset pari kuukautta paljon töitä saadaksemme tarpeeksi rahaa kasaan uuden valmentajan palkkaamiseksi, ja asiat ovatkin nyt ilahduttavan hyvällä mallilla. Palaan tähän asiaan kuitenkin tarkemmin tulevaisuudessa, kun kuviot tästä selkeytyvät.

Jätin myös osittain tämän valmentaja-asian takia Kioton Challengerin 7.3. alkavalla viikolla väliin, sillä tarkoituksenamme on tuolla viikolla viimeistellä Johanin sopimus ja lähteä sen jälkeen suoraan täältä Suomesta Kiinaan, jossa pelataan kaksi Challengeria 14.3. alkaen. Kiinan challengereista näyttäisi tulevan ihan kovatasoiset, mutta elättelen vielä toiveita suorasta pääsarjapaikasta, mikä tekisi valmistautumisestani kisaan helpomman. Kisan ilmoittautumisten takaraja on maanantaina, ja olen laskujeni mukaan tällä hetkellä viimeinen suoraan pääsarjaan mahtuva pelaaja, joten tiukalle voi mennä.

Palailen totuttuun kirjoitusrytmiini jälleen huomenna tai ylihuomenna, kunhan pääsen perillä Zagrebiin ja löydän siellä hotellilleni. Nyt hyvää yötä kaikille!

Heipä hei! Palasin tasan viikko sitten tiistaina takaisin Suomeen parin päivän matkustamisen jälkeen ja olen nyt alkanut päästä taas hyvään harjoittelurytmiin. Kävin viime keskiviikkona hieronnassa, jossa keskityttiin varsinkin jalkoihin ja selkään, ja tuo hieronta teki lihaksistolleni erittäin hyvää. Hieronnan jälkeen aloittelin treenaamisen rauhassa, mutta nyt viimeiset kolme päivää olen vetänyt jo ihan täydellä teholla. Olemme Erikin kanssa tehneet pari fysiikkaharjoitusta yhdessä ja saaneet varsinkin takareiteni aivan jumiin, minkä lisäksi olen tehnyt itsenäisesti fysiikkaa ja pelannut tennistä muunmuassa Jesper Saarnin kanssa.

Seuraavan kymmenen päivän ohjelmani sisältää lisää fysiikkaa ja jonkin verran tennistä. Odotan jo innolla lähtöä seuraaviin kisoihin, mutta tiedostan kyllä harjoittelun tärkeyden. Ohjelmassani on myös urheilupsykologin tapaaminen nyt torstaina, ja odotan mielenkiinnolla, mitä se tuo tullessaan. Kirjoittelen lisää kuulumisia tuon tapaamisen jälkeen!

Heliövaara/Rodrigues - Desein/Robert ei tulosta

Moikka moi! Tämän aamun uutiset olivat ennenkuulumattomia. Sade jatkuu kaatamalla, eivätkä sääennustukset lupaa mitään helpotusta, joten Reunionin tämän vuoden challenger on tästä eteenpäin PERUTTU! Pelaajille annetaan sen verran pisteitä kuin mitä kaksinpelistä saa kvartseista ja nelinpelistä semeistä. En ole koskaan aiemmin nähnyt tällaista ratkaisua, mutta toisaalta ei täällä taida olla mitään muutakaan vaihtoehtoa, koska saaren ainoalle sisäkentällekin ilmeisesti sataa vettä sisään!

Lähden täältä tänään kotia kohti Mauritiuksen, Johannesburgin ja Lontoon kautta, ja perillä minun pitäisi olla tiistaina. Vähän harmittaa, että odottelin täällä tyhjän panttina kolme päivää, varsinkin kun olisin ihan mielelläni mennyt myös Johannesburgin karsintoihin, mutta mistäpä kukaan olisi voinut tällaista ennustaa. Nyt vain hyvää treeniä kotimaassa seuraavat viikot ja sen jälkeen hyvällä innolla kohti uusia kisoja.

Kommentoijalle Mailapelaaja kiitokset hyvästä ehdotuksesta. Yritän tästä eteenpäin päivittää sivulleni myös samassa kisassa pelaavien muiden suomalaisten tulokset, koska ilmeisesti juuri nopea tulosten päivittäminen kiinnostaa montaa lukijaani

Tässä vielä kuva hotellihuoneeni parvekkeelta. Myös jalkapallokenttä saa osansa käsittämättömästä sademäärästä. Kaivoin netistä esille tiedon, että Reunionin saarella on hallussa suurimman sademäärän maailmanennäytkset niin 24 tunnin (1870mm) kuin 72 tunnin (3929mm) aikana, joten ei ihme, että täällä satoi nytkin vähän reippaammin. Syynä suurelle sademäärälle on kaksi yli kolmen kilometrin korkuista tulivuorta, jotka pakottavat trooppisen ilman nousemaan ylöspäin ja näin siis satamaan.

Hohhoijaa, kukaan ei pelannut tänään täällä Reunionissa pistettäkään, sillä sade- ja ukkoskuurot jatkuivat koko päivän ajan lähes taukoamatta. Täällä aletaan pikku hijlaa olla pienissä ongelmissa, että saadaan kisa pelattua, koska kaksinpelissä on vielä kvartsitkin pelaamatta ja nelinpelissäkin semit. Uskoa eivät myöskään hirveästi luo tulevien päivien sääennusteet, jotka lupaavat sateiden jatkuvat ainakin jossain määrin myös tästä eteenpäin. Mielenkiintoista on nähdä refereen päätös, jos huomennakaan ei saada pelattua yhtään matsia. Keskeytetäänkö kisa siinä tapauksessa kokonaan ja pisteet pistetään jakoon, vai jatketaanko pelejä tiistainakin? Huomenna yritetään joka tapauksessa pelata kaksinpelin kvartsit ja semit, sekä nelinpelin semit ja finaali.

Kävin tänään taas tekemässä yhden fysiikkatreenin hotellin salilla, mutta muuten on ollut kyllä suoraan sanottua todella tylsää. Ulos ei oikein viitsi mennä, joten olen koko päivän vain lukenut kirjoja, katsonut telkkaria ja surffaillut netissä. Ainakin olen ehtinyt tutkailla paluumatkani kaikki mahdolliset vaihtoehdot kuntoon jo ennen kuin paluupäivä on selvillä! :) Sain tänään vähän ihmettelevän kommentin, kun olin eilen katsonut taitoluistelua televisiosta, mutta se johtui tietenkin siitä, että halusin nähdä miten suomalaiset menestyvät EM-kisoissa. Tänäänkin katsoin naisten vapaaohjelman, jossa Kiira Korpi kuitenkin harmittavasti kaatuili ja tipahti pronssille.

