Heliövaara/Paukku - Künnap/Zopp 6-2, 6-4

Olipas meiltä Juhon kanssa tänään hyvä duppeli! Pelasimme koko ottelun erittäin hyvin ja keskittyneesti ja pidimme toisessa erässä hyvin johtoasemastamme kiinni loppuun asti. Ensimmäisessä erässä breikkasimme Zoppin kahdesti ja toisessa kerran, jonka lisäksi ensimmäisessä erässä breikkasimme kerran Kunnapin ja hävisimme kerran minun syöttöni. Palautimme Juhon kanssa molemmat todella hyvin tänään ja otimme verkon haltuun menemällä paljon väliin ja liikkumalla aktiivisesti verkolla. Varsinkin Juho myös syötti tänään erinomaisesti, mutta ei minunkaan syöttöpeli ollut kyllä hassumpaa. Keskittymisemme pysyi erittäin hyvin kasassa läpi ottelun, ja kokonaisuutena tämän päiväinen matsi oli varmasti yksi meidän parhaista duppeleistamme. Toisen erän alussa voitimme vielä ehkä elämäni huikeimman duppelipisteen ja saimme siitä vielä ekstrafiilikset. Tuosta pisteestä kuultiin muun muassa seuraavia kommentteja: "maaginen", helt sjukt", uskomaton". Joskus duppelissa piste ei vaan tunnu loppuvan millään, kun kaikki lukevat peliä niin hyvin. Seuraavalla kierroksella huomenna semeissä saamme vastaamme 4-sijoitetun bosnialaisparin Gorcic/Setkic.

Toimin tänään siis aamulla taas hyvänä sparrarina ja lämmitin ensin Juhon, sitten Timon ja vielä kolmantena ranskalaisen Michonin. Sain näin aamuun heti mukavasti puolentoista tunnin lyönti- ja syöttötreenin. Duppelimme alkoi kuitenkin vasta puoli kuudelta, joten katselin päivällä paljon matseja, ja kävimme lounaalla jälleen Tondi grillillä. Ehdin ja muistin myös ottaa tänään muutaman kuvan kentistä, joten täältä piisaa.

Tässä on ensiksi kaksi kuvaa kentistä 3, 4 ja 5. Tarkkasilmäiset saattavat löytää kuvasta erään kanarianlinnun väriseen paitaan sonnustautuneen suomalaispelaajan vakuuttavassa johtoasemassa.

Tässä vielä hieman eri kulmasta samat kentät. (Huomaa Juhon kädet.)   :-)

Keskuskenttä täällä Tondin tenniskeskuksessa on oikein hieno, ja juuri tällä kentällä pelattiin muun muassa Davis Cup -ottelu Eesti - Borsnia Hertsegovina puolitoista viikkoa sitten. Jälleen tarkkasilmäiset saattavat löytää kuvasta suomalaisia, mutta kuka löytää kaikki neljä? :-P  Myönnetään, että ainakin kaksi heistä on aika piilossa. :)

Tässä vielä latvialaisen Juskan pelistä kuva, jossa näkyy paremmin tyylikkäät tulostaulut ja tietenkin se kaikkein tärkein eli syöttötutka! :)  Päivän kovin oli Juholta 214km/h, mutta viime vuonna Juho tykitti jopa 227km/h. Joidenkin mielestä tutka oli kuitenkin viime vuonna kalibroitu hieman väärin, mutta tämän vuoden tuloksen pitäisi ainakin olla oikein.

Illalla kävimme isolla porukalla vielä syömässä ennen kuin väki alkoi vähetä ja tulimme jäätelöbaarin kautta takaisin hotellille. Huomenna Timo ja Juho kohtaavat toisensa kello 11, jonka jälkeen sopivan tauon jälkeen pelaamme Juhon kanssa duppelin.