Sain tänään myös yhden erittäin mielenkiintoisen kommentin nimettömältä postaajalta, jossa minulta kysytään kuka/ketkä viime aikoina kohtaamistani nuorista lupaavista pelaajista on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen ja kenestä heistä uskon tulevan kovin pelaaja. Kommentoija oli myös kirjoittanut lahjakkaina pitämiensä pelaajien nimet viestiin mukaan. He ovat Grigelis, Basic, Duckworth, Mitchell, Klein, Sekiguchi, Ehara, Huang, Bai, J.Cox, Lobkov, D.Cox, Moser, Zhang, Copil, Lim, Raonic, Berankis, Kuznetsov, Pospisil ja Ignatik. Tämä kysymys ei ole missään nimessä helppo eikä yksinkertainen, mutta yritän parhaani mukaan vertailla kaikki mainitut pelaajat keskenään ja toivon, ettei kukaan heistä käytä Google Translatea blogini lukemiseen ja vedä hernettä nenäänsä! :-D On nimittäin ihan mielenkiintoista minulle itsellenikin analysoida ja arvailla kohtaamieni pelaajien tulevaisuutta. Minulla oli nyt illalla vähän tylsää, joten vastauksestani tuli aika pitkä, joten jos nuorten pelaajien arvostelemiseni ei kiinnosta, kannattaa lukeminen varmaan lopettaa tähän! :)


Kohtasin tässä kuussa sekä liettualaisen Grigeliksen että bosnialaisen Basicin, mutta he eivät kumpikaan kyllä vakuuttaneet minua millään erityisosaamisella tai muulla sellaisella, joka saisi heidät erottumaan selvästi joukosta. Grigeliksellä on hyvät lyönnit ja hän saa palloon mukavasti vauhtia myös juoksusta, mutta hänen peliälynsä ei mielestäni ole kovaan menestykseen tarvittavalla tasolla ainakaan vielä. Basic pelaa erittäin hyvin ja tasaisesti takakentältä ja hänellä on Grigeliksen tapaan parempi rysty kuin kämmen. Hänellä voi minusta olla joidenkin muiden itäeurooppalaisten tapaan mahdollisuudet nousta aika korkeallekin ikään kuin puolivarkain ilman mitään silmiinpistävää vahvuutta, mutta ainakin Britannian futureissa hänen kämmenensä kyllä hieman petti tiukoissa tilanteissa liikaa.


Pelasin Australiassa marraskuussa aussi-kolmikkoa Klein, Mitchell, Duckworth vastaan viiden viikon sisällä, ja he ovat kaikki sellaisia pelaajia, joilla on minusta kyvyt nousta vähintään kahdensadan, ja miksi ei myös sadan joukkoon. Kleinissä ja Duckworthissa on jotain samaa, koska heillä kummallakaan ei ole mitenkään erityisen ihmeelliset lyönnit, mutta heidän pelin lukemisensa ja taktinen osaaminen on huippuluokkaa. Mitchell sen sijaan on enemmän takakentän työmyyrä, mutta hän osaa ottaa palloa oikeissa paikoissa hyvin noususta ja saa näin aikaan yllättävän paljon winnereitä. Kaikilla heistä valmennuksen ja tukijoiden pitäisi olla hyvissä kantimissa, joten on vaikea nähdä, miksi he eivät pärjäisi hyvin tulevaisuudessa.


Japanilaisten Eharan ja Sekiguchin tulevaisuutta onkin hieman vaikeampi ennustaa. He molemmat liikkuvat erittäin terävästi ja lyövät palloa hyvällä marginaalilla yläkierteellä takaisin vaikka koko päivän. Suurin puute heidän peleissään on kuitenkin ehdottomasti heidän kokonsa, jonka takia hyvän syötön kehittäminen on vaikeaa ellei lähes mahdotonta. Syötön merkitystä miesten peleissä ei voi korostaa liikaa, joten näen Eharan ja Sekiguchin nousun aivan huipulle olevan kyllä haastavaa.


Seuraavat nimet Huang ja Bai ovat kuin toisista ääripäistä. Rehellisesti sanottuna Huangin nousu edes challenger-tasolle tuntuu minusta utopistiselta, koska hänen ruumiinrakenteensa on tennispelaajalle täysin sopimaton, lyhyt ja pullea. Bai sen sijaan on kiinalaisista pelaajista Gongin kanssa minusta ehdottomasti lahjakkain, ja uskon hänen terveenä pysyessään pystyvän nousemaan korkealle. Hänellä on loistavat jalat ja pelikäsitys, mutta jos jotain kehitettävää pitää sanoa, niin mielestäni hänen pitäisi silloin tällöin pystyä itse lisäämään palloon hieman enemmän vauhtia. Toinen kiinalainen Zhang on vähän Bain tyyppinen pelaaja, mutta ei minusta ihan yhtä hyvä, vaikka ranking toisin sanookin. Zhangin pelistä on vaikea löytää mitään erityistä asetta, mutta hänkin kyllä liikkuu hyvin ja osaa heti rankaista vastustajan huonoista lyöntivalinnoista. Tasaisuutta on, mutta onko hänellä kykyä tehdä itse riittävästi pisteitä? Yhden kiinalaisen lisää, eli Wu Din haluaisin myös lisätä listalle. Hän vakuutti minut viime kesäkuussa hyvällä liikkeellään ja aina puhtaalla osumalla lähtevillä lyönneillään. Wu ottaa palloa myös usein nousevaan, mutta hänen heikkoutensa on hänen syöttönsä. Wu treenaa kuitenkin ymmärtääkseni muista kiinalaisista erillään Amerikassa, joten hänen kehityskäyränsä voi tämänkin takia erota muista maanmiehistä. Kiinassa harjoittelevien pelaajien osalta suurimpana kysymysmerkkinä voi mielestäni pitää valmennuksen laatua ja ajoittaisia kummallisia kisavalintoja.

Jenkki J. Coxin pelistä en löydä mitään selkeää, joka tekisi hänestä huippupelaajan, mutta hänellä on kyllä hyvä kämmen ja taito liikkua eteenpäin. Rysty on matkittu suoraan Roddickilta, joka hieman kummastuttaa, mutta odotan kyllä mielenkiinnolla miten J. Coxin ura kehittyy. Sitä on vaikea ennustaa. Venäläinen Lobkov on myös mielenkiintoinen tapaus. Hän on varsinkin massalla niin tasaisen varma pommittaja, että futureissa hän kyllä pärjää ja varmasti joissakin challengereissa, mutta kysymysmerkkinä on miten hänen pelinsä toimii kovilla kentillä. Syöttö on hänen pelissään selkeästi heikoin lyönti, mutta sitä kehittämällä Lobkovista voi kyllä tulla vaikka mitä.


Britti D. Cox on myös hankalasti ennustettava tapaus. Hän on nyt pyörinyt suunnilleen samalla tasolla rankingissa jo useamman vuoden, joten peli ei ole ilmeisesti mennyt viime vuosina juurikaan eteenpäin. Brittipelaajat keräävät myös monesti paljon pisteitä kotimaastaan, mutta aika vähän muualta, joten en tiedä tuleeko ulkomailla menestyminen olemaan D. Coxille ongelma. D. Coxin pieni koko on myös varsinkin syöttöpelissä vaikeasti kompensoitavissa, mutta toisaalta hän pystyy parhaimmillaan kyllä takakentältä erinomaiseen tempopeliin. Itävaltalainen Moser on pelaaja, jonka rankingkehitys voi tulla vasta myöhemmällä iällä aika nopeastikin. Hän lyö oikeastaan jokaisen lyönnin riskillä ja hyvin usein liian lujaa, mutta jos nuo lyönnit alkavat jossain vaiheessa tippua hyvin kenttään niin kuka tietää miten käy. Toisaalta voi myös hyvin käydä niin, etteivät ne missään vaiheessa ala tippua kenttään.


Korealainen Lim on vähän Moserin kaltainen pelaaja huonommalla syötöllä, mutta paremmilla peruslyönneillä. Hänkin lyö molemmilta puolilta palloa aivan surutta hieman naistenniksen tapaan joka paikasta suorana ja kovaa, mutta loukkaantumiset asettavat hänen uralleen minusta isoimman kysymysmerkin. Lim pystyy varmasti hyvänä päivänä voittamaan koviakin pelaajia kovatemposella tykityksellään, mutta riittääkö hänellä kärsivällisyys hyvää puolustuspelaajaa vastaan? Kanadalainen Raonic on jo osoittanut pystyvänsä voittamaan todella hyviä pelaajia, joten joudun ehkä ottamaan hieman sanojani takaisin, kun kirjoitin viime huhtikuussa, etten näe hänen pelissään mitään silmiinpistävää erikoisuutta. Olihan hänellä toki jo silloin aivan valtava syöttö, mutta silloin hän ei kyllä tullut alkuunkaan niin paljon tai niin hyvin verkolle kuin nyt esimerkiksi Australian avoimissa nähtiin. Hänen liikkumisensa ei minusta näytä vieläkään mitenkään sulavalta, ja takakentältä hän tekee välillä aika paljon helppoja virheitä, mutta toisaalta tykkisyöttö ja sen pohjalle rakennettu toimiva iso peli ovat kyllä aika pelottavan hyvä yhdistelmä.

Liettualaisessa Berankisisa ja venäläisessä Kuznetsovissa näin jopa aika paljon samaa. He molemmat saavat takakentältä pieneen kokoonsa nähden hyvin vauhtia ja pystyvät lyömään tarkasti ja kovaa myös hyvässä tempossa. Berankisilla on myös pieneen kokoonsa nähden erittäin hyvä syöttö, kun taas Kuznetsov vakuutti minut ajoittain hyvällä palauttamisella ja kyvyllä ottaa palloa noususta. Molemmilla heistä on mielestäni peli ja henkinen kyky nousta todella korkealle. Romanialainen Copil on myös mielenkiintoinen pelaaja, sillä hänelläkin on minusta mahdollisuudet nousta huipulle. Hänellä on vahva syöttö ja hyvä yhdenkäden rysty, minkä lisäksi hän pelaa myös hyvin verkolla. Kaikki lyönnit ovat siis kunnossa, mutta onko hän henkisesti tarpeeksi vahva?

Viimeisinä arvosteluvuorossa ovat kanadalainen Pospisil ja valkovenäläinen Ignatic. Pospisil pärjäsi viime ja toissa vuonna hyvin voittaen kasan futureita, mutta hänen menestyksensä challengereissa on jäänyt laihaksi varsinkin ennen viime syksyä. Hänellä on hyvä syöttö ja tehokkaan varmat peruslyönnit, mutta jotenkin hänen pelinsä on minusta liian tekemällä tehdyn näköistä ja konemaista. Lisäksi ongelmia hänelle aiheuttaa Juhon esille tuoma aivan turhan korkea pomppiminen split-stepissä ja pisteissä muutenkin, mikä saa hänen pohkeensa kramppaamaan lähes jokaisessa kolmen erän ottelussa. Ignaticin peli on vähän erikoisen näköistä, mutta hänen vahvuutensa on ehdottomasti hullunlailla tsemppaaminen joka matsissa ja suunnaton halu voittaa. Iganticilla on myös hyvä syöttö ja hän liikkuu tehokkaasti. Johtuisiko se, että hän ei ole vielä noussut korkeammalle rankingissa siitä, ettei hänen peruspelissään ole kuitenkaan tarpeeksi tehoja?

Tässä oli vähän pohdintaa siitä, millainen kukakin pelaaja mielestäni on ja millaiset mahdollisuudet heillä saattaa huipulle nousemiseen olla. En kuitenkaan vielä vastannut itse kysymykseen, eli siihen kuka heistä teki minuun suurimman vaikutuksen ja kenestä tulee mielestäni paras. Minusta tähän kysymykseen ei tule vastata yhden ottelun perusteella, joten mielipiteeni perustuu myös kyseisiltä pelaajilta näkemiini muihin otteluihin. On kuitenkin lähes mahdotonta sanoa yhtä pelaajaa, joka teki suurimman vaikutuksen, joten tässä on viiden kärki (järjestys on sattumanvarainen): Berankin, Raonic, Kuznetsov, Duckworth ja Mitchell. Heistä Berankis ja Raonic ovat jo sadan joukossa, ja uskoisin ainakin Kuznetsovin ja Mitchellin sinne nousevan myös. Duckworth teki minuun vaikutuksen siinä, miten hyvin hän pystyi maksimoimaan oman tasonsa noilla lyönneillään ja pitämään keskittymisen hyvänä koko ottelun. Tiedän, että tämä on vähän tylsä ja aika varman päälle veikkaus, mutta uskon, että Raonicin kovin ranking tulee näistä pelaajista olevan paras.

Toivottavasti vastaukseni miellytti kysyjää ja miksei muitakin. Kun ei tässä juuri muutakaan tekemistä ollut, niin päätin kirjoittaa tällaisen vähän pidemmänpuoleisen vastauksen, josta toivottavasti saa selkoa ja edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä ajattelen kohtaamistani nuorista pelaajista. Kuten sanoin, tämä oli mielenkiintoista pohdintaa myös itselleni. Ja lisää saa taas kysyä jos mieli tekee!

Moi! Tämän päivän tapahtumat jäivät aika vähiin, kun ulkona alkoi sataa heti puolenpäivän jälkeen juuri kun olin lähdössä kentille. En poistunut loppujen lopuksi hotellilta tänään ollenkaan, kun sade vain jatkui ja jatkui, vaan tein hotellin salilla huoltavan harjoituksen pyöräillen noin tunnin kuntopyörällä ja venytellen sen päälle huolellisesti. Ilta kului rattoisasti, kun katselin Eurosportilta taitoluistelua ja luin David Baldaccin kirjaa Pelurit Queenin musiikkia kuunnellen.

Huomenna sää on toivottavasti parempi kuin tänään, jotta pääsemme pelaamaan nelinpelin semimme aikataulun mukaan belgialais-ranskalaista paria Desein/Robert vastaan. Desein ei ole minulle ollenkaan tuttu, mutta Robertin kanssa löin eilen aamulla puolisen tuntia. Sateen takia huomenna pelataan kaksi kierrosta singeleitä, joten voi olla, että Robert on nelinpelissä jo aika väsynyt jos hän voittaa ensimmäisen kaksinpelinsä, mikä ei varmasti haittaisi meitä ollenkaan. Toivotaan kuitenkin, ettei hän pelaa mitään maraton-otteluita, koska olisi kiva päästä ylipäätänsä pelaamaan. Täällä tulee nimittäin pimeää jo kuuden jälkeen, eivätkä kenttien valot ole riittävän kirkkaat, että niillä saisi pelata kisaotteluita. Ottelumme on huomenna ohjelmassa erikoisesti "To be arranged when players are available" eli se voi alkaa oikeastaan mihin aikaan tahansa! :)

Nimimerkki Slaissi kyseli kommenteissa tämän kauden tavoitteistani ja mahdollisesta huippukunnon ajoittamisesta tiettyjä kisoja silmällä pitäen. Tavoitteeni kauden loppuun mennessä on olla 200 parhaan joukossa kaksinpelissä ja 150 joukossa nelinpelissä. Tällöin voisin ensi vuonna siirtyä pelaamaan puhtaasti haastajatasolle ja kokeilla toki myös ATP-kisojen karsintoja aina silloin tällöin.