Sain edelliseen postaukseeni mielenkiintoisen kommentin massapelistä sekä sen eduista pelin kehittämisessä ja voisinkin nyt hieman kommentoida sitä vaikka tähän. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että massalla pelaaminen kehittää muilla alustoilla pelaamista huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi kovalla kentällä pelaaminen kehittää massapeliä. Varsinkin nuorille pelaajille massa opettaa rakentamaan pisteet maltilla ja huolella ja massalla ns. tyhmistä lyönneistä joutuu myös usein vaikeuksiin. Myös hyvä tasapaino ja ketterä liikkuminen kehittyy massalla paljon.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö haluaisi kehittyä pelaajana vaan siitä, että en halua pelata tänä kesänä massalla enempää siksi, että näen minulla olevan huomattavasti paremmat edellytykset voittaa minua kovempia pelaajia kovalla kentällä. Esimerkiksi Euroopan massachallengereissä lähes kaikki pääsarjan pelaajat ovat parhaimmillaan juuri massalla, kun taas minä en. Olen sitä mieltä, että hyvien massapelaajien pelit muistuttavat kovasti toisiaan. Hyvin suurella osalla heistä on hyvä kämmen, johon he saavat mukavasti vauhtia ja kierrettä ja lisäksi hyvin suuri osa heistä liikkuu hyvin juuri massalla. Toki hyvien massapelaajien joukossa on myös poikkeuksia, kuten Timo, joka pelaa tasaisesti molemmilta puolilta painavia lyöntejä niin, että hänestä on massalla todella vaikea lyödä läpi. Toisaalta viime aikoina massalla on myös pärjännyt pelaajia, jotka tykittävät molemmilta puolilta reilusti (esim. Söderling) käyttäen hyväksi sitä, että massalla liikkeellepääseminen on vaikeampaa kentän pinnan liukkauden takia.

Pelini perustuu siihen, että otan palloa aikaisin ja lyön yllättäviä lyöntejä sekä ajoittaisiin verkolle hyökkäyksiin. Massalla en kuitenkaan saa hyvillä sijoituksillani hieman hiljaisemmilla lyönneilläni kuitenkaan palloa läpi, vaan vastustajan puolustaessa hyvin joudun usein hyvällä pituudella tulleen puolustuslyönnin jälkeen itse puolustusasemaan. Verkolle nouseminen esimerkiksi palautuksesta on massalla huomattavasti hankalampaa kuin kovalla ja tietenkin myös itse verkkopelikin. Lisäksi noususta lyömistäni vaikeuttaa varsinkin huonolla massakentällä takakenttäpelaajia enemmän huonot pomput, koska nopeasti pompun jälkeen lyödessäni minulla ei ole niin paljon aikaa korjata lyöntiäni pompun mukaiseksi. Sanoisin myös, että syöttöni toimii kovalla kentällä paremmin ja pystyn kovalla kentällä pitämään pisteen helpommin hallussani syötön jälkeen. Viimeisenä on vielä melko kierteetön rystyni, joka kovalla kentällä hieman liukuu kentän pinnasta ja tulee aika painavana vastustajalle, mutta massalla pallon pomppu pysähtyy ja nousee pikkaisen enemmän pystyyn helpottaen vastustajan lyöntiä.

On kuitenkin totta, että viime kesänä sain ensimmäiset isommat pisteeni juuri massakisasta Hollannista, mutta pelini oli silloin hyvin erilaista kuin tällä hetkellä. Hollannissa satoi kisan aikana paljon, ja olosuhteet olivat todella todella hitaat, joten pelini perustui sillä viikolla lähes pelkästään vastustajien virheisiin ja heidän turhauttamiseen. Karsinnoista lähtien juoksin kulmasta kulmaan kuin hullu ja löin rystyltäni lähes pelkkää slaissia ja kämmeneltäni korkeaa yläkierrettä. Tavoitteenani oli saada vastustaja yrittämään liikaa. Esimerkiksi semissä kaikki juokseminen oli kuitenkin kostautua, kun kolmannessa erässä jalkani alkoivat krampata niin, että menetin 5-1 -johdon, mutta onneksi vastustajallani alkoi krampata 5-5 -tilanteessa vielä enemmmän kuin minulla ja hän ei pystynyt enää viimeisessä gamessa juoksemaan lainkaan. Hollannin kisa oli siis minulta loistava taistelu ja voitot ihan hyviä, mutta pelillisesti olin kyllä aika hakoteillä. Pelillä mitä siellä esitin ei minusta pidemmän päälle edetä juuri mihinkään.

Yhteenvetona voisinkin siis sanoa, että nykyinen pelityylini ei ole parhaimmillaan massalla, ja siksi valitsen mieluummin kovan kentän kisoja, koska niissä minulla on mielestäni paremmat menestymismahdollisuudet. Massalla pelaa niin paljon sille alustalle erikoistuneita pelaajia, joita tällaisen kaksi kuukautta vuodessa massalla pelaavan kaverin on vaikea haastaa, että annan heidän suosiolla kamppailla niissä kisoissa keskenään ja pelaan itse kovilla kentillä vaikka hieman kauempana. Jokainen miettii tällaisia asioita omalla tavallaan, mutta minä päädyin tällaiseen lopputulokseen. Tätä mielipidettäni saa mielellään kommentoida kommenttiboksiin.