Olemme monesti puhuneet fysiikkavalmentajani Erikin kanssa tenniksen lähes uniikista jopa 11 kuukauden pituisesta kaudesta ja sen asettamista haasteista. Huippukunnon ajoittaminen jossain toisessa lajissa saattaa olla paljon helpompaa, koska vuodessa voi olla selkeä yksi pääkisa tai kaksi. Tenniksessä pelaajan pitää kuitenkin olla parhaimmassa vireessään oikeastaan koko vuoden, koska jokaisen kisan voi katsoa olevan yhtä tärkeä ainakin kaikille muille kuin aivan huippupelaajille. Kehitysvaiheessa joidenkin kisojen kohdalla on kuitenkin pakko tehdä kompromisseja esimerkiksi fyysisten ominaisuuksien parantamiseksi. En ole siis laittanut kisoja mitenkään tärkeysjärjestykseen, vaan yritän tehdä joka viikko parhaimman suoritukseni. Toki jos ja kun toivottavasti pääsen mukaan Grand Slam -kisojen karsintoihin tänä vuonna, yritän tehdä näihin kisoihin erityisen huolellisen valmistautumisen. Aion siis ehdottomasti osallistua Grand Slam -karsintoihin, jos rankingini siihen riittää.

Voisin laittaa tämän viestin loppuun vielä eilen väsäilemäni kilpailusuunnitelmani huhtikuun loppuun asti. Tämä ohjelma ei siis ole missään nimessä lopullinen, mutta se luo varmasti suuntaviivat kevään pelaamiselleni. En siis aiokaan pelata 14.2. alkavalle viikolla futurea Kroatiassa tai Turkissa ilmoittautumiseni mukaan, vaan keskitymme Erikin kanssa täältä kotiuduttuani nyt kolme viikkoa huolellisesti fyysisten ominaisuuksieni kehittämiseen. Lisäksi Davis Cup on ohjelmassa tietenkin sillä varauksella, että olen mukana joukkueessa. Ajattelin tämän ohjelman saattavan kiinnostaa joitakin lukijoitani, joten päätin sen julkaista, ja sitä saa toki myös mielellään kommentoida ja parannusehdotuksia esittää! Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.

Heliövaara - Schukin 4-6, 6-4, 3-6 Heliövaara/Rodrigues - Duclos/Oswald luotuvusvoitto

Harmin paikka! Hävisin tänään toisen kierroksen otteluni kisan kuutossijoitetulle vastustajalleni kolmen erän kamppailun jälkeen. Harmittaa, etten pystynyt pelaamaan ratkaisevilla hetkillä ihan parasta peliäni, koska tuntui siltä, että minulla olisi voinut paremmalla pelillä olla hyvät mahdollisuudet voittoonkin. Keskittymiseni ei pysynyt tänään riittävän hyvänä pisteestä toiseen, vaan ajatukseni karkailivat koko ajan pois seuraavasta pisteestä, mikä näkyi huonoina lyöntivalintoina ja ensimmäisen lyönnin virheinä. Positiivista oli kuitenkin se, että pystyin jälleen hävityn ensimmäisen erän jälkeen voittamaan toisen erän ja siirtämään ottelun ratkaisun kolmanteen erään. Tällä kertaa en kuitenkaan pystynyt jatkamaan viiden peräkkäisen voitetun kolmannen erän putkeani.

Ottelu alkoi kannaltani huonoimmalla mahdollisella tavalla, kun hävisin ensimmäisessä gamessa syöttöni pitkän taistelun jälkeen. Ilma oli jos mahdollista vielä eilistäkin painostavampi, joten olin aivan läkähtynyt jo ensimmäisen gamen jälkeen. Sain kuitenkin pidettyä toisen syöttövuoroni ja vielä seuraavankin, ja onnistuin kuin varkain murtamaan takaisin 2-3 -tilanteessa kolmannella breikkipallollani hyvällä kämmenohituksella. En kuitenkaan tämän jälkeen pitänyt rittävän tarkasti huolta, etten tee klassista mokaa ja häviä syöttöäni heti breikin jälkeen, ja näin Schukin pääsi heti uudestaan breikin edelle. Hän piti erän loput syöttövuoronsa vaikeuksitta, joten ensimmäinen erä kirjattiin hänelle 6-4.

Toiseen erään sain ihan erilaisen alun kuin ensimmäiseen murtaessani heti toisessa gamessa Schukinin syötön ja pitäessäni perään tilanteeksi 3-0. Seuraavassakin Schukinin syöttövuorossa minulla oli yksi breikkipallo, mutta kesken sen alkoi sataa, ja tein helpohkon volley-virheen ratkaisupaikassa. Sade yltyi pian ihan reippaaksi, minkä seurauksena jouduimme odotttamaan reilun tunnin kentän kuivumista ennen kuin pääsimme takaisin jatkamaan ottelua. Tauon jälkeen Schukin onnistui pitämään kesken jääneen syöttönsä, minkä perään pelasin luokattoman syöttövuoron ja tilanne kaventui. Minulla oli kaksi breikkipalloa 3-2 -tilanteessa, mutta en onnistunut saamaan niissä palautustani kenttään ja Schukin onnistui pitämään. Edettiin syötönpidoilla aina 5-4 -tilanteeseen asti, jolloin onnistuin kuitenkin eräpallossani lyömään palautuksesta suoran winnerin ja pääsin tuulettamaan erävoittoa. Oltiin taas minulle tutussa tilanteessa eli kolmannessa erässä.

Pidin syöttöni kolmannen alkuun, ja niin teki Schukinkin, mutta 1-1 40-15 -tilanteessa ajatukseni karkasivat jonnekin ihan muualle, ja tein kolme helppoa virhettä lahjoittaen breikin Schukinille lopulta tuplalla. En tämän jälkeen päässyt enää kovasta yrityksestä huolimatta breikkipalloille yrittämään vastamurtoa, kun Schukinin peli ehkä hieman rentoutui ja hänen syöttönsä alkoi myös toimia paremmin. 3-5 -tilanteessa hävisin syöttöni vielä uudestaan parin helpon virheen avustamana, ja näin Schukin jatkaa tässä kisassa eteenpäin minun keskittyessäni nelinpeliin.

Kuten sanoin, mielestäni suurin syy tämän päivän tappioon oli keskittymiseni epätasaisuudessa. Ajatukseni eivät pysyneet oleellisissa asioissa, ja tekemisestäni puuttui tarvittava huolellisuus ja nöyryys. Tatsini palloon oli tänään aivan poikkeuksellisen hyvä, ja löinkin tavanomaista suuremman määrän hyvin onnistuneita stoppareita ja pari nättiä kikkalyöntiä, mutta ehkä juuri tämän takia en ollut valmis tekemään pisteiden eteen tarpeeksi töitä silloin kuin sitä olisi tarvittu, vaan yritin välillä liian vaikeita tai hienoja ratkaisuja. Sain mukavasti sekoitettua Schukinin peliä lyhyillä krosseilla ja tempon vaihtelulla, mutta olisin ajoittain kaivannut hieman lisää terävyyttä omiin pisteenratkaisuihini.

Ilma oli varsinkin ennen sadetaukoa niin kuuma ja kostea, että molemmat pelaajat jättivät ihan kylmästi juoksematta joihinkin stoppareihin tai pahoihin palloihin energian säästämiseksi. Olin parin raskaamman pallon, enkä nyt siis tarkoita mitään maratonpalloja, vaan vajaan 20 lyönnin palloja, jälkeen aivan kuitti ja oli muutaman kerran tosi lähellä etten oksentanut kentälle, kun en meinannut saada happea. Puolustuspelaaminen kannattikin siis jättää tänään aika vähiin ja voimat kannatti yrittää säästää hyökkäystilanteisiin. Sateen jälkeen kuumuus hieman helpotti, mutta kentällä oli yhä erittäin kuuma senkin jälkeen. Syöttöpelini oli tänään ihan kohtuullista, sain mukavasti ässiä ja kick-syöttönikin toimi kiitettävästi. Ykköseni jäi kuitenkin silloin tällöin vähän liikaa verkkoon, mikä laski luonnollisesti sen prosenttia. Varsinkin kakkossyötön palautuksista pääsin tänään hyvin ohjaamaan peliä, mutta ykkössyötön palautuksissa olisin voinut olla vähän valmiimpana ja välttää näin pari ylimääräistä virhettä. Kokonaisuudessaan päivän ottelu oli positiivisessa mielessä hyvä osoitus siitä, että pystyn laittamaan hyvin kampoihin kovillekin pelaajille, vaikka en pelaisikaan ihan parasta peliäni, mutta toisaalta negatiivisena asiana on tietysti se, että hävisin. Tästä pitää kuitenkin ammentaa treeni-intoa yhä kovemmaksi, jotta tulevaisuudessa tälläiset vastustajat kaatuvat.

Nelinpelin kvartsiamme kakkossijoitettua paria vastaan ei tarvinnut pelata ollenkaan, koska sekä Oswald että Duclos halusivat ehtiä Johannesburgiin karsimaan ATP-kisaan. Tämä olisi ollut minullakin ideana, jos olisimme tänään nelinpelin hävinneet, mutta mielestäni on ihan tyhmää ylipäätänsä osallistua kisaan, jos ei meinaa pelata sitä loppuun. Veikkaisin, että halu pelata Johannesburgin karsinnoissa vaikutti jo sekä Duclosin että Oswaldin kaksinpeleihin negatiivisesti, joten en ymmärrä miksi he ylipäätänsä tulivat tänne. Mutta ei siitä sen enempää,  kohtaamme parini kanssa nelinpelin semifinaalissa lauantaina voittajat ottelusta Fabbiano/Giorgini - Desein/Robert.

Olen saanut viime päivinä muutamia mielenkiintoisia kysymyksiä kommenttiosastolla, joten voisin nyt keskittyä tässä vastaamaan ainakin osaan niistä, kun minulla on hyvin aikaa. Nimimerkki Rafter kyseli ensiksi reilun viikon takaisen parin tunnin henkisen valmennuksen session vaikutuksesta peleihini. Sanoisin, että tuo kahden tunnin keskustelu Johanin ja Juhon kanssa opetti minulle uskomattoman paljon keskittymisen tärkeydestä ja oikeanlaisesta positiivisesta suhtautumisesta seuraavaan pisteeseen ja omiin kykyihin. Uskon, että pelkästään tuolla keskustelulla oli suuri vaikutus viime viikon kisamenestykseeni. Olin kentällä keskittyneempi kuin varmaan koskaan aikaisemmin ja pystyin pitämään pelini kasassa ennennäkemättömällä tavalla. Aikaisemmin monet ovat usein ihmetelleet kuinka pystyn kertomaan matsin jälkeen myös viereisen kentän ottelun etenemisen lähes game gamelta, mutta viime viikolla huomasin yllätyksekseni, etten matsieni jälkeen muistanut viereisen kentän tapahtumista juuri mitään. Pelkästään tämä pieni esimerkki kuvastaa mielestäni hyvin parempaa keskittymistäni. Samoin asennoitumiseni tulevaan on nyt parempaa kuin aikaisemmin. Olen pyrkinyt nyt tietoisesti muokkaamaan ajatteluani positiivisempaan suuntaan ja olen yrittänyt kokonaan olla käyttämättä ajattelussani ei-sanaa. Ajattelen, että osaan ja pystyn syöttämään tämän syötön yli verkon, kun aikaisemmin saatoin ajatella, että älä nyt vaan syötä tätä syöttöä verkkoon. Samaten ajattelen esimerkiksi, että haluan, osaan ja uskallan pitää tämän syöttövuoroni sen sijaan että ajattelisin, että nyt en häviä tätä syöttövuoroa.

Nimimerkki Rafter kysyi myös miten tarkka olen käyttämistäni pelivälineistä. En pidä itseäni mitenkään erityisenä pilkunviilaajana varusteiden suhteen, mutta kyllähän sitä aina toivoisi, että esimerkiksi mailat olisivat keskenään samanlaisia. Suuri osa tasoisistani pelaajista ja lähes kaikki top-200 pelaajat pelaavat mailoilla, jotka ovat heille varta vasten teetetty heidän toivomustensa mukaan, mutta minä olen aina pelannut ihan kaupan hyllyistä löytyvillä tavallisilla mailoilla. Tilaan kuitenkin yleensä uusia mailoja hankkiessani punnittavaksi enemmän mailoja kuin mitä tarvitsen, jotta voin valita niistä keskenään samanpainoisimmat itselleni. Saman mallinkin mailoissa on melkein kaikilla valmistajilla suurimmillaan jopa kymmenen gramman painoero, jonka kyllä huomaan pelatessa selvästi. Yritän siis löytää mahdollisimman keskenään samanlaiset mailat, minkä jälkeen laitan niihin alusgripit uudestaan haluamallani tavalla. En ole ikinä ollut mitenkään pikkutarkka myöskään jänteistä tai gripeistä, joskin olen viime vuodesta alkaen alkanut kiinnittää niihin enemmän huomiota. Minulle ei ole edelleenkään mikään ongelma pelata matsia kuluneilla jänteillä tai gripillä, mutta pyrin kuitenkin pelaamaan samoilla jänteillä ja gripillä korkeintaan kaksi kisakaksinpeliä. Jänteiden kireyden vaihtelu tuotti minulle ennen suuriakin ongelmia, mutta olen nykyään oppinut pelaamaan ongelmitta myös ei niin ihan tismalleen oikealle kireydelle jännitetyllä jännityksellä. Haluan kuitenkin aina lyödä aamupallottelun samalla mailalla ja samoilla jänteillä kuin pelaan ottelun, jotta ottelun alkaessa olen täysin sinut välineiden kanssa.

Sain kysymyksen myös valmentajani tuomista uusista ajatuksista ravintopuolelle ja siitä, miten tarkkaan valikoin ruokani etukäteen. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vatsani tuntuu kestävän aika monenlaista ruokaa eksoottisissakin maissa, minkä lisäksi minulla on aika vähän ruokia mistä en pidä. Olen viime aikoina puhunut ravintoon liittyvistä asioista niin Johanin kuin fysiikkavalmentajani Erikin kanssa, ja tavoitteeni onkin tänä vuonna kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä syön varsinkin kisojen ollessa käynnissä. Johan noudattaa ruokavaliota, johon ei kuulu juuri ollenkaan hiilihydraatteja, mutta ihan niin extreme-osastolle minä en ole kuitenkaan ajatellut lähteä. Olen kuitenkin samaa mieltä hänen kanssaan, että proteiinien määrää ravinnossani voisi kasvattaa ja nopeiden hiilihydraattien määrää vähentää. Erikin kanssa pohdimme myös kovin rasvaisten ruokien välttämistä varsinkin ennen matseja, mutta valitettavasti ulkomailla oikeanlaista ravintoa ei aina ole saatavilla. Silloin tällöin on pakko tyytyä siihen mitä on saatavilla; esimerkiksi voittaessani viime kesänä futuren Kiinassa ainoa paikka missä uskalsin koko viikon aikana syödä iltaisin oli KFC, minkä lisäksi söin ainoastaan purkkinuudeleita sekä nuudeleita ja riisiä aamupalalla. Mutta yritän siis kiinnittää tänä vuonna enemmän huomiota terveelliseen ja monipuoliseen ravintoon, koska sekin on tärkeä osa huippu-urheilijan kokonaisvaltaista elämistä.

Anonyymi kommentoija kysyi minulta suunnitelmistani alustan valinnoissa ja suositteli massalla pelaamista polvivaivojen välttämiseksi. Olen tietoinen massakentän paremmasta joustosta ja sen eduista juuri polvien ja selän kuntoa ajatellen, mutta olen ajatellut silti jatkaa pelaamistani pääasiassa kovilla kentillä. Tein tänään juuri alustavan kisasuunnitelman toukokuun loppuun asti, eikä ainakaan tämä suunnitelma sisällä yhtään massakisaa. Minulla ei ole urallani toistaiseksi ikinä ollut mitään ongelmia polvieni kanssa, mistä lienee kiittäminen oikeanlaista fyysistä harjoittelua. Pidän ehdotuksesi kuitenkin mielessäni, jos jotain ongelmia joskus ilmenee. Samalle nimimerkille voin myös vastata, että ei futureissa tosiaankaan mitenkään kovin usein saa vettä ilmaiseksi kentälle ainakaan riittävästi, saatikka että olisi pallopoikia alkukierroksilla. Pitäisi kai siis ilmeisesti sanoa niille Kontisille, että keskittykää pojat vaan siihen pelaamiseen, että pääsette pois sieltä futureista, jottei tarvitse enää riittämättömistä puitteista kärsiä. ;-)

Toivottavasti nämä vastaukset miellyttivät kysyjiä! Vastaan jatkossakin mielelläni uusiin kysymyksiin, joten niitä saa rohkeasti esittää tuonne kommenttiosioon. Nyt alkaa kuitenkin olla tämän päivän osalta homma niin sanotusti paketissa, joten taidan mennä tästä nukkumaan toivottaen kaikille hyvää yötä. Palaan asiaan taas huomenna!

Heliövaara - Duclos 3-6, 6-1, 6-1

Jep! Tämä oli kolmas kertani suoraan challengerin pääsarjassa, ja joka kerta olen voittanut ensimmäisen otteluni! Huomenna voisin kuitenkin yrittää voittaa myös toisen kierroksen otteluni, mikä ei ole minulta challengereissa vielä onnistunut. Itseluottamukseni ja pelituntumani ovat nyt kuitenkin paremmassa kunnossa kuin aikoihin, joten lähden huomiseen matsiin hyvällä asenteella hakemaan rohkeasti voittoa.

Jos tämän päivän ottelua pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi kuumuus. Paikallisten mukaan tämä oli kesän kuumin päivä, ja otteluni oli kaiken lisäksi vielä päivän kuumimpaan aikaan yhdestä kolmeen. Minulta meni oikeastaan koko ensimmäinen erä yrittäessäni sopeutua kuumuuteen ja yrittäessäni pitää keskittymiseni pelissä muiden asioiden sijaan. Ei ole kovin kiva pelata, kun pitkän pallon jälkeen jalkapohjia polttaa niin, ettei meinaa pystyä kävelemään normaalisti. Kentän pinta oli niin kuuma, ettei siihen viitsinyt kädellä koskea, ja kuuman ilman ja korkean ilmankosteuden yhdistelmän takia hikoilin kuin viimeistä päivää. Tajusin toisen erän alusta alkaen alkaa kuitenkin laittaa aina puoltenvaihdossa jäitä niskaan ja otsalle, mikä viilensi oloani, samalla kun vastustajalleni kuumuus alkoi tuottaa yhä suurempia ongelmia ottelun edetessä.

Sain otteluun siis huonon alun häviämällä heti ensimmäisen syöttövuoroni toisessa gamessa, ja tuo yksi breikki maksoi minulle lopulta koko ensimmäisen erän. Saattaa kuulostaa selittelyltä, mutta juuri kun aloin syöttää ensimmäistä syöttövuoroani, tuuli yltyi yllättäen kovaksi ja haittasi syöttötyöskentelyäni kahden tuplan verran. Oli mielestäni erikoista, että koko päivän oli ollut lähes tyyntä, mutta yhtäkkiä alkoi tuulla ihan reippaasti. Myös liikkumiseni oli kuitenkin alussa aika heikkoa, ja tein paljon normaalia enemmän helppoja virheitä Duclosin hoitaessa omat syöttögamensa suhteellisen varmasti. Sain yhden breikkipallon 1-3 -tilanteessa, mutta sen Duclos selvitti nätillä volleystopparilla minun ihan hyvään ohitukseeni. Lopun erää molemmat pitivät syöttönsä vaikeuksitta.

Toisessa erässä tahti kuitenkin muuttui, kun sain vähennettyä virheiden tekemistä selvästi ja sainkin murron heti toisessa gamessa. Jatkoin samalla hyvällä fiiliksellä myös tämän jälkeen ja mursin Duclosin toistamiseen 3-0 -tilanteessa. Viimeisen syöttövuoronsa hän onnistui pitämään, mutta minulla ei ollut erässä mitään vaikeuksia omissa syöttövuoroissani ja voitin erän aika helposti 20 minuutissa.

Kolmannessa erässä Duclos osoitti taistelemisen merkkejä pitämällä ensimmäisen syöttövuoronsa ja tuulettamalla sen jälkeen ottelun ensimmäisen kerran, mutta hänen hymynsä hyytyi pian, kun otin murron 1-1 -tilanteessa ja perään toisen 3-1 -tilanteessa. Tämän jälkeen Duclos yritti pelata aikaa ja saada hyvän vireystilani katkaistua medical time-outilla siinä kuitenkaan onnistumatta. Pidin syöttöni helposti ja mursin vielä kerran kiellon päälle ottelun loppuun. Kaksi viimeistä erää tulivat minulle loppujen lopuksi jopa helposti, mikä ei kuitenkaan minua haittaa, sillä säästin näin paukkuja huomiselle.

Syöttöpelini toimi ensimmäisen gamen jälkeen mukavasti, enkä antanut tuon gamen jälkeen Duclosille enää yhtään breikkipalloa. Takakentän pisteissä hallinta siirtyi minulle yhä enemmän mitä pidemmälle ottelu eteni; jyrkät krossini ja yllättävät lyöntisuuntani tuottivat selvästi vaikeuksia Duclosille ja käytinkin tätä surutta hyväkseni. Huomasin, että hän löi paremmin koviin kuin hiljaisiin lyönteihini, joten käytin tänään paljon kulmia lyönneissäni, minkä lisäksi löin silloin tällöin myös korkeampia yläkierteitä, joihin hänen olisi pitänyt liikkua huolellisemmin. Ensimmäisen erän yleisin pihallaolon jälkeen sanoisin siis pelanneeni taktisesti todella hyvän ottelun, minkä vuoksi numerot toisessa ja kolmannessa erässä olivatkin noinkin selvät. Varsinkin liikkumisessa minulla on kuitenkin vielä paljon parannettavaa huomiseksi.

Saan huomenna toisen kierroksen ottelussa vastaani kazakstanilaisen kisan kuudenneksi sijoitetun Yuri Schukinin, joka on maailmanlistalta sijalla 127. Näin tänään muutaman gamen hänen ensimmäisen kierroksen ottelustaan, minkä lisäksi olen nähnyt hänen pelaavan Tampereella toissa vuonna. Schukin on parhaimmillaan takakentältä, ja hänen peruslyöntinsä ovat varmat ja tasaiset. Hän liikkuu hyvin ja pitää tempon yllä myös ahdongosta, joten minun tulee yrittää saada hänet pois hänen mukavuusalueeltaan houkuttelemalla häntä verkolle ja sekoittelemalla lyöntejäni. Näin tänään myös kuinka Schukin oli ajoittain vaikeuksissa paljon verkolle nousevaa Peyaa vastaan, joten voin myös hyvin pelata huomenna aina paikan saatuani rohkeasti eteenpäin. Tärkeää on kuitenkin jälleen syöttää hyvin ja pitää näin murtopaineet Schukinin puolella kenttää. Myöskään sataprosenttista keskittymistä jokaiseen pisteeseen ei tule unohtaa. Kaksinpelini on päivän ensimmäisenä otteluna kello 12.30 kentällä 2.

Myös nelinpelin kvatsimme parini Rodriguesin kanssa on huomenna. Siinä vastaamme tulee kanadalais-itävaltalainen pari Duclos/Oswald ja tuo ottelu on päivän viimeisenä otteluna. Jos syötämme ja palautamme huomenna hyvin, uskon meillä olevan hyvät mahdollisuudet haastaa kakkossijoitetut vastustajamme. He hävisivät molemmat tänään kaksinpelinsä, kun taas me olemme parini kanssa kumpikin yhä mukana kaksinpelissä. Nelinpelissä on paljon kyse fiiliksestä ja uskoisin meidän olevan sillä pelin saralla edellä ainakin ennen ottelua. Ei muuta kuin rohkeasti vain haastamaan.

Heräsin tänään jälleen syvästä unesta yhdeksältä, mutta piristyin nopeasti käytyäni ulkona hieman kävelemässä. Lähdin aamupalan jälkeen klubille, jossa löin puoli tuntia italialaisen Daniele Giorginin kanssa ennen puoli yhden jälkeen alkanutta otteluani. Matsin jälkeen olin loppujäähdyttelyjen jälkeen niin kuumissani, että käytyäni suihkussa ja venyteltyäni hieman olin edelleen niin hiessä, että menin uudestaan suihkuun ja käänsin hanan niin kylmälle kuin pystyin. Annoin kylmän veden viilentää kehoani melkein viisi minuuttia ennen kuin tunsin olini suhteellisen normaaliksi. Tämän jälkeen jäin klubille odottelemaan huomisen ohjelmaa ja söin samalla lounasta katsoen Ferrer-Nadal -ottelua telkkarista. Pyysin ruoaksi pastaa possun lihan kanssa ja sain eteeni tällaisen annoksen, joka ei ollut kuitenkaan ollenkaan hassumpi!

Katselin lounaan jälkeen vielä hetken aikaa kisamatseja, mutta koska katsomossa ei ollut paikkoja varjossa, ja ihoni oli jo hieman palanut matsin aikana, päätin ottaa kyydin hotellille. Laitoin tänään iholleni yhteensä kolme kertaa aurinkorasvaa, mutta kova hikoilu ja pyyhkeellä pyyhkiminen poistavat aurinkorasvan iholta ikävän tehokkaasti. Pohjavärini ei ole ihan optimaalinen tällaiseen auringonpaisteeseen, joten toivottavasti huomenna olisi vaikkapa pilvistä! :) Yritin napsia paluumatkalla autosta kuvia tämän saaren keskellä kohoavista vuorista, mutta en onnistunut saamaan aikaiseksi juuri yhtään laadukasta otosta. Tässä kuitenkin yksi jotakuinkin onnistunut kuva, jossa näkyy vuorten lisäksi saarta viimeiset kuukaudet vaivanneen kuivuuden aiheuttama kasvien kellastuminen. Ilma on joka päivä ollut aurinkoinen, mutta mereltä puhaltava tuuli muodostaa vuorten edustalle jatkuvasti pilviä lämpimän ilman kohotessa vuoren rinnettä ylöspäin ja samalla viilentyessä, minkä johdosta ilmassa oleva kosteus alkaa tiivistyä kastepisteen tullessa vastaan.

Illan otin taas rauhassa hotellilla pitäen huolta, että minulla riittää energiaa huomiselle. Olen syönyt täällä Reunionilla tähän mennessä pelkkää pastaa, mutta nyt halusin jotain muutakin, joten otin pastan seuraksi pihvin. Proteiini ja tavallista suurempi määrä suolaa ovat varmasti hyödyksi näissä olisuhteissa.

Nyt aion vielä pestä muutaman paidan huomiseksi ja mennä sen jälkeen nukkumaan. Pidän blogini ajan tasalla taas huomenna ja yritän päivittää tänne tulokset heti otteluiden jälkeen. Öitä!

Heliövaara/Rodrigues - De Fondaumiere/Dubau 6-0, 6-1

Moi! Voitimme tänään ranskalaisparini Rodriguesin kanssa nelinpelin ensimmäisen kierroksen ottelumme todella helposti. Jotenkin tästä otteluvoitosta saadut pisteet eivät ihan tunnu vertailukelpoisilta parin viime viikon peleihin, kun ottaa huomioon, että Iso-Britannian futureista sai finaalista kolmen kovan voitetun matsin jälkeen yhtä monta ATP-pistettä kuin tämän ottelun voitosta. Vastustajamme eivät olleet tainneet juurikaan pelata ammattilaistennistä viime vuosina, kun he eivät edes tienneet, että nelinpelissä 40-40 tilanteessa käytetään no-ad -järjestelmää. Ja nyt puhutaan siis kuitenkin haastajatasosta! Vastuksemme tulee kuitenkin todennäköisesti kovenemaan seuraavalla kierroksella, kun saamme torstaina vastaamme kakkossijoitetun parin Duclos/Oswald.

Heräsin tänään aamulla todella syvästä unesta puoli kymmeneltä. Olin jotenkin ajatellut etukäteen, että onpa mukavaa, kun ei tarvitse totutella isoon aikaeroon lentäessäni pohjois-etelä -suunnassa, mutta todellisuudessa Englannin ja Reunionin välinen neljän tunnin aikaero varsinkin näin itäänpäin mentäessä vaikuttaa yllättävän paljon. Herätys puoli kymmeneltä vastaa herätystä Englannin aikaa puoli kuusi, ja kun tähän yhdestetään vielä edellinen yö lentokoneessa huonosti nukkuneena, ei sen pitäisi tulla yllätyksenä, että aamulla väsyttää.

Söin herättyäni hotellin hyvän aamupalan, joka sisälsi vastoin ranskalaisia perinteitä muutakin kuin patonkia ja croissantteja. Oli myös mukavaa vaihtelua kotioloihin syödä aamupalaa uima-altaan äärellä 25 asteen lämpötilassa. :) Lähdin klubille yhdeltätoista monen muun pelaajan tavoin valmistautumaan hyvin kahdeltatoista alkaneisiin treeneihin. Halusin olla tavallistakin enemman valmiina heti alussa, koska treenikaverinani oli maailmanlistan sijalla 69 majaileva ranskalainen Florent Serra. Jalkani eivät vielä tänäänkään tuntuneet ihan normaaleilta ja reaktiot tuntuivat aika hitailta, mutta treenit olivat joka tapauksessa ihan hyvät. Pelasimme loppuun gameja ja tilanne oli 4-3 minulle, kun seuraavat pelaajat tulivat kentälle. Syöttö kulki hyvin varsinkin näin ulko-olosuhteissa, mutta muissa pelin osa-alueissa on kyllä vielä parannettavaa huomiseksi.

Ilma oli tänään sen verran kuuma ja kostea, että hikoilin treeneissä itseni aivan läpimäräksi, eikä hikoilu meinannut loppua vielä viileässä suihkussa käymisenkään jälkeen. Yli kolmenkymmenen asteen lukemat ja yhdeksässäkymmenessä pyörivä kosteusprosentti asettavat omat haasteensa pelaamiselle, ja tankkauksesta tuleekin täällä pitää erityisen hyvää huolta. Meninkin treenin jälkeen pian syömään klubin ravintolaan, jossa jouduin pyytämään yhden kisajärjestäjistä tulkiksi, että sain tilattua ruokaa, kun paikalliset eivät täällä puhu juuri kukaan muuta kuin ranskaa. Tulkin avulla sain tilattua lasagnea, joka osoittautui tosi herkulliseksi. Duppelimme alkoi kolmelta, minkä jälkeen otin huomisen ohjelman selvittyä kuljetuksen hotellille, jossa olen nyt hengaillut illan. Tämän hotellin lähellä ei ole oikeastaan mitään ravintoloita tai muita käymisen arvoisia paikkoja, joten lepäilin huoneistossani ja kävin vähän kävelemässä uima-altaalla ennen kuin söin pastaa illalliseksi.

Lupasin eilen laittaa tänään kuvia klubista, joten täältä pesee. Klubin päärakennuksesta ei välttämättä saa tästä kuvasta kovin hehkeää kuvaa, mutta sisältä löytyy kyllä kaikki tarpeellinen. Ravintola on iso ja pelaajien puolella on pelaajille oma lounge ja palvelutiski, minkä lisäksi talon takana on ihan mukavan kokoinen uima-allaskin. Tässä siis päärakennus.

 Tässä kuvassa näkyy ravintolaa sisältä katsottuna.

Ja tässä kuvassa klubin uima-allas.

Keskuskenttä on pinnoitettu juuri ennen kisoja uudelleen, ja sen toiselle sivulle on rakennettu ihan hieno katsomo aitiopaikkoineen. Vielä tänään katsomossa ei ollut tungosta, mutta luulisin, että loppuviikolle edettäessä katsojiakin alkaa tulla paikalle. (Tämä kuva on harjoituksista, joten ei siellä nyt sentään ihan noin tyhjää ollut.)

Edellisessä kuvassa katsomon takana näkyvät valkoiset huiput ovat mainosalueen telttoja. Tämän kuvan taustalla näkyisi selkeällä säällä hienosti vuoria, mutta tummat pilvet ovat nyt kumpanakin päivänä peittäneet näkymän lähes tulkoon aamusta iltaan.

Yhdellä kentällä kisan läpivieminen on kuitenkin haastavaa, joten matseja pelataan myös klubitalon toisella puolella sijaitseville kentillä 1-3. Nämäkin kentät on pinnoitettu äskettäin uudelleen, joten pomppu on hidas ja aika korkea. Tässä kuvassa ykköskentällä meneillään olevassa ottelussa pelin tempo ei ihan ollut haastajatasolle tyypillistä, kun vastakkain ovat belgialainen villinkortin saanut pelaaja ja japanilainen rankingiton pelaaja. Tämän kisan osallistujalistastahan tuli siis yksi viime vuosien erikoisimmista, kun pääsarjasta vetäytyi monta pelaajaa eikä varalistan pelaajista juuri kukaan halunnut lähteä vaikeiden yhteyksien päässä olevalle Reunionille. Lopulta pääsarjaan pääsivät mukaan kaikki kisaan ilmoittautuneet ja kaksi paikkaa jäi vielä tyhjäksi. Floridassa pelataan tälläkin viikolla futures-karsintoja 128 pelaajan täydellä karsintakaaviolla, mutta challengeriin ei riittänyt pelaajia pääsarjaan. Ei voi muuta sanoa kuin että huhhuh!

Tässä kuvassa tempo on kuitenkin jo vähän kovempi, kun kakkoskentällä harjoittelevat sijoitetut pelaajat Schukin ja Przysiezny.

Klubilla on kuitenkin kovien knttien lisäksi myös neljä massakenttää, joilla ei kuitenkaan kisapelejä siis pelata. Nämä massakentät ovat ainakin minun silmiini kuitenkin jotenkin ruskeita enemmän kuin punaisia, joten ihan tavallisista tiilimurskakentistä ei liene kysymys.

Kisaotteluni kaksinpelin osalta alkavat siis huomenna kanadalaista Pierre-Ludovic Duclos'ta vastaan. Olen nähnyt otteita hänen peleistään viimeisen vuoden aikana ja mieleeni on jäänyt lähinnä hänen hyvä syöttönsä ja aggressiivinen pelityylinsä. Ulkona pelaaminen ja tuulinen sää vaikeuttavat kuitenkin varmasti enemmän hänen peliään kuin minun, joten aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Oma syöttöpelinikin tuntuu hyvältä, joten pyrin omissa syöttövuoroissani painamaan reilusti päälle, ja palautusgameissanikin aion ottaa ajoittain hallittuja riskejä. Voi kuitenkin olla, että näillä hitailla kentillä ihan vain pallon lyöminen varmasti kenttään voi olla monesti hyvä taktiikka, joten minun ei tule aliarvioida sitäkään ideaa huomisessa ottelussa. Sain hyvän kommentin eilen siitä, kuinka hyvä itseluottamukseni ja valmentajan tuoma apu näkyvät jo pelkästään pelitaktiikan luomisessa, kun saatoin vaikkapa lähteä Australian matkalla monesti vain sekoittelemaan peliä, mutta nyt minulla on selkeämpi käsitys mitä haluan tehdä kentällä. Kiitos kaikille muillekin viime aikoijen iloisista kommenteista!

Kaksinpelini on huomenna toisena otteluna yhdentoista jälkeen, joten nyt alkanee taas olla aika siirtyä yöpuulle. Laitan tuloksen taas tuttuun tapaan tänne blogiin heti kuin mahdollista, siihen asti kuulemiin!